Olimme juuri lähdössä tanssimaan, kun pyysin vaimoani silittämään paitani mutta hän kehoittikin minua itse silittämään sen!!
Soitin tietysti äidille, mutta hän ei vastannut. Joten on pakko kysyä teiltä, mahdollisilta kohtalotovereilta.
Eikös tuollainen käytös riitä perusteeksi avioeroon, ainakin jossain päin maailmaa?
Olenko ihan väärässä?
Soitin tietysti äidille, mutta hän ei vastannut. Joten on pakko kysyä teiltä, mahdollisilta kohtalotovereilta.
Eikös tuollainen käytös riitä perusteeksi avioeroon, ainakin jossain päin maailmaa?
Olenko ihan väärässä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
saada vaikka elinkautisen.
äläkä urputa.
Kälyni on olleet vuosikymmenet kurkussani kii ku silittelin veljieni paitoja ja prässäsin housuja.
Velipojat ei kertakaikkiaan ossaa silittää.
Samaa virhettä en sitte oo omille pojille teheny, nyt poika vaan joskus sanoo, että nykyajan äidit ei opeta tyttöjään silittämään, hän saa silittää vaimonsakin vaatteet.
Laki ei taida olla kuitenkaan vääryyttä kokeneen puolella,mutta.?
Jos yrittäisit selittä, että et saa siitä sileää, ja siten et ryppyisellä asulla saa muita tansitettavia, niin sun on ihan pakko hakea vaimoasi koko helkutin ilta, ja häneltä jää siksi tanssin viehätyksestä ainakin 99% pois?
Koetappa tätä, ja lisätään painetta, jos et tällä selviä silityksestä.
kotikiusattu on kerran ilkeyttään prässännyt housuihin useammat prässit.
Hieman hävetti käyttää niitä,mutta siihen loppui vaimon uhmailu
Missä Sinun äiti on? Huomaat miten paljon apua on äidistä,kun vaimo nyt häipyy? ...Mitä todennäköisemmin piakkoin....luultavasti?
Voi kauhistus kyl vaimon pitää paita silittää,
jos kerran vaimon otat mukaan tanssii.
Onneks mun miniät on kiltei ja silittävät poikien pairat et muut saa niit sit rypistää.
Saimpa hyvät naurut viestistäsi , kiitos .
(Minulla on kuusi poikaa ja jokainen omassa kotonaan paitansa silittää .Äitinä olen heidät omatoimiseksi opettanut .
Joskus parikymmentä vuotta sitten olin menossa töihin, jossa asuun kuului aina paitapusero. Kerran oli kiire, miesystäväni oli luonani. Pyysin häntä auttamaan. Hän silitti paitani ja kaiken lisäksi hyvin. Oli tottunut silittämään omat paitansa.
Häneltä sujui kaikenlaiset kotityöt. Teimme niitä suvereenisti yhdessä tai erikseen.
Näinkin päin voi olla!
Kun en silittänyt miehen paitoja, mutta pakko myöntää että ei se ollut ainoa syy eroon.
Nyt en sitten edelleenkään aio paitoja silitellä.
En totta tosiaan ja olen ihan tyytyväinen tähän omaan elämääni ilman miestä......
Paitsi jos se Rakkaus vielä kohdalleni osuu...
Niin pyörrän sitten pyhät sanani...mitään ei pidä vanomaan mennä, mutta nyt juuri.....mies ei kiinnosta yhtään, eikä ainakaan paitojen silitys :((
N50
katsoa miehelläni ryppyistä paitaa, kyllä silitän- ja olen silittänyt aina.
Jossain oli semmoinen juttu, kun mies oli surkutellut naiselle jossain ravintelissa huonoa avioliittoaan ja tietenkin ymmärtämätöntä vaimoaan. Nainen oli vastannut, ettei sinulla voi kovin huono vaimo olla kun paitasi tuoksuu ulkona kuivatulta, ja vasta silitetyltä :))
Tiedäthän sinä kai miten hyvälle se tuoksuu, siihen ei dödöjä tarvitsisi..
olisi nainut sinut vaatteidensa silittäjäksi ja olisit vakuuttanut suoriutuvasi tehtävästä, varmaan riittäisi eron syyksi ettet hommaa hallitsekaan. ;))
Kannattaisiko jo opetella?
opi ymmärtämään kuinka tällaisestakin asiasta, tehtäisiin parisuhteen jatkumiselle kynnyskysymys, melkeinpä tasa-arvokysymys.
ps. vaikka tämä aloitus oli kyllä ilmiselvästi pelkkää provoilua, - eihän nyt kukaan voi jne....:)
ja käy eri paikassa syömässä oikein hyvin ja tietty jatkat iltaakin eri kapakassa, kuin vaimosi.
Ensi kerralla on lukot ovessa vaihtuneet tai paitasi on silitetty. Ota tai jätä- laatikkoleikki siis...
ja nyt ilman perusteluja kieltäytyy, tiedät mitä siinä tilanteessa tehdään. Man's got to do what a man's got to do.
Hyvä ja kiinnostava aloitus! Kirjoittele lisää!
Soita uudelleen äidillesi! Roskia äitisi vain on viemässä, ainahan hänellä on kännykkä mukana, jos sattuisit soittamaan.
Me äidit kyllä jaksamme huolehtia poikiemme tarpeista, kun nämä nykyminiät ovat niin itsekkäitä. Eivät ymmärrä olla tukena! Ilman minua poikani ei kyllä tulisi toimeen eikä olisi yksi Suomen varakkaimmista. Ja hieno autokin sillä on. Toissa viikollakin soitti ja sanoi aikovansa ostaa taas uuden sijoitusasunnon puolella miljoonalla. Valitti kyllä sen kalleutta. Tietenkin lupasin hänelle kaiken ylimäärän eläkkeestäni - vaikkei se konttorirotan sairaseläke niin suuri ole, mutta mitäs ne meikäläisen tarpeet. Säästän vähän vielä ruuasta ja onneksi tämän yksiön yhtiövastikekin on niin pieni. Mutta on pojallani kestämistä sen miniän kanssa - aivan strassaantuu poloinen. Miniä on niin itsekeskeinen, ei ymmärrä poikkaani ja hänen tärkeitä pissneksiään, vaan jaksaa valittaa, ettei pojallani ole aikaa hänelle ja lapsille. Ja sitten kun poikani olisi ottanut hänet taas kerran viidessä vuodessa mukaansa juhliin, niin vaimo ei suostunut silittämään edes paitaa. Uskomatonta!!! Mihin tämä maailma oiken menisi ilman meitä äitejä?!