Itse olen pitänyt seuraavia kriteereitä lapsen nimeä valittaessa:
1. Kuulostaa kivalta. Vähintään vanhempiensa mielestä ja mieluusti myös monen muun
2. Ei tule kovin negatiivisia assosiaatioita kenestäkään kaimasta
3. Lähipiirissä ei ole samannimistä ainakaan saman sukupolven edustajaa
4. Nimi ymmärretään oikein ensikuulemalta, ilman, että joka paikassa joutuu luettelemaan kirjaimia tai sanomaan tuleeko se c:llä vai k:lla tms.
5. Nimen taivutuksesta ei tule epäselvyyttä
6. Nimi ei ole ilmeinen koulu- (tai työpaikka-) kiusaamisen lähde
7. Etunimi sopii hyvin sukunimen kanssa eli koko nimi kuulostaa hyvältä
8. Lapsi "näyttää" nimeltään. Nimi uudelleenharkintaan, jos Pikku-Rauha ei ole kovin rauhallinen tms.
(9. Uniikki nimi - Ei ole syntymävuoden kymmenen suosituimman nimen joukossa. Tämähän ei voi kaikilla edes toteutua, määritelmään perustuen)
(10. Nimi kuulostaa ikäiseltään)
Väestörekisterikeskuksen nimitilaston (http://www.vaestorekisterikeskus.fi/vrk/home.nsf/pages/E156FFDD389B35F8C22571FE0029A818)
50 suosituinta tytön ja pojan nimeä ovat varsin suomalaisia ja toteuttavat myös neloskohdan. Kuitenkin itse rajaisin samaisen kohdan perusteella seuraavanlaisia nimiä pois: Piia-Pia (yksi vai kaksi ii:tä), Aleksandra-Alexandra (x:llä vai ilman), Jessica-Jessika (c/k) ja vitoskohdan perusteella mm. Sade (Saden vai Sateen) sekä Kunto (ei Kunnon vaan Kunton, vrt. Unto).
9.- ja 10.-kohdat suluissa. Hyvää nimeä ei kannata välttämättä siksi hylätä, että koulussa saattaa samalle luokalle tulla samanniminen (tai kaksi). Nimien suosio tekee aaltoliikettä. Moni 1900-luvun alkupuolen suosikkinimi on tehnyt paluun 1900-luvun lopussa tai 2000-luvun alussa, esim. Siiri. Joskus nimi on vanha, muttei riittävän vanha. Pirkko tai Pertti ei nyt kuulosta lapsen nimeltä, mutta ehkä muutamankymmenen vuoden päästä kuulostaa.
Esikoistyttärellemme annettiin nimi muutama viikko sitten ja molemmat nimet täyttävät ylläolevat kriteerit, joten nimenkeksimisen lopputulokselle voi huoahtaa helpotuksesta. Niin, ja se nimi ei ole Enne, vaikka nimimerkki niin väittääkin ;)
1. Kuulostaa kivalta. Vähintään vanhempiensa mielestä ja mieluusti myös monen muun
2. Ei tule kovin negatiivisia assosiaatioita kenestäkään kaimasta
3. Lähipiirissä ei ole samannimistä ainakaan saman sukupolven edustajaa
4. Nimi ymmärretään oikein ensikuulemalta, ilman, että joka paikassa joutuu luettelemaan kirjaimia tai sanomaan tuleeko se c:llä vai k:lla tms.
5. Nimen taivutuksesta ei tule epäselvyyttä
6. Nimi ei ole ilmeinen koulu- (tai työpaikka-) kiusaamisen lähde
7. Etunimi sopii hyvin sukunimen kanssa eli koko nimi kuulostaa hyvältä
8. Lapsi "näyttää" nimeltään. Nimi uudelleenharkintaan, jos Pikku-Rauha ei ole kovin rauhallinen tms.
(9. Uniikki nimi - Ei ole syntymävuoden kymmenen suosituimman nimen joukossa. Tämähän ei voi kaikilla edes toteutua, määritelmään perustuen)
(10. Nimi kuulostaa ikäiseltään)
Väestörekisterikeskuksen nimitilaston (http://www.vaestorekisterikeskus.fi/vrk/home.nsf/pages/E156FFDD389B35F8C22571FE0029A818)
50 suosituinta tytön ja pojan nimeä ovat varsin suomalaisia ja toteuttavat myös neloskohdan. Kuitenkin itse rajaisin samaisen kohdan perusteella seuraavanlaisia nimiä pois: Piia-Pia (yksi vai kaksi ii:tä), Aleksandra-Alexandra (x:llä vai ilman), Jessica-Jessika (c/k) ja vitoskohdan perusteella mm. Sade (Saden vai Sateen) sekä Kunto (ei Kunnon vaan Kunton, vrt. Unto).
9.- ja 10.-kohdat suluissa. Hyvää nimeä ei kannata välttämättä siksi hylätä, että koulussa saattaa samalle luokalle tulla samanniminen (tai kaksi). Nimien suosio tekee aaltoliikettä. Moni 1900-luvun alkupuolen suosikkinimi on tehnyt paluun 1900-luvun lopussa tai 2000-luvun alussa, esim. Siiri. Joskus nimi on vanha, muttei riittävän vanha. Pirkko tai Pertti ei nyt kuulosta lapsen nimeltä, mutta ehkä muutamankymmenen vuoden päästä kuulostaa.
Esikoistyttärellemme annettiin nimi muutama viikko sitten ja molemmat nimet täyttävät ylläolevat kriteerit, joten nimenkeksimisen lopputulokselle voi huoahtaa helpotuksesta. Niin, ja se nimi ei ole Enne, vaikka nimimerkki niin väittääkin ;)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun nyt herätit mielenkiintomme, kertoisitko valitsemasi nimet!
Yksi kriteerisi nimelle on se, että se on uniikki (= ainoa laatuaan; joita on vain yksi ainoa käytössä), siis kohta 9.
Sanoi, että lapsesi molemmat nimet täyttävät mainitsemasi kriteerit. Annoit siis lapsellesi kaksi nimeä, joista kumpikaan ei ole ennestään käytössä. Kerro, oi kerro nuo nimet! Uniikkinimien kehittelu on mielestäni toivottavaa, jos nimi täyttää muuten nimilain vaativat kriteerit. Helppoa uniikkinimen valitseminen ei varmaankaan ole, siksi kuulisi (lukisin) mielelläni nimen valinnan vaiheista.
Kiitos jo etukäteen!
Sanavalintani oli vähän liioitteleva. Ei sentään uniikeista eli ainutlaatuisista nimistä ole kyse, harvinaisehkoista kuitenkin. Maria-nimi on tuhat kertaa suositumpi, eli lapsemme kaimoja on alle 400.
Jätetään nimet vielä salaisuudeksi.
Etunimen piti olla sekä suomen että ruotsinkielinen olematta kumpaakaan erityisesti. Lisäksi mielellään nimen ääntäminen ei ole eri, sanoi sen sitten kummankielinen tahansa.
Sellainen löytyi tytölle, ja se täyttää myös kaikki edellä mainitsemasi kriteerit.
Toiseksi nimeksi tuli nimi, joka on pelkästään suomenkielinen. Suhteellisen uniikista nimestä voi toisen nimen kohdalla puhua, sillä vain yksi toinen on saanut saman nimen tällä vuosituhannella. Sitä ennen nimen on saanut joku onnellinen lähes sata vuotta sitten. Nimi muuten tulee suvustani.
Kolmas nimi sopii myös kriteereihin, sillä erotuksella että se äännetään suomeksi ja ruotsiksi vähän eri tavalla. Se nimi taas on hyvin korkealla suosituimmissa.