kevyet ovat raskaimmatkin murheeni
silti näinä kirkkaina talviöinä
toisinaan, vajoan kuin lumeen
pidän ajatukseni sateessa,
auringon lämmössä, sen valossa
annan niiden lentää, tarttumatta omaan itseeni, osaan olla vapaa
tänään haluaisin tanssia kuun kanssa kilpaa
vaan mitäpä minä, kuuntelen öisiä ääniä
herään, unestani, tuoksusi
tyynyllä hiuksia, puiden lehtiä
menneen kesän muistoihin tartun
talvimyrskyn kourissa, luonto herää
luen vanhojen mestareiden kertomuksia
ymmärrykseni kasvaa järkeäni suuremmaksi
sanovat, etten tunne Tietä, ovat viisaat oikeassa
ei Tietä opita tyhjistä sanoista
eikä tyhjyyttä voi erottaa olemattomasta
siten ei Tietäkään voi erottaa minusta
ulkona sataa vielä lunta
sytytän majaani kynttilän
oppikoon liekki Tielle
seuratkoon mieleni tulta
silti näinä kirkkaina talviöinä
toisinaan, vajoan kuin lumeen
pidän ajatukseni sateessa,
auringon lämmössä, sen valossa
annan niiden lentää, tarttumatta omaan itseeni, osaan olla vapaa
tänään haluaisin tanssia kuun kanssa kilpaa
vaan mitäpä minä, kuuntelen öisiä ääniä
herään, unestani, tuoksusi
tyynyllä hiuksia, puiden lehtiä
menneen kesän muistoihin tartun
talvimyrskyn kourissa, luonto herää
luen vanhojen mestareiden kertomuksia
ymmärrykseni kasvaa järkeäni suuremmaksi
sanovat, etten tunne Tietä, ovat viisaat oikeassa
ei Tietä opita tyhjistä sanoista
eikä tyhjyyttä voi erottaa olemattomasta
siten ei Tietäkään voi erottaa minusta
ulkona sataa vielä lunta
sytytän majaani kynttilän
oppikoon liekki Tielle
seuratkoon mieleni tulta
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos!
Oli ihanaa ja kaunista luettavaa, mitä tähän muuta sanottavaa kuin, että Runoilijat ovat kuin Maan äidin tuntosarvia, heh...
-mukava lukea, kiitos-