mieheni vaatii

kun miehelläni jo sellainen on? Sujuvasanainen ja huoliteltu mies rehellisen tuntuinen kaveri, kävi täällä meillä pari viikonloppua sitten, ovat (mieheni kanssa) kirjoittaneet jo paperitkin?


Ensiviikon keskiviikkona pitäisi sitten mennä allekirjoittamaan...

ap.

minäkin lakimiestä kirjoitti:

kun miehelläni jo sellainen on? Sujuvasanainen ja huoliteltu mies rehellisen tuntuinen kaveri, kävi täällä meillä pari viikonloppua sitten, ovat (mieheni kanssa) kirjoittaneet jo paperitkin?


Ensiviikon keskiviikkona pitäisi sitten mennä allekirjoittamaan...

ap.

Lue lisää

Lakimiesten juttuja ehdottomasti!

AVIOEHTOON EI VOI PAKOTTAA KETÄÄN KIRJOITAMAAN

ÄLKÄÄ KUKAAN KIRJOITTAKO MITÄÄN TOISEN LAKIMIEHEN TEKEMIÄ AVIOEHTOA JA AINA KANNATTAA OTTAA OMA LAKIMIES!

yleisesti tuollainen on lopun alkua, ikävä kyllä.

minäkin lakimiestä kirjoitti:

kun miehelläni jo sellainen on? Sujuvasanainen ja huoliteltu mies rehellisen tuntuinen kaveri, kävi täällä meillä pari viikonloppua sitten, ovat (mieheni kanssa) kirjoittaneet jo paperitkin?


Ensiviikon keskiviikkona pitäisi sitten mennä allekirjoittamaan...

ap.

Lue lisää

Lakimiesten juttuja ehdottomasti!

AVIOEHTOON EI VOI PAKOTTAA KETÄÄN KIRJOITAMAAN

ÄLKÄÄ KUKAAN KIRJOITTAKO MITÄÄN TOISEN LAKIMIEHEN TEKEMIÄ AVIOEHTOA JA AINA KANNATTAA OTTAA OMA LAKIMIES!

yleisesti tuollainen on lopun alkua, ikävä kyllä.

minäkin lakimiestä kirjoitti:

kun miehelläni jo sellainen on? Sujuvasanainen ja huoliteltu mies rehellisen tuntuinen kaveri, kävi täällä meillä pari viikonloppua sitten, ovat (mieheni kanssa) kirjoittaneet jo paperitkin?


Ensiviikon keskiviikkona pitäisi sitten mennä allekirjoittamaan...

ap.

Lue lisää

Älä missään nimessä allekirjoita!
Se mies haluaa sinusta eron niin ettet saa yhtään mitään. Herranjestas, nainen! Pidä puolesi.

Joo...tiedän: "ei olla avioerosta puhuttu, meillä menee hyvin". Hitto, ei olisi ensimmäinen kerta.

Miksi se miehesi haluaa avioehdon, jos ette ole eroamassa????

Kun mies rupeaa pitkän liiton jälkeen puhumaan avioehdon teosta ja jos sen avulla vielä haluaa sinut poissulkea yhteisestä omaisuudestanne, niin hälytyskellot alkavat soimaan. Sillä on todennäköisesti toinen nainen tai oma elämä kiikarissa ja haluaa varmistaa, että vie omaisuuden mukanaan. Niin minulle kävi ja puoli vuotta ehdon jälkeen tuli sitten eropaperit allekirjoitettavaksi.

Sinuna en suostuisi mihinkään kohtuuttomaan avioehtoon. Olethan sinä ollut osaltasi ihan 50% mahdollistamassa miehesi mammonan keräämisen hoitamalla kotijoukot. Jos ihan rehellisesti sanoisin, niin älä kirjoita ollenkaan.

En ymmärrä miksi miehet kuvittelevat että omaisuus on pelkästään heidän luomaansa, jos toinen puolisko on kuitenkin mahdollistanut sen toisen keskittymisen työuraan hoitamalla perheen kokonaan. Avioliitto on tiimipeliä ja minusta hedelmät kuuluvat molemmille (en puhu nyt perinnöistä tms.)

kokemusta on kirjoitti:

Kun mies rupeaa pitkän liiton jälkeen puhumaan avioehdon teosta ja jos sen avulla vielä haluaa sinut poissulkea yhteisestä omaisuudestanne, niin hälytyskellot alkavat soimaan. Sillä on todennäköisesti toinen nainen tai oma elämä kiikarissa ja haluaa varmistaa, että vie omaisuuden mukanaan. Niin minulle kävi ja puoli vuotta ehdon jälkeen tuli sitten eropaperit allekirjoitettavaksi.

Sinuna en suostuisi mihinkään kohtuuttomaan avioehtoon. Olethan sinä ollut osaltasi ihan 50% mahdollistamassa miehesi mammonan keräämisen hoitamalla kotijoukot. Jos ihan rehellisesti sanoisin, niin älä kirjoita ollenkaan.

En ymmärrä miksi miehet kuvittelevat että omaisuus on pelkästään heidän luomaansa, jos toinen puolisko on kuitenkin mahdollistanut sen toisen keskittymisen työuraan hoitamalla perheen kokonaan. Avioliitto on tiimipeliä ja minusta hedelmät kuuluvat molemmille (en puhu nyt perinnöistä tms.)

Lue lisää

Ensinnäkin: avioliitossa omaisuus ei ole yhtiestä. Ei minkään lain mukaan.

Sitten: Tarkoitatko, että vain vaimonsa ansiosta mies on voinut saada omaisuutta? Miten mielestäsi sinkkumiehet ovat omaisuutensa luoneet? Heillähän ei ole ollut kotona sukanpesijää.

Kuinka eronsa jälkeen omaisuutensa luoneet miehet sen tehneet? Kenelle heidän kuuluu antaa 50% omaisuudestaan? Talonmiehen vaimolle tämäön sitä vaatiessa?

Eiköhän olisi jo aika tunnustaa, että omaisuuksia ei luoda kotona pestyllä sukilla. Vaimo on usein kotona, koska on sitä halunnut. Harvoinpa eukkoa on nyrkillä pakotettu kotiin jäämään. Hoitaessaan kotia vaimo on saanut saman korkean elintason, kuin kyvykäs miehensäkin. Tämä on korvaus siitä kotona tehdystä työstä.

Mistä työstä tässä maassa saa palkaa työnteon loppumisen jälkeen? Jos olet kantanut postia kolme vuotta olet saanut siitä palkan. Ei kai postilaitos sinulle omaisuuttaan jaa sen takia, että muutaman vuoden ajan "mahdollistit" postin kulun. Ihan kuin postinjakajia on jonossa aina yhden lähtiessä, samoin varakkaalla miehellä on naisia, aina edellisen lähtiessä. Siitä yhdestä sukanpesijästä ei mikään ole ollut kiinni. Niitä osaa pestä aika moni.

kuinka? kirjoitti:

Ensinnäkin: avioliitossa omaisuus ei ole yhtiestä. Ei minkään lain mukaan.

Sitten: Tarkoitatko, että vain vaimonsa ansiosta mies on voinut saada omaisuutta? Miten mielestäsi sinkkumiehet ovat omaisuutensa luoneet? Heillähän ei ole ollut kotona sukanpesijää.

Kuinka eronsa jälkeen omaisuutensa luoneet miehet sen tehneet? Kenelle heidän kuuluu antaa 50% omaisuudestaan? Talonmiehen vaimolle tämäön sitä vaatiessa?

Eiköhän olisi jo aika tunnustaa, että omaisuuksia ei luoda kotona pestyllä sukilla. Vaimo on usein kotona, koska on sitä halunnut. Harvoinpa eukkoa on nyrkillä pakotettu kotiin jäämään. Hoitaessaan kotia vaimo on saanut saman korkean elintason, kuin kyvykäs miehensäkin. Tämä on korvaus siitä kotona tehdystä työstä.

Mistä työstä tässä maassa saa palkaa työnteon loppumisen jälkeen? Jos olet kantanut postia kolme vuotta olet saanut siitä palkan. Ei kai postilaitos sinulle omaisuuttaan jaa sen takia, että muutaman vuoden ajan "mahdollistit" postin kulun. Ihan kuin postinjakajia on jonossa aina yhden lähtiessä, samoin varakkaalla miehellä on naisia, aina edellisen lähtiessä. Siitä yhdestä sukanpesijästä ei mikään ole ollut kiinni. Niitä osaa pestä aika moni.

Lue lisää

kuulostat niin reilulta hemmolta?

kuinka? kirjoitti:

Ensinnäkin: avioliitossa omaisuus ei ole yhtiestä. Ei minkään lain mukaan.

Sitten: Tarkoitatko, että vain vaimonsa ansiosta mies on voinut saada omaisuutta? Miten mielestäsi sinkkumiehet ovat omaisuutensa luoneet? Heillähän ei ole ollut kotona sukanpesijää.

Kuinka eronsa jälkeen omaisuutensa luoneet miehet sen tehneet? Kenelle heidän kuuluu antaa 50% omaisuudestaan? Talonmiehen vaimolle tämäön sitä vaatiessa?

Eiköhän olisi jo aika tunnustaa, että omaisuuksia ei luoda kotona pestyllä sukilla. Vaimo on usein kotona, koska on sitä halunnut. Harvoinpa eukkoa on nyrkillä pakotettu kotiin jäämään. Hoitaessaan kotia vaimo on saanut saman korkean elintason, kuin kyvykäs miehensäkin. Tämä on korvaus siitä kotona tehdystä työstä.

Mistä työstä tässä maassa saa palkaa työnteon loppumisen jälkeen? Jos olet kantanut postia kolme vuotta olet saanut siitä palkan. Ei kai postilaitos sinulle omaisuuttaan jaa sen takia, että muutaman vuoden ajan "mahdollistit" postin kulun. Ihan kuin postinjakajia on jonossa aina yhden lähtiessä, samoin varakkaalla miehellä on naisia, aina edellisen lähtiessä. Siitä yhdestä sukanpesijästä ei mikään ole ollut kiinni. Niitä osaa pestä aika moni.

Lue lisää

"Harvoinpa eukkoa on nyrkillä pakotettu kotiin jäämään. Hoitaessaan kotia vaimo on saanut saman korkean elintason, kuin kyvykäs miehensäkin."

Kuvitteletko, että ap olisi kieltäytynyt työnteosta? Kuvitteletko, ettei kotityö ole raskasta eikä palkan arvoista? Etkö ymmärrä, että ehkä senkin perheen omaisuus voisi olla pienempi, jos vaimokin olisi käynyt töissä? Vaimon kotonaolo ja kodin täydellinen hoitaminen on mahdollistanut miehen uran luomisen.

Kukahan ne miehen sukat olisi pessyt, jos naista ei olisi ollut? Ehkä olisi heittänyt roskiin käytetyt sukat ja hakenut kaupasta uudet: ainakin olisi mies siitä jälleen köyhtynyt.

Ap:lle: älä allekirjoita avioehtoa, sillä "Tämä on korvaus siitä kotona tehdystä työstä".

kuinka? kirjoitti:

Ensinnäkin: avioliitossa omaisuus ei ole yhtiestä. Ei minkään lain mukaan.

Sitten: Tarkoitatko, että vain vaimonsa ansiosta mies on voinut saada omaisuutta? Miten mielestäsi sinkkumiehet ovat omaisuutensa luoneet? Heillähän ei ole ollut kotona sukanpesijää.

Kuinka eronsa jälkeen omaisuutensa luoneet miehet sen tehneet? Kenelle heidän kuuluu antaa 50% omaisuudestaan? Talonmiehen vaimolle tämäön sitä vaatiessa?

Eiköhän olisi jo aika tunnustaa, että omaisuuksia ei luoda kotona pestyllä sukilla. Vaimo on usein kotona, koska on sitä halunnut. Harvoinpa eukkoa on nyrkillä pakotettu kotiin jäämään. Hoitaessaan kotia vaimo on saanut saman korkean elintason, kuin kyvykäs miehensäkin. Tämä on korvaus siitä kotona tehdystä työstä.

Mistä työstä tässä maassa saa palkaa työnteon loppumisen jälkeen? Jos olet kantanut postia kolme vuotta olet saanut siitä palkan. Ei kai postilaitos sinulle omaisuuttaan jaa sen takia, että muutaman vuoden ajan "mahdollistit" postin kulun. Ihan kuin postinjakajia on jonossa aina yhden lähtiessä, samoin varakkaalla miehellä on naisia, aina edellisen lähtiessä. Siitä yhdestä sukanpesijästä ei mikään ole ollut kiinni. Niitä osaa pestä aika moni.

Lue lisää

Se nyt vaan on sellinen juttu, että kun ja jos mies kastelee sitä omaansa niin että lapsia tulee, tulee siinä sivussa myös se huolto velvollisuus, joka niin mieliisti vain vaimolle lykätään ja sitten vain sitä omaa uraa pönkitetään samaan aikaan kun vaimo hoitaa niitä miehenkin velvollisuuksia.

Siksipä se Suomessa menee avioliiton jälkeen omaisuus puoliksi, ja OIKEUS ja KOHTUUSHAN se onkin.

Laki on ihan oikein. Eihän tästä ole mitään epäselvää.

Nuoripari joka menee naimisiin, ei ole mitään järkeä tehdä avioehtoa ellei kummallakaan ole mitään isoja perintöjä odotettavissa, ja jos on tarkoitus hommata lapsia. Jos lapsia ei hommata, ei avioliittoakaan ole järkeä pitää yllä. Ja nainenkin on vapaa rakentamaan uraansa.

Itse olen lapsista huolimatta kerennyt uraani rakentamaan, ja omaan avioehdonkin (perin rahaa) Mies suostui sen 10 vuoden avioliiton jälkeen allekirjoittamaan, jonka jälkeen suostuin hänelle lapsen tekemmään.

Tasa-arvo kunniaan kirjoitti:

Se nyt vaan on sellinen juttu, että kun ja jos mies kastelee sitä omaansa niin että lapsia tulee, tulee siinä sivussa myös se huolto velvollisuus, joka niin mieliisti vain vaimolle lykätään ja sitten vain sitä omaa uraa pönkitetään samaan aikaan kun vaimo hoitaa niitä miehenkin velvollisuuksia.

Siksipä se Suomessa menee avioliiton jälkeen omaisuus puoliksi, ja OIKEUS ja KOHTUUSHAN se onkin.

Laki on ihan oikein. Eihän tästä ole mitään epäselvää.

Nuoripari joka menee naimisiin, ei ole mitään järkeä tehdä avioehtoa ellei kummallakaan ole mitään isoja perintöjä odotettavissa, ja jos on tarkoitus hommata lapsia. Jos lapsia ei hommata, ei avioliittoakaan ole järkeä pitää yllä. Ja nainenkin on vapaa rakentamaan uraansa.

Itse olen lapsista huolimatta kerennyt uraani rakentamaan, ja omaan avioehdonkin (perin rahaa) Mies suostui sen 10 vuoden avioliiton jälkeen allekirjoittamaan, jonka jälkeen suostuin hänelle lapsen tekemmään.

Lue lisää

Siis pakotit oman miehesi tekemään avioehdon jotta saat pidettyä perintönä samasi omaisuuden itselläsi, mutta kehotat naista olemaan allekirjoittamatta avioehtoa likimain samanlaisessa tapauksessa. Erona se että tuo mies on työllään ansainnut omaisuutensa eikä saanut ilmaiseksi kuten sinä. Reilua ja tasa-arvoista naisen etujen maksimointia. Ei lainkaan sukupuoli

että jos sinä olisit minun mieheni en kyllä luottaisi sinuun pätkääkään - ehkä juuri siksi et ole.

"rakastathan sinä häntä"
-jos mies on hyvä ja rakastaa, ei vaadi avioehtoa 23v. jälkeen.

avioehto on tehty puoli vuotta eroa ennen? Siinähän "vähemmälle jäävä" ikäänkuin tunnustaa, ettei mikään ole hänen eikä kuulukaan olla!

Voisiko miehen suku vielä vaatia, ettei miehen puoliso pääsisi suvun omaisuuteen kiinni? Mielestäni avioehto kannattaa tehdä aina, joko heti avioliiton solminisen jälkeen tai vaikka myöhemminkin. Jos kävisi niin, että voittaisin ensi lauantaina Lotosta 4,5 miljoonaa euroa, laatisin heti avioehdon ja pitäisin huolen, ettei mies pääsisi rahoihin kiinni. Hän hassaisi ne kuitenkin omille perillisilleen ja näiden lapsille.

Töyhtis vaan kirjoitti:

Voisiko miehen suku vielä vaatia, ettei miehen puoliso pääsisi suvun omaisuuteen kiinni? Mielestäni avioehto kannattaa tehdä aina, joko heti avioliiton solminisen jälkeen tai vaikka myöhemminkin. Jos kävisi niin, että voittaisin ensi lauantaina Lotosta 4,5 miljoonaa euroa, laatisin heti avioehdon ja pitäisin huolen, ettei mies pääsisi rahoihin kiinni. Hän hassaisi ne kuitenkin omille perillisilleen ja näiden lapsille.

Lue lisää

jos vasta jälkikäteen laatisit...hahhahah....

se on jutun juoni.

..paraskin neuvoja.

myöhässä kirjoitti:

jos vasta jälkikäteen laatisit...hahhahah....

se on jutun juoni.

..paraskin neuvoja.

Kun sattuu olemaan armeijakaveri nykyisin huippuhyvä lakimies, onnistuu mikä vain. Yhtä miniää vietiin kuin litran mittaa kun appivanhemmat eivät olleet huomanneet testamentissaan määrätä miniöitä ja vävyjä perinnön ulkopuolelle. Mutta ei hätää, laadittiin avioehto ja tämä miniä allekirjoitti paperin huomaamattaan samalla kuin nipun muitakin. Luuli todistavansa miehensä kanssa vain toisen allekirjoitusta oikeaksi. Paperit oli niputettu niin ovelasti, että allekirjoituskohdat vain näkyivät. Nainen luki päällimmäisen ja oletti muiden olevan saman tyyppisiä asiapapereita ja hallelujaa. Avioehto lähti vielä vahvistettavaksi, mutta lakimieskaveri hoiti sen. Vaimo ei tiennyt asiasta mitään. Mies tietysti sitten teki testamentin ja hoiti asiat siten, ettei vaimolla ollut osaa eikä arpaa perittyyn varsin huomattavaan omaisuuteen. Tämä tapahtui tuttavapiirissäni oikeasti 80-luvun alkupuoliskolla. Eipä naisella ollut sitten miehen kuoltua nokan kopauttamista asiaan. Etenkin kun hänen muistinsa oli alkanut pettää. Hän ei muistanut allekirjoittaneensa avioehtoa, mutta koska muisti ei oikein pelannut, ei voinut kiistääkään asiaa. Hän sai kyllä asua pariskunnan kaupunkiasunnossa elämänsä loppuun asti, mutta miehen sukuun koko omaisuus jäi. Naisen suku jäi nuolemaan näppejään, vaikka oli odottanut perintöä vesi kielellä.

Avioehto oli vielä päivätty aikaisempaan ajankohtaan ja lakimies laittoi vahvistamista varten lähettäessään mukaan saatekirjeen, jossa ilmoitti, että asia oli jäänyt häneltä hoitamatta muutamia kuukausia aikaisemmin. Eli ajankohtana, jolloin miehen isä vielä eli.

Avioehdon vahvistaneessa oikeusasteessa sattui vielä olemaan sekä lakimiehen että avioehtoa tarvinneen osapuolen kavereita, joten homma hoitui hissun kissun. Nyt voin kirjoittaa jutusta, koska suurin osa osapuolista ei enää elä, tai on jo niin huonossa kunnossa, ettei varmaan muista koko asiaa.

Koettu on! kirjoitti:

Kun sattuu olemaan armeijakaveri nykyisin huippuhyvä lakimies, onnistuu mikä vain. Yhtä miniää vietiin kuin litran mittaa kun appivanhemmat eivät olleet huomanneet testamentissaan määrätä miniöitä ja vävyjä perinnön ulkopuolelle. Mutta ei hätää, laadittiin avioehto ja tämä miniä allekirjoitti paperin huomaamattaan samalla kuin nipun muitakin. Luuli todistavansa miehensä kanssa vain toisen allekirjoitusta oikeaksi. Paperit oli niputettu niin ovelasti, että allekirjoituskohdat vain näkyivät. Nainen luki päällimmäisen ja oletti muiden olevan saman tyyppisiä asiapapereita ja hallelujaa. Avioehto lähti vielä vahvistettavaksi, mutta lakimieskaveri hoiti sen. Vaimo ei tiennyt asiasta mitään. Mies tietysti sitten teki testamentin ja hoiti asiat siten, ettei vaimolla ollut osaa eikä arpaa perittyyn varsin huomattavaan omaisuuteen. Tämä tapahtui tuttavapiirissäni oikeasti 80-luvun alkupuoliskolla. Eipä naisella ollut sitten miehen kuoltua nokan kopauttamista asiaan. Etenkin kun hänen muistinsa oli alkanut pettää. Hän ei muistanut allekirjoittaneensa avioehtoa, mutta koska muisti ei oikein pelannut, ei voinut kiistääkään asiaa. Hän sai kyllä asua pariskunnan kaupunkiasunnossa elämänsä loppuun asti, mutta miehen sukuun koko omaisuus jäi. Naisen suku jäi nuolemaan näppejään, vaikka oli odottanut perintöä vesi kielellä.

Avioehto oli vielä päivätty aikaisempaan ajankohtaan ja lakimies laittoi vahvistamista varten lähettäessään mukaan saatekirjeen, jossa ilmoitti, että asia oli jäänyt häneltä hoitamatta muutamia kuukausia aikaisemmin. Eli ajankohtana, jolloin miehen isä vielä eli.

Avioehdon vahvistaneessa oikeusasteessa sattui vielä olemaan sekä lakimiehen että avioehtoa tarvinneen osapuolen kavereita, joten homma hoitui hissun kissun. Nyt voin kirjoittaa jutusta, koska suurin osa osapuolista ei enää elä, tai on jo niin huonossa kunnossa, ettei varmaan muista koko asiaa.

Lue lisää

//Kun sattuu olemaan armeijakaveri nykyisin huippuhyvä lakimies//

Sinulla on nyt käsitteet pahasti sekaisin. Kertomasi mukaisesti käyttäytyvä henkilö ei ole "huippuhyvä" lakimies, vaan rikollinen. Hän on menetellyt petollisesti toista sopijapuolta kohtaan, jos on menetellyt kertomallasi tavalla. Tällainen asianajaja erotettaisiin varmasti asianajajaliitosta, jos hän jäisi teostaan kiinni. "Huippuhyvä" hän voi olla, jos ei jää kiinni, mutta ei todellakaan lakimiehenä, vaan rikollisena.

//Avioehdon vahvistaneessa oikeusasteessa sattui vielä olemaan sekä lakimiehen että avioehtoa tarvinneen osapuolen kavereita, joten homma hoitui hissun kissun.//

Nyt dramatisoit asiaa. Ei avioehtoa "vahvisteta", ei aikanaan 1980-luvulla raastuvanoikeudessa eikä nykyään maistraatissa. Avioehto kirjataan (nykyisin "rekisteröidään"), mikä todellakin on vain kirjaamistoimentipide. Kirjaamisessa avioehdon sisältöä ei tutkita, joten homma on hoitunut hissun kissun ihan ilman kavereitakin. Kirjaamisella/rekisteröimisellä avioehto tulee voimaan.

Kerrotunlaiselta rikokselta välttyäkseen jokaisen luonnollisesti tulee vaatia nähtäväkseen koko asiakirja, mihin nimensä kirjoittaa.

yx tavallinen kirjoitti:

//Kun sattuu olemaan armeijakaveri nykyisin huippuhyvä lakimies//

Sinulla on nyt käsitteet pahasti sekaisin. Kertomasi mukaisesti käyttäytyvä henkilö ei ole "huippuhyvä" lakimies, vaan rikollinen. Hän on menetellyt petollisesti toista sopijapuolta kohtaan, jos on menetellyt kertomallasi tavalla. Tällainen asianajaja erotettaisiin varmasti asianajajaliitosta, jos hän jäisi teostaan kiinni. "Huippuhyvä" hän voi olla, jos ei jää kiinni, mutta ei todellakaan lakimiehenä, vaan rikollisena.

//Avioehdon vahvistaneessa oikeusasteessa sattui vielä olemaan sekä lakimiehen että avioehtoa tarvinneen osapuolen kavereita, joten homma hoitui hissun kissun.//

Nyt dramatisoit asiaa. Ei avioehtoa "vahvisteta", ei aikanaan 1980-luvulla raastuvanoikeudessa eikä nykyään maistraatissa. Avioehto kirjataan (nykyisin "rekisteröidään"), mikä todellakin on vain kirjaamistoimentipide. Kirjaamisessa avioehdon sisältöä ei tutkita, joten homma on hoitunut hissun kissun ihan ilman kavereitakin. Kirjaamisella/rekisteröimisellä avioehto tulee voimaan.

Kerrotunlaiselta rikokselta välttyäkseen jokaisen luonnollisesti tulee vaatia nähtäväkseen koko asiakirja, mihin nimensä kirjoittaa.

Lue lisää

on kuitenkin, että toinen ymmärtää mitä tekstissä on ajettu takaa.

Kuinka moni meistä on muuten saanut eteensä ison nivaskan papereita, joista vain ensimmäinen on näkynyt kokonaan ja siihen todistajan kohtaan on pyydetty allekirjoitusta. Tuskin monikaan viitsii alkaa kiukuttelemaan vastaan, ja lukemaan jokaista paperia jos aviopuoliso hoitaa toisen puoliskon tieten jotain asiaa joka vaatii paljon allekirjoituksia.

No, esimerkkitapauksessani tämän ilman perintöä jääneen naisen kohtalo oli ihan oikea. Rahan vuoksi hän oli naimisiin mennyt ja onneksi mies huomasi asian. Jos haluaa suojata omaisuutensa, ovat kaikki keinot sallittuja.

Tiedän 70-luvulta tapauksia, joissa avioehtoa ei ole tehty, mutta omaisuus on säätiöity siten että aviopuoliso ei mahdollisen avioeron sattuessa ole päässyt varallisuuteen kiinni.

Töyhtis vaan kirjoitti:

Voisiko miehen suku vielä vaatia, ettei miehen puoliso pääsisi suvun omaisuuteen kiinni? Mielestäni avioehto kannattaa tehdä aina, joko heti avioliiton solminisen jälkeen tai vaikka myöhemminkin. Jos kävisi niin, että voittaisin ensi lauantaina Lotosta 4,5 miljoonaa euroa, laatisin heti avioehdon ja pitäisin huolen, ettei mies pääsisi rahoihin kiinni. Hän hassaisi ne kuitenkin omille perillisilleen ja näiden lapsille.

Lue lisää

Niin ei tartte antaa miehelle mitään ja voi tehdä avioehdon ennen kun ottaa voiton vastaa ja ehtona että perinnöt, lahjoitukset ja muut vaikka lottovoitto ei kuulu avio-oikeuden piiriin ja niin edelleen.

Koettu on! kirjoitti:

Kun sattuu olemaan armeijakaveri nykyisin huippuhyvä lakimies, onnistuu mikä vain. Yhtä miniää vietiin kuin litran mittaa kun appivanhemmat eivät olleet huomanneet testamentissaan määrätä miniöitä ja vävyjä perinnön ulkopuolelle. Mutta ei hätää, laadittiin avioehto ja tämä miniä allekirjoitti paperin huomaamattaan samalla kuin nipun muitakin. Luuli todistavansa miehensä kanssa vain toisen allekirjoitusta oikeaksi. Paperit oli niputettu niin ovelasti, että allekirjoituskohdat vain näkyivät. Nainen luki päällimmäisen ja oletti muiden olevan saman tyyppisiä asiapapereita ja hallelujaa. Avioehto lähti vielä vahvistettavaksi, mutta lakimieskaveri hoiti sen. Vaimo ei tiennyt asiasta mitään. Mies tietysti sitten teki testamentin ja hoiti asiat siten, ettei vaimolla ollut osaa eikä arpaa perittyyn varsin huomattavaan omaisuuteen. Tämä tapahtui tuttavapiirissäni oikeasti 80-luvun alkupuoliskolla. Eipä naisella ollut sitten miehen kuoltua nokan kopauttamista asiaan. Etenkin kun hänen muistinsa oli alkanut pettää. Hän ei muistanut allekirjoittaneensa avioehtoa, mutta koska muisti ei oikein pelannut, ei voinut kiistääkään asiaa. Hän sai kyllä asua pariskunnan kaupunkiasunnossa elämänsä loppuun asti, mutta miehen sukuun koko omaisuus jäi. Naisen suku jäi nuolemaan näppejään, vaikka oli odottanut perintöä vesi kielellä.

Avioehto oli vielä päivätty aikaisempaan ajankohtaan ja lakimies laittoi vahvistamista varten lähettäessään mukaan saatekirjeen, jossa ilmoitti, että asia oli jäänyt häneltä hoitamatta muutamia kuukausia aikaisemmin. Eli ajankohtana, jolloin miehen isä vielä eli.

Avioehdon vahvistaneessa oikeusasteessa sattui vielä olemaan sekä lakimiehen että avioehtoa tarvinneen osapuolen kavereita, joten homma hoitui hissun kissun. Nyt voin kirjoittaa jutusta, koska suurin osa osapuolista ei enää elä, tai on jo niin huonossa kunnossa, ettei varmaan muista koko asiaa.

Lue lisää

Ei ole voimassa kuolemantapauksessa jos siinä ei ole mainintaa siitä. Yleensä avioehto tarkoittaa sitä että tiyttyyn omaisuus ei mene jakoon jos erotaan mutta pitää olla maininta ett äse on myös voimassa puolison kuollessa jso ei ole niin puoliso periin avio-oikeuden perusteella kuolleen puolison pmaisuudesta osan.

mk kirjoitti:

Ei ole voimassa kuolemantapauksessa jos siinä ei ole mainintaa siitä. Yleensä avioehto tarkoittaa sitä että tiyttyyn omaisuus ei mene jakoon jos erotaan mutta pitää olla maininta ett äse on myös voimassa puolison kuollessa jso ei ole niin puoliso periin avio-oikeuden perusteella kuolleen puolison pmaisuudesta osan.

Lue lisää

Mk se jaksaa vääntää tahkoaan, josta sinkoaa vuodesta toiseen väärää "tietoa". Niin tässäkin.

mk:
>>Mutta aviuoehto Ei ole voimassa kuolemantapauksessa jos siinä ei ole mainintaa siitä.

mk kirjoitti:

Niin ei tartte antaa miehelle mitään ja voi tehdä avioehdon ennen kun ottaa voiton vastaa ja ehtona että perinnöt, lahjoitukset ja muut vaikka lottovoitto ei kuulu avio-oikeuden piiriin ja niin edelleen.

Lue lisää

Miksi mies kirjoittaisi sen alle jos voittaisit lotossa. Lain mukaan joutuisit kiltisti jakamaan. Näin on.

millaisia muita yllätyksiä tuli? Kyllä sua viedään ku pässiä narussa mutta omahan on asiasi.

LASTESI kanssa, katsopa mitä mieltä ovat. Voivat tietää isästään enemmän kuin haluat kuulla.

Näitä viidenkympinvillityksiä ennenkin ollut. Ja oma arvioitsja paikalle, alle pohjahinnan sua viedään sitten KUN ero tulee.

Kenellekköhän matkan tilasi, juhlistaa sillä kun pääsi höynäyttämään sinua hyväuskoista.

Tämän täytyy olla provo!

Ei kukaan nainen voi olla noin tyhmä.

Että sinä sitten olet naiivi ap!!! Ihan alkeellinen peruskuvio mieheltä tollaset "rakkaudenosoitukset".

No, niin makaa kun petaa. Älä sitten tule tänne palstoille parkumaan parin kuukauden kuluttua, kun ukkos otti ja lähti nuoremman perään ja sä jäit puille paljaille!

tottakai kannattaa allekirjoittaa kun pääsee eteläänkin.

soita lekurille ja mene lepään.

Pari viikkoa espanjassa on halpa hinta siitä mitä hän allekirjoituksellasi saa.
Kuulostaa niin juonilta, että en yhtään ihmettele vaikka sen rakkausloman jälkeen on seuraavana eropaperien allekirjoitustilaisuus.

Mies haluaa eron ksoka kotirouvana sinulle ei ole kertynyt eläkettä ja jos kirjoitat kaiken sulkevan avioehdon niin hullu olet kun kok eläntyö menee hukkaan. Muusta voit luopua mutta älä asunnostanne kirjoita avioehtoa ja katso myös onko ehdossa pykälä että se on voimassa myös kuolemantapauksessa ja niin edelleen.

entisellä anopillani oli samanlainen tilanne. Ukko vaati kymmenien vuosien naimisissaolon jälkeen allekirjoittamaan avioehtosopimus. Eukko ei mainannu kirjoittaa niin tämä alkoi kiristään avioerolla no tämä tollo meni ja kirjotti nimensä niin eiköhän posti tuonut seuraavalla viikolla avioeropaperit. Että näin ne ihanat aviomiehet meitä vie. ÄLÄ OLE TYHMÄ!!!!!

Ihan selvästi miehellä taka-ajatuksia, koska noin kiireellä ja lahjonnalla yrittää sinua saada paperin allekirjoittamaan. Se, että rakastat häntä ei tarkoita, että tarvitsee olla sinisilmäinen.

Älä allekirjoita luetuttamatta omalla lakimiehelläsi ja varsinkaan, jos sulkee sinut pois yhteisestä omaisuudesta. Mieti niitä eläkepäiviäsi ja sitä millä tulet toimeen. Jos nyt annat kusettaa itseäsi, niin sitä kurjemmalta se tuntuu sitten kunnan vuokra-asunnossa minimieläkkeellä kitkuttaessa. Siinä ei silloin paljon rakkaus ja luottamus sinua lohduta. Ja mies nautiskelee niistä etelänreissuista uuden nuoremman misun kanssa. Voipi olla hankala olla katkeroitumatta jos näin käy.

Varmista oma toimeentulosi ja omat etusi ja jos se mies ei mihinkään ole menossa, niin ei sillä ehdolla mikään kiire ole. Mihin hän sitä tarvitsee, jos ei meinaa erota? Silloinhan sitä ei tarvita ollenkaan...

Olen sitä mieltä, että olisi kaikkein selvintä jos omaisuus olisi selkeästi sen osapuolen, kenen nimiin se on hankittukin. Tässä tapauksessa tilanne olisi siis harvinaisen selvä. Koko omaisuus on hankittu miehen nimiin ja hänen rahoillaan (ehkä osittain perityillä). Jos laki olisi näin, ei olisi lakimiesarmeijoita elättäviä riitojakaan avioerojen yhteydessä. Peli olisi kerralla selvä. Jos asunnot sun muut olisivat miehen nimissä, vaimo keräisi eron tullessa vaatteensa ja marssisi ovesta ulos. Vaimon omistaessa asunnon, mies marssisi ulos. En ole koskaan ymmärtänyt näitä puolittamisia.

Koska laki nyt on mikä on, olen sillä kannalla, että avioehto on paras tapa suojata omaisuus. Ehkä tässä tapauksessa miehellä onkin perittyä omaisuutta ja suku haluaa suojata sitä sen varalta, että parille tulisi ero. Mistä me tiedämme, millaiset testamenttimääräykset tässä on jo taustalla turvaamassa omaisuutta miehen kuoleman varalta.

selvä asia on, että mies miettii eroa.Jani Sievinen pyysi avioehtoa vuonna 2005, nyt näkyy lopputulos siihen suostumisesta.Hiukan ennen Janin eroilmoitusta julistettiin yhteistä onnea halailukuvin lehdissä. Avioeron aikaan käytiin hakemassa seksiä kotoa ja lirkuteltiin hei, hei kulta.Siitä sitten käveltiin vieraisiin naisiin. Susanna asuu 63 neliön rivitalossa ja Jani heidän hirsilionnaansa sisustaa teinitytön kanssa.Mikäli allekirjoitat tuet miehesi uuden naisen onnea ja annat kartanot, kesämökit, veneet hänelle. Ilmaiseksi olet puunannut, luuttunut, hoitanut lapset ja odottanut miestäsi, jotta tämä antaisi sinulle kuuluvan osuuden uudelle hempukalleen. Mikäs sen helpompi
houkutella hupakoita kuin kehaista, että on mulla kartanot, mökit ja veneet. Itse lähtisit tyhjin käsin vuosikymmenien uurastuksesi jälkeen, jonka aikana ja ansiosta ukkosi sai olla keräämässä kolikoita itselleen.

Katsokaa nyt vähän milloin alkuperäinen viesti on kirjoitettu tänne. Miksihän näitä vanhoja viestejä tänne vieläkin laitetaan näkyville?
Tosin aihe on mielenkiintoinen ja ap. kirjoittaja on varmastikin jo ollut kirjoittamatta avioehtopapereita alle tai eronnut tai mitä tahansa. Voi olla provokin.