Heissan. Olen aikas tuore tapaus lesbona, se vain tapahtui, mutta elämäntyyliäni en vielä ole repinyt irti heteroudesta.
Mieheni kanssa siis olen. Hänellä on minuun yliote, jota en tässä sen enempää ryhdy selvittelemään. Kysyisin vain, että onko teissä muitakin jotka jostain syystä elävät heteroelämää?
Ja jos on, niin miten sen kanssa pärjäätte?
Minulla pahinta on seksi. Mies sitä haluaa, minä en. Pakko harrastaa vaikkei minua sentään kirjaimellisesti raiskata. Kuitenkin se oksettaa, sattuu, ja alan epäillä että saan pian heittää hyvästit mielenterveydellenikin. Syyllisyys on tolkutonta. Moneen suuntaan.
Olen varmaan vain yliherkkä. Pärjäsinhän minä ennen sitä ekaa lesbokokemustanikin. Nyt olen täysin lukossa ja tuntuu siltä kuin kukaan ei olisi ennen tällaista kokenut. Roskaahan se on, mutta mitä selviytymiskeinoja te muut olette löytäneet?
Mieheni kanssa siis olen. Hänellä on minuun yliote, jota en tässä sen enempää ryhdy selvittelemään. Kysyisin vain, että onko teissä muitakin jotka jostain syystä elävät heteroelämää?
Ja jos on, niin miten sen kanssa pärjäätte?
Minulla pahinta on seksi. Mies sitä haluaa, minä en. Pakko harrastaa vaikkei minua sentään kirjaimellisesti raiskata. Kuitenkin se oksettaa, sattuu, ja alan epäillä että saan pian heittää hyvästit mielenterveydellenikin. Syyllisyys on tolkutonta. Moneen suuntaan.
Olen varmaan vain yliherkkä. Pärjäsinhän minä ennen sitä ekaa lesbokokemustanikin. Nyt olen täysin lukossa ja tuntuu siltä kuin kukaan ei olisi ennen tällaista kokenut. Roskaahan se on, mutta mitä selviytymiskeinoja te muut olette löytäneet?
Vastaukset 38
Vanhimmat
kun uhrataan elämää tuosta vaan. Mä en ymmärrä millainen yliote kellään voi olla siihen ettet voi elää elämääsi. Ainahan sitä sanotaan että lapset ja asunto ja auto ja koira. Mutta tyydyttääkö se sua kun olet 80v ja mietit miten elit ns parhaat vuotesi? Onko kellään varaa tuhlata elämäänsä siihen että melkeen elää?
Voihan sitä sanoa että elämä ei ole niin yksinkertaista, mutta mä uskon että kaikkiin ongelmiin on ratkaisu jos ihminen vain itse haluaa sen nähdä.
Maailman paras syy on kai se tekosyy, on hyvä laittaa 10 vuotta johonkin paskaan ja sanoa että "no kun oli se ja se" mutta ei siitä saa taivaspaikkaa, ei siitä sulle kukaan anna kultakelloa että olet antanut miehesi panna sua vaikka se oksettaa sua. Mitä se tekee sun minä-kuvalle? Kuinka sä voit arvostaa itseäsi ja kuinka sä voit uskoa kenenkään arvostukseen jos sä olet kuin lapanen jollekkin?
Sun elämähän se joo on, mutta sen sijaan että sä etsit jaksamiskeinoja sinuna mä etsisin ulsopääsykeinoa.
Koittakaa nyt elää elämänne, hetkeäkään siitä ei takaisin saa.
Ensimmäisenä mielessäni heräsi kysymys, miksi ihmeessä olet miehesi kanssa? MIeleeni ei tule yhtäkään järjellistä ja ylitsepääsemätöntä syytä. Ei nainen ole nyky-yhteiskunnassa miehen omaisuutta, oikeuslaitos, lastensuojelu ja lähestymiskielto on olemassa. Ettei miehesi manipuloisi/uhkailisi sinua, syyllstäisi jollakin keinoin..? Seksi nyt ainakin kannattaa lopettaa, jos se tekee kipeää mielelle ja ruumiille, itseään ei pidä tieten tahtoen alistaa, siinä joutuu helposti itseinhon kierteeseen ja hukkaa itsensä - voimansa ja elämänhalunsa - lopullisesti.
Mulla on ihan sama tilanne. Meillä on 2 pientä lasta. Olen itseni hyväksynyt tälläisenä n vuoden ja viime syksynä kerroin miehelle, miksi seksi ei luista. Ei oikeestaan ole ikinä toiminu. Nyt tiedän syynkin. Aiemmin oli tosi ahdistunut, mutta mies onneksi ymmärtää eikä heittänyt mua ulos (onneksi). Se sanoi, että on oikeestaan aina tiennykin, että tykkään naisista enemmän, ei oo vaan uskaltanu kysyä. Mulla on monta kokemusta naisista ja tosiaan tiedän, että se on sitä mitä haluan. En tiedä, kauanko ollaan miehen kanssa yhdessä.
Ukkoni kanssa minäkin (myöhäis herännyt) olen, mutta onneksi ei meidän yhteiselo oo vielä noin pahaksi mennyt. Ymmärrän hyvin, että jos on jo sitoutunut yhteen juttuun niin ei tosta vaan voi hypähtää toiseen junaan jos siltä sattuu tuntumaan, mutta se sun "yliote" puhe kyllä kuullostaa pelottavalta, tai tarkoitan että ei se mies sinua määräillä saa eikä pakottaa seksiin!! Kyllä sellainenkin teko on raiskaus, tai rikos ainakin.
Kirjoituksesi ja oman kokemukseni perusteella luulen että miehesi on mustasukkainen ja siksi tahtoo pitää sut tiukasti otteessaan...on varmaan ittekin peloissaan ja vihainen. Sen täytyy alkaa rauhoittua ja antaa sulle tilaa suunnitella tulevaisuuttasi! Ja vielä kerran...ihan järkyttävää toi miten jotkut miehet voi haluta "seksiä" vastentahtoisen naisen kanssa, sairasta!
ja ottaa tilalle nainen.
Jos oot syystä tai toisesta riippuvainen miehestäs, niin lakkaa antamasta hänelle, vaikka asutkin samassa asunnossa hänen kaa.. Jos mies pakottaa, kerro poliisille, niin hän antaa miehelles sakon.
Ota jostakin naisesta salarakas, jonka kanssa sexi sujuu.
Runkkailkoon miehesi itsekseen ja ottakoon tyydytyksensä siitä.
kirjoittajan mies että naisensa tykkää naisista? sitä ei saanut kirjoituksesta selville. En ryhtyis lynkkaamaan tai syyttelemään ketään kun faktat ei oo tiedossa. Oon itse ollut aikoinani suhteessa miehen kanssa joka ei tiennyt suuntautumisestani, yritin elää hänen kanssa heterona. Mulla oli sellanen tunne että miehelle oli "pakko antaa" säännöllisesti, ettei se alkais epäileen mitään. Myöhemmin jätin tämän miehen selittämättä mitään syytä. Tuollaisessa suhteessa eläminen on kamalaa ja väärin molemmille osapuolille, sehän on täyttä valhetta. Lähde pois, mitä pitempään siinä roikut, sen hankalampaa on lähteminen. Jaksamista.
"antamisen" suhteen? Tuliko lapsia, vai oliko ehkäisy kunnossa?
onneksi, ehkäisy kunnossa.
lapsensaantivaaraa ei olekkaan enää kun olet vain naisen kaa! Ei tarvi syödä pillereitä enää.
kun olen onnellisessa ka tasapainoisessa parisuhteessa - vihdoinkin - niin se lapsen saaminen ei olekaan mikään helppo juttu...
sentään on onneksi sellainen asia, johon saa apuakin kun sellaista hakee. Jotain hyvää maailmassa vielä sentään on.
Lapsilykkyä teille!
kun vielä olit miehen kanssa ja oli "pakko antaa", niin olisit viimeisillä kerroilla jättänyt ehkäisyt pois, niin se lapsijuttu olis hoitunut automaattisesti. Masu olis alkanut isota vasta sitten kun olit jo onnellisesti parisuhteessa naisesi kanssa. Niin siinä olis pitänyt tehä!
Hei!
Olen elänyt samanlaisessa tilanteessa ja TIEDÄN, miltä tuntuu, kun toinen pitää otteessaan, vaikkei sille mitään ulkoisesti pätevää perustetta olisi olemassakaan. Tiedän myös, miten hankala sellaisesta suhteesta on irtautua. Syyt lienevät syvemmällä kuin yhteisessä asunnossa, lapsissa tms. "riippuvuustekijöissä".
Sanoit pelkääväsi mielenterveytesi puolesta. Kehoittaisin sinua ottamaan pelkosi vakavasti. Lukemani perusteella syntyy vaikutelma, että elät ylivoimaisen suuren paineen alla seksuaalisen alistamisen ym. stressitekijöiden johdosta. Mielestäni riittävät syyt hakea ulkopuolista apua!
Kaiken kaikkiaan pitäisin muiden vastanneiden tavoin tärkeänä, että irrottautuisit suhteesta. Mikä ei voi olla hyväksi sinulle itsellesi, ei varmasti ole sitä kenellekään muullekaan! Uskoudu asiassasi jollekin ja pyydä tukea irtautumiseesi.
Vaikeita ovat tilanteet, joissa itse tai rakkauden kohde elää edelleen entisessä parisuhteessa. Mies on joskus ollut rakkauden kohde ja lapsiakin on hankittu. Lapsi tarvitsee aina isäänsä. Kun äiti tai isä lähtee, menee kaikkien elämä täysin sekaisin. Mies tai nainen pitää kiinni omasta kumppanistaan kaikin tavoin ja keinoin.
Yritä siinä sitten aloittaa elämä lesbona. Minä ainakin mietin kauan, onko tämä sen arvoista ja rakastanko todella tuota naista, johon rakastuin ja mikä rakkaus vei ja vie jalat alta. Vieläkään en ole täysin varma yhtään mistään.
Kannattaako hajottaa rakas perhe jonkun naisen tähden. Olen nyt kuitenkin ottanut askeleen, mistä ei enää ole paluuta. Ei voi olla.
vielä yksi lapanen.
Upeaa, että sinä olet päässyt pois ja saanut elämäsi haltuusi!! Minä vielä rimpuilen verkossa, ja mitä enemmän laitan vastaan, sen tukalammaksi tilanne menee (pelkotilat, itsetuhoinen käytös). Mitä ihmettä sinä osasit tehdä sellaista mikä auttoi?
Muista en tiedä, mutta ainakaan mulla ei ole yhtään ihmistä jolle voisin uskoutua, ja mitään muutakaan apua ei ole, hain kyllä. Ainoa joka minua kuuntelee on just se kundikaveri, että se siitä sitten!! Tällainen ongelma kyllä myös selkiyttää ajatuksia omalla tavallaan. Sitä alkaa ymmärtää arvottomuutensa, kun ihmiset lähelläni todellakin tietävät että olen masentunut yms. kaikenlaista, mutta se vain saa heidät kääntymään pois omiin puuhiinsa, vaikka yritän olla heille kiva. Luultavasti he vaistoavat seksuaalisen vinoumani, ja siksi eivät halua sekaantua kun kerran olen vielä sentään "normaalissa" suhteessa niinkuin kiltin tytön kuuluu.
kummempia kuin mikään elävä päällä maan. Jos sulla on huono itsetunto ja häpeät itseäsi ja jne niin sua kohdellaan erilailla kuin että olisit sinut itsesi kanssa ja arvostaisit itseäsi.
Apua saa jos sitä hakee, kukaan ei sitä tule sulle ikävä kyllä kotiin tuomaan. Jos sä nyt alkaisit hiukan ajattelemaan itsesti muuten kuin arvottomana ja vinoutuneena. Sä tuhlaat sun elämääsi, sun pitäisi olla onnellinen, iloinen, tyytyväinen, etsiä ja löytää. Elämä on juuri niin vaikeaa kuin sen itselleen tekee. Jos sinä haluat elää niin kuin muut sinulta odottaa, niin siitä vain. Tai sitten alat miettimään että joka aamu kun sinä aukaiset silmäsi ja kohtaat jälleen yhden masentavan päivän, sitä aamua sitä päivää sinä et voi koskaan enään aloittaa uudelleen. Kuinka monta aamua sinä haluat tuhlata vielä? Kuinka monta päivää elämästäsi sinä haluat kahlata läpi saamatta mitään? Ota itseäsi niskasta kiinni, älä anna elämäsi vain mennä ohitsesi. Tulee päivä kun sinä antaisit vaikka mitä saadaksesi takaisin sen ajan mitä tuhlasit. Sellaista kauppaa ei vain ole mistä ne päivät saa takaisin.
Lopeta syiden keksiminen miksi et voi alkaa elämään niin kuin sinun sydän saa, ja tee se. Kukaan ei ole siihen kuollut, massenukseen kylläkin.
ei kukaan ole kuollut siihen että tekee niinkuin sydän sanoo? Mikäs asiantuntia sinä sit olet? Tai no joo, lesbopalstallahan me ollaan eli ei kai voi odottaa että täällä tiedettäisiin paljon miesten kanssa käytävistä taistoista.
No ok. suomalaiset miehet ovat usein hyvin kostonhimoisia, ja käyvät kyllä päälle ja tappavatkin naisiaan varsinkin erotilanteissa. Ja jos joku sanoo, ettei saa apua niin voiko olla mahdollista et hän itte tietää sen paremmin kuin joku ulkopuolinen?
... voi saada tukea toisista samanlaista kokeneista naisista. Esim. Unionin bi-naisten kahvilassa (ryhmä kokoontuu kerran kuussa) käy naisia, joille ko. paikka on ainoa, missä voi jutella jonkun kanssa aiheesta.
Sinänsä on ihan samantekevää, kokeeko itsensä biseksuaaliksi vai lesboksi, samantyyppisiä kokemuksia on monilla naisilla.
Tervetuloa sinne lapaset ja muut, jos vaan sopii omaan aikatauluun ja osoite ei ole liian kaukana: Bulevardi 11 A 1, Helsinki.
jatkamaan tuossa tilanteessa elämistä? Hän itse sanoi että on masentunut ja ei löydä ulospääsyä tilanteesta, silloin juuri haetaan apua.
Jos sitä pelkää että mies tappaa kun eroaa niin luulisi senkin olevan erittäin pätevä syy hakea ammattiapua.
Ja käsittääkseni hän kirjoitti tänne saadakseen muiden mielipietitä tilanteeseensa, joten jos sinä sanot että hän tietää parhaiten niin sekin on vain sinun mielipiteesi, ei hänen.
Sinä sitten kirjoitat kivasti. Tarkasti ja eläväisesti. Useimmiten olen samaa mieltäkin, ja silloin kun en ole, arvostan kovasti sitä, että joka tapauksessa olet viitseliäs ja välität ihmisistä. Olen vakkari, mutten kirjoita nikillä, ettei vaikuta maireilulta - ja ettei tarvitse tuntea "kiitollisuutta" tms. höpsöä. Joskus on tunnustustakin annettava, kritiikki sen sijaan tulee keltä vain kuin itsestään.
Yhdyn neuvoosi, se on hyvä. Kyllä jokainen parisuhteessa oleva tietää omien ero-ongelmiensa käytännön yksityiskohdat ja osaa suhteuttaa neuvot omaan tilanteeseen, voiko noudattaa, miltä osin ja millä aikataululla.
Ei pidä ryhtyä leikkimään heteroa, jos ei kerran ole hetero. Eipä tarvitse pelätä kostonhimoista ex-miestä, kun ei ole alunperin alkanut elämään valheessa, vaan on elänyt oman todellisen minuutensa mukaan.
Suomessa nainenkin on täysivaltainen kansalainen. Ei mikään täällä pakota miehelään vastoin tahtoaan...
...jotenkin kivaa syyllistää uhria? Ei me toistemme elämää niin hyvin tunneta, että tiedettäs mihin kukakin pakosta joutuu. Lisäksi psykopaatit, raiskaajat ja muut varmaan etsii uhreikseen juuri haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä. Tollaisia kuvioita ei sit enää auta yhtään se kun lesbopuritanistit ja sovinistit käyvät sättimään uhreja tyyliin "itsepä sitä kerjäsitte".
Vihastu vaan, mutta käsittämätöntä on se, että tiedostetaan lesbous ja silti ryhdytään heteroilemaan.
Edelleen väitän, että Suomessa ei pakosta kukaan joudu mihinkään suhteeseen. Siis ainakaan "tavallinen" ev.lut. tai siiviliirekisteri ihminen. Kaikenmaailman hihhuleista tai musuistahan yms. ei tiedä mitä pienissä piireissään tekevät. Ehkä pakkoavioliittojakin. Mutta oletukseni oli, että keskustelun avaaja kuuluu "valtaväestöön".
Vielä tuosta miesten väkivaltaisuudesta ja kostonhimoisuudesta. Eivät kaikki miehet ole väkivaltaisia, edes siinä ero tilanteessa. Ja toisaalta kyllä naisistakin löytyy väkivaltaisia yksilöitä ja uhreja metsästäviä psykopaatteja...
jo vähäsen ymmärtääkin:
"Kaikenmaailman hihhuleista tai musuistahan yms. ei tiedä mitä pienissä piireissään tekevät. Ehkä pakkoavioliittojakin. Mutta oletukseni oli, että keskustelun avaaja kuuluu "valtaväestöön"."
Vähemmistöjä on vähemmistöissäkin, ja valtaväestössä myös on näkymättömiä vähemmistöjä, joita ei tule ajatelleeksi. Ei se valtaväestökään mikään yhtenäinen massa ole, vaan monet ihmiset ovat jollain lailla tilastollisia poikkeamia omalla pienellä taallaan... eroja siis löytyy.
Kas kun kaikki tapaamani "myöhäisheränneet" ovat olleet "valtaväestöön" kuuluvia. Ei ole kukaan kertonut mitään sen suuntaista, että uskonnollinen tms. ryhmittymä olisi pakottanut naimisiin.
Jonkun kuvitteellisen, ei todellisen, pakon ovat kokeneet ajaneen miessuhteisiin.
Joten joko ovat lesboja, jotka ovat pakottaneet itsensä heteroelämään ja ihan turhan takia, kun vapaassa maassa elämme. Tai ovat bissejä, jotka ovat ihan tyydyttävien miessuhteiden jälkeen ensimmäistä kertaa sattuneet rakastumaan naiseen ja sen jälkeen virheellisesti mainostavat olevansa lesboja. Tosin silloin ovat varmaan tämän bi-piirteen itsessään tunnistaneet jo nuorena, vaikka vasta vanhemmalla iällä olisikin ensimmäinen naissuhde. Ei heterosta yht'äkkiä tule lesboa, sen enempää kuin lesbosta noin vaan heteroa...
ihmiset on bissejä kuin yleensä ajatellaan. Ja hmm...kyllä täällä myös erilaisten vähemmistöjen edustajat saa kirjoittaa.
" Ei heterosta yht'äkkiä tule lesboa"
"Joten joko ovat lesboja, jotka ovat pakottaneet itsensä heteroelämään ja ihan turhan takia, kun vapaassa maassa elämme."
Jotkut ihmiset heräävät omaan lesbouteensa myöhään. Oletko tullut ajatelleksi? Kaikille se ei ole itsestään selvää! Jotkut ihmiset eivät ole välttämättä ajatelleet asiaa tai ovat saattaneet alitajuisesti pakoillakin asian kohtaamista pitkään. Jotkut eivät välttämättä ole ymmärtäneet mistä on kyse...
Ei sitä voi olettaa että jokainen tietää murrosiässä tai varhaisaikuisuudessa kaiken itsestään. Jotkut lesbot voivat pitkäänkin tapailla miehiä ymmärtämättä miksei suhteet toimi.
Ja kyllä, joku voi ehtiä naimisiinkin asti. (Ja jopa hallitsevan ihmisen kanssa.) Joku voi ehtiä ottaa lainaa, ostaa talon, hommata lapsia, ym ym. kunnes ymmärtää olevansa lesbo.
Meitä on monenlaisia, jokainen omanlaisensa. =)
Olen elänyt yhdessä 30 vuotta vanhemman hemmon kanssa nyt puoli vuotta. elo on ollut sitttiäisen konpastelevaa, mutta elettävää. Siis elettävissä.
Toimin metsäoloissa, kaukana kaikesta.
Annan ystävälleni bilyä kerran kuukaudessa. Ja sitten paljon kerrallaan.
Riikka
En vaan millään ymmärrä sitä, että aikuisella iällä pitkänkin heteroelämän jälkeen "löydetään" lesbous ja sitten mukamas ollaan täysin lesboja.
Jos sitä heteroeloa on ilman pakkoa elänyt (nyky Suomessa ei ole mitään pakkoa minkään sortin seksuaaliseen kanssa käymiseen kenenkään kanssa ilman omaa tahtoa) niin ei se varmaan ole sitten niin kauheaa voinut olla. Ja silloinhan kyse on bi-seksuaalista ihmisestä. Sinänsä ihan sama, jotkut kun taas tästä mielipiteestä suuttuu, mutta jos nyt luokitellaan ihmisiä, niin pidetään sitten kiinni seikoista, mitkä määrittävät henkilön seksuaalisen suuntauksen.
En ymmärrä mitä yliotetta voi olla kenelläkään toisesta ihmisestä? Siis jos ei toinen pakota johonkin pistooli tähdättynä ohimolle tms.
Toivottavasti löydät tasapainon ja mielenrauhan elämääsi oli se sitten suhde naisen tai miehen kanssa tai selibaatti ja yksinelo, omien tunteiden selvittely ja sen jälkeen elämä haluamallasi tavalla. Suosittelen jälkimmäistä, vähiten kärsimystä & valheessa elämistä kaikkien osapuolien kannalta.
ketjun avaajan tilanteen kaltaisia hankalia elämänvaiheita voi syntyä muutoin vahvaluonteisillekin ihmisille. Useimmat meistähän kasvatetaan heteroiksi, ja siksi monet ensin etsivät onnea heterosuhteista ennenkuin muu edes juolahtaa mieleenkään. Se tietenkin on eri asia, kuka haluaa kutsua itseään lesboksi ja kuka biiksi tms. mutta eikös meillä kaikilla ole oikeus itse määritellä itsemme, ja vaikka myöhemmin uudelleenmääritellä jos tulee tarpeelliseksi?
Myös minä olen ollut ei-ehkä-hetero vasta suht. lyhyen aikaa, ja yhä elän miespuolisen kumppanini kanssa. Intiimiin kanssakäymiseen ei pakoteta, mutta on sekin teema kyllä erimielisyyttä ja painostavaa tunnelmaa luonut. Ap:n kaltaisen ongelman kanssa painijoita ymmärrän hyvin. Olen nimittäin aiemmin joutunut toisen asian vuoksi hakemaan apua eri tahoilta, ja vaikka siinä oli kyseessä yleisesti tunnustettu ongelma, niin ei siihenkään mitään ratkaisua tai edes kuuntelijaa ollenkaan löytynyt. Hyvin voin kuvitella, kuinka siihen sitten reagoidaan jos nainen menee jonnekin valittamaan seksuaalisesti päällekäyvästä miehestään...huh huh!
Äsken oikeastaan sainkin siihen vähän osviittaa, kun katsoin pätkän Amerikkalaisesta Dr. Phil ohjelmasta. Siinä swinger nainen valitti ettei tunne seksuaalista vetoa omaan aviomieheensä, ja Phil lähinnä kehotti häntä vain yrittämään kovemmin ja keskittymään miehensä miellyttämiseen oman itsensä sijaan.
Eihän Dr. Phil tietenkään kaikessa sovinismissaan vastaa suomalaista arvomaailmaa, mutta aika läheltä se liippaa. Naisen täytyy joko elää sankarillisen itsenäisesti, tai yhdessä miehen kanssa käpertyen vain sisäänpäin jos ongelmia ilmaantuu. :(
kaikille ei se seksi ole se suhteen juju, edes ns. heterosuhteessa.Niin monta näkemystä kun tapausta. Kaikki mahdollista ja jokainen tyylillään. aamen. lyyli 65.
Muistin juuri että raiskauskriisikeskus Tukinainen suhtautuu vakavasti myös parisuhteiden sisäiseen seksuaaliseen alistamiseen ja hyväksikäyttöön, eli heihin kannattaa ottaa yhteys jos sen kaltaiset asiat ahdistavat.
www.tukinainen.fi on heidän nettiosoitteensa, ja sivuilla kerrotaan sitten enemmän heidän palveluistaan. Ainakin siellä oli kriisineuvontaa puhelimitse, samoin juridista neuvontaa, ja joillakin paikkakunnilla myös ryhmätapaamisia.
Tsemppiä ja rohkeutta! :)
Katsos ei seksi ole minullekaan tärkein asia elämässä, eikä myöskään suhde. Sinkkuna ja selibaatissa olen jonkun aikaa tässä ollut ja olen elämääni tällä hetkellä ihan tyytyväinen. Mutta lesbo olen, enkä ole itselleni tai muille yrittänyt mitään muuta koskaan todistella. Miehet eivät sytytä, joten en alkanut koskaan miesten kanssa vehtaamaan. Muutama naissuhde on ollut, mutta nyt siis olen itsekseni. Jos sopivaa naista ei kaveriksi löydy, niin olen ennemmin yksin. "Joku vaan" ei kelpaa.
Mutta luulisi ihmisen saavan oman seksuaalisen suuntauksensa selville parinkymmenen ensimmäisen elinvuotensa aikana.
On minutkin "heteroksi kasvatettu", kuten joku tossa ylhäällä mainitsi syyksi ajautua heterosuhteeseen vaikka ei olisikaan täysin hetsku.
No, minä en kuitenkaan kasvatuksesta, ympäristöstä, asenteista yms. huolimatta alkanut leikkiä heteroa, kun kerran tiesin, että miehen kosketus ei miellytä. En ymmärrä miten jotkut voivat pettää itseään (ja myöskin sitä mies parkaa) vuosikausia leikkimällä kunnon aviovaimoa. Antautua seksiin pakkopullana, mies ehkä luulee olevansa sänkypuuhissa todella huono, vaikka syy onkin siinä, että vaimo/tyttöystävä ei vaan voi saada tyydytystä kenenkään miehen kanssa.
Kun Suomessa ei kuitenkaan ole niin ahdasta ilmapiiriä, että naisen olisi pakko mennä avioon, ollakseen täysivaltainen kansalainen. Yksin elävää naista ei lynkata. Jopa avoimesti lesbona tai homona elävät saavat pääsääntöisesti elää ihan rauhassa omaa elämäänsä.
Niin, siksi en vaan voi ymmärtää sitä, että kuitenkin niinkin kiinteästi ihmisen persoonaan liittyvää juttua, kuin seksuaalisuus, eivät jotkut pysty selvittämään jo aikuisuuden kynnyksellä. Ja jättämään kokeilematta ja itseään pakottamatta itselleen toimimattomat suhteet läpikäymättä.
Jos heteroleikkiin on ryhtynyt jostain käsittämättömästä syystä, niin ymmärrän toki, että siinä on sitten miehen ja miehen suvun & kavereiden lisäksi oma suku/kaverit/naapurit & kylänväki ihmeissään, jos siitä sitten lähtee ja "kääntyy" lesboksi. Kaikkein vaikenta on sitten, jos on lapsiakin aikaan saatu. MUTTA MIKSI ON PITÄNYT NIIN HÖLMÖ OLLA, ETTÄ ON ALKANUT KOTILEIKKEIHIN, JOS EI OLE TOSISSAAN SITÄ HALUNNUT?
Suhteeseen lähtiessä varmaan jokainen on iloisen toiveikas, mutta vain harvat suhteet pysyvät ikuisesti ihanina. Siinä vaiheessa kun suhde on jo karilla, voi naisesta tuntua pahalta jos mies yhä tulee liian lähelle.
Jos nainen on hetero, hän saattaa silloin esim. muuttua seksuaalisesti kylmäksi tällaisen kokemuksen myötä, mutta jos hänessä on bi-taipumusta niin voi onnistua suuntaamaan mielenkiintonsa naisiin.
tästä heterosuhteestasi?
olen samanlainen. eli lesbo. yritä pärjä5tä ja kahlata eteenpäin:) sä voisit heittää hyvästit miehelle ja jatkaa lesbouraasi, koska lesboja löytyy, kuten mä...
onnea!!!
Mitä Gestabo olis tehnyt teistä?
koska en edes tiedä mikä Gestabo on. Gestaposta olen kyllä tietoinen ;)
Jos nyt ensin käsitteet kondikseen ja vasta sitten kommentoimaan, eiks joo?