Legendaarinen manserokin edelläkävijä, kunnioitettu sanoittaja/lauluntekijä mutta valitettavasti jo edesmennyt Juice Leskinen teki vuosia sitten tuon otsikossa mainetsemani hitin.
Se on mielestäni paras koskaan kuulemani kappale sanoituksen osalta ja jossakin mielessä sopii myöskin omaan ajatusmaailmaani oikein hyvin. Uskon nimittäin vakaasti että jokainen ihminen jollakin tapaa viettää ja elää ehkä tietämättäänkin tuota kaksoielämää.
Kuinka te muut palstalaiset olette omaksuneet ajatuksen, ettei kaikki olekaan vain sitä mitä me näytämme ja julkisesti esitämme.
Se on mielestäni paras koskaan kuulemani kappale sanoituksen osalta ja jossakin mielessä sopii myöskin omaan ajatusmaailmaani oikein hyvin. Uskon nimittäin vakaasti että jokainen ihminen jollakin tapaa viettää ja elää ehkä tietämättäänkin tuota kaksoielämää.
Kuinka te muut palstalaiset olette omaksuneet ajatuksen, ettei kaikki olekaan vain sitä mitä me näytämme ja julkisesti esitämme.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Vespilä jo hyvin toi esille työ roolin, minä tuon esille Äidin roolin, tyttären roolin jne.
nykyään isolla? Pyydä anteeksi!
rooliin kuuluu kaksoiselämä, tai tyttären???
Onko ihminen siis luonnostaan tavallaan uskoton ja miksi tyttären, äidin tai isän pitää esittää jotain muuta kuin todelisuudessa on???
ja tyttären pitää olla tytär. Niin se vain menee. On varmaan kodin opetuksista kiinni. Lasten tulee kunnioittaa vanhempiaan ja vanhempien tulee olla esimerkkinä lapsille. Työ elämässä taas: sen lauluja laulat kenen leipää syöt.
joten jokainen Äiti ansaitsee ison alkukirjaimen.
Totta kai äidin pitää olla äiti, mutta mitä siihen se kaksoiselämä kuuluu???
En mä ainakaan ole koskaan ajatellut isänä että minun pitää lapsieni vuoksi elää erilaista elämää kuin mitä muuten eläisin.
elävät perheensä keskuudessakin rooli päällä. Eivät koskaan ole omia itseänsä, koska häpeävät sitä.
itseäni. Minun kohdallani se ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään rooliini isänä. Päinvastoin, tuntui hyvältä huomata että lapset ovat kasvaneet itsenäisiksi ja pystyvät osoittamaan minulle kuinka väärässä voin olla.
juuri kuin sinä. Oma itsensä. Jotkut oppivat omasta perheestä vain teeskentelyn.
sitä kunnon vanhempaa. Siinä yksi syy tämän aloituksen tekemiseen.
Minulla on paljon opittavaa vielä nytkin, vaikka vanhin lapseni täyttää juuri 30 vuotta. Oikeastaan vasta muutamana viime vuotena olen tajunnut sen seikan.
olet taas ihan eri ihminen. Samoin kun lapset muuttavat omiin koteihinsa saat olla aito oma itsesi. Sinulla on silloin lupa erehtyä ja vaikka itkeä, ennenkaikkea saat silloin luvan kanssa ajatella itseäsi. Kun kaikki elämäsi roolit kerätään yhteen niin siinä olet sinä itse aitona persoonana.
Olen elänyt lapsuuteni politiikan ympäröimänä. Siinä oppi näihin roolimalleihin ja minkä lapsena oppii sen vanhana taitaa. Isälläni esimerkiksi oli Isän rooli, oli poliitikon rooli, oli virkamies rooli...!
Samoin äidilläni oli äidin rooli, virkanaisen rooli, poliitikon rooli....! Kaksoiselämää tai kolmoiselämää elät silloin. Julkisuuden kuva kun on aivan erilainen kuin aito ihminen. Samoin silloin lapsuudessani Isän ja äidin roolit olivat erehtymättömän ihmisen rooleja, poliitikon rooli oli ulospäin suuntautuneen asiaansa perehtyneen ihmisen rooli joka kulki mukana ryhmän päätöksissä. Virkamiehen rooli sitten taas oli päätösten ja lain noudattamista pilkulleen. ajattelit asioista itse mitä tahansa.
Näin ne roolimallit kulkevat läpi elämän polvesta polveen.
Meni perille. En ajatellut asiaa ihan noin pitkälle. Minulla kun oli aivan "normaalit" vanhemmat, ja minä olen aina pitänyt itseäni samankaltaisena. Roolia ei ole tarvinnut ylläpitää.
Julkisuuskuvahan meissä jokaisessa on esillä, tavalla tai toisella. Mutta sitä kuvaa en koskaan ole sekoittanut isän rooliin.
kertomani oli juuri se syy miksi en itse lähtenyt aikoinaan mukaan poliittiseen elämään.
Onneksi pojillani oli fantastisen ihana iso-äiti, oma poliittinen äitini rakastui mummin rooliin niin palavasti, että poikani olivat hänelle elämää kalliimpia aarteita joille ei mikään ollut tarpeeksi hyvää.
Näin meillä taas on nähtävillä erilaiset kuvat samasta ihmisestä. Minä muistan äitini tiukkana, säännöistä kiinni pitävänä, kiireisenä erittäin hyvin pukeutuvana naisena, jolla oli kiiruus kokouksiin, kulkea isän kanssa illallisilla jne.
Pojillani taas on mummistaan ihanat muistot. He muistavat huvin pukeutuneen naisen jolla oli aina heille aikaa, oli ruoka valmiina, oli syli johon juosta kun maailma murjoi. Mummi kuljetti heitä reissuilla, kuljetti teattereissa, kuljetti taidenäyttelyissä, kuljetti konserteissa. Kävivät laivamatkoilla jne.
ettet lähtenyt politiikkaa, että kukaan ei äänestänyt sua. Hauska termi "poliittinen äiti"
hölkäyksen pölähtävää. Ennenkuin kukaan äänestää pitää asettua ehdolle. Olenko sanonut olleeni ehdolla poliittisesti??
aktiivinen, ehdolle et ikinä päässyt.
en siltikään voi käsittää, miksi vanhemmuudesta tehdään jonkinlainen rooli, vaikka ihmiset kuinka olisivat politiikassa mukana. Eihän se poliittinen ajattelutapa ja puoluekohtainen velvollisuus saa mennä perheen edelle.
Minusta vanhemmuus on oikeus ja velvollisuus. Ei se tapa mitä yhteiskunnallinen asema pitää sisällään.
nyt on syytä nopsaan linkittää sellainen tieto jossa olen hakenut poliittisesti jotakin ehdokkuutta.
muka ollut ehdolla?
Olen seuranut näitä kirjoitteluja eri palstoilta. Henkilökohtaisia eli määrättyihin tunnistettaviin henkilöihin kohdistuvia valheellisia väittämiä näkyy olevan valitettavan paljon. En ota kantaa siihen onko sama kirjoittaja kyseessä. Näin näyttäisi olevan tällä nimenomaisella palstalla. Palstan puhdistuksen kaltainen tehtävä lienee ylivoimainen jopa keskustelusivujen ylläpitäjille. Jotakin pitää ilmeisesti kuitenkin tehdä. Tekijä luule olevansa turvassa koska ei ole rekisteröitynyt.
Toimintaohjeena on, että mahdollisuuksien mukaan väärät lausumat ylös. Lausuman kirjoittaja (nimimerkki jos on)kellonaika onko kirjoittja aiemmin tehnyt samaa. Koko ketju ylös.
Näistä tilanteista tulisi tehdä rikosilmoitus ja tässä tapauksessa loukattu osapuoli asuu
Turussa, Turun kihlakunnan poliisilaitokselle.
iski.
Tällä palstalla on tämä yksi aina jonkun perässä. Yrittää samalla loukata mahdollisimman paljon kirjoittajaa. Ylläpidolle on kiitettävästi ilmoitettu tapahtuneista asiattomuuksista ja kirjoittajan viestit ovat poistettu melkein kokonaan ylläpidon työajan puitteissa.
parhain, kun olet päässyt valvomaan koirapalstaa.
Kyllä minä olen ollut kaikkialla äiti, siitä asti kun luoja minulle tuon ilon soi. Kyllähän äitikin saa erehtyä, itkeäkkin, ja ajatella myös itseään..
tuohan kaikki kuuluu elämään myös siihen äitiyteen...
Minä oikein järkytyin kun ajattelen minkälaista roolileikkiä politiikkojen perheissä leikitään.
tais tulla sulle noutaja. Luu jäi vetäjän kätehen.
***LOL***
välttämättä esittää muuta kuin on, jättää vain näyttämättä jotkin asiat itsestään.
Minä esim. olen kahden lapsukaisen kanssa kotona päivisin. Puuhailemme kaikkea ja noin, mutta yksistään ollessani saatan käydä polttamassa kessulin ja vetää jalat pöydälle kun syön olkkarissa aurajuustokuutiota!
Näin en todella tekisi lasten nähden..=D
Kyllä yleensäkin koetan tilanteen mukaan eläytyä parhaan mukaan, menettämättä kuitenkaan suurta osaa omasta persoonastani, en siis "esiinny kenään muuna" vaan ennemminkin koetan painottaa muita puolia.. no nyt meni vaikeeks!
Jouduin laittamaan tuon nyt ylläpitoon. Hassusti kirjoitit samanlaisen virheen, kuin palstan eukot; turussa kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.
kuka täällä on esiintynyt virkamiehenä??????? Yksi nikki muiden joukossa. Taisi kalahtaa vai iskikö paniikki??
että tunnet olevasi paljon fiksumpi lastesi silmissä kun et näytä heille miten "paha" olet??? Et näytä heille tupakointia, et jalat pöydällä löhöilyä tai aurajuustopalojen himoa.
Minusta sä petät silloin ainoastaan itseäsi.
ei lasten tarvi kaikkia huonoja tapoja nähdä.
Toi nyt oli kaksoiselämää pahimmillaan.
Meinaat siis että sinä vanhempana saat oikeuden tahdä vaikka mitä, mutta lapsesi on oltava nuhteeton kuolemaansa saakka???
Ei hittolainen! Kyllä mä olen pyrkinyt elämään elämäni aina siten että mun lapseni on voinut katsoa kaikkia tekemisiäni aivan rauhassa.
No kuule, kun niitä lapsia ei pidä tynnyrissäkään kasvattaa. Ei ne vanhemmatkaan mitään pyhimyksiä ole, eikä tarvi sellaista edes esittää..normaalia elämää, pikku vikoineen....
Kyllä meillä lapset on nähneet että minä poltan, mutta kukaan lapsistani ei ole koskaan polttanut.
ei lapset kasva tynnyrissä, mutta noille 4v ja 5kk mulla on kyllä parempaakin annettavaa kuin se että joskus poltan =) sikäli ettei sitä muutenkaan usein tapahdu.
Ai meinaat että olen silloin fiksumpi? En kyllä mielestäni kirjoittanut niin. Se ei minusta fiksunpaa tee, uskon todella että nuo poikaset keksivät sen tupakoinnin ja löhöämisen ilman minunkin apua. Minulla on kyllä muitakin asioita joita panttaan kun lapset ovat paikalla mutta ne taas menee K18-puolelle, kuten tuo tupakkakin.
se mitä kadunkulkija meistä näkee tai hyvänpäivän tuttu.Minä kotiäitinä tai minä vapaalla..en ole tippaakaan sama ihminen,aivan sama olenko vapaalla mieheni vai kavereitteni kanssa,silloin tiputan äitiyden pois ja olen taas vaan oma persoonani.Toki äitinä oleminen on yksi persoonani ja tärkeä,mutta en minäkään syntynyt äidiksi vaan omaksi yksilökseni.Luulen ettei mieheni tunne minua enkä minä häntä,itse taas en varmana tiedä millainen on tyttäreni koulussa?Ja onhan vielä sekin,että päivisin olen äiti,hoidan asiat ja perhettäni,mutta iltaisin kahdestaan muutun taas naiseksi miehelleni,you know,en puhu kammari puuhista nyt varsinaisesti vaan silloin emme ole enää iskä ja äiti vaan Piip ja Piip,kaksi ihmistä keskustelemassa elämästämme,ne ihmiset joita muut eivät juuri ikinä näe =)
Minä olen isänä aivan sama henkilö vapaalla kuin kotonakin. Olen isä ja äiti on äiti samoin makuuhuoneessa. Meidän perusluonteemme on ja pysyy, ei sitä voi muuttaa astuessa huoneesta toiseen tai paikasta toiseen.
Vai siinäkö se kaksoiselämä juuri tulee teillä esiin???
Kerron pari esimerkkiä.
Justiina lähti kavereidensa kanssa naistentansseihin ja minä jäin hoitamaan lapsia. Mustasukkaisuuden puuskassani kuitenkin soitin illalla ravintolan hovimestarille ja pyysin viemään terveiset orkesterille, että soittaisivat erään määrätyn kappaleen. Soiton jälkeen häpesin itseäni. Mutta aamulla Justiina otti mua kaulasta kiinni ja kiitti huomiostani. Hän kertoi miten orkesteri oli ilmoittanut erään aviomiehen toiveen soittaa kappale: kuka on tuo mies, joka sinun kanssasi tanssii, kuka on tuo mies, joka pitää sinusta kii. Ja nainen joka tuntee omansa, hakee ensimmäisenä jotakin miestä tanssimaan. Ablodit oli olleet valtavat, kun Justiina nousi ja haki tanssipartnerin, ja samalla minun häpeäni muuttui ylemmyyden tunteeksi.
Toinen esim. Olimme kaupungilla kun vastaamme tuli tyttönen minihamosessaan. Yht´äkkiä tunsin iskun otsalumpiossani ja putosin persuksilleni. Otsasta vuoti verinoro. Justiina oli huitassut mua käsilaukulla otsaan niin että sen nokiakin hajosi. Sitten se tarttui minua käsivarresta ja kivahti tälle minihameen kantajalle: tuu nyt hitossa auttamaan. Ukko tapitti sua niin pitkään että törmäsi tohon lyhtypylvääseen. Minä näin ihan muuta, sanoi tyttönen. Sinä et nähnyt yhtään mitään, karjaisi Justiina.
Nämä esimerkit kertovat avioliitosta ilman rooleja. Me olemme ns. luomuja.
en vaan voi,kun minä menen kammariin en todella halua mieheni kutsuvan mua "äiti tuus tänne viereen"vaan jotain ihan muuta,se on myöskin niitä hetkiä kuin normaali arjesta ja vastuusta voi hetkeksi karata,vaikka vaan oven taakse,silloin en halua miettiä lapsien ongelmia koulussa tai seuraavaa ratsatustuntia.Tietysti minä olen äiti siellä kammarissa ja mieheni isä,vaan en ajattele sitä silloin ja kröhöm,tuskin olisimme ne ihmiset joita lapsemme haluaisivat juuri silloin nähdäkkään ;)Tai kukaan muukaan sen puoleen.Kyllä minä haluan miehelleni olla paljon muutakin kuin lasten äiti =)
minkä minäkin. Eri tavalla vain.
"Tietysti minä olen äiti siellä kammarissa ja mieheni isä, vaan en ajattele sitä silloin".
Et tietenkään. Hulluhan sinä olisit jos niin tekisit. Se ei kuitenkaan muuta miksikään sitä tosiasiaa, että se äitiys tai isyys on verissä, ei roolin mukaan eri huoneissa.
Mä olen jo aikojen alussa tehnyt miehelleni selväksi, etten ole hänelle "äiti", eikä mieheni ole mulle "isä", me kutsutaan toisiamme nimillä.
Minusta se "kammarielämäkin" on sitä siihen äitiyteen ja isyyteen kuuluvaa, vaikka siellä ei niitä (heh)"ratsastustunteja" tai jotain ogelmia mietitäkkään...
Meillä puhutaan muoriksi ja papaksi.
"Muari, mennääs kattoon onks lakanat kyllin kuumat vai pitääks ekaks vähä lämmitellä!!!
Ai liian nuoria...heh heh..toi oli kyllä hyvä ;))
Sanoinhan että tein selväksi "aikojenalussa" että meillä on nimet, ja kummallakin omat vanhemmat.
toki raja on häilyvä kun tuolta olkkarista kuuluu "kysyppäs mitä mieltä äiti on"ym =)
Heh...lähinnä tarkoitin nyt tuota jotain mitä sanoit, että miehesi kutsuisi sinua "tuleppas äiti viereen"..tai jotain sellaista...
Ehkäpä pitkälti tarkoitetaan samoja asioita vaan kirjoitetaan ne eri tyylillä ulos ja tulos on sitten tämä? ;)
sitä meillä ei kyllä tapahdu sentään oikeassa elämässä,olen muistaakseni joskus sanonut kun näin on käynyt että ota auto ja mene äitis viereen =)
voinut kolmekymppisenä niin ajatella, ja ajattelinkin varmaan.
Toista se on kuule yli viisikymppisenä. justiinasta ei enää saa seksipommia tekemälläkään mutta onneksi olen tyytyväinen edes siihen vieressäni olevaan äiskään.
mieleen että justiina ei tiedä sun kirjoittelevan tänne =)ja sitäpaitsi,kaikki naiset on seksikkäitä..tavallaan.
Mä olen yrittänyt koko päivän todistella ettei meillä ole mitään salattavaa toisiltamme ja että rakastamme ja olemme impulssiivisiä. Teemme juuri sen mitä mieli tekee jne.
Mutta kyllä se seksikkyys haihtuu vuosien saatossa, ikävä kyllä. Voit olla varma että sinäkin jonakin päivänä ajattelet samalla tavalla.
ulkonäkö!!!Seksikkyys on niin monta muuta asiaa,monien asioiden suma.Jokaisen keho rapistuu aikojen saatossa,mutta ei se kehokaan ollut yksinään se seksikkyys.Eleet ja kehonkieli,se sitä seksikkyyttä on.Ei minihameen helma eikä avonainen toppi,ne ovat hyvännäköisiä hyväkroppaisilla ja toki lähinnä nuoremmilla henkilöillä,mutta se on sitä mikä pian rapistuu.Monet aikamme 50-60 vuotiaat naiset ovat erittäin seksikkäitä,silti ihan tavallisia,miettikäämme vaikkapa iskelmätähtiä Marion,maarit,eini,paula ym ym ym,näyttelijöitä,hannele lauri..eivät he sen paremmin ole säilyneet kuin muutkaan samanikäiset,mutta heillä on karismaa jota jokainen lavaesiintyjä tarvitsee,eli sitä elekieltä.ITSEVARMUUS on kaikkein seksikkäintä mitä ihminen voi omata =)
Mainitsemasi viisi/kuusikymppiset naiset ovat pumpattu täyteen erilaisia kiinteyttäviä aineita ja varmaan silikooniakin. Katso nyt sitä Paulaakin, muija on yli kuusikymppinen ja näyttää äkkiä katsoen sinun ikäiseltäsi.
Ei uppoa minuun toi.
Ihmisen pitää olla luonnollinen vanhetessaankin.
En mä sitäpaitsi tarkoittanut että meitsin ikäiset naiset olisivat rumia. Olin vain realisti ja väitin etteivät he ole enää mitään seksipommeja.
Mutta tottahan on, kauneus on ihmisen silmissä.
kahdesti ja mielellään niitä kuvia joissa ei olla vimpan päälle kammattuja,meikattuja ja puettuja,silloin huomaa etteivät poikkea juurikaan tavallisista samanikäisitä naisista,kyse on silmänlumeesta ja siitä karismasta joka luo hyvän vaikutelman =)
nyt ollenkaan samasta asiasta.
Katso nyt sitä Koivuniemeä tai Lauria silloin kun he esiintyvät. Jos ne jollain ihmeen tavalla pystyvät edes hymyilemään niin suupielien kohotessa kohoo myöskin tukanraja. Iho on niin kiristetty ruiskujen avulla ja leikkauksilla, että he poikkeavat aivan oleellisesti samanikäisistä muista naisista.
Kyse ei ole silmänlumeesta eikä karismasta, kyse on kauneusleikkauksista ja eriasteisista muista hoidoista, joita tavallinen kuusikymppinen nainen ei teetä.
Minusta jokaisella ihmisellä on elämässään erilaisia "rooleja" ihan normaalistikin ja niitten mukaan eletään, eikä se ole minusta mitään varsinaista kaksoiselämää. Näihin kuuluvat juurikin äitiys ja isyys, oleminen jonkun lapsi ja jonkun muun puoliso, tai jonkun työkaveri. Kaikkiin näihin toisiin ihmisiin, jotka elämään kuuluu suhtaudutaan hiukan eri tavalla ja käsitellään eri asioita.
Ja sitten vielä tutut ja muut ihmiset, joilla saattaa olla täysin erilainen kuva ihmisestä, kuin mitä todellisuus on, mutta se kuuluu minusta ihan normaaliin elämään.
Kaksoiselämällä taas ymmärrän jotain aivan muuta.
Radikaaliksi esimerkiksi voisi ottaa vaikka jonkun transvestiitin, tai vastaavan, joka ei ole kertonut siitä toisesta puolestaan kellekään, ei edes läheisilleen.
Tällainen ihminen joutuu elämään sitä normaalia elämää ja sen lisäksi salattua kaksoiselämää.
Näitä vastaavia esimerkkejä on vaikka kuinka. Jotkut esim. harjoittavat jotain omaa uskontoaan, tai vastaava valtavirrasta poikkeavaa asiaa salassa muilta ja elävät sen osalta kaksoiselämää, josta muilla ei ole hajuakaan.
Joissain tapauksissa myös työ voi aiheuttaa minusta kaksoiselämää. Ei niinkään mikään tavallinen perustoimistotyö, tai vastaava, mutta niitä on monia sellaisiakin töitä, jotka edellyttävät aivan erilaista otetta asioihin, kuin mitä taas normaaliin jokapäiväiseen elämään kuuluu. Ja niihin kuuluu paljon asioita, joista ei voi puhua oikeen kenenkään kanssa, esim poliiseista osa joutuu näihin tilanteisiin.
joskus ottaa hahmon ihmisen.....
Minä ymmärrän kaksoiselämällä aivan muuta kuin transsun tai jonkun muun vähemmistön edustajan. Niin kuin laulussakin sanotaan, jopa yksinäisyys voi muuttaa ihmistä.
yksinäisyys muuttaa ihmistä paljonkin ja usein yksinäisellä ihmisellä on aivan erilainen rooli toisten seurassa mitä todellisuus on, kuin sosiaalinen suojakuori, joka näyttää ulospäin, että kaikki on ok.
Kaksoiselämää voi olla myös yksinäisyys joissain tapauksissa.
Mulle kaksoiselämä tarkottaa sitä, että ihmisellä on toinen elämä, jonka hän haluaa kuka mistäkin syystä salata muilta.
Moni ihminen haluaa salata myös yksinäisyytensä jostain syystä. Ikäänkuin siinä olisi jotain hävettävää, tai muuten piiloteltavaa.
jankuttamiselta, mutta se yksinäisyyden salaaminen on juuri sitä kaksoiselämää parhaimmillaan. Tai oikeammin, pahimmillaan. Ihminen ilman kontakteja luo niitä valheellisesti oman mieltymyksen mukaan. Hän voi psygiatrilla, jos sinne asti on päätynyt, puhua tietämättään aivan muuta kuin totta. Eli yrittää parantaa omaa minäkuvaansa. Sehän on todistettu asia.
Sitten seuraa nämä ressukat, jotka vaikkapa täällä keskustelupalstoilla kertovat mitä ihmeellisimpiä tarinoita (taidan kuulua heihin) ja uskotella olevansa aivan jotain muuta kuin ovat.
mä just sanoin tossa edellisessä...
Sorry, olin edelleen tuolla ensimmäisessä viestissäsi ajatuksineni.
Taitaa piisata tältä päivältä: Liika miettiminen on kuulemma pahasta.
...hitsi, ei oikein muistakaan miten paljon loistavia kappaleita Juicella on! Muistan pitkät automatkat lapsena, siinä ehti soida yksi sun toinen Juicen kappale, ja monia tekstejä olen miettinyt oikeastaan koko elämäni ajan. :)
Mulle tulee kaksoiselämästä mieleen jonkinlainen salailu, kahden tavallaan "toisensa poissulkevan" roolin esittäminen omassa elämässään. Sitä että tietyissä paikoissa / tilanteissa / seurassa tuo esille eri asioita ja puolia itsestään, esim. töissä, kotona, bileissä, kummitytön kanssa saunassa, anopin luona ;) jne... taas en miellä mitenkään kaksoiselämäksi. Vaikka en olekaan "vain" sitä mitä julkisesti esitän, niin en kutsu sitä kaksoiselämäksi.
En jaksanut ihan koko ketjua lukea, oli mahtava määrä viestejä.
miksi muusikon, kirjailijan tai yleensä taiteilijan taidot ja ansiot saadaan tuoduksi täysin esiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.
Muistan aikoja jolloin Juicesta ei puhuttu muuta kuin negatiivisiä asioita, kuten juopottelu ja jopa 90-luvun alussa huumeet. Siitä syytteestähän sitten kuitenkin oikeudessa luovuttiin.
Juicella oli aika kantaaottavia sanoituksia. Keskitysleirin Ruokavalio- levy seitsemänkymmentälulta ihmetyttää.
Southern Comfort- Burning Ice!
kantaaottavat sanoitukset hänet huipulle nostivatkin. Vasta myöhemmin niihin yhdistyivät herkkyys ja jopa määrätynlainen rakkaus.