Laiha vai lihavampi vai mitä?

Mä olen valitettavasti vähän pulskempi ja ihastun aina laihoihin naisiin. Ei ihme, etten ole löytänyt ketään.

tai laihempia. Sarkastista tyydytystä tuotti nähdä exä vuosien jälkeen yksin ja 20 kg lihavampana.

viestisi jotenkin ihmetyttää minua... Mielestäni on turhaa kysyä kumpi mielummin? Koska itse en pahemmin ulkonäköön kiinnitä huomiota, enemmän ihmisen ajatuksiin ja mielipiteisiin, ne on tärkeimpiä kuin lihavuus/laihuus!
En nyt kirjoita tätä sillä että tuntsinko itse olevani liian laiha tai lihava, olen juuri sopiva ja sillä selvä.

ollenkaan. Pidän naisista, joissa on jotain mistä ottaa kiinni. Liika on tietysti aina liikaa, mutta yleensä katse kyllä viipyy kauimmin naisissa, joissa on pientä pyöreyttä. Kunhan vaan yleisolemus on kuitenkin sellainen reipas ja aktiivinen.

Eihän sillä tietysti ihan oikeasti ole väliä, jos ihastuu. Mutta kun kerta kysyttiin, niin vastasin ;)

persoonallisista, kiinnostus herää sporttisista ja eläväisistä tapauksista yleensä.

Luuviulut eivät ole mun makuun. Luuviuluista tulee ennen pitkää lysyssä kulkevia kumaraisia naisia. Ei kiitos.
Pidän enemmän sporttisista, lihaksiakin omaavista ryhdikkäistä naisista tai sitten sellaisista pehmeistä naisellisen muodokkaista leideistä, en kuitenkaan arvosta ylipainoisuutta.

kun se on aina tyypistä kiinni. Todella ylipainoinen tosin harvoin viehättää, mutta ei myöskään sairaalloisen laiha. Eli semmoinen sopiva on hyvä. Ja ihminen on sopivan painoinen silloin, kun ns. kantaa kehonsa kauniisti ja näkee että hän on itse itseensä tyytyväinen. Harva todella ylipainoinen kuitenkaan on täysin tyytyväinen omaan painoonsa. Ja liian laihatkin saattavat painostaan kärsiä, elleivät sitten sairasta esim. anoreksiaa ja omaa vääristynyttä minä-kuvaa.

Sitäpaitsi tänään lihava voi olla vuoden päästä hyvinkin sutjakka ja nyt hoikka sitten vastaavasti paisua...joten siihenkään ei sitten voi pitkällä tähtäimellä kovin paljon luottaa. Sen vuoksi eniten tulee noin ulkonäkömielessä tuijotettua kasvoihin, ne ovat kuitenkin ne tärkeimmät...

Eli kun ns. normaalin rajoissa liikutaan, niin eipä sillä painolla kauheasti ole väliä.

Liika on liikaa kaikessa. Jos tuo "luuviulu" on anorektikko, kilojaan sairaan lailla vartioiva, jatkuvasti laikkarilla oleva ja muutenkin ei sinut itsensä kanssa, niin ei oikein kiinnosta.Joskus laihuus on synnynnäistä ja henkilö syö ja liikkuu ok- silloin laihuus on oikein jees. Jos lihava häärää jatkuvasti ruuan kimpussa, ei jaksa juuri muuta kuin soffalla maata, niin ei kiitos. Kiloilla ei siis ole niin väliä, jos ihminen on terve ja huolehtii terveydestään syömällä ja liikkumalla normaalilla tavalla. Ei tarvitse olla viimosen päälle treenattu lihaskimppu (miehissä sekä naisissa sellainen hiukan vastenmielsitä), mutta ei sitten läskeihinsä läkähtyvä pullamössökään.

Oikeasti rumia naisen kroppia on minusta todella vähän. Exä oli pyöreä ja minusta kuitenkin aivan ihana. Nykyinen on hoikka ja "urheilullinen" ja aivan sairaan ihana hänkin.

Mutta kyllä se ulkonäössä on se naama minkä pitää miellyttää ensisijaisesti. Jokaisessa kropassa sitten taas on aina jotakin ihanaa, eihän kukaan täydellinen ole, harva edes lähelle. Itsellä esim. aivan tajuton tissifetissi :D mutta voisin aivan hyvin seurustella naisen kanssa, jota ei olisi siunattu kauniilla rinnoilla, hänessä olisi sitten taas jotain muuta ihanaa. :)

Sellainen sopiva. ~Normaalipainoinen.
Jos on liikkuvainen luonne niin ei sitä painoa ihan älyttömästi voi kerätä, ja toisaalta ei ole silloin ihan aneeminen ripakinttukaan ;-).

tunnen vetoa, ja tää on varmaan tärkein yksittäinen fyysinen/ulkonäöllinen seikka jolla on mulle vaikutusta siinä, millaset naiset kolahtaa. (en tiedä miksi, mutta niin se vain aina näyttää menevän. olen itse koko lailla keskikokoinen.)

ja sanonpa tämänkin: liiallinen "urheilullisuus" ja lihaksikkuus on musta ällöttävää sillon jos tarkotus olisi paitsi katsoa myös koskea. treenattu kroppa ei tosiaankaan _tunnu_ kivalta.

sisin on tärkeintä..kai se on aivan sama onko vattan ympärillä rengas vai kaks vai ei ainuttakaan. sen on väliä, onkos sen vasemman rinnan alla mitään. ja korvien välissä mielellään myös jotain. kaikki naiset on kauniita ja jokaista vartaloa tulisi arvostaa..

hieman pyöreä, mutta inhoan sitä. Luonnollisestikin siis laihdutan koko ajan:)

Exä oli langanlaiha, mutta jostain syystä hän tykkää pyöreistä naisista :/ yöks.

Itselleni lihavuus on melkoinen turnoff, ei tietoisesti, mutta kun ei vaan kiinnosta. Eräskin henkilö, johon olen joskus ollut ihastunut, jonka kanssa on ollut säpinää (lakanoidenkin välissä) meni ja lihoi, niin en pystynyt saamaan hänestä enään mitään kipinää. Outo juttu.

Periaatteessa minua oikeastaan harmittaa, koska tunnen monia ihania pyöreitä/ lihavia naisia, joiden kanssa varmasti synkkais enemmänkin, mutta mitä järkeä alkaa suhteeseen, jollei tunne fyysistä vetoa? Kun vähäinenkin pyöreys vie mielenkiinnon.

Liekö ketään muuta vaivaa tällainen asia? Tietoisesti ajatellen ulkomuodolla ei ole minulle mitään välíä, enkä arvota ihmisiä ulkonäön mukaan. Alitajuisille asioille en ole toistaiseksi pystynyt tekemään mitään, vaikka olen yrittänytkin. Jotta seksuaalinen mielenkiintoni herää, ei liikakiloja saa olla... Varmaankin tämä on vain jokin korvien välissä oleva häiriö, mut milläs sen korjais? :)

Ihan minkä kokonen vaan,
kunhan on terve suhtautuminen omaan vartaloon.

Meinaan, että kun on itte taistellu vuoskaudet näitten ruokajuttujen kaa, ni ei enää kiinnostais kuunnella minkäänlaista vouhotusta syömisistä/painoasioista...

Se on se, mitä ihmisen sisältä löytyy, mikä ratkaisee. Tunnen kaikenkokoisia naisia: joka painoluokassa on ihanaisia naisia ja täysiä bitchejä. Se on sydämestä ja sielusta kiinni, kenen kanssa elämääni tahdon viettää.

Kilot ovat elämän aikana kovasti muutosaltis tekijä. Vaikka aloittaisit yhteisen taipaleesi luuviulun kanssa, saattaa hän muuttua ylipainoiseksi vuodessakin jo. Parinvalinnassa olen suosinut syvällisempiä arvoja kuin fyysiset vähäpätöiset tekijät.

Oman 15 vuoden seurustelun aikana oma painoni on heitellyt 55-85 kilon välillä. Nyt olen taas normaalipainoinen. Sama tilanne kumppanilla. Siis meitä yhdistävät ihan muut tekijät kuin vaaka ja peili. (kummallakin on kilpirauhasongelmia, paha perussairaus, mutta nyt on saatu tyroksiinit kohdalleen ja painot kuriin).

Itse olen pyöreä, tosin paino laskussa - tosin kuulemma kannan kiloni kauniisti =) .Luuviulut ei innosta, sporttinen -kohtuullisessa määrin on ihan jees ja olen huomannut, että aika monet ns. isot tytöt on tosi seksikkäitä! Ei kyllä todella lihava .. tai no, riippuu persoonasta - iän myötä tärkeimmäksi on noussut ihan muut kuin ulkonäkö-jutut.Rosie O´Donnell on seksikäs... mutt jotkut paris hiltonit sun muut "misut" on yököttäviä....

Minuun vetoaa myös ns. miehehekkäät naiset! Ehkä siksi, että itsekin olen enempi androgyyni.