Hei. Auttakaa joku?! Olenko mennyt sekaisin vai mikä mua vaivaa, kun olen nyt yllättäen tajunnut ihastuneeni tulisesti työkaveriini. Hän on lesbo ja tietää minunkin olevan. Punastelen heti kun hän saapuu ja enkä pysty katsomaan häntä silmiin puhuessamme. Hän on varmaankin huomannut sen muttei sano kuitenkaan mitään. Hän on minua kyllä yli 10 vuotta vanhempi mutta ei ikä merkkaa mulle mitään.
Mitä helvattia mä oikeen teen itteni kans? Työpaikan vaihtokin on käynyt mielessä mutta nautin ja pidän työstäni joten...
Onneksi olemme eri vuorossa töissä mutta taas toisaalta se harmittaa vietävästi... Jos jollakulla olis neuvoilla heittää, olisin erittäin kiitollinen!
Mitä helvattia mä oikeen teen itteni kans? Työpaikan vaihtokin on käynyt mielessä mutta nautin ja pidän työstäni joten...
Onneksi olemme eri vuorossa töissä mutta taas toisaalta se harmittaa vietävästi... Jos jollakulla olis neuvoilla heittää, olisin erittäin kiitollinen!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen ihan vastaavassa tilanteessa. Ajattelen sitä koko ajan ja tää alkaa jo ahdistaa. En tiedä edes, voiko sillä olla vastaavia tunteita. Sulla on hyvä juttu, kun tiedät kumminki, ettei se oo hetero.
Niin toisaalta joo ja toisaalta ei. Mä tiedän (melkein ehkä 100% varmasti) ettei se musta ole kiinnostunut, mutta tietenkin toivoisin että olisi. Huomenna taas työpäivä ja näen hänet, vooih toivottavasti en joudu jäämään ylitöihin....
tilanne. Tosin, minä teen sinne keikkaa, eli en kovin usein nää tätä
Hankalia tilanteita työkaverisuhteet. Täälläkin ongelmallinen tilanne, sillä erolla että hän on perheellinen, enkä täysin varmasti tiedä mikä hän on, mutta molemminpuolinen piiritys ja vihjailu on jatkunut jo kauan. Taannoin tilanne niinsanotusti ryöstäytyi käsistä, ja niin ihanalta kuin se hetken tuntuikin, piti palata todellisuuteen, ettei tästä mitään tule olosuhteiden pakosta :( Nyt on kovin hankalaa olla yhdessä neutraalisti töissä.
...nyt olemaan kavereita keskenänne, tulitteko kiukkuisiksi toisillenne, vai miten yritätte saada hommaa järjestymään?
Ja mitä se todellisuus (johon palasitte) on?:
Ajatteletteko, että menitte hetkeksi järjiltänne...ette olleet omia itsejänne...mutta nyt kun taas muistatte kuinka teidän olisi alunperin pitänytkin toimia ja tuntea, niin yritätte teeskennellä välienne koko ajan menneenkin suoraviivaisesti vain työroolienne mukaan?
Ei ihme, jos on hankalaa.
Ainakin meillä tehdään täsmälleen noin, vaikka pahalta tuntuu. Ei mitään mieltä, mutta en vaan osaa katkaista hölmöilyä.
Pystymme olemaan kavereita, ja olemme jopa puhuneet asiasta huumorin varjolla. Flirttimme jatkuu koko ajan, mutta tiedän, etten silti voi saada häntä omakseni, enkä toisaalta pysty estämään tunteitanikaan. Kamala tilanne.
Välillämme ei oikeastaan ole mitään monimutkaisuuksia käytännössä, mutta teoriassa omassa suhtautumisessani on suuriakin ongelmia. Yritän vähän väliä asennoitua, että en ajattele häntä, yritän käyttäytyä neutraalisti ja viileästi häntä kohtaan, mutta lopputuloksena käyttäydyn varmaankin vain typerän ja epäkohteliaan näköisesti.
Lisäksi olen joka päivä suunnattoman pettynyt ja alakuloinen, jos en saa häneen olosuhteiden (tai muun) pakosta kontaktia, jos emme jonain päivänä puhukaan tai ole muuten tekemisissä.
En tiedä pitäisikö yrittää oikeasti vältellä häntä ja YRITTÄÄ unohtaa, vai yrittää jatkaa kevyttä flirttiä ja tutustua häneen paremmin, vaikka sekään ei 99,9% todennäköisyydellä voi mihinkään johtaa.
Kunpa en tuntisi mitään häntä kohtaan, ei tämä asia vaivaisi päätäni eikä masentaisi muutenkaan... :/
tosin sain tänään monta ihanaa hetkeä hänen kanssa....