Hei vaan kaikki lukijani, onkin pitkä aika siitä, kun olen viimeksi totuuksiani palstalle ulostanut.
Olipas hienoa, etten jopa sanoisi suurta ja mahtavaa muistella tänään menneitä, hienoja aikoja kun näin maakuntalehtemme etusivulla itsensä Leninin kuvan.
Mieleeni tuli ihanat suvaitsevaisuuden ja toverihengen ajat, jolloin telaketjut kolisivat, punaliput liehuivat, kiväärit lauloivat vääräuskoisille ja autot olivat vielä joko Moskvitsh- tai Lada-merkkisiä ajoneuvoja. Myös jämerät marssit punaisella torilla olisivat vieläkin hienona esimerkkinä prikaatin pojillekin. Yhdessä ihastelimme tovereiden kanssa Neuvostoliiton ja aatteista jaloimman - kommunismin voittokulkua kohti uutta, parempaa huomista.
Kuljimme opissa myös DDR:ssä, jossa minäkin tovereideni ohella omaksuin tiedotusopin sekä hyvän journalismin salat, joita useaan otteeseen olen tälläkin palstalla vähempiälyisten päähän hakannut.
Onhan hienoa, tietenkin näinä sananvapauden kunniapäivinä, jolloin lakritsipaketin kannesta otetaan afrikan pojan hahmo pois, että myös kansakuntamme kaapin päällä sekä korkeimmassa johdossa on onneksi vielä näitä vanhoja kunnon Stalinisteja. Kiitos siitä, että meillä on vielä niinkin viisaita äänestäjiä, että voi vielä nähdä kuitenkin vanhoja, hyviä asioita menneisyydestä. Olisihan se hirvittävää nähdä ennemmin itsensä lahtari-Marskin tai ison A:n kuva lehdessä. Siitähän voisi joku kiihottua!
En vieläkään ole täysin toipunut kommunismin romahtamisesta - sehän kuitenkin elää vielä. Onneksi keksimme monikulttuurisuuden, jossa voimme toteuttaa itseämme - niin kuin silloin vanhoina, hyvinä aikoina. Mikäänhän ei ole niin hyvää ihmiselle, kuin itselleen valehteleminen.
Olipas hienoa, etten jopa sanoisi suurta ja mahtavaa muistella tänään menneitä, hienoja aikoja kun näin maakuntalehtemme etusivulla itsensä Leninin kuvan.
Mieleeni tuli ihanat suvaitsevaisuuden ja toverihengen ajat, jolloin telaketjut kolisivat, punaliput liehuivat, kiväärit lauloivat vääräuskoisille ja autot olivat vielä joko Moskvitsh- tai Lada-merkkisiä ajoneuvoja. Myös jämerät marssit punaisella torilla olisivat vieläkin hienona esimerkkinä prikaatin pojillekin. Yhdessä ihastelimme tovereiden kanssa Neuvostoliiton ja aatteista jaloimman - kommunismin voittokulkua kohti uutta, parempaa huomista.
Kuljimme opissa myös DDR:ssä, jossa minäkin tovereideni ohella omaksuin tiedotusopin sekä hyvän journalismin salat, joita useaan otteeseen olen tälläkin palstalla vähempiälyisten päähän hakannut.
Onhan hienoa, tietenkin näinä sananvapauden kunniapäivinä, jolloin lakritsipaketin kannesta otetaan afrikan pojan hahmo pois, että myös kansakuntamme kaapin päällä sekä korkeimmassa johdossa on onneksi vielä näitä vanhoja kunnon Stalinisteja. Kiitos siitä, että meillä on vielä niinkin viisaita äänestäjiä, että voi vielä nähdä kuitenkin vanhoja, hyviä asioita menneisyydestä. Olisihan se hirvittävää nähdä ennemmin itsensä lahtari-Marskin tai ison A:n kuva lehdessä. Siitähän voisi joku kiihottua!
En vieläkään ole täysin toipunut kommunismin romahtamisesta - sehän kuitenkin elää vielä. Onneksi keksimme monikulttuurisuuden, jossa voimme toteuttaa itseämme - niin kuin silloin vanhoina, hyvinä aikoina. Mikäänhän ei ole niin hyvää ihmiselle, kuin itselleen valehteleminen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toistan vielä, kun joku on voinut unohtaa, että olen asunut ulkomailla ennen muuttoani kainuuseen. Lisään vielä, että olen nainen ja kuulun vähemmistöön eli rakastan naista. Tämä kainuu on takapajula, missä meitä ei ymmärretä. Olen nainen joka saa kliimaksin toisella tavalla, kuin heterosiskoni. Siellä missä ennen asuin ei ollut väliä sillä onko homo vai hetero. Toivon, että kainuu olisi samanlainen paikka missä hyväksyttäisiin meidät homot.
Siellähän ne kaikki L..bot luuraa ja toisiaan hiplaa !