Hei!
Kuinka monella on pitänyt todella paljon rohkaista itseään, että on uskaltanut pistää hormonipistoksensa itse?
Olen hoitoalalla töissä ja joudun työssäni antamaan asiakkaille pistoksia ihan päivittäin, eikä se tunnu yhtään pahalta.
Minulle itseni pistäminen oli todella iso kynnys, mutta onnistuin kuitenkin ylittämään itseni. Kaipa sitä pystyy mihin vaan, kun on tarpeeksi painava syy. Kova halu saada lapsi sai minut yltämään suoritukseen, johon en olisi uskonut millään pystyväni... olen ylpeä itsestäni =)
Kuinka monella on pitänyt todella paljon rohkaista itseään, että on uskaltanut pistää hormonipistoksensa itse?
Olen hoitoalalla töissä ja joudun työssäni antamaan asiakkaille pistoksia ihan päivittäin, eikä se tunnu yhtään pahalta.
Minulle itseni pistäminen oli todella iso kynnys, mutta onnistuin kuitenkin ylittämään itseni. Kaipa sitä pystyy mihin vaan, kun on tarpeeksi painava syy. Kova halu saada lapsi sai minut yltämään suoritukseen, johon en olisi uskonut millään pystyväni... olen ylpeä itsestäni =)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen antanut miehen hoitaa pistämiset. No, olen kyllä joutunut pari pistämään itsekin.
Olen miettinyt, että IVF-hoidossa lääkkeet ja niiden ottamistavat ovat aivan erityisen epämiellyttäviä KAIKKI.
Nenäsuihkeita, piikkejä, emätinpuikkoja... Ja sivuvaikutusten kourissa olen taas kieriskellyt jo monta viikkoa.
Onkohan tosiaan täysin mahdotonta kehittää sivuvaikutuksettomia ja miellyttävämmillä tavoilla otettavia hedelmällisyyslääkkeitä?
antaa mulle sairaanhoitajasisko....
Hei Hanna ! Olen itsekin hoitoalalla ja mietin pistoshoitoja ja itse pistämistä paljon. Onneksi huomasin ettei se ole lainkaan vaikeaa tai paha tehdä. Puregonia olen pistänyt, seuraavaksi on Pregnylin vuoro ( suurempi neula ym. ). Kyllä kannattaa olla itsestään ylpeä, jotkut eivät siihen pysty ikinä. Olemme kaikki erilaisia. Uskon siihen että palkinto kaikista pistoksista ja hoidoista kyllä palkitaan kun joskus toivottavasti saa oman pienen nyytin syliin. Onnea matkaan !
itellä oli pari vuotta sitten pistäminen jo toista kertaa edessä, eka kerta oli inssi muutamia vuosia sitten, tää oli icsiä varten. Kyllä siihen varmaan pystyy jokainen, kun minäkin arkajalka pystyn. Olen hirveän kipuherkkä ja inhoan juuri kaikkea pistämiseen liittyvää, mutta niin vaan onnistui, tosin kova ruljanssi oli aina se piikin pistäminen. Niitä irrotuspiikkejä oikeen kiroillen pistin muistaakseni. Oli se niin ällöttävää.
siskolleni neljä vuotta sitten ja silloin piikityksestä ei jäänyt traumoja vaikkakin päätin että ikipäivänä en enää itseäni piikitä. Mutta kuinkas kävikään? Reilu vuosi luovutuksen jälkeen aloimme itse yrittää iltatähteä mutta eihän kaikki mene kuin elokuvissa ja 3 vuoden yrityksen, clomien ja keskenmenojen jälkeen päädyimme Ivf-hoitoon. Ensimmäinen piikki niin sanotusti omaan käyttöön oli työn ja tuskan takana. Kädet hikosi ja tärisi eikä asiaa auttanut lainkaan se että mies sattui olemaan just ekana piikkipäivänä reissussa. Nyt piikitys on onnellisesti ohi ja tulosta odotellaan pari viikkoa.
Kummasti sitä vaan löytyy voimia kun vain haluaa. Eli ei muuta kuin tsemppiä!!
Heips!
Minä myös olen hoitoalalla. Toisia pystyn kyllä pistämään eikä edes tee heikkoa, mutta meillä mies hoitaa pistokset ja "osallistuu" näin hoitoihin. Kerran oli pakkotilanne ja jouduin itse pistämään Gonal-f pistoksen.Vaikka neula on lyhyt ja ohut kesti varmaan 10min ennenkuin uskalsin tuikata sen masuun.