Toimiiko parisuhde parenpana näin aikuisiällä, jos asutaan erillään? Tässä iässä kaipaa omaa rauhaa, mutta olisi kiva kun olisi sellane terapeutti, joka kävisi sillointällöin, jolle voisi laittaa ruokaa ja jonka kanssa voisi matkustella. Itse asun yhdessä miehen kanssa , joka muuten on ok, mutta on liian omistava ja hallitseva. En voi toteuttaa itseäni, enkä voi kutsua ystäviä kylään tms. Nytkin on viikon mykkäkoulu ollut, kun lähden Helsinkiin tapaamaan entisiä naistuttavia. Teen tämän matkan senkin uhalla, että suhde särkyy, koska haluan repäistä itseni irti tästä häkkilinnun osasta. Mitä mieltä olette, onko sellasia miehiä olemassa, jotka voisi vain kepeästi seurustella? Tosin , eihän sitä tiedä kuinka monta seurustelupaikkaa niillä on ; )
Toimiiko...?
Elämys
462069
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 20 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Mutta mistä sellaisen löytää?
En jaksa kokoaikaista parisuhdetta mutta kaipaan silti kumppania.
Eikö ole samanlaisia miehiä?
Esim. viikonloppumies olisi mukava, tulisi vaikka Perjantaina ja lähtisi Sunnuntaina pois.
on ollut tuollaisia suhteita. Kivaa pyhää ja juhlaa, ei tarvi koskaan pestä kävijän pyykkiä. Ravintoloita, ja kivoja illanistujaisia, kahdestaan, yleensä.
Joskus sitten vain käy niin, ettei kaveri koskaan enää tulekaan, eikä ikinä selviä syy.
Meidän ystävyytemme oli katketa,kun arvostelin miestä.Heillä oli ihanaa,niin onnellista,ihanaa puolisen vuotta.He tapasivat viikonloppuisin pe ja la.Kutsuimme heidät kylään.Seuraavana päivänä vastasin (kysymykseen) mitä mieltä kaverista."Perheellinen".Oli vastaukseni.
Onnen täyttämiä viikonloppuja jouluun asti...
Sitten tulikin työkiireet.Koko joulun- ja uuden vuodenpyhät.Puhelimeen ei vastannut.Soitti pari kertaa.Lupasin Vantaalle (ystävälleni) kyydin.Mies kutsui hänet sinne.Hotelliin!!!Koska koti oli viemäriremontin alla.Plaplaplaa...UKKOMIES oli.Paljastui,tavalla,josta en jaksa kertoa.
Vaikeassa suhteessa elät.
Tekis mieli sanoa; 'käskeppäs' miehesi mun juttusille!
Kertoisin, miten paljon paremman vaimon kanssa hän voisi asua, jos antaisi hänen tehdä omia juttuja ja käyttää vapaa-aikaa itsensä piristämiseen ja tuuletukseen arjen kiemuroista.
Teeppä miehellesi selväksi, että olet avioliitossakin ihmisoikeuslain alainen, kuten hänkin ja vapaa tekemään omat ratkaisut sinua koskevissa asioissa.
Itsemääräämisokeus ja vapaa liikkuminen on ehdoton minimivaatimus hyvässä parisuhteessa.
jk. Parisuhteella käsitän samaa taloutta asuvia pareja, enkä oikein osaa mieltää viikonloppuseurustelua parisuhteeksi vaan´nimenomaan seurusteluksi.
Parisuhteeseen kuuluu mielestäni myös muu, kuin vuoteen ja mielipiteiden jakaminen.
Joka lähtöön löytyy sopivia miehiä, kunhan osuu kohdalle, joten viikonloppuseurustelu on helppo toteuttaa, mutta paljonko se pitemmän päälle antaa plus-puoleisia kokemuksia, joita haluaa ensisijaisesti kokea?.
sitä murjotuksen määrää, jos lähet vaikka sen ainuan naisystäväsi kanssa uimahalliin, - nyt en lähekää enää paljoa mihinkään, ja mitä huonokuntoisemmaksi mieheni menee sitä enemmän yrittää sitoa..
oikeasta elämästäsi? Kun sinulla on niitä asukkaita, onko hänkin pian sellainen?
, tässä osoitteessa :)
Miehelläni on neurologinen sairaus, joka etenee -mutta hitaasti, minusta kai tulee sitten viimeiseksi omaishoitaja - eläkepäivikseni..:)
Naurattaa vaikka ei naurattaskkaa :)
*..kunnes kuolema erottaa jne..joopa joo..*
ps. onneksi en ota itseäni liian vakavasti..
koskaan korvaamaan omaishoitajille sen, mitä he antavat hoidettavilleen, ja siinä samassa vähentävät yhteiskunnan kuluja?
Jos omaishoitajat menisivät lakkoon, koko valtio olisi konkurssissa.
sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole velvollisuuksia muuhun kuin mihin laki sen velvoittaa, - eikä myöskään moraalista velvoitetta ainakaan, niinkuin yksilöllä sillä omaisella on, jos kellä on.
Rahallisestihan omaishoitaminen ei lyö leiville, mutta miehän en ole sanan varsinaisessa merkityksessä, vielä ainakaan, omaishoitaja...jos nyt autan vaatteita päälle, huolehin lääkkeenottoajoista ja -huollosta.
Mutta yksinkään hän ei kuitenkaan enää pärjää..
minä pärjäisin ilman puolisoani? Meitä autettavia on maa pullollaan. Jotkut saavat muutaman euron, jotkut eivät sitäkään.
Äly epäonneksi voi pelata loppuun asti.
Mutta onneksi myös saan rakkautta, joka päivä, joka ainoa aika.
riittää rakkaudeksi vaikka sukan pukeminen, toiselle ei mikkää ole mittää..
Niin sitä rakkauttahan sitä pitäs olla..
pudotella, enkeli kun luulisin olevani, tuskin olen.
Raskasta on varmaan tuo työ, mitä harva jaksaisi.
Niin moni ei jaksa, ei ole omaisia, ei ketään opettajaa tavoille, joita he kuitenkin oppivat.
On sinulla varmaan onnen hetkiäkin, kun huomaat asukkaittesi oppivan oman etunsa hyväksi jotain?
eivät rasita, oikeastaan he auttavat jaksamaankin muuten.
Mie olen vain niinkuin suuren perheen äiti on, komentelen ja pien huolta..:), en sen kummempi.
viesteistäsi lukenutkin. Olisipa kaikilla tarvitsevilla sinunlaisesi perheenäiti.
Sitä minä luulen sinun olevan perheesi jäsenille.
Huumorisi takaa kaikille hyvät oltavat!♥
ei pidä nostaa jalustalle, ihan ihminen vain tässä..
kuin ihmiseksi kukaan meistä luulisi olevansakaan?
Olet vain niin sydämellinen, että olisinpa toivonut sinut ihan oikeasti joskus tapaavani!
Kaikkia kummituksia täällä onkin, mutta sinulla taitaa aina se oikea päivä koittaa! :)
sitoa itseäsi omista menoistasi, ellet itse halua. Ja kuka haluais? Minä ainakin haluan aina sen verran vapautta että saan omasta halustani mennä ja käydä missä tykkään. Tietenkään en mene vieraisiin, tai muuta sellaista, mutta mieheni tietää sen kyllä ja jos mies vaihtuu, niin se seuraavakin tulee sen tietämään. Ketään ei saa sitoa kahleisiin, ei vaikka olisikin sairas tms.
Meillä on vain tämä yksi elämä!
Käy. osta itsellesi tanssikengät ja lähde vähän tuulettumaan sinäkin välillä, olet sen taatusti ansainnut. :)
mutta tanssijalat puuttuupi melkein...:)
Niin, pääsishän sitä, mutta entä kun se on sitten elettävä siinä samassa huushollissa; je ennen huono rauha, kun ilimisota, tai nalkutustahan se olisi..sitä ei kestäisi mursunnahkanen persikkakaan..
Ei tässä mittää, nuorin tytär tulee jonkun viikon päästä pienen kanssa pariksi viikoksi kylään, ja se on miulle juhlan väärti..:)
tyydyt. Minä en tyytyisi, ottaisin jopa tavakseni vaikka kerran kuukaudessa. Eihän sitä mikään pakko tanssia ole, jollei osaa, mutta tuulettumaan voi mennä muutenkin. Vaikka sitten vain katsomaan kun toiset tanssii ja juttelemaan ystävien kanssa, saamaan uusia ystäviä.
Enkä kyllä kuuntelis mitään nalkutuksiakaan, niiltä katkaisisin oksat heti kättelyssä. ;)
Jos miehesi ei pärjää yksin, olet minun käsittääkseni omaishoitaja.
Tuotahan se on huolehdittava että lääkkeet tulee hankittua ja että ne otetaan aikanaan.
Pukemista, pesemistä ja riisumista.
Myöhemmin kuntouttamista että nivelet eivät jäykisty kokonaan, vaikka ei se juuri auta.
Vaipanvaihtoa, pyykkiä, jatkuvaa päivystämistä.
Ihan kuin pikkulapsen kanssa, on vain raskas liikutella ja lopputulos on useimmiten huono.
mikä on, mutta päivä kerrallaa mennään.
Sanopa, saanko kysyä, kuka tai mikä instanssi arvioi koska olen omaishoitaja?
Tarvitaanko siihen joku tietty kriteeri esim. hoidettavuusaste, ts. koska voimme hakea omaishiotajan tukea, jos/kun sitä kunnassammekin maksetaan ja vaikuttaako sen myötämiseen tämä kotonamme tehtävä työni?
kuinka se oksien katkaisu mielestäsi tapahtuu, voitko kuvitella kohdallesi?
Ihan ystävyydellä kysyn, kun miusta toista on hirmuisen vaikea muuttaa mahtikäskylläkään, aikuista ihmistä meinaan..?
Pirre sinulla ei todellakaan ole helppoa, mutta asenteesi on oikea. Ja jaksat varmasti, vaikutat sisukkaalta ja voimakkaalta viisaalta naiselta.
Minun mieheni oli myös neurologian puolen potilaita.
Joten tiedän mistä puhun.
Ison pussillisen voimia lähetän sinulle ja lämpimän halin.
Opri
ilmoittaisin vain tyynesti, että nyt minä menen, sanot mitä sanot. Pakko sen on siihen tyytyä ja jollei tyydy, olen väärän miehen kanssa yhdessä.
Ja jos se siitä jäkättäis, niin en olisi kuulevinanikaan, oisin kuin olisin yksin koko talossa. Ja jos se jättäis, niin siinähän sitten jättäis, ei ollut oikea minulle sellainen mies. :)
etten myöskään millään tavalla paijailisi ja ekstra passaisi sitä vaan sen takia että olen ollut muka tuhma, kun kävin yksin jossain ulkona!
Meidän kunnassa on kriteerinä laitoshoito tai omaishoito.
Jos hoidettava ei pärjää ilman koko aikaista valvontaa ja joutuisi laitokseen olman omaishoitoa.
Tuo on kriteerinä, mutta joka vuosi on anottava uudelleen vuodenvaihteessa, en tiedä nytkään onko kunnalla rahaa maksaa.
Vaikka nuo vaatimukset täyttäisikin ei tuen saanti ole varmaa.
Riippuu asuinkunnasta, kuinka paljon omaishoitoa arvostetaan.
Koska omaishoidontuki ei ole subjektiivinen oikeus siitä tingitään ensimmäisenä jos ja kun rahat ovat lopussa.
Jos onnistut omaishoidontuen saamaan ei kotona tehtävä työ vaikuta tukeen eikä sen määrään.
Verottaja sen kyllä vie, minullakin on tuesta veroprosentti 40.
oksien katkaisuun.
Itse toimisin hieman laveammalla tavalla.
Ottaisin asian esiin silloin, kun on yhteistä rauhallista aikaa keskittyä 'silmästä silmään'jutteluun.
Esille kannattaa nostaa kerrallaan vain yksi epäkohta/neuvonpito.
Koska:
- silloin on mahdollisuus hoitaa asia perusteellisesti/perusteellisemmin aiankin.(pysyy tunteet paremmin kurissa, samoinkuin aihe)
Tarkoittaa:
- tuo esiin, mitä muutosta haluaa
- miksi sen haluaa, perustelu, (mikä kullakin tärkeää.)
- mitä hyötyä siitä on; itselle toiselle osapuolelle.
- mitä toivoo puolison tekevän asian eteen
- kysyy puolisolta; mitä hän esiin otetusta asiassa, pelkää tai mikä siinä harmittaa.
- on rehellinen itselle, ja puolisolle
- vakuuta toinen luottamaan aikuisen
harkintakykyyn.
Faktoina voi esiin ottaa yhteisen elämän tuomat realiteetit ja viimeisenä keinona lait ja siellä vahvistetut oikeudet vapaaseen päätöksentekoon ja muihin ihmisen oikeuksia suojaaviin kohtiin.
jk.Vierastan sanaa, keskustelu, kotikielessä, puhun mieluumin juttelusta, koska samaa leipää syödään ja yhteneväinen on myös hyvän parisuhteen päämäärä.
Kaveruus on se olotila, jonka tulisi sävyttää yhteiselämää rutiinitasolla.
Sen savuttamiseksi, 'diplomatia' ja asioiden perusteellinen käsittely, kera hyvien perusteluin on aika-ajoin lähes välttämättömyys.
ps.Niinkuin 'kässäät' tämä oli ylläkirjoitettu vain 'luettelo' yhdestä tavasta hoitaa karsittavia okaita pois.
Jokainen suhde on omansa, eikä ole yhtä ainoaa oikeaa keinoa olemassa.
Mutta sen voin yleistäen sanoa, että asian (ongelman)poistamiseen on viisasta käydä yksi asia kerrallaan ja valita ajankohta, kun ei ole itse, eikä puoliso väsynyt, tai ennestään ärtynyn, apea tai muuten 'kiireinen.
Kyllä se isokin laiva kääntyy, kun malttaa ja 'kurssittaa' sitä määrätietoisesti.
kummasempia olla, mutta kiitos kuitenkin, haleista ja näteistä sanoistasi.
Ps. eikä mieheni vielä ole kovin huonokuntoinen, tulee juttuun toistaiseksi sen kummemin hoitamatta, - päältäkatsomista enempikin ja avustamista pukemisessa..niinkuin tuolla jossain sanoinkin - ja tavaroiden etsintää :)
pitänyt aloittaa sen paatin kääntäminen jo aikapäiviä, - kyseessä on nimittäin ainutlaatuisuus mitä ihmisen itsepäisyyteen tulee..:/
Ei tässä mitään, kunhan saan taas nuorimman tyttären tännepäin maata, - saan edes purppasta ihmiselle joka ymmärtää, ja hän saa taottua isänsäkin päähän jotain..
ps. aikasa on vaikka aijjanvihaksena..
Kaikkia asioita ei voi tai 'kannata' yrittää muuttaa.
Silloin on paras tie tämä sinun tiesi, "asian kanssa voin elää, hyväksyn sen tällä erää."
Kyllä ne lapset on aikuisen ihmisen paras palkinto.
Ilman heitä, en edes uskalla arvata, missä menisin. Todennäköisesti olisin jo manan mailla, sillä vasta esikoisen jälkeen, sain elämmään sen päämäärän, jota olin tavoitellut, mutten tiennyt mikä se oli.
Oli se hieno huomata, että on jotain sellaista, mikä menee kaiken edelle jo pelkällä olemassaolollaan, ilman mitään ehtoja vaateita, vain sillä että on ja hengittää, joskus toki 'tuhistenkin'.
Muuten sanoit jossain, että nyt sinua kaduttaa, kun otit edes asiaa esiin.
Sanon, että se on varmasti yksi niitä asioita, jotka pitää ottaa esiin, ei ihminen, vahvinkaan, ole kaikenkantavaksi 'tunnevarastoksi' tarkoitettu.
Elämän epäkohdista pitäisi jokaisen saada 'riittävästi' puhua toiselle aikuiselle. Tuskin sinä raaskit lastasi omilla raskailla asioilla vaivata, vaikka kuinka on aikuinen.
Ei ole syytäkään, jos löytyy muita väyliä saada se raskainkin asia tyhjennettyä sisältään.
jk:Muista sitten, että aina on korvia, aina ovia, mistä on ulospääsy, jos tarvetta ilmenee.
niin tomeria, en mie ossaa.., ja mitä mie sitten tekisin, ossaisinko olla tyytyväinen ennee ihteenikkään jos jättäsin kokoaijjan huononevan ukkon yksinnään...
ethä sie jättäis sitä ku joskus vain muutamaks tunniks, että itte pääset tuulettuu siel mökistänne. Oletan ettei ukkos halluu käyä nii missään, vaa on vaa ja möllöttää koton? Sää tarttet muutaki hengenantimii ku pelkän kotis ja ne hoidokit tai sä palat viäl loppuu ennen varsinaista loppuas, tjsp. ;)
mie, kun pakkaan koko orkesterin kyytiin ja menoksi; käytiin tässä kaapungissakin ja puarissa kahvella, ja sitte kierreltiin kirpparilla..
Kaksi hoidettavaa istuivat sen aikaa tuoleilla ja kaksi oli mukana kierroksella - ja onhan mulla yhtenä päivänä viikossa vapaata kaheksasta kolmeen, silloin käyn omilla asioilla ja apteekissa ynms..tai kylässä siskon luona, nyt kun hänkin pääsi sieltä piäkaupungista kotpaikkakunnalleen töihin, tuli taas yksi kyläpaikka lisää..:)
vapaa aikasi. :(
Jokohan nyt on aika, mitä luulet? ;))
mitähän..mennä nukkumaan vai.?
Kukas se siellä piileskelee, tuuhan esille sieltä - mie olen niin huono arvaaja..:(
myöähemmi sitte. ;)
unta, ja puhuukin unissaan*
Krooohhhh...
sinä avioliitossa oleva immeinen,- jos niin ainakin pitää vissiin ensin erota..:(
Omistaa puoliso ja tukkia se pullohon. Eikö täs oo kaikki mitä ei saa teherä ja lyhykääsesti sanottuna. Ei sunkahan sitä toista ihimistä omistaa voi, vaikka oliis miten kiihkeää rakkautta. Ja vaikka omistaaskin niin kiusaantuuhan siellä kaveri pulloos. En oo mikään avioliitto terapeutti ja jo pitkähän ollu yksin tai Tiitun kanssa. Ittelläni on tuo työ ollu aina sellaanen jotta näläkähän meille oliis tullu jos ei vaimo mua reissuhun oliis päästäny. No on se elämää ku vapaus puuttuu, pe....le oikeen nousoo niska villat pystyhyn. Tottahan se ny vaimoo pitää päästä ihimisiis käymähän, sehän metettyy sinne hellan vierehen ja onhan ne kauppa-asiatki hoirettava. Mitä he......tin rakkautta soon jos häkiis piretähän, kiusaamista ennemmin. Akoolla on akkaan asiat, eikä niihin oikia mies saa "liikaa" sekaantua. Naurettavaa sellaanen kyttääminen. Oma vaimoni oli kyllä senverran omanarvoon tuntoonen jotta jos oliisin menny nenästelemähän notta ny oot ollu liikaa menoos, niin sieltä oliis voinu tulla muovikaulimesta välijästi päähän nenästäjälle. Eiköös noo aivot vaimoosillahengilläki ja aikuusia ku ovat niin kyllähän ne ny itte tietää menemiset sun muukki asiat. VAPAUS PITÄÄ OLLA ja kotihan soon naisellekki.
ei pie noin tämmösten takia..tämä männöö tässä omalla painollaan, enkä mie koe olevani pullossakaan, onhan tämä kotini - ja olenhan koti-ihminen enemmän, joe en olisi - sitten oisi kai pahempi paikka.
Kiitos vain sinulle, - pitäisi vain tässä oppia pitämään mölyt mahassaan, nyt jo harmittaa.
Justihin noonhan soon aateltava ja ku kerran on yhtehen menty ja yhteeset lapset ja kotiki. Hyvä tyttö Sä oot...
Eihän nämä oo ku sanoja ei näitä kannata harmistella, "pääpystyhyn sotamies" Kirijootellahan jostaan muusta, hullutellahan, ei unohreta hymyä. Eletähän ny ja täs, huomenna varmahan on jo parempi päivä, hyväksytähän kaikki sellaasina ku ovat, ei meirän ikääsiä enää kannata kasvattaa. No ny Sun pitää taas hymyillä, niinhän minäki teen. Ei oo ollu heleppoa minullakaan, mutta suremahan ei ny aleta. Ollahan me hyviä ja sellaasia sitkeitä, kyllä me pärijätähän.
omasta elintilastasi ja omista oikeuksistasi. Jos annan periksi, huomaat elinpiirisi kutistuvan aina vaan pienemmäksi. Luulisin, että kyse on enemmän ihmisen luonteesta kuin iästä. Toiset osaavat antaa läheisilleen tilaa ja toiset yrittävät kuristaa ahtaalle.
Toisen käyttäytymistä ei voi muuttaa, mutta luultavasti siihenkin voi vähän vaikuttaa omaa käyttäytymistään muuttamalla.
Peräänkuuluttamiasi miehiä tosiaan on olemassa, itsekin tunnen muutamia, sekä varattuja että vapaita. Jos puhut kepeästä seurustelusta ja ystävyydestä, eikö siihen ihan luonnollisesti kuuluu myös muita ystäviä?
Sitoutunut parisuhde on toinen juttu, mutta siinäkin mielestäni molemmilla pitäisi olla oma vapautensa toteuttaa omia toiveitaan - joskus myös omien ystävien kanssa.
Luulen että parisuhteissa (ja monissa muissakin suhteissa) on kuin meloninsiemenen kansssa: minkä kovemmin puristat, sen kauemmaksi se lentää.
vertaus, oliko aivan oma keksimäsi?
Omistamisen halu on kyllä paha juttu mielestäni.
Kyllä liiton molempien osapuolten pitää saada vapaasti mennä, ilman että toinen heti alkaa tenttaamaan, epäilemään.
Tämä on mielestäni luottamuskysymys.
Joko luottaa kumppaniinsa tai sitten ei.
Välimuotoja ei ole. Ei voi luottaa 68%:sti.
Kyllä miehiä löytyy joka junaan ja jää vielä asemallekin. Rakentakaa 100 %:nen luottamus, yksinkertaista.