Se oli ensimmäinen kipakka pakkaspäivä pitkiin aikoihin. Ja Eero oli jo jäänyt kielestään kiinni mattotelineeseen.
Pihapiiri oli aivan hiljainen. Aurinko mollotti taivaalla ja vuodevaatteet makasivat pinossa tuuletusta odottaen. Eero pohdiskeli kieli rautaputkessa hetkellistä siivoamisvimmaansa. Taisi olla sellainen tuulahdus vain. Mutta kun pakkanen olisi kipristellyt muutaman tunnin peitoissa ja tyynyissä, niin ne tuoksuisivat raikkaalle ja puhtaalle. Ja ne olisi mukava asetella takaisin pussilakanoihin ja tyynyliinoihin ja kellahtaa omiin uniinsa.
Tällaisessa tilanteessa olisi hyvä olla vaimo. Hän voisi tuoda kahvipannussa ulos lämmintä vettä ja kaataa sitä Eeron kielelle. Sisällä talossa kuorsaava koira ei tällaiseen pystynyt. Koirasta oli muuten paljon seuraa, mutta minkäänlaisiin pelastustehtäviin sillä ei ollut kykyjä. Yleensä se vain makasi uunin vierellä ja torkkui. Kesäisin se oli paljon ulkona, metsästeli peltohiiriä ja haukkui oravia. Mutta kun talvi saapui, sitä oli vaikea saada ulos. Se ei tiettävästi pitänyt pakkasilmasta eikä loskasta. Olihan tämä ymmärrettävää.
Auton konepellillä istui punatulkku. Eeron selkää pakotti kumara asento. Asennon muuttaminen oli kuitenkin niin tuskallista, että Eero katsoi parhaimmaksi kärsiä vähemmän ja jäädä siihen niin kuin jäätynyt oli.
Käsivarret olivat tulleet kipeäksi eilisestä halkojen hakkaamisesta. Halkojen hakkaaminen on mukavampaa pakkasella. Puu on kovempaa ja kirveen terä kilahtaa mukavasti jäätyneeseen pölkkyyn. Halot kolisevat liiterin seiniin osuessaan. Hiki höyryää Eeron selästä. Hän lyö tarkasti. Hän osaa lyödä lujaa ja tarkasti.
Punatulkku hyppi kynnet rapisten auton päällä ja pyöritteli päätään vilkuillen Eeroa vuoroin vasemmalla, vuoroin oikealla silmällään. Linnut oli ruokittu jo eilen.
Eero näki vaivoin lyhteet talonnurkalla, tökättynä harjanvarteen ja varren syvään lumeen.
Talipallo heilui narussaan omenapuunoksalla, ja odotti oravien ryöstöretkiä. Eeroa ei haitannut ryöstely. Olivathan oravat mukava näky pihalla, varsinkin niiden poikaset, joita joutui ajamaan ulos talosta ja vahtimaan niitä etteivät ne tipu kaivoon.
Eero muisti että kaivon kansi olisi vaihdettava uuteen. Vanha oli aivan laho, ja siinä oli reikiä mistä veteen tippui roskia ja oravia.
Hän suunnitteli uutta kantta lahosuojatusta puusta. Asentaisi kaivopumpun sen kanteen ja pulttaisi kiinni niin että se olisi lujassa. Oli onni että oli satanut syksyllä paljon, sillä kaivo oli niin täynnä vettä ettei Eero muistanut toista sellaista aikaa. Satoi oudon paljon.
Punatulkku lennähti Eeron päähän. Nipisteli koukkukynsillään ja tökki nokallaan tätä päähän hiuksia tukistellen. Ne olivat suhteettoman kesyjä. Istuivat avoimilla ikkunalaudoilla ja kurkkivat sisään; että joskos se keksi nyt sitten sieltä annettaisiin. Vai mikäkö nyt oli vikana kun ei annettu.
Tulikohan tänään postia?
Oli hyvin harmillista se, että ei tiennyt tuliko tänään postia vai ei. Posteljooni oli hyvin vähäpuheinen mies kylältä. Ajoi oranssilla postiautolla pihaan asti vaikka näin ei olisi tarvonnut tehdä, ja toi postin ihan tupaan asti. Reilu mies.
Olihan Eerolla omalle postilaatikolleen melkein kilometrin matka. Siellä se oli mannikössä kiemurtelevan tien varrella ja vinossa retkotti. Olihan se jo homeessa. Kasvoi sammalta ja saranakin oli sijoiltaan.
Paljonkohan postilaatikot maksavat? Ei, kyllä Eero tekisi itse laatikkonsa. Hän osasi rakentaa vaikka mitä, mutta autoista hän ei ymmärtänyt mitään. Sähkö oli jotenkin omituinen asia eikä bensiininhajukaan nyt ollut mikään Ootekoloknia.
Keittiönikkunassa oli kissannaama. Keltasilmäinen katti kurkki laiskasti ulos pihalle ja ihmetteli missä ruoka viipyy. Isäntä näytti olevan jäänyt kielestään mattotelineeseen. Hetken kissa tuntui vain tyytymään asiantilan toteamiseen, sitten sen silmät välähtivät ja se kiertyi sulavasti alas pöydältä ja katosi.
Katti oli hyvä sängynlämmitin - kun sitä vaimoa nyt ei ollut. Katti makasi säärien päällä ja pörisi. Väisti lattialle jos Eeron juomat iltakaljat rupesivat yöllä ahdistamaan rakkoparkaa - ja näki selvästi kaiken sen jota Eero ei pimeässä nähnyt: ovenkulmat, tuolinjalat, lattialle jätetyt tavarat.
Pakkanen paukahti petäjässä. Yöstä tulisi hyvin kylmä.
Pihapiiri oli aivan hiljainen. Aurinko mollotti taivaalla ja vuodevaatteet makasivat pinossa tuuletusta odottaen. Eero pohdiskeli kieli rautaputkessa hetkellistä siivoamisvimmaansa. Taisi olla sellainen tuulahdus vain. Mutta kun pakkanen olisi kipristellyt muutaman tunnin peitoissa ja tyynyissä, niin ne tuoksuisivat raikkaalle ja puhtaalle. Ja ne olisi mukava asetella takaisin pussilakanoihin ja tyynyliinoihin ja kellahtaa omiin uniinsa.
Tällaisessa tilanteessa olisi hyvä olla vaimo. Hän voisi tuoda kahvipannussa ulos lämmintä vettä ja kaataa sitä Eeron kielelle. Sisällä talossa kuorsaava koira ei tällaiseen pystynyt. Koirasta oli muuten paljon seuraa, mutta minkäänlaisiin pelastustehtäviin sillä ei ollut kykyjä. Yleensä se vain makasi uunin vierellä ja torkkui. Kesäisin se oli paljon ulkona, metsästeli peltohiiriä ja haukkui oravia. Mutta kun talvi saapui, sitä oli vaikea saada ulos. Se ei tiettävästi pitänyt pakkasilmasta eikä loskasta. Olihan tämä ymmärrettävää.
Auton konepellillä istui punatulkku. Eeron selkää pakotti kumara asento. Asennon muuttaminen oli kuitenkin niin tuskallista, että Eero katsoi parhaimmaksi kärsiä vähemmän ja jäädä siihen niin kuin jäätynyt oli.
Käsivarret olivat tulleet kipeäksi eilisestä halkojen hakkaamisesta. Halkojen hakkaaminen on mukavampaa pakkasella. Puu on kovempaa ja kirveen terä kilahtaa mukavasti jäätyneeseen pölkkyyn. Halot kolisevat liiterin seiniin osuessaan. Hiki höyryää Eeron selästä. Hän lyö tarkasti. Hän osaa lyödä lujaa ja tarkasti.
Punatulkku hyppi kynnet rapisten auton päällä ja pyöritteli päätään vilkuillen Eeroa vuoroin vasemmalla, vuoroin oikealla silmällään. Linnut oli ruokittu jo eilen.
Eero näki vaivoin lyhteet talonnurkalla, tökättynä harjanvarteen ja varren syvään lumeen.
Talipallo heilui narussaan omenapuunoksalla, ja odotti oravien ryöstöretkiä. Eeroa ei haitannut ryöstely. Olivathan oravat mukava näky pihalla, varsinkin niiden poikaset, joita joutui ajamaan ulos talosta ja vahtimaan niitä etteivät ne tipu kaivoon.
Eero muisti että kaivon kansi olisi vaihdettava uuteen. Vanha oli aivan laho, ja siinä oli reikiä mistä veteen tippui roskia ja oravia.
Hän suunnitteli uutta kantta lahosuojatusta puusta. Asentaisi kaivopumpun sen kanteen ja pulttaisi kiinni niin että se olisi lujassa. Oli onni että oli satanut syksyllä paljon, sillä kaivo oli niin täynnä vettä ettei Eero muistanut toista sellaista aikaa. Satoi oudon paljon.
Punatulkku lennähti Eeron päähän. Nipisteli koukkukynsillään ja tökki nokallaan tätä päähän hiuksia tukistellen. Ne olivat suhteettoman kesyjä. Istuivat avoimilla ikkunalaudoilla ja kurkkivat sisään; että joskos se keksi nyt sitten sieltä annettaisiin. Vai mikäkö nyt oli vikana kun ei annettu.
Tulikohan tänään postia?
Oli hyvin harmillista se, että ei tiennyt tuliko tänään postia vai ei. Posteljooni oli hyvin vähäpuheinen mies kylältä. Ajoi oranssilla postiautolla pihaan asti vaikka näin ei olisi tarvonnut tehdä, ja toi postin ihan tupaan asti. Reilu mies.
Olihan Eerolla omalle postilaatikolleen melkein kilometrin matka. Siellä se oli mannikössä kiemurtelevan tien varrella ja vinossa retkotti. Olihan se jo homeessa. Kasvoi sammalta ja saranakin oli sijoiltaan.
Paljonkohan postilaatikot maksavat? Ei, kyllä Eero tekisi itse laatikkonsa. Hän osasi rakentaa vaikka mitä, mutta autoista hän ei ymmärtänyt mitään. Sähkö oli jotenkin omituinen asia eikä bensiininhajukaan nyt ollut mikään Ootekoloknia.
Keittiönikkunassa oli kissannaama. Keltasilmäinen katti kurkki laiskasti ulos pihalle ja ihmetteli missä ruoka viipyy. Isäntä näytti olevan jäänyt kielestään mattotelineeseen. Hetken kissa tuntui vain tyytymään asiantilan toteamiseen, sitten sen silmät välähtivät ja se kiertyi sulavasti alas pöydältä ja katosi.
Katti oli hyvä sängynlämmitin - kun sitä vaimoa nyt ei ollut. Katti makasi säärien päällä ja pörisi. Väisti lattialle jos Eeron juomat iltakaljat rupesivat yöllä ahdistamaan rakkoparkaa - ja näki selvästi kaiken sen jota Eero ei pimeässä nähnyt: ovenkulmat, tuolinjalat, lattialle jätetyt tavarat.
Pakkanen paukahti petäjässä. Yöstä tulisi hyvin kylmä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.