Onkohan kukaan muu näin vainoharhainen, kuin minä? Meillä on 3kk:n ikäinen ihana potra poikavauva, jota rakastan niin että kipeää tekee. Mietin, et voikohan sydän pakahtua rakkaudentunteesta... Pelkään kamalasti, että hänelle sattuu jotain ikävää. Eniten pelkään kätkytkuolemaa. Tämän aamuinen sai mut kirjoittamaan.
Poika on yleensä yöllä heräillyt n. klo 3 syömään ja viimeistään klo 5. Monesti sekä kolmelta, että viideltä. Tänä aamuna heräsimme ensimmäistä kertaa miehen herätyskelloon! Oltiin nukuttu 7 tuntia putkeen! Mulle tuli taas se tunne, sydän alkoi pamppailemaan kun kävelin pinnasängyn luo. Vauva oli vetänyt peiton naamalleen, niinkuin aina. Otin peiton varovasti pois kasvoilta ja kuuntelin -hengittää. Sama juttu aina ja varsinkin kun poika nukkuu ulkona. Käyn vähän väliä tarkistamassa, et hän on kunnossa. Sipaisen poskea tms., että hän vähän liikahtaa.
Mä oon lukenu netistä liikaa näitä juttuja. Odotusaikana pelkäsin keskenmenoa. Tää on tosi raskasta, kun tietää, et aina löydän asioita, joita voi murehtia. Aikanaan poika menee ulos yksin leikkimään (hukkumiset, auton alle jäämiset, kuristumiset), menee kouluun (koulumatkat), murrosiästä puhumattakaan.
Oonko mä ihan toivoton tapaus? Nytkin vauva nukkuu rauhallisesti päiväuniaan (nukahti sitteriin) ja minä käyn vähän väliä kuuntelemassa. Vauvan viileät kasvot ulkona nukkuessa saa mun sydämen aina tekemään muutaman lisälyönnin.
Poika on yleensä yöllä heräillyt n. klo 3 syömään ja viimeistään klo 5. Monesti sekä kolmelta, että viideltä. Tänä aamuna heräsimme ensimmäistä kertaa miehen herätyskelloon! Oltiin nukuttu 7 tuntia putkeen! Mulle tuli taas se tunne, sydän alkoi pamppailemaan kun kävelin pinnasängyn luo. Vauva oli vetänyt peiton naamalleen, niinkuin aina. Otin peiton varovasti pois kasvoilta ja kuuntelin -hengittää. Sama juttu aina ja varsinkin kun poika nukkuu ulkona. Käyn vähän väliä tarkistamassa, et hän on kunnossa. Sipaisen poskea tms., että hän vähän liikahtaa.
Mä oon lukenu netistä liikaa näitä juttuja. Odotusaikana pelkäsin keskenmenoa. Tää on tosi raskasta, kun tietää, et aina löydän asioita, joita voi murehtia. Aikanaan poika menee ulos yksin leikkimään (hukkumiset, auton alle jäämiset, kuristumiset), menee kouluun (koulumatkat), murrosiästä puhumattakaan.
Oonko mä ihan toivoton tapaus? Nytkin vauva nukkuu rauhallisesti päiväuniaan (nukahti sitteriin) ja minä käyn vähän väliä kuuntelemassa. Vauvan viileät kasvot ulkona nukkuessa saa mun sydämen aina tekemään muutaman lisälyönnin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
olen tehnyt itse ihan samaa jo 5 kk. nyt tosin hieman lieventynyt tuo jatkuva tarkastaminen. ja kuullut paljon juttuja, miten muutkin vanhemmat, siis varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla, tarkistelevat jatkuvasti, että kaikki on kunnossa. luulen, että kaikki liittyy luontaisesti vanhemmuuteen, siihen, että on vaistomaisesti huolissaan "poikasestaan". eiköhän se tarkastaminen vähene lapsen kasvamisen myötä, vaikka aina se huoli tietenkin on olemassa...
hyvää jatkoa!
et ole toivoton tapaus, täällä ilmoittautuu toinen samanmoinen.
menee ohi ajanmyötä ainakin minulla meni. tyttö on jo kohta vuoden ikäinen ja enää en ole ollut tarkastamassa hengitystä pitkiin aikoihin. synnäriltä tultuamme en tohtinut tulokasta jättää viereiseen huoneeseen yksin nukkumaan, kun ajattelin kaikkea kauheeta mitä sille voi tapahtua siellä yksikseen jos en ole vieressä vahtimassa. neiti nukkui sitten äippäpäkkäuksen pahvilootassa olohuoneen lattialla niin minä pystyin katsomaan telkkaria samalla...=) ihan naurattaa toi kauhea hysteeria mikä silloin tuntui ihan välttämättömältä mielenrauhan saavuttamiseksi.
ehkä sun on parasta jättää lukematta kaikki kauhutarinat, olet ilmeisesti myöskin herkkä ja empaattinen ihminen joka samaistuu näkemäänsä ja lukemaansa ja miettii niitä sitten illan hämärässä väsyneenä.
kun poju oppii itsenäisemmäksi ja alkaa liikkumaan itse, oppii puhumaan eikä ole enää niin toisen ihmisen armoilla sunkin elämä helpottuu.
mutta sitä odotellessa tsemppiä ja jaksamista ja ennenkaikkea ihanaa vauva aikaa se loppuu liian nopeaan =(
Eipä tuo mitään vainoharhaisuutta mun mielestä ole. Aika monet äidit, myös minä, ovat vain niin huolehtivaisia, että käyttäytyvät kuvailemallasi tavalla. Rakkaus omaa lasta kohtaan on jotain niin ainutlaatuista ja voimakasta, etten yhtään ihmettele myös sen tuomaa suurta huolta.
Tyttäreni on nyt melkein 10 kk ja edelleen tarkistan öisin, jos herään, että tytöllä on kaikki hyvin. Tosin suurin "pelko" on lapsen kasvaessa häipynyt.
Ehkä sun ei kannata enää hirveesti lueskella noita kauhujuttuja netistä... Ja tosiaan, aina löytyy joku aihe mitä murehtia. Niin se vaan on, että on se lapsi sitten minkä ikäinen tahansa niin aina äidit niistä huolissaan ovat.
Mukavaa talvista päivää ja tsemppiä, kyllä se siitä :)
Ei mitenkään erikoiselta kuulosta toimintasi minustakaan. Kyllä minunkin tuli tarkisteltua usein, hengittääkö vauva, kun se nukkui. Nyt yli puolivuotias, on jo helpompaa, en ravaa jatkuvasti tarkistelemassa. Rakkauden tunne on ollut tosiaan valtava, ja toivoisi, että pienelle ei mitään pahaa tapahtuisi koskaan! Me vanhemmat teemme parhaamme, mutta silti elämään kuuluu riskit, joille emme mitään voi. Meistä toiset on herkempiä pelkäämään niitä. Kuten edellisetkin sanoi, ehkä kannattaa välttää lukemasta kauhujuttuja, jos ne tuppaavat jäämään mieleen pelottelemaan.
Mutta ajattele positiivisesti: olet varmasti hyvin huolellinen kaikessa vauvan kanssa, ja sehän on hyvä asia!
pitää osata hellittää.ja nähdä esimmerkkiks aina etukäteen mitä voi sattua, varautua siihen.mä en käytä peitoa ,niin kauan kunnes osaa kääntyä kunnolla.usein on tapahtunut ikäviä peiton kanss.laitan riittävästi vaatteet päälle.en nukuta ulkona koska liikkuu meilläpäin kissoja,koiria,kettuja..jos en näekään että kissa halua siihen lämpimään petiin.en luovuta lapseni kenellekään vain isällensä,koska tiedän että vahinkoja sattuu,mutta minulla ei ole "varaa" siihen jos mun lapsista on kyse.liian kallis minulle.
itse vien,itse hoidan,itse teen.kukaan muu ei vaihda vaippa,ei kylvetä,minä teen parhaiten kaiken.ja en ole neuroottinen vain todella varovainen.pitää kaikien asioiden nähdä myös huonot puolensa
Minäkään en anna lastani muille hoitoon, ainoastaan mieheni häntä hoitaa.
Meillä on käytössä unipussi, suosittelen. Päiväunilla tosin on peitto, mutta vauvan kädet ovat aina peiton yläpuolella, peitto peittää siis vain vauvan alaruumiin, käsistä alaspäin. Näin ei pysty vetämään peittoa silmille. Mielestäni varovaisuus on tosiaan vain järkevää käyttäytymistä, miksi turhaan ottaa riskejä.
että lapsi vetää peiton kasvoilleen?? Hellittäkää hiukan..aina voi sattua mitä vaan, voihan äitikin joka ei anna muiden hoitaa saada esim. sydärin lasta kylvettäessään ja niin edelleen.....
haittaa että vetää speiton naaman yli..mitei nyt..hapensaantihan vähenee..epäilty syy kätkytkuolemaan on,että jokin on ollut vauvan naaman edessä,jotta "normaali" hapensaanti on (paremman sanan puutteessa) vähentynyt!
Aivan, kätkytkuolemahan on viime aikoina yhdistetty juuri tuohon "normaalin" hapensaannin puutteeseen, joten peitto naaman päällä todellakin voi aiheuttaa jopa vauvan kuoleman, että edelliselle kirjoittajalle tiedoksi, että sillä ON VÄLIÄ.
Joku viisas filosofi on joskus sanonut, että mitä pelkää, mitä toivoo, se tapahtuu. Ajatuksella on uskomaton voima. Tähänhän meditaatiokin perustuu. Kosminen laki.
Kivat sulle
fiks ihminen!
mitä pelkää itä sattuu..
aika viisas taidat olla.ap jsut kirjottelee että on ihan peloissaan ja sinä "lohdutat" että älä pelkää,koska silloinse sattuu..jeesus................