Mikään ei ahista....
Kyllä nyt
Ahistaa kun
131253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
eikös olekin ihan hirveetä..:))
*mitähän nekatiivista tässä keksisi, hmmm*
Nykyään, eikö 50 ihmisellä ole enää mitään sanottavaa. Muutaman sanan aloituksia.
Siis minua ei kumminkaan ahista, ihmetettää pelkästään pikkuisen. Mitäpä tähän muuta osaisi vastata ?
N
Olen kanssasi samaa mieltä. Voithan aina kuitenkin itse tehdä aloituksen.Erilaisen.
(Täällä on kylläkin tämä kantajoukko, joka helposti tuhlaa tilaa toistensa mielistelyyn, kiittelyyn ja eri vuorokaudenaikoina erilaisiin toivotuksiin.)
tulla esiin ja arvostella,mitäpä jos aloittaisit uuden käytännön ja tulisit nimellä tai nimimerkillä esiin.
Voitaisiin sitten kaikki noudattaa esimerkkiä ja jutella kauniisti ja älykkäästi
Kaikkien mieleen ei voi aina olla, edes aloitksissa.
Mutta on kiva kun voi avata sen mistä itse pitää, eikö vain.
ohjelma aamusytämmellä, "Sopuisa ero".., löytyisiköhän siitä aiheesta jotain urputuksen aihetta..:)
Aivan kuin olisin itse istunut sen naisen paikalla. Samoja tunteita oli itselläni ja monet seikat menivät aikanaan tuolla tavoin. Voisipa sanoa, että prosessi kulki samoja "latuja" pitkin, siis samankaltaisesti.
että avioero ei ole koskaan helppo muutakuin teoriassa ts. ajatustasolla, mutta sitten kun se "pitäisi/ää" toteuttaa siitä on leikki kaukana; olipa se ero sitten avo- tai avioero, - se on kuitenkin jonkunlainen tappio.
Mutta kai siitä toipuu..
:)
Siitä jo jutun tuuppasi. Pelottaa niin perkeleesti.
pelottaa?
Ps. missä jutussa tuo kolkatan olka oli, ja enkä mie mikkää noin kolokko-olonenolokaou - niin.
Kyllä siitä toipuu. Pala palalta joutuu itsensä kokoamaan ja elämänsä aloittamaan erilaisesta lähtökohdasta kuin mitä taakseen jättää. Molemmille osapuolillehan se on rankka. Pahinta on jos jää viha ja katkeruus elämään. Minulla ei jäänyt. Muistelen hyviä aikoja hyvillä mielin ja aika kultaa muutenkin muistot.
lapioimaan sitten..:)
Kyllä se näin on että mikä ei tapa se vain vahvistaa.
minulla vieläkin miehen sisko kiusana,asuu 50m päässä,
En ymmärrä häntä yhtään,teen kaikki väärin mutta olen antanut sen korpin sanojen mennä toisesta korvasta ulos, koska minä olen minä ja toimin omalla laillani mutta oli se nuorena noloa,
toisinaan se yltyy soitteleen jopa 10 kertaa päivässä, nykyään en vastaa puhelimeen ollenkaan,
enkö ookki ilkeä,