Meistä itsestä lähtee miten lapset ymmärtää tämän maailman asioita.Toivoisin kaikille nuorisolle mahdollisemman hyviä alku pääomia kun alkaa yksin kulkeen ja ottaan vastuuta itsestään tässä maailmassa missä kaikki on on mahdollista.Toivon teille tosi hyvää harkinta kykyä ja oman arvon tuntua ettette tarvi mitään aineita sitä pönkittään.Muistakaa että että apua saa kun pyytää.
Ajatelkaa!!!!!
moni meistä.
6878
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Suomalaisistakin pitkittäistutkimuksista tiedämme, että lasten ongelmat ennakoivat nuorten ongelmia. Esimerkiksi kahdeksanvuotiaana havaittu lapsen depressiivisyys ennakoi nuoruusiän itsetuhoisuutta.
Tähän sopii laittaa tästä typeryydestä, että kun aikuiset ihmisetkin kuvittelee olevansa niin typeriä kuin huvittaa tai pahimassa tapauksessa kuvittelee omaavansa maailman parhaan oikeuskäsityksen sekä ihmistuntemuksen muun sosiaalisen älykkyyden (suuruudenhulluus?), niin voi sen lapsen tai vähän vanhemmankin nk. perusturvallisuusjärkkyä.
Perusturvallisuuden järkkyminen ei tarkoita sitä, ettei osaa huolehtia itsestään ja omasta yleiskunnostaan. Kaikki perustuu elämässä, älykkyys ml. yleiskuntoon. Tää kantsii aina muistaa. Koska viime kädessä, sitä ei muista kukaan muu kuin sinä itse.
Joillakin aikuisilla on sellainen maailma, et tämän halusin sanoa, eikä osata ajatella, että sanomisesta ei ole mitään hyötyä missään vaiheessa elämää. Ikäänkuin paetaan jotain tilannetta. Luodaan täytettä, sisältöä ja tässä tapauksessa itselle. Sanotaan varmaan projektioksi tai projektiksi. Samalla saatetaan luoda ympärilleen esim. väkivaltaa tms epäsuotavaa. Joillakin ihmisillä taas on sellainen käsitys, että esim. väkivalta on aina silmitöntä. Mutta vaikka miten asiaa kaunistelisi niin, että olisi, kaikki eivät ajattele niin. Jotkut suunnittelevat väkivallan etukäteen. Ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta vain puoliksi.
kannattaa lähteä suunnitelusta, ihan omalle kohdalleen. Ajatteluun on moni kuollut. Ei kannata suunnitella löytävänsä itsensä huumeidenkäyttötilanteesta taivaasta tipahtaneena, vaan suunnitella jo valmiiksi, mitä tilanteen sijaan haluaisi. Esim. mitä haluaisi harrastaa esim. liikuntaa ja laji ja näin luoda itselleen mahdollisuus irrottautua tai mitä haluaa lukea tai pukea pääälleen, jakaa lehtiä, millaisia koruja yms. Joskus tää irrottautuminenkin sitten vesitetään. Ja joutuu taas luomaan uudet jutut, uudet kuviot. ---> luomistyötä ei voi kyseenalaistaa. Ei tule sellaista tunnetta, että tipahtaisi taivaasta kaikki tai et taivas vie kaiken ja olisi jotain omaa. Tukee identiteettiä ja siten niitä valmiita vastauksia.
ihan nuorelta itseltään ja jos ei aiheesta synny keskustelua, niin ei varmaan ole mitään epäselvää.
Ns. sosiaaliset pätijät tai sosiaaliset pelkääjät on todella raskaita, koska he ottavat yleensä itseensä, jos eivät saa vastakontaktia. Tää on inhottavaa, kun olemassa on jo sellainen luottamuksellinen suhde, jossa ollaan riippumattomia toisistaan, koska ON luottamuksellinen suhde. Ei jää itselle tilaa ja jos ei ole tilaa ei ole luovuuttakaan. Jos joku asia on selvä se vain on.
Puhunko itekään? Puhutaanko mulle. Kannattaako puhua? Onko tarvetta? Noi on sellaisia juttuja joita kannattaa tässäkin asiassa miettiä. Onko kivaa? No ei oo. Tuntuu tosi, tosi julmalta ja brutaalilta lähtee mukaan jonkun k***päisyyteen itseään huomioimatta ja hillitsemättä. Eikö? Ei kuulu yleensä tapoihin. Eikä minkäänlaisiin käytöstapoihin yleensäkään tai hallintaan.
Sen näkee olemuksesta tilanteesta ihmissuhteesta, mikä on toisen a. tavoite b. onko sitä c. tarvitseeko itellä olla d. vastuunottokyky.
paska threadi