Kaikki varmaan odottivat että taas tulee sitä itsesäälimisviestiä. Mutta jätän sen tuohon otsikkoon. ;>
Haluaisin vaan kysyä muilta yksinäisiltä, että miten te vietätte aikanne. Minulla itselläni ei olekkaan muuta kuin aikaa. Löhöän kotona, olen tietokoneella ja syön. Koulupäivät olen tietenkin koulussa, istun ne muutamat tunnit pulpetin penkillä omissa maailmoissa, jonka jälkeen menen kotia ja koneelle, sitten teen läksyt ja käyn suihkussa. Sitten taas nukkumaan..Ja aamulla kouluun. Elämästäni on tullut aika rutinoitunut, monet varmaan kauhistelevat elämääni että miten tylsää se onkaan. Totta, tylsäähän se on.
Että tällästä.
Haluaisin vaan kysyä muilta yksinäisiltä, että miten te vietätte aikanne. Minulla itselläni ei olekkaan muuta kuin aikaa. Löhöän kotona, olen tietokoneella ja syön. Koulupäivät olen tietenkin koulussa, istun ne muutamat tunnit pulpetin penkillä omissa maailmoissa, jonka jälkeen menen kotia ja koneelle, sitten teen läksyt ja käyn suihkussa. Sitten taas nukkumaan..Ja aamulla kouluun. Elämästäni on tullut aika rutinoitunut, monet varmaan kauhistelevat elämääni että miten tylsää se onkaan. Totta, tylsäähän se on.
Että tällästä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ai, että miten vietetään aikaamme. Itse ainakin käyn koulussa ja sitten loppupäivä meneekin omassa huoneessa. Ilman mitään sen kummempaa tekemistä. Joko katselen telkkaria tai sitten olen koneella. Ja koneellakin yleensä vain kuuntelen musiikkia ja yksikseni pimeässä harmittelen, kun ei millään keksi mitään tekemistä. Tai jos keksiikin, ei motivaatio riitä tekemään mitään.
Joskus saatan lähteä koulustakin kesken päivän kotiin, koska ei ole mitään motivaatiota opisekella. Tuntuu, että lähes kaikki menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kuuntelen todellakin ihan hiljaa tunneilla opetusta. Ja opinkin, mutta seuraavaksi kerraksi kaikki on taas unohtunut.
Kuitenkin, jos olen koulusta kotiin lähtenyt, alkaa kotona taas se harmittelu "ei ole mitään tekemistä ym. ym.". Ja sitten yleensä tuo tekemisen puute johtaa mietiskelyyn, joka puolestaan johtaa huonoon omatuntoon, koska lähdin koulusta kesken kaiken pois. Huono omatunto taas johtaa siihen, että minuun iskee hetkellinen itseinho. Joka yleensä on kadonnut seuraavaan aamuun mennessä.
Sitten istun muutaman päivän koulussa kiltisti ja vittuuntuneena ne 8 tuntia. Kunnes taas joku päivä lähden pois. Ja mihin se taas johtaa, sen jokainen voi lukea tuosta edellisestä kappaleesta.
Välillä tuntuu siltä, että elämä on samanlaista vielä ensi vuonnakin. Kaikki menee samaa rataa. Tarkoitukseni ei ole valittaa elämästäni tai hakea sääliä. Koska elämässäni ei ole mitään huonoa sen enempää kuin mitään hyvääkään.
Itse en yksinäisyydestä isommin enää kärsi. Mutta pakko kyllä myöntää, että kun koulussa viime torstaina yhden tyypin kanssa vähän enemmän puhuin, oli ihan mahtava fiilis loppupäivän. Heti olo parani, kun edes sai "moi" sanottua. Yleensähän koulussa sanon päivän aikana 0-10 sanaa. Ja nuokin mahdolliset vain opettajalle. Olen nimittäin aika ujo. En pysty luottamaan ihmisiin, ennenkuin olen oppinut tuntemaan ne kunnolla. Mutta on aika vaikeaa oppia tuntemaan, kun ei osaa tutustua ihmisiin.
Joskus iltaisin tulee jotain musiikkia kuunnellessa hyvä olo. Sellainen oudon rohkea, että voisi tutustua vaikka kaikkiin ihmisiin keihin törmää. Mutta ilo haihtuu hetkessä kun tiedän, että tuollainen olo on yleensä aamuun mennessä kadonnut (nukkumisen aikana). Aamulla olen taas se sama outo friikki-hissukka, jota kukaan ei kunnolla tunne.
Sori, tuli vähän pitkä viesti :D
Taas tätä tekemisen puutetta. Ei muutakaan tekemistä.
muuten ihan sama paitsi että koulussa puhun vähän enemmän, mutta vapaa-ajalla ei ole ikinä kavereita.
Koulusta kotiin, koneelle, treenaan vähän ja teen läksyt. Kyl koulussa kavereita riittää mut ei niitten kanssa tuu vapaa aikana kovin usein tehtyy mitään. Missä päin muuten asut?
Tampereella asustan :)
No, kun tulen kotiin koulusta meen koneelle ja sitten varmaa lähdenkin ulos kavereiden kanssa chillaan ja pari kertaa meen treeneihi.
Aloita joku harrastus tai käy huvikseen lenkillä siinä se aika menee tai ole kavereiden kaa tai tutustu ihmisiin.
Ainahan voi tehä ylimääräsiä läksyjä lukee kirjoja ja muuta tylsää jota mä en tekis, mut välillä vähän pakko:(.
-Kouluun
-kotiin
-syömään
-päivä unille
-koneelle ja telkkari pääle
-pelaan Nintendoa, valvon yöt, katson telkkaria,luen Aku Ankkaa, opiskelen mitä milloin neljän seinän sisällä voi tehdä..
Viikonloppusin vedän kännit itsekseni ilman kavereita ja kuuntelen koneella musiikkia.
Elämää tämäkin.
Joo no itse yritän harrastella jonkin verran, mutta suurimmalta osalta se on juuri tuota samaa rutiinia.
kuulostat tyypilliseltä raittiilta nörtiltä. valitan: elämäsi on oleva ypöyksinäinen jos et heti lähde baariin dokaamaan ja kasvattamaan katu-uskottavuuttasi.
hajosin.
katu-uskottavuuttasi?... Ei hel-----!
Aamulla herään. Peseydyn, puen, syön, kävelen kouluun.
Koulussa roikun parin tyypin kanssa ja käyn melko poikkeuksetta tunneilla. Sitten meen kotiin.
Olen joskus tietokoneella tai sitte pelaan. Katon telkkaria. Käyn joskus ulkona kävelemässä tms. Suurimmaksi osaksi riehun ja kuuntelen musiikkia niin kauan että korvissa soi ja henki ei enää kulje. Nytki sattuu kurkkuun ku mölisin tuon musiikin tahdissa :P
Näin vaan suurimmaksi osaksi päivästä toiseen. Silloin tällöin saatan uhrata hieman aikaa koulujuttuihin, ja melkein jokapäivä siivoan hieman ettei porukoilla vi*uta tulla töistä.
Heh, nyt alkoi pelottaa. :D Luin nuo kaikki viestit ja kattelin että onpa samanlaisia tyyppejä. Sit kelasin ajatuksia ja huomasin että oho, sehän on itelläkin samanoloinen rutiini. Kouluun, kotiin, mahdollisesti lenkille ym, lukemista, koneella ja pehkuun. On se rankkaa. Ongelma vain on, mihin ne tunnit katoaa?
Minä en ole koskaan kavereiden kanssa, ehkä kerran 1,5 kuukaudessa.
Koulun jälkeen tulen kotiin, syön, katson tv:tä ja menen tietokoneelle. Illalla (17-20) syön, teen läksyt ja 20-21 teen iltatoimet. (meikkien putsaus, yökkärin vaihto, hampaiden pesu yms.)
Ja sitten siivoan joka viikko pari kertaa. Rakastan siivoamista!
Viikonloppuni ovat pyhitettyjä siivoamiselle. Vkloppuisin en käy ulkona välttämättä ollenkaan, paitsi tuulettamassa mattoja tai kaupassa. Siivoan, teen läksyt, syön, katson tv:tä ja olen tietokoneella.
Lomilla on sitten eri juttu, silloin menen aina maalle ja tapaan monia _ystäviä_. (huom! kaveri ja ystävä eri asia!) Heidän kanssaan vietän laatuaikaa, jota en kenenkään kaverini kanssa voisi viettää. Edes 10 tai 100 kaveriani ei korvaisi näitä ystäviäni. Ilman heitä en varmaan jaksaisi elää, koska minulla ei olisi, mitä odottaa.
En ole mitenkään erityisen ikävystynyt elämääni, olen aika sisäänpäinsuuntautunut persoona, vaikka olen kyllä puhelias, mutta silti. Muut ihmiset eivät jaksa vain kiinnostaa minua. Koulussani varmasti kaikki tietävät, kuka olen, ja minusta juorutaan koko ajan. Olen pissis, huora tms. Vaikka en edes ole. Joten en ole kovin suosittu. En ollut ala-asteellakaan. Vaikka en tätä sanaa luonnossa suostukaan käyttämään, voin nyt sanoa, että minua kiusattiin ala-asteella. En pysty sanomaan sitä ääneen, koska se on jotenkin vaikea asia. Ei kiusaaminen ollut kovin pahaa, mutta kuitenkin siitä jäi jäljet.
Minä nyt vain satun olemaan erilainen kuin muut, eikä erilaisuutta hyväksytä vaan kaikki erilaiset leimataan friikeiksi, joiden kanssa ei parane olla.
Välillä tuntuu, että en jaksa enää, koska elämäni on niin yksitoikkoista eivätkä asiat kiinnosta minua samalla lailla, kuin ennen. Kaikki tuntuu tältä: "Miksi pitäisi tehdä mitään kivaa? Kuitenkinhan se on pian ohi, ja silloin siitä on enää muisto!" Minusta tuntuu, kuin kaikki olisi turhaa, mikään ei ole ikuista.
Kuitenkin jaksan ajattelemalla, että jos tekisin itsemurhan, minua jäätäisiin kaipaamaan todella paljon. Ystäväni ja perheeni.
Minunkin elämäni on pelkkää rutiinia. Suunnitellen kaiken valmiiksi, mitä taas tekisin. Jos olen kavereiden kanssa, en pysty olemaan normaalisti, koska mietin, että: "Kamalaa, mitä nyt pitäisi tehdä? En ollenkaan tiedä! Mitä jos tulee hiljainen hetki eikä kumpikaan keksi tekemistä?!"
Näyttää vähän siltä, että minunkin elämä on "vähän" yksinäistä luettuani nämä viestit. Eli samaan porukkaan kuulun. Kavereita ei tällä hetkellä ole yhtäkään, koska peruskoulun jälkeen olin ainut joka meni lukioon ja ne amikseen jonnekkin korpeen, eikä yhteyttä ole sen koomin pidetty. Nyt siis olen tokalla, mutta vaikuttaa vähän siltä, että vaihdan amikseen. Tunneilla olen omissa maailmoissa, koska haaveilen tyttöystävästä joka minuutti. Kotona soittelen vuorotellen yhtä 6 kitarastani soitellen SRVeetä, Hendrixiä jne. Käyn myös 6km lenkillä joka päivä ja roikun koneen ympärillä pelaillen ja surffaillen netissä. Ainiin! Katson myös ehdottomasti aina Prison Breakin ja 24:sen. JA kännit 2x kuukaudessa. Nääs!
Ei taida olla mitenkään epätavallista olla yksin. Minä ainakin näen koulussa niitä kavereita ja tuttuja. Vapaa aika menee sitten yksin opiskeluun ja rentoutumiseen. Minulle taitaa riittää se, että olen koulussa muiden kanssa. Ja joskus harvoin jollain kylässä.
Monet koulussa puheliaat ja ihmisten kanssa olevatkin voivat viettää yksinäisiä iltapäiviä aina kotona...
Ennen häpesin sitä, että kotona olin yksin. Nyt olen tajunnut, ettei siinä mitään hävettävää todellakaan ole. Aivan todella moni muukin nuori on iltapäivät kotona. Olenkin ihan normaali:D Sitten on taas niitä vastakohtia, jotka eivät kotona viihdy ollenkaan. Saa ollakkin.
Kun yksinäisyys ei olekaan enää ongelma eikä häpeä. Saattaa käydä niin, että jos juttelee siitä jonkun koulussa olevan tyypin kanssa niin voi tajuta, että sekin on yhtä yksinäinen. Ja sitten voi vaikka sopia että lähdetään joskus lenkille tjn.
En ainakaan kaipaa mitään viikonlopun "ELÄMÄÄ". Varmaan tajusitte mitä. Ja ilman sitäkin elämä voi olla mielekästä, jopa mielekkäämpää? Ei siinä niin kummia tarvitse tehdä. Varmasti elämä on tylsää, kun ajattelee kaiken tylsäksi.
Saattaa ajatella jotenkin sillä tavalla, ettei anna itselle lupaa nauttia jostain hyvästä kirjasta, kun se voisi muitten silmissä olla tyhmästi käytttyä vapaa-aikaa. Eikä anna itselle lupaa nauttia muistakaan omista tekemisistä, ihan kuin ne olisivat vääriä asioita. Ja vielä jos määrittelee itselle, että kaikki asiat, joita ei tehä kaveriporukassa ja muiden kanssa, ovat tylsiä.
Varmaan jonkun menijän mielestä kirjat ym. voivat olla tylsiä, ne kun eivät ole saaneet lahjaa että osaisivat nauttia niistä. Lisäksi on monia, joilla on huono itsetunto ja he haluavat nostaa omaa statustaan alentamalla mielessään muita. Kun he päättävät, että joku asia on nyhveröä eivätkä sitten sitä itse tee, niin tuntevat itsensä jotenkin paremmiksi. Eihän tuollaisella olsi tarvetta, jos he pitäisivät itseään tarpeeksi hyvinä sellaisina:/ Jokainen saa itse määritellä, onko oma elämä tylsää vai ei. Varmasti kotona istuvissa ihmisissä on vaikka kuinka paljon hyviä tyyppejä. Kuitenkin, heidän hyvät luonteen piirteet eivät ehkä näy huonon itsetunnontakia. Eivätkä itsekkään niitä kaikkia hyvyyksiä tunnista... Mut toivottavasti jokainen kasvais omanlaiseksi ja tyytyväiseksi itseensä:)
Näköjään taas tuli tätä tekstiä, mut minusta on kiva ajatella niin, että koko ajan kirjottaa ajatusta ylös sitä mukaan kun miettii jotain. Ja omat ajatukset selvenee kirjottaessa.
Joo rutiinielämä vituttaa.
Kouluun
Kotiin
Tietsikalle
Lenkille
Salille
Telkkaa kattomaan
Nukkumaan
Tällasta.
Jotkuu chillailee kavereitten kans joka päivä, ite kerran paris kuukaudes - nyt en tosin monee kuukautee.
Ittellä melkeen sama homma, mutta yksin en oo. Kavereita on joiden kanssa puhuu sillon tällön, mutta ongelmana on se, etten päästä ketään lähelleni. Oon niin varauksellinen etten ole uskoa sitä itsekään. En nit oo mikään sätkyilijä joka ottaa jalat alleen kun joku kysyy "mitä tuli läksyks" tai "millon se koe olikaa". Mä vaan vastaan lyhyesti ja soon siinä, sitte ne kyllästyy ja lähtee hiihtään veks eikä takas tuu.
TÄYDELLINEN VASTAUS
Olet suomessa, ei puhu kukaan ei, vaikka siltä tuntuu. Se rajoittuu vain kaveriporukoihin. Kaikki on umpinaisia eikä kirveelläkään avaudu (siit kyll kuolee ja sitä paitsi avautuu mut vaa väärällä lailla lol)
vitun ääliö.. hanki kavereita senkin löysä paska.. tuut tänne valittamaan sun juttujas.. hyi
Oih, oikein neropatti. Ei taida sinunkaan elämäsi kukoistaa, kun pitää tulla tänne dissaamaan muita?
Mä oon huomannut että on ihmisiä jotka haluu tehdä asioille jotain, ja sitten niitä, jotka ei.
Ite kuulun siihen ryhmään joka ei nauti tilanteesta että on yksin eikä oo montaakaan kaveria ja siks vaan haluis löytää kaverin jonka kanssa vois hengailla, muuttaa tätä hyvin tylsää päivärutiinia.
Koulussa on kaks tyyppiä joiden kanssa hengailen, ja kumpikin valittaa ettei niillä oo ikinä koulun jälkeen mitään tekemistä. Sit kun niille ehdottaa jotain, et mennään vaikka kaupungille, niin voi että se on huono idea!
Ja seuraavana päivänä valitetaan taas kuinka tylsää oli istua kotona... Siis mielestäni turhauttavaa!
Mä asun kanssa tampereella, ja luulis että tän kokosessa kaupungissa olis kavereita, mut ilmeisesti ei oo näin... :(
No jaa... Ehkä tämä tästä :) Meille kaikille :)
Monenko vanha foffeli muuten oot..?
Olen itsekin aika syrjäänvetäytyvä, itsekseniviihtyvä kaveri. Ei minulla ole tylsää yksin, oikeastaan rakastan yksinäisyyttä.
No, ainakin teen läksyt ja jos on kokeita edessä, niin harjoittelen niihin. Lisäksi olen koneella, katselen telkkua ja DVD:itä, luen Stephen Kingin kauhutarinaa Unensieppaaja ja myös paljon sarjiksiakin. Katson telkkarista joka viikko ainakin Simpsonit, Kovan onnen kundin, Jeopardyn, Paavo Pesusienen, Krokotiilimiehen, South Parkin, Monthy Pytonin ja mahdollisesti jonkun James Bond-elokuvan, jos sellainen sattuu tulemaan.
Käyn myös leffassa, useinmiten yksin, mutta joskus seuranani on ainoa hyvä kaverini, joka asuu Joensuussa ja tulee Helsinkiin silloin tällöin.
Nyt kun lueskelen tätä viestiketjua, niin voin samaistua melko monen kirjoitukseen, mutta minulle se ei ole koskaan ollut ongelma.
Minulla on ihan mukavasti kavereita ja tapaan heitä silloin kun jaksan. Heille sopisi kerran viikossa, mutta minulle enintään kerran kuukaudessa. Minulla on todella upeita ystäviä, mutta kaipaan yksin olemista koulun ulkopuolella melko paljon. En kärsi siitä, vaan nautin, että vihdoin saan olla yksin.
Mitä rutiineihin tulee, niin on minullakin melko rutiininomaista elämää: herään aamul, menen kouluun,tulen kotiin,menen urheiluharkkoihin(jossa tapaan ystäviä),tulen kotiin ja teen läksyt ja sitten nukkumaan. Ja sama rutiini jatkuu vikoista toiseen, mutta minä nautin siitä. Kerran kun rutiinini menivät sekaisin, niin koko elämäni tuntui kaatuvan niskaan. Minulle rutiinit ainakin sopivat. Viikonloppuisin luen kirjoja,piirtelen,kuuntelen musiikkia ja teen kaikkea mikä innostaa minua. Televisiota en katsele pahemmin ja tietokoneellakaan ei niin useasti tule oltua.
Mitä sosiaalisiin suhteisiin tulee, niin en ole mikään sosiaalisuuden huippu, mutta omistan kavereita jotka ovat ja niiden kautta pääsen joka paikkaan(koulun parhaisiin bileisiin tms.). Ilman heitä olisin täysi nolla sosiaalisuuden tasolla.
Hankkikaa siis hyvät ihmiset jokin harrastus, mieluiten urheiluun liittyvä, jolloin voitte purkaa siellä energianne ja sen jälkeen ei edes kiinnostaa muu kuin löhöily. Ja te tarvitsette jonkun josta voi innostua! tehkää sitä mikä innostaa teitä! Itse yritän joka päivälle kehittää jonkun onnistumisen ja ilon tunteen. Huomenna minulla on tanssituntini ja en jaksa odottaa sitä:)
Pärjäilkää;)
Joo sama juttu täällä. Persuskoulun jälkeen kaikki kaverit kaikkos, nyt ei oo yhtäkään, mutta mitäs sen kummempia :-D kouluun, kotiin, syön, koneelle, nukkumaan...sama on jo toistunut kohta 18 vuotta heh.
Lähinnä naurattaa noi massaporukaksi kutsuttavat koviksen-kovat teinit jotka menee "dokaa" viikonloppusin jne niil on sit olevinaan aina niin "hauskaa". En kaipaa mitään sen kummempaa"viikonloppuelämää".
Perseestähän tää on joo.
Olen jokainen päivä jossain, kavereitten kanssa ja kattelees tuttuja. Joka päivä on jotain :)
Käyn myös joka toinen päivä salilla ja on tyttöystävä.
ELÄMÄ tarvitsee ASENNETTA. Tuo että itse olisin vain joka päivä yksin sisällä koneella angstaamassa että onpä tylsää olempa yksin, on vain oma valinta. Kukaan ei tule teitä hakemaan ulos missä olettekin. Hankkikaa mopo/kevari ja elämä paranee jo paljon. Menkää porukoihin puhumaan ja tutustumaan ihmisiin. Itse olen tampere-lempäälä alueelta ja tunnen todella paljon ihmisiä.
SE ON ASENNE, OMA VALINTA.
mun ei paljon auta mennä porukoille puhuun ku jo tuloo paskaa niskaan oikeen urakalla.