kissan antaminen pois..

pois, joskus joutuu näin tekemään, näin kävi omallakin kohdallani pari kertaa. Tietenkin se on alussa tosi ikävä ja kurja olo itsellä, mutta kissa sopeutuu yllättävän hyvin uuteen kotiin ja elää siellä onnellista elämää, ainakin omat kissani ovat sen näin kokeneet.

Mitä pidempään lemmikki on perheessä ollut, sitä vaikeammalta tuntuu eron hetkellä. Rakkaasta kissasta luopuminen on usein ikäviä muistoja mieleen jättävä valintatilamme ja kokemus, jota ei soisi tapahtuvan kenellekään todelliselle kissaihmiselle. Näin vaan tapahtuu ja tulee vastedeskin tapahtumaan monissa perheissä missä on ihmisiä, jotka eivät voi enää elää yhdessä lemmikkieläimen kanssa. Kun jonkun perheenjäsenen allergia puhkeaa ja hänen oireensa vaikeutuva ja käyvät lääkityksestä huolimatta sietämättömiksi, ei enää ole paljon vaihtoehtoja käytettävissä. Rakkaasta korvaamattomaksi koetusta karvaisesta perheenjäsenestä on pakko luopua, jotta henkilön oma ja perheen hekinen terveys pysyisi edes jonkin moisissa kantimissa. Elämässä tapahtuu peruuttamaton muutos, eikä vanhaan ihanaan yhteiseloon nelijalkaisen perheenjäsenen kanssa ole paluuta. Kerrassaan karmea kohtalo vannoutuneelle kissaihmiselle. - Eihän sellainen voi olla koskaan reilua. - Sen ymmärtää täysin vain saman kohtalon kokenut.

Tottumus on toinen luonto, kuten sanotaan, eikä vanhoista tottumuksista heti pääse eroon. Ne pitävät yllä syvää kaipuuta siihen minkä on menettänyt. Kotiin tullessa ei ole kukaan naukaisemassa ja rientämässä ovelle vastaan tulijaa. Kaapeista löytyy vielä vanhoja lemmikien leluja ja valokuvat muistuttavat onnellisista yhdessä eletyistä päivistä. Pakastimessa ja jääkaapissa on enemmän tilaa, kun eläimen ruokaa siellä ei enää ole tutussa nyt tyhjässä paikassa. Liha-annoksia ei tarvitse ottaa sulamaan eikä pilkkoa ruokakuppiin. Jääkaapin oven avaaminen ei aikaansaa tuttuja naukaisuja tai vähäisintäkään liikahdusta huoneistossa. On aivan liian hiljaista, jotenkin epätodellista.

Kukaan ei ole tunkemassa syliin, kun illan hiljaisina hetkinä kirjoittelet tietokoneellasi. Poissa on myös painon tunne peitteen jälkopäässä, kun heräät yöllä ja käännät kylkeäsi. Vain unen häivähdyksen verran leikit lemmikkisi kanssa, kunnes aamun valjetessa olet jälleen yksin. Ehkä saat lohtua tapaamalla vielä eläinystävääsi tämän uudessa kodissa ja rauhoitat kolkuttavaa omaatuntoasi vakuuttamalla itsellesi lemmikin olevan hyvässä hoidossa. Jätät mielessäsi lopulliset jäähyväiset tuolle rakkaalle, mutta kuitenkin haaveilet jossain sisimmässäsi mahdollisuudesta pitää hänet lähelläsi.

Ajatus luopumisen tuskasta sai sinut miettimään näitä elämän vääjäämättömyyksiä ja vääryyksiä omasta näkökulmastasi. Yhteiselo perheenä on kuitenkin usein täynnä kompromisseja, eikä mikään asia ei ole itsestään selvyys, kun sitä peilaa tapahtumien mahdollisuuksilla: ..mitä jos?... Voitko vain tyynesti hyväksyä ne elämäsi tapahtumat, joita et voi muuttaa…...jos näin käy?.. Sen näkee vain silloin kun sen joutuu kokemaan. Vaikka tänään asiat olisivatkin kuinka hyvin tai huonosti, voi huominen muuttaa tilanteen aivan toiseksi. Eteenpäin elävän mieli..!