Osku Pajamäki ei kunnoita ikääntymistä. En minäkään. Siinä ei ole mitään erityisen kunnoittamisen arvoista. Pitkä elämä ei ole sittenkään kiinni meistä itsestämme kuin häviävän pienen osasen verran.
Elämme niin kauan kuin elämme, entä sitten? Jotta elämä ei käy pitkästyttäväksi teemme jotakin sen aikana, useimmat työtä, vanhenemme, mistä olemme kiusaantuneita, mutta samalla edellytämme kunnioitusta itsellemme.
Miksi sinua ikäsi ja elämänkokemuksesi vuoksi pitäisi kunnioittaa? Tiedän, että kristillisen kasvatuksen saaneet sanovat, että onhan se käskyissä sanottu. Niin on, mutta jos kymmenen käskyä ovat laadittu silloin kun ovat, ajat ovat kovasti muuttuneet siitä. Käskyissäkin puhutaan vanhemmista. Entä ne ikääntynet, jotka eivät lapsia ole hankkineet? Mitä kunnioittamista heissä on? Vainko lapsilykky on kunnioittamisen arvoista, miksi? Eläimetkin pariutuvat ja saavat pentuja. Hoivavat ja huolehtiva lisäksi niistä huomattavasti paremmin kuin homo sapiens-rotu.
Elämänkokemustako pitäisi kunnnioittaa? Sitä, että osaa riidellä monin tavoin, on katkeroitunut kaikesta kaikille? Näitä elämänkokeneita olen tavannut paljon. Muistoissaan eläviä, joita mikään tamän päivän asia ei kosketa? Ikuista nuoruutta tavoittelevia "Olemme vielä nuoria, kaikki on edessämme, kun yritämme"-tyyyppejä, jotka naama viimeisestä kohotuksesta kireänä ja tupee keikkuen höpöttävät mantraansa, johon eivät itsekään usko? Hoitopalveluja aina vaan lisää vaativia pulleita ukkoja ja akkoja, joiden ongelmat pienenisivät, jos jättäisivät juomisen ja syömisen vähemmälle. Jos ei itsensä kanssa osa elää, mitä kunnoittamisita siinä on?
Miksi sinua 60 pitäisi muka kunnioittaa?
Elämme niin kauan kuin elämme, entä sitten? Jotta elämä ei käy pitkästyttäväksi teemme jotakin sen aikana, useimmat työtä, vanhenemme, mistä olemme kiusaantuneita, mutta samalla edellytämme kunnioitusta itsellemme.
Miksi sinua ikäsi ja elämänkokemuksesi vuoksi pitäisi kunnioittaa? Tiedän, että kristillisen kasvatuksen saaneet sanovat, että onhan se käskyissä sanottu. Niin on, mutta jos kymmenen käskyä ovat laadittu silloin kun ovat, ajat ovat kovasti muuttuneet siitä. Käskyissäkin puhutaan vanhemmista. Entä ne ikääntynet, jotka eivät lapsia ole hankkineet? Mitä kunnioittamista heissä on? Vainko lapsilykky on kunnioittamisen arvoista, miksi? Eläimetkin pariutuvat ja saavat pentuja. Hoivavat ja huolehtiva lisäksi niistä huomattavasti paremmin kuin homo sapiens-rotu.
Elämänkokemustako pitäisi kunnnioittaa? Sitä, että osaa riidellä monin tavoin, on katkeroitunut kaikesta kaikille? Näitä elämänkokeneita olen tavannut paljon. Muistoissaan eläviä, joita mikään tamän päivän asia ei kosketa? Ikuista nuoruutta tavoittelevia "Olemme vielä nuoria, kaikki on edessämme, kun yritämme"-tyyyppejä, jotka naama viimeisestä kohotuksesta kireänä ja tupee keikkuen höpöttävät mantraansa, johon eivät itsekään usko? Hoitopalveluja aina vaan lisää vaativia pulleita ukkoja ja akkoja, joiden ongelmat pienenisivät, jos jättäisivät juomisen ja syömisen vähemmälle. Jos ei itsensä kanssa osa elää, mitä kunnoittamisita siinä on?
Miksi sinua 60 pitäisi muka kunnioittaa?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Oletko sitä mieltä, että mielipiteesi ovat kunnioitettavia ja jäät odottamaan vastauksia?
Pitääkö 60 mennä itseensä ja ruveta anelemaan armoa ja kunnioitusta sinulta?
Et siis meinaa ikääntyä itse?
pitää kunnioittaa, on sitten kuusi tai kuusikymmentä vuotta! elämä on niin ainutkertainen asia.
Kiitos päivänsäde vastauksestasi, se on kypsän ja viisaan ihmisen suoritus ja sellaisenaan täydellinen. Huomaamattasi kuittaat sen,mistä kysyin. Oikein raikasta sunnuntaipäivää sinulle ja kaikkea hyvää muutenkin elämääsi!
Nyt odotat, että me kunnioittaisimme sinua vastaamalla. Millaista vastausta toivot ihmisiltä, joita itse et kunnioita?
Jos alamme vakuuttaa sinulle, että olemme ikämme puolesta kunnioituksen arvoiset, saamme kylmää vettä silmillemme. Niinpä emme vastaa sillä tavoin.
Jos taas sanomme, että olet aivan oikeassa, lapsi, meitä paljon nuorempi, mutta paljon koulutetumpi ja viisaampi, niin arvaat itsekin, että se on ivallisesti sanottu.
Nyt sitten kutsut minua päivänsäteeksi. Lähetät minulle ivallisen toivotuksen.
Jos kukaan ei olisi sinulle vastannut, sanoisit, että olemme täysin epäkunnioittavia. Vaikea on miellyttää.
En kyllä ymmärrä, miksi pitäisikään.
Yrität kovin saada minut suutetuksi eli provosoit. Hyvä niin, koska kuulun itse teihin eli olen ikääntynyt luuloistasi huolimatta. On hauskaa kuitenkin todeta, että olen mielestäsi henkisesti kovin nuori. Mieluummin niin kuin kuivettunut ja pystyyn kuollut känkkäränkkä. Sinua en toki tarkoita, olethan vasta kehunut minua nuoreksi ja tunnut muutenkin olevan henkisesti hyvin vireä, raivon partaalla olevista tuskin muuta voi sanoa.
Mutta, mutta, kirjoitat me-muodossa. Kuinka monta personaa sinulla on, kovinpa olet kunkun tai kuningattaren paikan ottanut -?. Lue muita mielipiteitä. Siellä on juuri niitä viisaita yksilöitä, joiden vastauksia halusin. Onko niin, etä koet minut jonkinlaiseksi haastajaksi itsellesi? Ole huoleti, en pyri mielipiteen määrääjäksi enkä emännöimään enkä palstapäsmäriksi.
Tiplut tai se kuinka moni lukee tekstini ei ole hirveän tärkeää, hyvä jos joku lukee ja viitsii kommentoida. Miksi sinä kannat huolta siitä, lukeeko joku tekstini? Kummallista. Minusta on vain kivaa kirjoitella ja kyseenalaistaa silloin tällöin. Ja siihen sinä saat luvan tottua, sopi tai ei.
Aloitus oli tarkoitettu keskustelun herättämiseksi, sen pohtimiseksi, miksi arvostaa ihmisiä yleensä.koskapa Osku-poika kyseenalaistaa sen. Jotta asia saisi vähän puhtia, väitin olevani samaa mieltä. Olisin mieletön, jos niin todella ajattelisin. En nyt ihan vielä viitsi täyshullun viittaa ottaa päälleni, vaikka kiintoisa näkökanta sekin.
Hyvä Entä sitten: vastaat aluksi minulle ivalla ja valitat sen jälkeen, että vastaan samalla tavalla. Olisikohan sinun syytä riisua se me-viitta päältäsi ja kirjoittaa omissa nimissäsi, kun et valtuutusta ole saanut kaikilta julistuksiisi. Nettikirjoittelu ei ole elämä, se voi olla yksi osa sitä, mutta siinä ei ole kaikki enkä minä ole vihollisesi. Se lienee oman nahkasi sisällä. Hyvää ja aurinkoista päivää sinulle, koeta tehdä edes tästä päivästä itsellesi vähän vähemmän vihaa sisältävä. Tämä ei ole ivaa.
vain jollekin määrätylle nimimerkille?
Kun "entä sitten" nikki vastasi, niinkuin vastasi, syytit häntä luvattomasta muidenkin "meidän" puolesta vastaamisesta.
Emmeköhän olisi itse sanoutuneet irti hänen mielipiteestään, jo olisimme eri mieltä.
Suonet anteeksi huomioni, mutta jos kuka niin sinä itse taidat olla jonkunasteisen suuttumuksen, tai kiukun vallassa. Käyttämäsi raivo-sana lienee kuitenkon liioiteltua.
Kun sanoit, ettet pyri emännäksi, tai palstapäsmäriksi, niin siinä teet viisaasti, sillä pomon ja johtajan, "päsmärin" ominaisuudet ovat käsittääkseni diplomaatin, tasapuolisen johtajan ominaisuuksia, ovatko?
Kun kirjoitit tuon avauksesi, niin eikö olisi ollut reilumpaa kommentoida Osku Pajamäen mielipiteitä ja kysyä, mitä mieltä niistä olemme, eikä lähteä hakemaan riitakaveria.
Itsekin myönsit nyt tuossa edellä Osku - pojan kyseenalaistavan asian, josta olet eri mieltä, mutta saadaksesi puhtia, niinkuin sanoit, annoit ymmärtää olevasi samaa mieltä:)
No, tunnuit saaneesi kaipaamaasi puhtia.
Tuntuuko olo mahtavalta?
Sitten julistit, ettet viitsi täyshullun viittaa ottaa kantaaksesi, vaikka se olisikin kiintoisa näkökanta.
Että sillä tavalla! Jos tyydyt tuohon puolihullun viittaan, niin oma on asiasi, MEIDÄN
puolestamme kyllä voisit antaa palaa täysillä.:)
Taisi hiekkalaatikon hiekka pöllytä kunnolla ellei peräti siirtynyt toiseen laatikkoon. Loukkaaminenkin on taitoa, hallitset sen oivasti hienojen sanankäänteiden takaa. En silti sanoisi,että olet diplomaattinen - sinäkään.
Kirjoittamani aloitus on jotakuinkin sanasta sanaan Oskun kannattajan kysymys perusteluineen eräässä tilaisuudessa. Sitäkin asiaa sietää pohtia, miksi on kunnioittamisen arvoinen. Tietääkseni eläkeläiset haluavat korjauksia eläkkeisiinsä sekä monia uudistuksia ja parannuksia. Nuorempi sukupolvi esittää tämän kysymyksen joko hiljaa tai ääneen eikä sen esittämiseen tarvita edes Oskua.
Teidän, meidän ja heidän mielestä aihe oli arvoton ja minä sen kirjoittajana erityisen halveksittava ja epäreilu. Hyvä niin. En ryhdy kuitenkaan hirttoköyttä asettelemaan kaulaani, vaikka se meille, teille ja heille olisi mieluinen ratkaisu epäilemättä.
Täällä tuntuu olevan tietynlainen marssijärjestys eikä voi välttyä siltä vaikutelmalta, että palstakuningattaren rooli muodossa tai toisessa on joillekin äärimmäisen tärkeä. Siinä on oma komiikkansa. Eikä tämä huomio ole uusi, sitä ovat kommentoineen monet muutkin. Jos tämän sanominen loukkaa, ikävää,mutta se on totuus, jonka olen huomannut.
Aloitus oli mielestäsi riidanhaastamista ja suuttumisen osoitus, kuten muutkin kirjoitukseni. Et taida paljon palstojen kirjoituksia lukea muualta. Epämiellyttäväksi kokemaansa tekstiin ja riidanhastamiseen ei ole pakko osallistua. Kuten ensimmäinen kommentoija toteaa: luuletko, että joku vielä viitsii vastata. Sinäkin kaikessa kypsyydessäsi alennut vastaamaan. Miksi, jos teksti kerran haastaa riitaa? Jos koen jonkun asian noin epämieluisaksi, olisin sivuuttanut koko jutun enkä jatkanut sitä. Mutta sinä halusit lyödä vielä ihan erikseen. Että nyt varmasti ymmärtää poistua...:)
Kirjoituksesi ei anna aihetta enempään. Tätä naisellista höyhenten pöyhimistä seuranneilla on ollut hupia jo mahan täydeltä, niin uskomattoman nurkkakuntaista se on - ja naurettavaa. Olen pahoillani, että en kuitenkaan osaa suuttua, raivostua tai olla pahastunut. Minun pitäisi todennäköisesti tehdä nyt draamaattinen poistumisele. Jos sen teen, teen sen silloin kun minulle sopii, en sinun ilkeilysi tai kenenkään muunkaan ilkeilyn vuoksi. Näin se nyt vaan on. Valitan myös sitä, että ikävä kyllä nauran.
Minähän sanoin sinulle aivan päinvastoin: Anna palaa vaan!
Huomaathan, että vain "puolihullunakin" olet saanut keskustelun kunnioituksesta viriämään.
Et nyt käsittäisi vaan väärin! Kun sanoit, ettet täyshullun viittaa ala kantaa, niin siihen vastasi, että puolihulluuskin riittää.
ME olemme, jotkut ainakin sitä mieltä, että kunnioittaa- sana ei nykykieleen oikein sovikaan.
Pajamäkikin olisi voinut mielestäni valita ilmaisun arvostaa, antaa arvoa, niinkuin Klara käyttäisi vaihtoehtoisena sanana. Tarkoittaa suunnilleen samaa, mutta ei kuulosta turhan juhlalliselta. Joku filosofi, en muista kuka, on sanonut. "Tunne oma arvosi, anna arvo toisillekin!"
Löysätään pikkuisen pipoa! Minä ainakin, sillä aion mennä nukkumaan. Eihän pipo kireänä saa untakaan ;)
P.S En oikeastaan ole ilkeä ja pyydän anteeksi jos olen loukannut sinua!
Näköjän vastasin itselleni. Katsoin, mitä olin kirjoittanut "sutena susien joukossa" - nikille, kun en muistanut olinko sanonut pahasti. Sitten vastaus menikin itselleni. Tarkoitus oli vastata susi-tytölle, tai pojalle.
Kun nyt jäin tähän vielä, niin susista puheen ollen, meillä päin liikkuu aivan oikeita susia. Lappeenrannassakin oli ammuttu yksi turhan rohkea villieläin. Eivät taida olla edes villieläimiä enää kun uskaltautuvat pihoihin taajama-alueillakin.
kanssaihmisiä pitää kunnioittaa. Esim. omaa kumppaniaan. Tietenkin, jos nämä osoittautuvat sen arvoisiksi, ikä ei ratkaise.
Ihminen, joka kunnioittaa toista ihmistä, katsomatta hänen ikäänsä, sosiaalista asemaansa, rotuaan, sukupuoltaan, varallisuuttaan, tai oppineisuuttaan, ei mielestäni pahemmin kunnioittamisasioita pohdiskelekaan. Hänestä on luonnollista arvostaa kanssaihmisiään.
Minä en pidä omasta vanhenemisestani, mutta en mitään itsehalveksuntaakan tunne, sillä jos "elämässä selviää hengissä" tähänkin ikään, niin näkeehän sen kuinka kaikki vanhenevat.
Kun kysyit miksi sinua pitäisi kunniottaa, niin mielestäni ei ole pakko, mutta onneksi on ihmisiä, joilla on sissäänrakennettu kyky ja ominaisuus kunnioittaa kaiken ikäisiä ihmisiä, lapsia, sekä vanhuksia - kaikkia siltä väliltä.
Onko vaikeaa? Ei kunnioiteta ihmisessä riidanhalua, ei ahneutta, eikä mitään kielteisiä ominaisuuksia, joita meillä kaikilla on, vaan kunnioitetaan toisiamme niistä huolimatta!
Te Osku Pajamäen kanssa ette taida pohjimmiltanne antaa itsellennekään kovin paljon arvoa, vai kuinka?
yksi kauneimpia piirteitä oli keskinäinen kunnioitus, joka säilyi loppuun asti. Minua hämmästyttää, miten monet kirjoittavat partneristaan täälläkin. Itse kunnioitan muita ihmisiä, mutta osaan kyllä sanoa napakasti, jos on tarvis. Tässä taidossa edesmennyt isäni oli yliveto. Hän osasi sanoa niin, ettei vastapuoli osannut jatkaa, muttei voinut pahastuakaan.
asettaa sanansa niin, ettei keskustelukumppani loukkaannu, mutta alkaa ajatella.
Monilla on tarve sanoa viimeinen sana vain siksi, että he tahtovat näyttää, kuinka "silmilleni ei hypitä."
Täällä palstoilla taisi joku kiistatilanteessa sanoa toiselle: "Saat viimeisen sanan, koska näytät tarvitsevan sitä enemmän."
kyllä niin hyvää tekstiä, ettei paremmasta väliä.
Olen aivan samaa mieltä. Kymmenen pistettä.
...elämänsä aikana niin monta vahinkoa, että on lupa odottaa hänen niistä viisastuneen.
Itse en odota, että minua kunnioitetaan ikäni takia, mutta kunnioitan kaikkia itseäni vanhempia henkilöitä.
Mitähän varten alle vuoden ikäisikkä ajokorteilla ajavat aiheuttavat enemmän liikennevahinkoja kuin vanhemmat? Revi siittä.
lässytystä!En viitsi edes kommentoida sen kummemmin,sinä ja Osku voitte mennä tiedätte kyllä minne.
siinä sivussa kun pidän lähimmäisistänikin huolta. Annan vaikka viimeisen leipäpalasen hänelle joka sen tarvitsee ennen minua. Siitä voit kunnioittaa minua.
sinua, susi-parka. Kovaa ja katkeraa on elämäsi. Toivon, että päivä joskus vielä paistaa luolaasi.
Minua ei tarvitse kunnioittaa ei ikäni eikä elämänkokemukseni perusteella.Ei kunnioitusta kukaan voi toiselta ihmiseltä vaatia.Se tulee jos on tullakseen.Aika paljon kait kunkin arvomaailmasta on kiinni minkälaista ihmistä kunnioittaa-tai arvostaa.Ennen pelko ja kunnioitus olivat hyvin lähellä toisiaan.Kun pelko meni niin turha kunnioitus jouti mennäkin.En koe itseäni niin tärkeäksi tässä ekosysteemissä.Olen ihminen ja se riittää.
..Kunnioittavat sinua. Niin minä sen ymmärrän.
Kaikki jotka loukkaavat sinua ja haluavat muutenkin pahaa sulle eivät kunnioita sinua.
Minusta tuo koko verbi "kunnioittaa" on jotenkin vanhahtava, enkä minä sitä ainakaan suostu käyttämään oikein missään tilanteessa.
Minä puhuisin mieluummin arvostamisesta, ja vaikka joku nyt voisi väittää tätä sanaleikkiä hiusten halkomiseksi, pidän silti pääni.
En minäkään näe pelkkää ikää riittämään arvostuksen saamiseksi. Ei kai se voikaan olla mikään kriteeri. Mielestäni meidän tulee arvostaa toinen toisiamme iästä, varallisuudesta, sukupuolesta tai elämänkatsomuksesta riippumatta.
Muistan joskus nuorena rustanneeni työhakemuksia, jotka allekirjoitin "Kunnioittaen xx". No, siitäkö lie jäänyt vastenmielisyyteni kunnioittamista kohtaan.
Oli miten oli, sanojahan nämä vain ovat, mutta oma merkityksensä niillä kyllä on.
Eli, minä en kunnioita ketään enkä mitään, mutta arvostan monia ja monenlaisia.
Ei minua 60 tarvitsee kunnioittaa. Riittää mainiosti, että itse arvostan itseäni. Sen jos oppisi vielä iloisesti hymyillen muistelematta kaikkia pahoja sanojani ja tekojani, olisin varmaan aika hyvä aikuinen :) silloin ehkä kunnioittaisin toisiakin aivan samoin. Ei sillä kuinka hyvin tai huonosti olen koulutettu, tai minkä näköinen olen, laiha tai pullukka, lapseton tai lapsellinen, ole merkitystä.
Toivoisin olevani loputon optimisti, että kaikki ihmiset arvostaisivat tosiaan, ettei olisi vihanpitoa niin täällä palstoilla kuin maanpäällä yleensäkään. Ehkä ihmiskunta oppii tai sitten ei.