Väsyttääkö hoito-tutkimukset? Hoito ja leikkaukset? Väsyttääkö oma tilanne? Kuinka moni on varma omasta sukupuolestaan tai siitä mitä on?
Itse tunnun olevan melko eksyksissä vaikka välillä tunnunkin tietävän.
Toivottavasti asiat selkenisi tutkimusten aikana ja toivottavasti olen oikeassa enkä esimerkiksi sairas. Kun olen omasta mielestäni niin tasapainoinen kuin vain ihminen voi olla, se että olisinkin sairas pelottaa minua.
Ei minulla ole selvää kuin tämä hetki ja tulevaisuus on tuntematon tie, mutta mielelläni ja rohkeasti kuljen kuitenkin eteenpäin. Menneisyys ja minä silloin on hämärämpää. Olen yhä se sama, mutta kuitenkin eri.
Ehkä kaipaan vain enemmän tukea, rohkeutta ja siten voimaa uskoa.
Itse tunnun olevan melko eksyksissä vaikka välillä tunnunkin tietävän.
Toivottavasti asiat selkenisi tutkimusten aikana ja toivottavasti olen oikeassa enkä esimerkiksi sairas. Kun olen omasta mielestäni niin tasapainoinen kuin vain ihminen voi olla, se että olisinkin sairas pelottaa minua.
Ei minulla ole selvää kuin tämä hetki ja tulevaisuus on tuntematon tie, mutta mielelläni ja rohkeasti kuljen kuitenkin eteenpäin. Menneisyys ja minä silloin on hämärämpää. Olen yhä se sama, mutta kuitenkin eri.
Ehkä kaipaan vain enemmän tukea, rohkeutta ja siten voimaa uskoa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hitosti...olen meniossa paaariin ja ei jaksaisi millään ja vielä tällaisena trransshhihmisenä.
Menishköhä huomena, lauvantana ?
Joo, minä meen huomenna...ZZZZZZZZ
Kyllähän se alussa tuntui toivottomalta kun tiesi että vuosia on edessä tutkimuksia ja hoitoja. Mutta kun prosessi pääsi vauhtiin, aika kului yllättävän nopeasti. Olihan siinä välillä tulla jo epäuskoiseksi, että pääseekö ikinä "perille". Ehkä minulla oli apuna se että tunnen olevani nainen ja tutkimukset olivat vain olemmassa olevan asian virallinen vahvistus. Hoidot taas tukevat elämääni, jopa sen loppuun asti.
On se ihme jos tuollainen henkinen mankeli yhdistettynä hajottavaan odotukseen, jolle ei edes takarajoja viitsitä pistää, ei ihmistä väsytä. Ei ihme ole sekään että jotkut on tarvineet terapiaa tutkimus- ja hoitoprosessin aiheuttamista traumoista selviämiseen.
Että näin psykopolilla.
Hoitojen jälkeen kun pitäisi elämän alkaa niin sitten on niin väsynyt ettei enää jaksa tapella minkään asian eteen.
hei sulle väsyttääkö.kyllähän se on selvää, että ihminen väsyy joutuessaan tallaseen ryöpytykseen.itse tunnen olevani väsynyt siihen eniten,että tutkimukset ja hoito tähtäävät nimen omaan transsukupuolisuuden vahvistamiseen.olen jo unohtanut koskaan olleeni mies enkä oikeasti edes osaa mieltää itseäni jonkun lokeroidun transu-nimikkeen alle. koska koko elämäni olen ollut nainen vääris nahois, niin miten nyt kun olen lopultakin vapautunut elämään henkisesti ja fyysisesti omaa elämääni,miten nyt munt pitäis lokeroida.ihme kun ei viedä näytille korkeasaareen.ei ole ihme että väsyttää.mutta mun mielestäni tähän våsymykseen ja sen poistamiseen voidaan vaikuttaa vain me asian kokeneet tukien toisiamme ja antaen voimaa toisillemme ja muistaen
että vaikka emme tunne henkilökohtaisesti, voimme kuitenkin rakkauden keinoin tuoda esiin sen rikkauden minkä lopulta ollaan elämältä saatu.
poistetaan väsymys - yhdessä.
Hoitoprosessini on taaksejäänyttä elämää. Vuosia kestänyt korjausprosessi vei suuren osan voimavaroistani, mutta nykyään energiaa riittää työn ohella myös moniin harrastuksiin.
Jos tämän prosessin vetää loppuun päänupissaan, joutuu aika lailla laskemaan kaiken uusiksi päässään. Se syö voimia. Mutta kyllä kaikki kasvaminen vie voimia.
Toinen juttu on hormonit. Täytyy myöntää että tirsat olisi paikallaan iltapäivästä. Mutta sitä teettää myös jo ikä.
Mutta odottaminen saattaa väsyttää. Watched pot never boils. Eli odottavan aika on pitkä. Siihen voi auttaa elämänsisällön hankkiminen muualta kuin prosessista. Tämä on pitkä prosessi eikä mikään valmistu hetkessä.