miehen exä soitti: miehen otettava uhmaikäinen poika heti ja nyt luoksemme, kun hän ei jaksa, vkon jo kuunnellut ja katsellut meteliä, toista vkoa ei jaksa enään..
taustaa: äiti työttömänä kotona, meillä mies vuorotyössä, minä raskaana vkolla 38 .
mieheni sanoi että on töissä, minä taas en todellakaan jaksa vahtia enään!!
ei mutta isän velvollisuus, ja jos ei ota jättää lapsen yksin kotia ja häipyy..no juu on velvollisuus,mutta missä se äidin velvollisuus on??? huh huh!!!!
mihis minä mahdollisesti työnnän 3v päästä uhmaikäisen lapsemme jos en satu jaksamaan kun vkon kerrallaan tätä..no se ero etten ajattele näin!!!=) ja lapsi meiltä tosiaan lähti vko sitten!!!mutta näin se menee, lapsi tulee tänne, kun äiti ei jaksa, ja me selviämme kyllä!!!kyllä voi tämä yh helposti ratkaista ongelmansa, toisin kun eräät..=) enkä haluu yleistää!!!!kommentoikaa ihemeessä,mielellään asiallisesti =)
taustaa: äiti työttömänä kotona, meillä mies vuorotyössä, minä raskaana vkolla 38 .
mieheni sanoi että on töissä, minä taas en todellakaan jaksa vahtia enään!!
ei mutta isän velvollisuus, ja jos ei ota jättää lapsen yksin kotia ja häipyy..no juu on velvollisuus,mutta missä se äidin velvollisuus on??? huh huh!!!!
mihis minä mahdollisesti työnnän 3v päästä uhmaikäisen lapsemme jos en satu jaksamaan kun vkon kerrallaan tätä..no se ero etten ajattele näin!!!=) ja lapsi meiltä tosiaan lähti vko sitten!!!mutta näin se menee, lapsi tulee tänne, kun äiti ei jaksa, ja me selviämme kyllä!!!kyllä voi tämä yh helposti ratkaista ongelmansa, toisin kun eräät..=) enkä haluu yleistää!!!!kommentoikaa ihemeessä,mielellään asiallisesti =)
Vastaukset 57
Vanhimmat
että (ei pahal), kuulostat aika itsekkäältä! Entä jos äiti ei oikeasti jaksa? Ei se vanhemmuus ole pelkästään sitä, että lapsi on vanhemman luona silloin kun papereiss amäärätään. Mitäs sitten jos äiti huolehtiikin lapsestaan vaikka ei jaksa? Siitä voi seurata väsymystä, masennusta --> mielenterveysongelmia. ja sittenhän se lapsi muuttaakin kokonaan teille!
Joo, ongelma ei ole sinun, vaan miehesi! Hänen velvollisuutensa on turvata lapsen elämää ja jos äiti ei jaksa... on isän velvollisuus ottaa lapsi!
siinä kohtaa etten jaksa hoitaa enään yhtään ylimäärästä mieheni lasta, venynyt olen useemmankin kerran, mutta nyt haluan keskittyä lepoon, ja synnytykseen, siihen minulla oikeus varmasti!!ja mieheni kun on töissä käytävä,niin mihin ihmeeseen tuon lapsen pistämme..
ymmärrän omalta osalta äidin väsymyksen,siitä kiitos että sen myöntää ja sanoo ääneen, mutta en ymmärrä sitä että voi tuosta vaan ilmoittaa että nyt on otettava tänne, ajattelematta sen enempää että kyllä se täälläkin päässä on järjestelykysymys, ja lapsi meillä on enemmän kuin paperilla sanotaan!! sen mukaan milloin mieheni on vapaalla!!
sitä ajoin takaa, että on se niin helppo vaan soittaa ja ilmoittaa että kun ei jaksa, niin lapsi pois tieltä, kaikilla se ei ihan toimi vaan noin!!
olemme vuoden tämän väsymyksen takia venynyt,joustanut, hoitaneet ja hakeneet, apua ei äiti hae,vaikka kehotettu, myöskään äiti ei näe mitenkään mahdolliseksi että lapsi tänne muuttaisi!!! eikä hän pärjää ilman 200e elatusmaksua mitenkään, kuten on asian ilmaissut!!sen vuoksi emme saa paperillekaan noita tapaamisia muutettua!!se nyt ehkä pienin paha tässä..
en tiedä olisinko edes asiaa vaivaantunut ihmettelemään, jos en nyt ajattelisi näin itsekkäästi, tai ajattele aisoiden edellekin, kohta minulla vauva, samassa joudun ilemeisesti mieheni lapsen hoitamaan, kun äidillä iskee tämä väsymys, tai tarve johonkin muuhun!!
en ole kiletänyt lasta ikinä tänne tulemasta, päinvastoin, ja hän kuuluu elämääni siinä missä tulevakin, mutta ei kai mieheni voi ottaa lopputiliä väsyneen äidin takia, tai minä kuluttaa itseeni loppuun sen vuoksi, ja kun toinen ei vaivaudu sen enempää itseään auttamaan!!!en pahalla tätä sano!!
viimeiset 2kk:tta lapsi ollut meillä joka vkoloppu, äiti ei jaksa, mieheni ollessa töissä ja jos minun energiatasonio ollut nolla, ollaan saatu hoitoapua sukulaisista,mutta vkolla sukulaisiin mahdoton turvata,kun hekin töissäkäyviä ihmisiä!!!
heräsi vaan ajatus että jos todella ei jaksa, voiko sen vastuun siirtää noin vain toisille, etävamnhemmallekin, tuntien varotusajalla, ottamatta huomioon että ei se mene niin että juu otetaan kun vastuu on myös isällä, isälläkin kai vastuu myös työstään ym..ja oikeus järjestellä asiaa!!ja voiko se väsymys olla niin ylivoimainen että kaiken tapahduttava NYT HETI, ja kun äiti saanut levättyä, kerättyä voimia, voidaan lapsi sinne palauttaa, kunnes taas muutaman pvän-vkon kuluessa sama toistuu..
äidistä pyhimystä..voi kun on väsynyt, ja isän velvollisuuteen ollaan heti vetoomassa..tosiaan ap:n kanssa samaa ihmettelen,missä näkyy äidin vastuu??onko vastuullista uhata jättää lapsi oman onnen nojaan, ajattelematta yhtään että isällä tosiaan on töitä tms..miehen puolisoko tässä tapauksessa on itsekäs??? kun tunnustaa myös ettei jaksa hoitaa viimesillään raskaana uhmikästä lasta, hänen tarvitsee näemmä jaksaa, vaan ei sen pyhän äidin!!!ett' kyllä mielestäni itsekäs sana osoittaa tässä kohtaa sinne bio äidin suuntaan!!
mites ydinperheessä, et sinä sielläkään vain voi sanaoo että nyt kuule ukkokulta et mene töihin, kun minä en jaksa lasta!!sinä sen hoidat!!!
kyllä vastuu on molemmilla vanhemmilla, mutta siinä vaiheessa kun tehty sopimus siitä kumman luona lapsi elää pääsääntöisesti, ja kumpi niitä elareita nostaa, ei voi päättää todellakaan toisen osapuolen elämästä, ja käskeä ottaa vastuuta kun itse ei pysty!!asioista voi neuvotella, ja tehdä ratkasuja jotka palvelee kaikkia, sekä järjestää asia, ei kukaan voi sanan äiti takana pakottaa muita hoitamaan asioita niinkun itselle parhaaksi sopii!!ja jos vuoden jo uupumusta ollut,luulisi hakevan apua jo, vaan taitaa olla äidille portti omaan elämään, lapsestaan kun jaksanut jo vuoden vedota ko. ongelmaan!!!
voimia ap:n perheelle!!!
te ette näytä tajuavan että se äiti voi olla tosiaan väsynyt. Kumman pitäisi hoitaa? Äidin senkin uhalla että burn out iskee jos on jo oireita? Äidin vastuu? Eikö äiti kanna vastuuta jo siinä, että ilmaisee että ei jaksa.
Jos äiti väsyy kokonaan ja lapsi jää kokonaan vaille vanhemman seuraa niin kenen syy se sitten on? Siitäkin syytetään äitiä. Äiti ei saa uupua eikä hän saa asiaa ilmaista.
isä sentään on täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Toisin kuin äiti ei välttämättä ole. Olette tosi itsekkäitä. En väitäkkään että ap:n pitäisi lasta hoitaa. Vaan isän pitäisi äidin kanssa keksiä ratkaisu. Vai sitäkö odotatte että äidille tulee burn out ja esim. mielenterveysongelmia sen seurauksena?
äiti, onko hänen burn outista kukaan kiinnostunut, onhan hänkin tuleva bio-äiti???
isän tulee äidin kanssa järjestää asia... mutta niin itsekäs ei voi olla et jos toinen vanhempi on väsyny niin ei auta!
Sillä joka tapauksessa, ap:n talouteenhan se laps muuttaa jos äiti joutuu hoitoon esim.! Vai?
Kumpi on parmepi, että laps muuttaa kokonaan vai et isi yrittäs nyt kattoo lasta enemmän jotta äiti sais ittensä kasaan?
Varmasti äiti on oikeasti väsynyt, jos kerran nöyrtyy tuolla lailla apua pyytämään! Ja se, että pyytää apua, on jo hyvä merkki, toinen vaihtoehto voisi olla, että hän oikeasti jättäisi lapsen heitteille ja häipyisi!
Mielestäsi miehelläsi on vastuu lapsesta siinä kuin teidän tulevasta yhteisestä vauvastakin!
Meillä asuu miehen lapset koko ajan, eikä minulta kovin usein kysytä, jaksanko minä heitä vai en...
Muista, että aina voi käydä niin, että syystä tai toisesta lapsi muuttaa pysyvästi teille, silloin on pakko jaksaa ja etsiä jaksamiselle apua! On olemassa esimerkiksi tukiperheitä, jotka auttavat väsyneitä vanhempia!
Jos ei miehesi jaksa/halua ottaa lapsestaan jatkuvaa vastuuta ( asia on ensisijaisesti miehesi vastuulla, koska lapsihan ei ole sinun!) olisi hänen hommattava äidille ja lapselleen jostakin apua, esim. sosiaalitoimiston kautta.
Toivon ihan lapsen takia, että asianne selviävät muulla keinoin, kun heitteille jätöllä ja pakkohuostaanotolla...
taas noita helvetin itsekkäitä äitejä, ettekö yhtään häpeä??? Siis 3-vuotias pitäisi viedä työssäkäyvälle isälle ja viimeisillään raskaana olevalle vaimolle ihan siksi kun työtön äiti on väsynyt?? Pitäisikö äidin ensin mennä tutkituttamaan päänsä?
Vaikka olisi työtön, ei silti ole vailla työtä, jos kotona on lapsen kanssa! Se työttömyys on vain ilmaisu. Jokainen väsyy joskus ja raskaus ei ole sairaus joka tekee kykenemättömäksi vaikka lasta hoitamaan! Saahan naiset pienilläkin ikäeroilla lapsia ja silti hoitavat sen edellisen/edelliset.
Mun mielstä sulla on asenneongelma, joka myös tarttis kallonkutistajaa!
saa väsyy ja häntä pitää auttaa kaikenmaailman tahoilta, HÄN sai raskausaikana olla väsynyt jne..mutta ihminen joka ei edes biologisesti ole sukua lapselle, täytyisi hoidatuttaa päänsä,kun ei jaksa viimesillään raskaana hoitaa toisten lasta!!!menkääs nyt itteenne!!!eihän töissäkään olla raskaana, kun valmistaudutaan synnytykseen ja suureen elämänmuutokseen, ollaan väsyneitä ja heikoilla!!!ja ihan eri asia se on hoitaa niitä omia lapsia kun vieraita!!!ajatteles vähän..eikö äidin tehtävä ole siis kun valittaa väsymystään, ja työntää ongelmat muille, ja palata taas arkeen kun siltä tuntuu, kunnes taas alkaa väsyttään ja sama juttu!!!
ja mahtaa olla tosi kova uupumus, kun ei jaksa edes odottaa että muut jotka hyppäävät hänen saappaisiin saavat järjestelä asiat!!!
ja on se kummaa kun yh saa tuntea olonsa väsyneeksi ja silloin päivänselvää että lapsi hoitoon, vaikka sitten tarhaan..mutta raskaana oleva nyksä ei saa olla väsynyt, vaikka oireisiin sekin kuuluu, hänen tehtävä on hoitaa exän lapsi ja velvollisuudet..ei mene ihan noinkaan!!!!
ja minulla esim. oli vkosta 35 lievä raskausmyrkytys, ja makasin sairaalassa muutaman vkon, eli jos ap:lla olisi tämmönen pikkuvaiva väsymyksen rinnalla, ehkä miehen olisi otettava loparit??ja ketäs se kiinostaa millä eläisivät ja millä ne elarit maksetaan..eikun ne ensin, ja sitten kaikki muu!!! exällä ja yh äidillä todellakin on oikeus kaikkeen mihin meillä muilla ei ole, mehän olemme itsekkäitä jos emme suoksu yh-äidin kynnysmatoksi!!!!onneksi on terveitä poikkeuksiakin olemassa..=)
Mieheni lapsen äiti vaati, että lapsen pitää tulla minulle niinä viikonloppuina, kun isä on töissä. Minä (itsekkäänä) ilmoitin, että minä hoidan omat lapseni, enkä ota siihen muita.
sä se et tajuu! Älä puhu asioista joista et tiedä! Just siihen nykyään ollaan pyrkimässä, ettei TULISI burn out:ia ja mielenterveysongelmia. Mutta minkäs teet, kun ihmisiä ei kiinnosta. Kun on raskasta niin siitä ei saa puhua ja sitten ihmetellään et minkähän takia ekin äiti sekosi ja tappoi lapsensa! Miettisit vähän! Käy ne muutkin ihmiset töissä!
vaan lapsen ISÄSTÄ!!! Vai loppuuko se isän velvollisuus taata lapselleen turvallinen lapsuus siihen kun isä hankkii nyksän ja tämä on raskaana? Itsekästä! Tehkööt nyksä mitä lystää jos ei miehen lasta jaksa mutta miehen velvollisuudet lasta kohtaan eivät katoa vaikka nyksä ois kuinka raskaana.
Ja tiedoksi, raskaus ei ole sairaus, toisin kuin masennus, uupumus ja burn out ovat!!!
ja yhä edelleen. Asia ei ole sinun ongelmasi vaan miehesi!
ei tartte hakee apuu, voi vaan väsyn tullessa siirtää sen yhden väsyttävän asian eli lapsen muiden vastuulle, mutta apua ei tartte hakee!!!pyhä äiti saa uhata jättävänsä lapsen heitteille jollei isä hetipaikalla hae ja järjestä exän ongelmia, mutta apua ei tartte hakee!!!äidin oikeus väsyttää muut ympärillään omalla käytöksellään, keneltäköhän kohta sitä apua hakee??
ei se lähiäitikään maailman napa ole, kyllä hänen tarttee myös ottaa huomioon muiden tarpeet, ja kun ei edes suostu muutoksiin jotka helpottaisivat hänen uupumustaan, niin ei voi olla vaatimassa aina apua muilta!!!
ja kyllä käy muutkin töissä, mutta pitääkö isän ottaa lapsi mukaan töihin että äiti saa levätä ja esim.nyksä siellä synnytyssairaalassa..halllooo!!!!kyllä hoidontarve lähtee myös ihmisestä itsestään, tässä tapauksessa äiti ei edes hae apua, sysää vastuuta uhmaikäisestä lapsesta muille!!
on vastuu, mutta ei hänkään houdini ole!!! on kai hänelläkin oikeus hoitaa asiat, hoitaa työnsä??
ja ihan turha tässä on verrata raskautta ja burn outtia, eiköhän vuoden väsymyksestä kärsivän äidin olisi syytä hakeutua hoitoon,kuten moni muukin täällä järkeillyt??
lapsen isän velvollisuus ei katoa mihkään, mutta onko velvollisuus järjestää elämä niin että ei ole kun kotona odottamassa jospa exä ei jaksakkaan, hänen aika silloin ottaa se vastuu!!
vastuun ottivat tässäkin nyt isä ja nykyinen, äiti lepää kotona!!! kuten ap kirjoitti, ilmoittaa sitten kun jaksaa taas, siihen asti voivatkin sitten ap perheineen päivystää kotona puhelimessa, että milloin se väsy taas mahtaa iskee..ja hallitseehan tuo jo suuresti toisen elämää kuten ap kuvasi, mitä jos eivät ole saatavilla silloin kun äiti tarvii?? mitä sitten tapahtuu..että nyt tässä vastuu äidille omasta jaksamisesta ja hakemaan apua!!!
En ole alkuperäinen kirjoittaja. Minä olen aikanani ilmaissut kantani kunnolla ja selkeästi:
Lapsi tulee tapaamaan isää, ei minulle hoitoon.
Niimpä, niin! Et vissiin lukenu mitä ap kirjoitti tuossa äsken. Äiti ei halua että lapsi muuttaa isän ja ap:n luokse kun ei pärjää ilman elareita ym.
Minusta tuokin on jo yksi erittäin hyvä syy miehellä vaatia lastaan asumaan heidän kanssaan.
Elatusapu määrätään lastenvalvojalla vanhempi jonka luona lapset asuvat nostaa myös lapsenlisät. Näinhän se on jos vanhempi joka ei pysty taloudellisesti huolehtimaan lapsistaa, kannattaisi tosiaan miettiä mikä on lapselle hyväksi.
Emme mekään rahoissa ryve kaikki menee kädestä suuhun, mutta vituttaa kun lasten äiti vielä ruinaa rahaa ja viikon loppuna kaupassa tulee vastaan mäyräkoiran kanssa.
itse ajattelisin että lapsi teille ja viikon loppuina äidille jos sujuisi paremmin...tai sitten vuoroviikko systeemi käytäntöön.jos äiti ei jaksa niin voi kysyä myös päivähoitopaikkaa kaupungilta yms...sekin onnistuu.yhdessä sopia jokin ratkaisu ennen kuin on liian myöhäistä...muistakaa että lapset ennen muita.
siis tätä väsymystä on kestänyt nyt enemmän ja vähemmän vuoden verran, ja alan todellakin väsyä tähän, samoin mieheni, ei kyse että väsyisimme lapseen, ei todellakaan, mutta nää jutut osaa aina yllättää!!! tunnin varotusjalla, muutaman kerran olleet oven takana ja ei heitä ole koskaan pois käännytetty, lapsen takia!!!nytkin siis minä hoidan tuota lasta, isän pakko olla töissä, äiti saa levätä!!!palkään jo huomista, onneksi saan nukkua päivän, jos kivut sen sallivat että jaksan jotenkin kahlata illan läpi, mieheni ollessa töissä, ja miksi minä joustan ja hoidan??siksi koska tällähetkellä se on ainoa mahdollisuus, ettei tarvitse pelätä että lapsi jää yksin kotiin!!!
mitä kun synnytyksen aika tulee,entä jos tulee jo huomenna, illalla, no varmasti saamme hoitopaikan hetkeksi,mutta ei voi olla ajattelematta tämmösiä!!
minä en halua kunniaa, mutta minä asetin mieheni lapsen edun oman jaksamisen edelle, sillä lapsen parasta meillä aina ajatellaan ensisijaisesti!!
näitä tapaamisia on koitettu muutta juuri että vko-vko systeemi, tai että vkot meillä vkot äidillä, mutta ei äiti suostu, kokeeko lie olevansa huono äiti jos ajattelisi sitä omaa jaksamistaan, vai onko todella vain rahasta kysymys, mene ja tiedä!!
ei tässä mitään pakkohuostaanottoja ajatella, kyllä lapsi tänne aina tervetullut, mutta ajattelin ihan purkaa asiaa ja ajatella tänne tätä, kun välillä tuntuu että voiko toinen ihminen väsymykseen vedoten vuosia toimia näin, miksei hae apua!!
mutta jotenkin en osaa katua omaa itsekkyyttä, en minäkään ihan kaikkeen veny, ja kyllä tuleva äitiys minua pelottaa ja jännittää sekä ajatukset harhailee,yöt valvon!!!ei ole siis ihan päivänselvää täälläkään aina kaikki!!tottakai mieheni kantaa vastuunsa,mutta ei voi laistaa omia velvollisuuksiaankaan, kuten töitään!!!
mutta kiitos kommenteista, eiköhän tästä vielä selvitä..=) helpottaa vaan kirjoittaa tätä, ymmärsi joku tai ei..
niin ei ollut tarkoitus teitä syyllistää... mutta sen äidin pitäisi ajatella lasta ekaksi...eli päivähoitopaikka tai jotai että jaksaa sitten hoitaa tai sitten lapsi teille koska lapsi siinä kärsii....ja ei se äiti voi ihan kaikkea sanella myös isällä ja sinulla on sanottavansa asioista.eli jos tuntuu niin lapsi teille ja äiti elatusvelvolliseksi...tai tasan masan,.en minä ainakaan jaksaisi olla tunnin varo ajalla aina käytettävissä,ennemmin ottaisin lapsen ja saisin suunnitella asiat kuinka haluan.
Ehdottomasti siis hyvä, että hän ilmaisee väsymyksensä eikä pidättele kunnes räjähtää. Siitä plussa exälle. Mutta sitten on oikeasti juuri harkittava joko tarhaan silloin tällöin laittamista tai sitten tehtävä sopimus siitä milloin lapsi isällään. Ihan vain juuri sen vuoksi, että ei tulisi noita äkkinäisiä lapsen heittoja paikasta paikkaan vaan kumpikin tietäisi missä milloinkin mennään. Varmaan äidinkin olisi sitten helpompi jaksaa kun tietää, että silloin ja silloin tulee levähdystauko.
Kyllä minäkin sinänsä ymmärrän tuon, että siinä voi väsyä ja helposti. Aamusta iltaan, ilman lomailua työpaikalla ( ;) ) pitkät ajat voi olla hermoille käyvää. Pakkohan sitä on tietenkin aina jaksaa ja jos todella tuntuu ettei jaksa, niin sitten rohkeasti apua, vastuullisena, pyytämään.
Ottakaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja pyytäkää uuden huoltajuussopimuksen tekoa. Jos lapsi muuttaa teille, niin ei se ihan noin vaan onnistu! Täytyy tehdä uusi sopimus, jossa huoltajaksi merkitäänkin isä.
Toki isällä pitää olla aikaa järjestää lapsen muuttaminen ja hoitaa päivähoitojärjestelyt ja muut kuntoon omiin työaikoihin sopiviksi. Vuorotyöläisten lapsille on olemassa myös omia hoitopaikkoja.
Äiti ei SAA jättää lasta hoitamatta ja yksin, vaikka olisi kuinka väsynyt. Olisi ajatellut jaksamistaan ennenkuin lapsen edes on tehnyt! ÄITI maksaa lapsen isän luo muuttamisen jälkeen elatusmaksua (maksu määräytyy tulojen mukaan) teille ja lapsilisäkin tulee teille!
Moi
Nyt tuntuu että jokainen on vain minä minä minä eikä kukaan ajattele että se lapsi on elävä ihminen jolla varmaan on myös tunteet ja kärsii tilanteesta.
Lapsi varmasti rakastaa äitiään vaikka onkin väsynyt eikä tuollainen väsymys mene ohi parissa viikossa.
Raskauteen kuuluu yövalvomiset mutta toisaalta minusta on itsekästä olla ottamatta lasta koska on raskaana.. Itse olen vko 36, meillä menossa suuri remontti ja ei niitöä lapsiakaan voi kotoaan heittää ulos kun ei jaksa..
Toisaalta miehesi lapsi ei ole sinun ongelmasi mutta lähes varmasti äidin väsymys ja loppuunpalaminen on osa heidän eroaan johon tavallaan sinäkin olet kyllä osallisena.
Ei ero kuten väsymyskään ole parin viikon juttu ja ihan oikeasti jos miehelläsi on yhteishuoltajuus on hänellä velvollisuus myös hoitaa omaa lastaan kun äiti ei jaksa.
Olisi todella tökeröä teidän hakea yksinhuoltajuutta äidin väsymyksen takia ja antaa äidille vielä yksi huolenaihe lisää..
Anne 36 2
Olet kyllä todella lapsellinen! Miten luulen isän erotilanteessa tuntevan kun äiti saa huoltajuuden? Eikö isän tunteilla ole mitään väliä?? Taas sama juttu, MINÄ, MINÄ, MINÄ. Menkäähän nyt hieman itseenne ja ajatelkaa mitä puhutte! "Toisaalta miehen lapsi ei ole sinun ongelmasi". Kuka sitä lasta sitten hoitaa jos isä on töissä, jos ei isän vaimo? Ei tuollaisia ihmisiä voi olla!!!
kiitos vastauksista je neuvoista!!!ei kukaan ole tässä tapauksessa ainakaan toistaseks lähdössä huoltajuutta muuttamaan, ja juurikaan lapsen takia, sillä aivan varmasti rakastaa äitiään ja äiti tärkeä hänelle, koitamme vaan löytää jonkinnäköstä keskitietä ettei tämä olisi tämmöstä!!!kyllähän tuo lapsikin hukassa välillä on,kun täältä herää, kun saattanu nukahtaa autoon kun äiti lähteny iltaa vasten tuomaan..ja ei meillä kerrota tilanteen oikeaa laitaa pienelle ihmiselle!!
Anne22 taisi ihmetellä ettei raskauteni ole syy olla ottamatta, tai jaksamatta, en sanatarkasti muista!!ei ehkä olekkaa,mutta toisaalta, jos sillä äidilläkin on oikeus olla väsynyt,miksei minulla??? ja voin sinulle valasta ettei todellakaan kyseessä mikään helppo raskaus, ja tämä todella vie voimia, minulle onkin sanottu lääkärissäkin että ei palvele oikeen enään minun eikä mieheni lapsen etua kun häntä joudun hoitamaan, minä väsyn, ja en ole turvallisin hoitaja lapselle!!!mieheni onneksi on puhelimen päässä työssä ollessaan!!
ja lapsen etua ajatellen on myös ihan varmasti se oma äitikin tärkeä lapsen elämässä, ja nyt vaan tuntuu että lapsi enemmän minun, kuin äitinsä kanssa, onneksi ei vielä ymmärrä, ja viihtyy hyvin!!
ja tästä isän ja äidin erosta, lapsi on siitä on se 3v aikaa, lapsen ollessa vauva..enkä koe olevani mitenkään syypää äidin mielialaan eron vuoksi, olemme tavanneet 2v sitten, ja jos äiti ei ole erosta toipunut, en minä voi siitä syyllistää itseäni, ja sen varjolla olla kuminauha!! ja itsehän exä eroa halunnut,kun löysi uuden miehen!!
ja tottakai minä hoidan tuota lasta, kun isä töissä, ja äiti ei taaskaan jaksa, mutta en vaan ymmärrä miksi ihmeessä ÄITI EI HAE APUA!!!ja en sano, on varmasti rankaaa yksin viedä lasta arjessa eteenpäin, mutta jos vkossa väsyy totaalisesti, ja soittaa että ON OTETTAVA, ja alkaa uhkaan, eihän kukaan ihminen oikeesti voi käyttäytyä noin lapsen kanssa!!!miksi ihmeessä me jaksamme, meitäkin 2 , samoin kun siellä, meillä vieläpä käydään töissä ym..mitäs jos mekin sanoisimme noin??ei vaan sanota, kun ajatellaan LASTA!!!! eikä meitä kyllä uuvutakkaan, paljon saamme siitä että lapsi meillä, vaikka tilanne hankala onkin!!en tiedä milloin äiti saa taas vireytensä takaisin, mutta meillä nyt hommattu mahd.hoito synnytyksen ajaksi, ja MINUN äitini tulee perjantaina tänne auttamaan!!hu huh!!!=)
ja lisään vielä ettei kaikki raskaudet ole samanmoisia, sinulle vinkiksi joka ihmettelet..joku on väsynyt joku taas tehopakkaus, vaikka sinä jaksoit, ei minun tarvitse jaksaa jos en tosiaan jaksa!!!
"meillä vieläpä käydään töissä" Töissä pääsee helpommalla kuin kokopäiväisesti lasta hoitamalla!! Hämmästyin kuinka äikkärin jälkeen töissä olikin suorastaan lepoa ja rauhaa, verraten kahden lapsen hoitamiseen kotona-tai yhdenkään.
"ei minun tarvitse jaksaa jos en tosiaan jaksa!!!" Mietihän tuota lausetta-miksi se lapsen äiti ei siis saisi olla väsynyt ja jaksamaton?! Sulla ei tuota elämkokemusta näytä olevan lainkaan.Olisit 2 kertaa miettinyt, ennekun löit hynttyys yhteen lapsellisen eronneen kanssa. Lailla pitäisi määrätäkkin, ettei perusteta yhteisä pesiä ym.ennekuin eronneella on kulunut aikaa esim.2vuotta. Sanotaanhan että ero kuin eron, toipuminen siitä vie 2 v. aikaa, eikä sitä ennen vakavaa suhdetta kannata ajatella.
kehuskella sillä miten on nyt niin kauheeta ja raskasta ja kaikkee! Turha sitä on surkutella omaa osaansa siinä vaiheessa, kun ottaa sellasen miehen jolla on lapsia! Lapet kuitenkin on monelle miehelle ne ykköset ja uusi nainen häntäpää!
Hei,
En lukenut vastauksia, joten joku on jo voinut asiaa ehdottaa, mutta miten teillä kävisi viikko/viikko systeemi siten, että se vaihtopv olisi esim. ma??? Hakisitte lapselle hoitopaikkaa (vaikka puolipv:stä) jossa lapsi olisi joka päivä (jos asutte samalla paikkakunnalla)
Hommaatte tilin johon isä edelleen maksaa sen 200 euroa ja äiti maksaa sinne myös 200 euroa. Tästä tilistä ostatte (tai äiti ostaa, jos huolehtii lapsensa ostot) lapsen vaatteet, pyörät, lääkärit ja kaiken mitä lapsi tarvitsee. Ainoastaan ruoka menee ns. omista tileistä. Lapsi on edelleen äidillä, jolloin hän saa sen lapsilisän sun muut tuet (oletan tässä että äiti huonompituloinen kuin isä)samoten hoitomaksu ei niin iso.
Meillä nimittäin tämä systeemi toiminut jo kuusi vuotta ja voin sanoa, että kaikki on helpompaa, ei riitaa rahasta ja voi suunnitella elämää helpommin eteenpäin, kun tietää milloin lapset kotona ja milloin isällä. Lapset tasapainoisempia, kun elävät sitä normaalia arkea molemmissa kodeissa..ja itse muistan kuinka poikki olin meidän 3 vuotiaan pojan kanssa. Hirveää juonittelua ja varsinkin silloin kun poika tuli isältä kotiin. Oli se todellakin raskasta, varmaan siinä purettiin sitä ikävää äitiin. Teillä varmaan lisänä huoli, että menettää ns. "ykköspaikan" kun vauvakin tulee taloon ja sitten hän äidillensä purkaa sitä omaa "pelkoaan"
Tällaisia mietteitä täältä eräältä kolmen lapsen äidiltä, jonka perhe viettää ihan tavallista, rauhallista elämää murkkuikäisen, 10-vuotiaan koheltajan, 3-vuotiaan pippurikasan ja äidin ja isän kanssa ja voisi kait sanoa, että elämäämme on erittäin sidoksissa myös kahden vanhemman isä ja hänen ihana vaimonsa ja vaimon kaksi lasta..iso on lastemme perhe, mutta paljon hyvää se on heille antanut.
että eronneen miehen valitsin, jolla lapsi jo on!! rakastuin mieheen, rakastan häntä vieläkin, samoin rakastan ja välitän hänen lapsestaan!!mutta en halua erota miehestäni siksi kun hänen exänsä ehkä vielä potee erosata masennusta, tai kun hänen exänsä on väsynyt ja kaataa kaiken meidän niskaan!!!
elän ja asun mieheni kanssa, johon kuuluu hänen LAPSI, sekä tulevamme, mutta tällähetkellä me hoidamme exää, kun elämme sen mukaan miten hän on väsynyt, on hänelläkin puoliso, miksei hän ota vastuuta naisensa lapsesta??!!!
niin, meillä käydään töissä, siksi aina ei ole helppoa toteuttaa exän vaatimia hoitoaikoja, mutta ei kai sitä tarvitse ottaa huomioon!!kun lapsi pois äidiltään, on ilmeisesti äidille ihan sama kuka lasta hoitaa, poissa kun on silmistä, sillä ei häntä kinnosta isin työajat, hoidon mahdollistaminen jne..
en todellakaan ottanut eronutta miestä miehekseni, otin miehen jolla menneisyys, ja en ihan kuvitellut alkuun että se menneisyys säätelisi suuresti minunkin elämääni, ja exän roolissa!!lasta en tästä syytä mitenkään!!
olkoot exä väsynyt, mutta onko se loppupelissä minun ongelma kumminkaan??kun minä olen väsynyt, voisinko sanoo, en nyt haluukkaan etälasta tänne..vaan ei tule mieleenkään!!ja jos en ala hyysää mieheni exää, niin tuskin siinä mitataan minun elämänkokemustani,vai??
kaippa minä voisin peruuttaa synnytykseni jos tuo exä himu väsynyt on, etten vaan sotke kuvioita..just just!!!ja kuinkahan kävi kun miehen exä odotti uudelle puolisolleen lasta?? no etälapsi oli meillä koko kesän, kun äiti ei jaksanut, ja päälle tottakai tarvitsivat silloin uuden miehen kanssa aikaa sopeutua kahden uuteen tulokkaaseen..luonnolista, ja näin mekin ajattelimme, mutta nyt ajattelen aikalailla toisin!!!!samoin kun mieheni!!!
mutta toisilla on oikeus, ja toiset sitten mahdollistaa vaan nämä oikeudet..
vaahdota että miksi äidillä ei oo oikeutta olla väsyny???????ap:n nimeomaan toteis ettäå hyvä kun äiti sen sanoo ääneen..mutta MINÄ ihmettelen miksei ap:lla ole oikeutta sanoa ei??kun on väsynyt ihan luonnollisista syistä??tässä nyt vaan korostetaan lähiäidin väsymystä ja kuinka itsekkäitä etäisä puolisoineen on, kun eivät mukisematta toimi jokapäiväsessä elämässä exän ehdoilla???
mikähän mahtaa olla tän exän uuden puolion rooli tässä kuviossa??kaippa häneltä voisi odottaa samanmoista kun isin uudelta puolisolta??vai onko hänkin burn outissa??
ensin täällä exät huutaa että kukaan naikkonen ei MINUN lapseeni koske. Ja nyt on mieli muuttunut, pitäisi viedä lapsi hoitoon isän nyxälle?? Siis miten se nyt meneekään?
Tuulia!!! ja samalla en ymmärrä kyllä minäkään,kuinka tuo on niin itsestäänselvää että hienoa kun lähiäiti uskaltaa tunnustaa väsymyksen(vaan ei hae apua??), mutta nykyiselle puolisolle se ei ole sallittua, hänestä tehdään itsekäs!! ja kumminkin tässäkin tilanteessa hänhän sitä lasta hoitaa, että joku edes turvaa lapsen elämää!!
raskaana olevaa naista kehotetaan tutkimaan pää,kun ilmaisee väsymystä(joka kuuluu raskauteen), ja varsinkin kun vielä joutuu ylim.hoitamaan muiden lasta, mutta tämä jo äiti, kun ei jaksa, on se ihan normaalia!!minun mielestä KAIKILLA on on oikeus ja lupa olla väsynyt, ja uupua, mutta ei sysätä siitä aiheutuvia tekijöitä muille, varsinkin jos muutkin kokevat tästä uupuvansa!!
ja onko oikeesti kyseessä uupumus, jos kehoituksista huolimatta ei apua hae??
No nyt en yhtään ihmettele miksi tämä 3-vuotias on "rasittava" ja "väsyttävä"..molemmissa kodeissa uusi kilpailijatulokas vauva (teille tulossa, jonka ympärillä elämä alkaa pyörimään, kun vauvat tarvivat paljon huolenpitoa) ja äidin kotona jo on se nuorempi sisar, joka saa paljon huomiota, siinä sitten pieni 3-vuotias yrittää saada vaikka huonolla käytöksellä huomiota..säälittää ihan oikeesti se poika, joka joutunut tämän kaiken keskelle..eikä kummassakaan kotona jakseta. Eiköhän teidän aikuisten ja varsinkin pojan isän ja äidin pitäsi nyt neuvotella sen heidän yhteisen lapsen parhaaksi kunnon tapaamiset sillä tavalla, että jää sitä yhteistä aikaa myös sille 3-vuotiaalle (niin äidillä, jonka aika varmaan menee paljon sen toisen lapsen hoitoon, kuin myös isän joka käy töissä) Siis tehdä asioita vain sen oman 3-vuotiaan kanssa. Selittää hänelle, että hän on edelleen se rakas lapsi ja että koti on yhä hänen koti (eihän lapsi tule vierailulle teille, vaan kotiinsa??)
Olette kuin jossain oravanpyörässä, molemma naiset niin ex, kuin sinäkin. Ja varmasti samoista asioista syyttää se ex-teitä, ku te häntä. Olette väsyneitä molemmat ja väsytte enemmän, kun poika oireilee ja sitä enemmän poika oireilee, mitä enemmän hän tuntee pahaa oloa molemmissa kotona ja te vaan väsytte yhä enemmän...mitenhän ennen on jaksettu sen kahdeksan lapsen kanssa??
ole sanonut kokevani lasta rasitteena, ainoostaan TILANTEEN!!!! minä poden huonoa omaa tuntoa kun en jaksa lapsen kanssa touhuta samanlailla kun ennen, ja lapsi varmasti vaistoaa väsymykseni, samoin kun äidinkin, ja suurin huoli minulla ja miehelläni todellakin on tästä lapsesta!!! se että meille syntyy vauva, ei ole ollut koskaan este etteikö lapsi meille olisi tervetullut, eikä se kun vauva syntyy, samanlailla ovat meidän perheen jäseniä ihan molemmat!!!
mutta minua ärsyttää exän tapa toimia, hoitaa tilanteita, mielestäni HÄN ei ajattele lastansa juurikaan tässä kohtaa, jos ajattelisi hän varmasti myös kysyisi meidänkin tilannetta, ja yritetettäisiin löytää keksitie lapsen tähden tähän ongelmaan!! ei se olekkaan lapsen vika että äiti on uupunut, tai että minä samoin, ja isin on työnsä hoidettava!! lähinnä se onkin nyt minun ja mieheni ongelma, tuo äidin väsymyskin!!me emme ole koskaan olleet ottamatta lasta tänne, ei ole ollut vielä semmosta estettä!!miehelläni on useamman päivän vapaita töistä, joka kerta hakee lapsen tänne ( välimatkaa 150km), ja lapsi täällä sitten pidemmän ajan kerrallaan!!
se että miten lapsi reagoi kotonaan,eli äidillään sisarrukseen, en tiedä tarkalleen, se että meillä ainakin valmisteltiin kesällä häntä uuteen tulokkaaseen, ja hän innolla odottikin uutta sisarusta, kyseli jatkuvasti milloin syntyy, ja milloin pääsee kotiin kun oli syntynyt!!samoin käyttäytyy nyt, ollaan yhdessä laitettu vauvan tavarat, ja hän on itse lahjoittanut lelujaan tulokkaalle, jotka odottavat pinnasängyssä, hänelle on luvattu että heti haetaan tänne, jos on äidillään, kun vauva syntyy, hän tulee hakemaan minut isin kanssa sairaalasta kotiin, ja hän kokee olonsa niin tärkeäksi!! ihan liikuttavaa..
mutta en usko että on lapsen kannaltakaan hyvä että yhtäkkiä kun äiti ei jaksa, kannetaan vaikka nukkuva lapsi autoon, ja ajetaan tänne, sitten aamulla selität pienelle miten onkin isillä, ja niin että se on vieläpä ihan luonnollista!!!
nyt päätimme mieheni kanssa että lasta ei äidille ainakaan lähdetä viemään ennen synnytystä,olkoon täällä, ja saa olla paikalla heti kun sisarrus tulee maailmaan, mieheni koittaa rukata työvuoroja parhaan mukaan, ja me otamme lapsen kanssa ihan rauhassa illat!!
mietimme että jos tämä väsymys äitiin iskeekin kun olemme synnyttämässä, on parempi että lapsi täällä jo on, ettei sitten tartte siinä alkaa järkeileen mitään!!saati lähtee ajamaan miehen 150km:ä, tai jos se puhelin onkin kiinni juuri kun ei pitäisi!!helpottaa meitä kaikkia siis!!
ja onneksi miehelläni sitten koittaa isyysloma, jolloin on kotona ainakin!!!
eiköhän ala jo valo paistaan hieman risukasaan, ja tämä purkaminen todella helpottaa,vaikka itsekäs olenkin!!
toisinsanoen en siis syytä lasta, hän ei ole syy väsymykseenikään, vaan lapsen äidin tapa toimia!!! kiitos kaikille vastanneille, ja tukijoille..kyllä tämä tästä!!!=)
..todeta tämä "olisit miettinyt kun otit lapsellisen miehen". Oikein toivon, että joskus eroat (jos nyt ylipäätään naimisissa olet) ja löydät sitten uuden miehen jolla lapsia on ennestään. Se on niin hyvä sanoa, kun ei ole mitään käsitystä siitä mistä puhuu.
Toisen ihmisen lapset ovat aina vieraita, olivat ne sitten uuden puolison, naapurin tädin tai kenen tahansa. Tunneside kasvaa ajan myötä. Tuskin kukaan rakastaa puolison lasta kuin omaansa ihan vaan siksi, että se on puolison (tai voisin melkein snaoa, että valhetelee jos niin väittää). Puolison entisiä lapsia ei edes tarvitse rakastaa, mutta toimeen on tultava.
Se, kumpi lasten huoltajuuden itselleen on halunnut, on juuri tasan sillä hetkellä tehnyt valinnan olla ns. ykkösvanhempi. Tämän vanhemman pitäisi myös ymmärtää, että eron jälkeen suurin osa vastuusta ja arjen sujumisesta on yksin hänen vastuulla. Teoriassa vastuu säilyy toki myös etävanhemmalla, mutta jokainen uusperheellinen tietää, että käytänössä lähivanhempi kantaa vastuun arjesta.
Tämä "nyxä" tulee tilanteeseen yleensä jossain määrin vastoin omaa tahtoaan, sen sijaan yleensä nämä exät pitävät kynsin ja hampain (kostoksi?) kiinni huoltajuudesta ja sitten valittavat, kun eivät jaksa. Jos nyxälle voi sanoa, että "olisit miettinyt ennen kun otit lapsellisen miehen", yhtä hyvin voisi sanoa exälle että "olisit miettinyt, ennen kun teit lapsia ja erosit!". Vähintäänkin yhtä lapsellinen komentti...
..selvennyksestä. Ymmärrän, että raivostuttaa ex:n tapa käyttää lasta hyväkseen ja hypyyttää teitä, mutta onneksi kuitenkin toisessa kotona (siis teillä) on otettu poika hellään hoitoon ja valmistettu vauvan tuloon. Ehkäpä kuitenkin ois parempi, jos pojan koti olisi teillä?? Mhh..no te tiedätte sen parhaiten.
Voisko pojan äiti mahdollisesti kärsiä synnytyksen jälk. masennuksesta tahi ehkä hänellä ja uudella puolisolla on ongelmia ja se uusi puoliso ei ehkä hyväksykkään tätä poikaa (varsinkaan kun on oma vauva siellä) Varmasti siitä ei teille kerrota, mutta sellaistakin nähneenä, tiedän että se se vasta väsyttää äitejä, kun uusi "rakas" onkin kylmä ja ilkeä omalle lapselle. Ja ainut tekosyy on sanoa, ettei jaksa, kun ei kehtaa kertoa totuutta...no tämä on spekulointia...
Minä henkilökohtaisesti toivotan sinulle ja perheellesi paljon onnea uuden tulevan vauvan johdosta ja jaksamisia!! Vaikka se välistä raskasta on, niin lopussa seisoo se paras ja suurin KIITOS!!
ä..itsekkin!!!!=)
kuten jo taisin meinita, ei meillä ole tarkkaa tietoa äidin elämästä kotona, tai hänen ja puolison välisestä suhteesta!! tiedämme että tätä väsymystä on jatkunut vuoden päivät, ja olemme mielestämme auttaneetkin paljon, ja varsinkin kun heille uusi perheenjäsen syntyi!! kysehän voi olla masennuksesta tm, mutta äiti puhuu vain väsymyksestää, nopeesti yleensä, ja ainoo mitä pyytää on tämä,että ottaisimme lapsen näinä väsymyksen hetkinä tänne, jotta hän saisi kerätä voimia!! mieheni on kyllä osoittanut huolta, mutta emme voi kenenkään puolesta hakea apua, ja todellakaan tietämätää tilanteen todellista laitaa tai vakavuutta!!mutta selväähän on ettei näin voi toimia mikään vuosia tästä eteenpäin, ja pelottaa usein, että mitä jos emme olekkaan saatavilla aina kun tilanne sitä vaatii!!
olemme itse sanoneet ja ehdottanutkin lapsen tänne muuttoa, tai säännööllistä vko-vko tapaamisajankohtaa, äidille tämä ei ole sopinut!!ja toki emme halua lapsenkaan takia häntä äidin luota pois väkisin viedä,sillä kyllä hän osittaa kuinka tärkeä äiti hänelle on!!! ehkä aika antaa vastauksia ja tuo tilanteeseen ratkasuja, nyt vaan tuntuu niin ylivoimaselta välillä nämä äkkimuutokset, ja ajatukset itsellä kieltämättä pitkälti uudessa perheenjäsenessä ja tulevassa sen suhteen!! mutta kyllä tästä selvitään!!!
Ottaa päähän tämä ihmisten ilkeys! Voimia sinulle ap:)
On lapset monelle miehelle ehdottomasti ykkösiä ja sitäskö te "noita-akat" jaksattekin huutaa.
Menkääs naiset itseenne, älkää päästäkö otetta lipsumaan elämästänne laittakaa yh:t lapsi etusijalle elämässänne, huomaatte siten että elämänne on kaksin verroin parempaa.
jos roolit menisi toisinpäin, etäisä ilmaisisi väsymystään, ymmärtäisikö kukaan?? tuskimpa!!hän olisi vastuuntunnoton lapsen hylkääjä, joka tanssii nyksän pillin mukaan arvatenkin!!
olen minäkin ollut väsynyt, ja kärsinyt masennuksesta, ja minullakin pieni lapsi, mutta en koskaan ajatellut että luovutan, ja heitän lapseni muiden niskoille!! ex mieheni on auttanut paljon, sen minkä pystynyt, kuten hänen vaimonsa, mutta asiasta on aina keskusteltu ja otettu huomioon työt ym!! itse olen hakenut apua ulkopuolisilta, ja nyt harmaat ajat taaksejäänyttä elämää!!
kun luin tekstiä, en olisi voinut kuvitellakaan etten olisi hakenut apua, olettanut vaan että muut hoitavat tuon ihanan lapseni kun minä en jaksanut, lapsen takia hain apua, jotta jaksoin ottaa vastuun ja olla äiti!!
ketään muuta ei voi syyllistää omasta väsymyksestään, ketään muuta ei voi pakottaa ja vaati ottamaan vastuuta sinulle kuuluvista asioista jos et itse jaksa, kukaan ei voi eikä kenenkään pidä edes laspen takia elää sellasta elämää, jossa ajatellaan yhden ihmisen ongelmaa vuodesta toiseen!!
tässä tapauksessa todellakin jos äiti noinkin uupunut ja ollut noin kauan, olisi avun haku itselle enemmän kuin tärkeää jo lapsen etua ajatellen, eikä vain odottaa että ongelma katoaa jonain päivänä, sillä että saa siirrettyä ongelmaa vkoksi pois!!
voimia ap:lle!!!
Jos mies on valinnut sellaiset naiset, että ei kahdestaan jaksa yhtä lasta hoitaa, niin silloin se hankkii apua. On olemassa hoitoapua jos jonkinlaista. Mikäli on massi tyhjä, hakee joustoluottoa, että yksi lapsi tulee hoidettua ja odottava äiti saa levätä.
ap:n tilanteessa isänä vastuuta, ja mielestäni jopa enemmän kuin pystyisi, samoin kun ap!! mies vastuullisena isänä sopinut ap:n kanssa, että lapselle mahdollistetaan turvallinen hoito, ap hoitaa miehen lasta kun miehen hoidettava työ, ja kenties sopia ne muutokset siellä, muutenhan olisi vaarana että lapsi olisi heitteillä kotona!!nyt sentään valvovan silmän alla!!
kaippa se ex kuvittelee että väsymykseen nojaten tosiaan homma käy helposti, aina on paikka lapsella isin luona!! äkkiä tämmösiä tilanteita aletaan käyttämään hyväkseen!!
ja yhdyn, kukaan ei voi syyttää siitä nykystä puolisoo että ottanut lapsellisen eronneen miehen ottanut ja rakastunut, ei se lapsi ja ero ole syy nykyisiin ongelmiin, usein se on se ex rouva joka lapsen nimissä todellakin pompottaa ex miehen elämää, ja syyttää kaikesta nykyistä, ja koittaa hallita toisten elämää!!!silloin syy on katkerassa exässä, jota ei voi poistaa miehen elämästä lapsen takia, on lapsen äiti!!! silloin olisi vaan exällä hieman syytä miettii miksi toimii miten toimiikaan!!
kyllä minä koen että tämä mieheni rinnalla on myös minunkin ongelma!!!ja en todellakaan näe että mieheni kuuluu yksin kantaa vastuu tästä!!
tämä kyllä hallitsee meitä todella, esim.me emme voi tai uskalla suunnitella yhtään mitään, kun koskaan ei tiedä mitä edessä!!
erehdyimme raskauteni alkuvaiheessa risteilylle, se matka meni suurimmaksi osaksi puhelimessa, kun exä väsymyksen kourissa uhkaili, ja me hommasimme hoitoa lapselle risteilyltä käsin!!!sen koommin ei tulisi mieleen lähtee risteilemään,ennekuin exä on kunnossa!!!
ja kiitos, en ole väittänyt raskauttani sairaudeksi tai pehemmaksi kun exän väsymys, mutta jokainen joka tämän kokee, tietää että ajatukset on varsinkin loppuaiakana tulevassa, pelottaa, jännittää, mutta minä kaiken tämän lisäksi kannan huolta mieheni lapsesta, sekä hoidankin häntä, jottei tapahtuisi näitä heitteillejättöjä, ja burn outista sekoomisia äidin luona!!
mietimme että ensin tuo lapsi tuodaan tänne yhtäkkii, kohta taas viedään johkin, kun emme ajatelleet ottaa häntä mukaan synnytykseen, itsekkäänä tosin toivon että mieheni olisi synnytyksessä tukenani, vaikka kaippa sekin aika kuuluisi etälapselle!!
en jaksa enään selvitellä sen kummemmin asiaa, ikävää että minä olen raskaana ja väsynyt, ei minun oikeus, se on yh äidin oikeus ilmeisesti vain!! se että mieheni haluisi antaa tukensa myös minulle, on väärin, hänen kuuluu antaa se vain exälleen ja etälapselle!! olen hyvin itsekäs kun olen raskaana!!! sehän on ollut vain mieheni exän etuoikeus..näin hyvin moni ilmeisesti ajattelee!!mieheni ei saa tuntea onnea minun ja tulevan vauvan kanssa, hänen VELVOLLISUUS on hoitaa etälasta, ja exää, sekä mahdollistaa exälle vaivaton elämä, ettei vain burn outissaan vahingoittaisi lastaan!! mieheni tehtävä on elää exänsä väsymyksen mukaan, tehdä työt sen mukaan, hoitaa lapsi sekä maksaa vielä elatusmaksut, ajaa 150km kun exä niin haluaa!!!ei minusta tartte välittää, olen pelkkä nyksä, jonka tehtävä ei ole puuttua lapsen elämään, eikä ainakaan elää yhdessä mieheni kanssa elämää!!
mutta toivottavasti äiti nyt kerää voimia että jaksaa taas olla seuraavan kerran vkon kaksi äiti, koska ainahan voi tukeutua mieheeni, että hakee lapsen!!minähän nyksänä en tarvitse apua, eikä tuleva lapsi isää..onhan hänellä mahdollisuus isään, jos exä ei satu tarvitsemaan apua!!!! tunnen että näin ajattelevat täällä suurin osa..mutta tiedän että suurin osa heistä on exiä itsekkin..en haluu enää pahottaa enempää mieltäni, joten kaikille kaikkee hyvää, ja kiitos kannustavista viesteistä!!!
vähätellään aika lailla!!!ei se raskauskaan aina oikeesti ole mikään pikkujuttu..ja huom!!!missäs etälapsi oli kun tämä ah niin täydellinen bio äiti odotti uudelle puolisolleen lasta??? hänhän oli isällään, kun äiti ei jaksanut..ja se oli ap:n ja miehen mielestä tällöin ihan luonnollinen asia!!!mutta miksei ap:lla ole tähän oikeutta???
mitäs jos ap:lle tulee synnytyksen jälkeinen masennus(en toivo), mutta ihan mahdollisuuden rajoissa, voiko hän sanoo ettei jaksa kotonaan tätä miehen uhmaikäistä??tulee vaan tunne ettei ap:n kaltainen ihminen näin sanoisi..ap älä välitä, katkerat exät eivät välitä kun itsestään, ja lapsistaan, heille ei ole väliä miten sinä,miehesi tai tuleva lapsenne jaksatte, hänelle on olemassa vai oma napa ja omat lapset!!! sinun tarvitsisi ajatella miehen lasta, muttei exän tartte ajatella sun lasta, ja miehen tarvitsisi ajatella vai etälasta, ei muita lapsiaan!!!! katkeroituneena ei osaa myötäelää!!! koita jaksaa..
tollanen yleistäminen on SAIRASTA! Jos sulla ei oo mustaa valkoisella et ex:t pompottaa toisen nykyistä perhettä niin oo hiljaa!
kamalasti yleistetty, mutta jos tämän perheen tarinaa lukee, kyllähän se aika pompotusta ja pyöritystä on exän taholta, ja nimenomaan SAIRASTA on se kuinka bioäiti pomputtaa omaa lastaan!!! on kyllä väsymyskin omaa luokkaansa, jos pitää lähtee pientä lasta yötä vasten kuskaamaan satoja km:jä, kun ei jaksa!!! nukkuva lapsi varmasti ei syö voimia, ja jospa aamuun edes äiti jaksaisi!!
no en yleistä minäkään, mutta enemmän tässä on hyväksikäytön ja pompotuksen makua exältä kuin todellista uupumista jonka takia yrittää jotenkin toimia lapsen nimissä, varsinkaan kun ei suostu muutoksiin eikä hakee itselleen apua!!
Sekä kolmevuotiasta että syntyvää.
Miettikää nyt vähän sen kolmevuotiaankin elämää. Toisessa kodissa hermoheikko äiti joka ei selvästi pärjää, toisessa etäinen isä joka ei kykene järjestämään työ- eikä muutakaan elämäänsä lasta varten sen kummemmin kuin lapsen äitikään. Ja isän luona vielä raskaana oleva, uupunut nuori nainen. Kolmevuotiasta sitten pallotellaan paikasta toiseen. Äiti kuulostaa olevan todella väsynyt noin menetellessään, mutta eikö olisi lapsen kannalta viisasta, että mikäli isä olisi täyspäinen, hän sitten ottaisi vuorostaan lapsen lähihuoltajuuden, järjestäisi hoitopaikan ja sopisi tapaamiset etävanhemman (äidin) kanssa. Ihan varmasti sinä nuori raskaana oleva nainen olet alusta asti tiennyt menneesi yhteen miehen kanssa jolla on lapsi. Ja kun ihmisellä on lapsi, se voi hyvin tarkoittaa sitä että lapsi asuu yhtäkkiä sen ihmisen kanssa, ellei ole jo siihen asti asunut. ja kun ihmisellä on lapsi, hän pyrkii tai ainakin pitäisi pyrkiä tekemään elämänsä järjestelyt niin että se lapsikin siihen mahtuu. Miehellä on kohta kaksi lasta! Mitä tulee lapsen äidin vinkunaan elatusmaksuista, niin siitä ei tarvitse välittää. Selkeät sopimukset sen suhteen missä lapsi milloinkin on sekä niissä pysyminen on parasta lapsenkin kannalta.
enään isältä vaatia vastuunottoa, ja totta se vaan on että ei kaikilla aloilla itse sanelle työvuoroja, ja työnantanko tässä tapauksessa taas pitäis ymmärtää sitä väsynyttä äitiä että alkas miehelle tekeen jo tämmösiä sattumia varten omat työvuorot!!!
ja kyllä, jos lähiäiti todellakin tuo ja vaatii ottamaan hetken varoajalla, ei kukaan varmastikaan voi työvuoroilleen mitään!!
ja osaatko lukea,ap nimenomaan kirjoitti että äiti ei suostu muutoksiin, ei edes lapsen vuoksi!!!
ja sanon vielä, tuohon ap:n raskauteen ihan turha piikitellä koko ajan, minä en ees tuommosta sietäs vaikken raskaana olekkaan, ja kokisin kyllä hallitsevan perheeni elämää täysin!!
eli ihan normaalia että tämä perhe elää yhden väsymyksen vuoksi tämmösen paineen alla???ja on valmis ottamaan lasta kun äiti näin haluaa..kyllä on tulevallekin lapselle todella haastetta, varsinkin kun kasvaa..kun mihkään ei uskalleta lähtee jos etälapsi äidillä, ja selväähän on että näin niin kauan kun äiti tätä voi väsymykseen vedoten tehdä, hän ei edes hae apua!!!!jos minua olisi vuoden väsyttänyt ja en jaksaisi omaa lastani, soisi hällärit päässä, ja hakisin ja lujaa apua!!!!taitaakin olla kyse siitä että tämän väsymyksen turvin, saa silloin lasta hoitoon isille kun tarttee, ja sen nimissä voi pompottaa kaikkia..jos ittee ei satu huvittaan!!!
SÄÄLIKSI KÄY EXÄÄ, joka voi vajota noin alas temppuineen!!!!VÄSYNYT!!!!herranjumala kyllä meistä jokainen joskus tuntee olonsa väsyneeksi, mutta ei sitä aleta muita ihmisiä vaivaan sen takia, saati vuoskaupalla!!!!
taas joku pyhis säälii LAPSIA..mikäs niillä hätänä niin kauan kun ap perheineen venyy ja hoitaa velvollisuudet, sit on jo pehempi juttu kun hekään ei jaksa enään..huomaa selkeesti kuka on ex ja yh!!!!!kun lukee vastauksia, MITEN HEMMETISSÄ TYÖTÖN YH, JOKA POTEE VÄSYMYSTÄ, JA EI JAKSA HOITAA LASTAAN KUN VKON PÄTKISSÄ, JOS SITÄKÄÄN, EI SUOSTU MUUTOKSIIN, RAHA KYLLÄ KELPAA!!!voi olla jotenkin etuoiketretumpi kuin ap kirjoittaja, joka hoitaa vieraan lapsen kun OMA ÄITI ei jaksa, samalla koittaen jännittäen ja pelonsekaisin tuntein valmistella tulevaa, ja tulla itsekkin äidiksi!!!sitten joku yh tulee ja kirjottaa " isä ei pysty järjestään töitään lapsen mukaan, ja nyksä raskaana"..juu ja kuten joku jo kirjoitti TYÖTÖN äiti on PYHÄ, hänen ei tartte jaksaa, eikä hänen puolison,miksi katsot että muiden tarttee järjestää elämä tämän lapsen mukaan jos äidinkään ei tarvitse??
SANOIHISI! MITÄ USKOMATTOMIMPIA JUTTUJA EXÄT KEKSIVÄTKIN!!
Siis aivan sama hailee mitä exä ja mitä ei. Oleellisinta on lapsen kannalta, että arki on turvattu.
Te kolme mulle vastannutta huutajaa, mahdatteko elämästä tietää mitään? Itsellä on ollut tilanne, että mieheni lapsen äiti oli/on monella tavalla elämänhallintaongelmainen ihminen, joka kuitenkin vastusti virallista huoltajuuden muutosta, ja pompotteli lasta meille kaikenlaisista syistä milloin tahansa. Minä olen kuitenkin löytänyt miehen josta löytyy myös isyys, ja joka lähti hakemaan lähihuoltajuutta, joka sitten saatiinkin. Lapsenkin vointi parani. Samoin sen exän... hän nyt vain ei kestänyt vastuuta lapsesta yksin. Ja ihan totta on se, että aikuinen ihminen, mies tai nainen, joutuu usein järjestämään työasioitaan, asumistaan, harrastuksiaan, jopa ystävyys- ja seurustelusuhteitaan lapsen edun mukaan, niin ikävää kuin se varmaan joidenkin huutajien mielestä on ymmärtää...
tuo arvostelu etäisästä kun " ei pysty järjestään töitään etälapsen mukaan" !!! jokainen työssäkäyvä tietää että se ei ole työntekijän päätettävissä miten työaikansa järjestää, ja kenen mukaan!!! yleensä lasten hoito, menot jne, suunnitellaakin sen työvuoron mukaan!!! tässä taas joku on sitä mieltä että työttömällä äidillä ( en mollaa työtöntä), jonka ei tarvitse suunnitella elämää työvuorojen mukaan, on täysi oikeus säädellä muiden elämää oman väsymyksen kautta, ja uuvuttaa muutkin toiminnallaan!!ei pahalla, ei väsymys ole leikin asia, mutta minäkin peräänkuulutan että eikö olisi siis korkea aika hakea apua, jos todellakin on vastuullinen äiti ja kasvattaja??!!ei ydinperheissäkään toinen aikuisista voi väsymykseen vedoten laistaa perheensä velvollisuuksia, ja vaatia muita hoitamaan omaa osuuttaan josta aikoinaan päättänyt ottaa vastuun, kun lapsia tehnyt, ja perhettä perustanut, silloin on tajuttava hakee apua!!kaikkien edun nimissä!!
tässäkin tapauksessa vastuu on äidillä sekä isällä,mutta äidin vastuunko on isä velvollinen kantamaan kun äiti näin vaatii?? minäkin epäilen että liekkö tuo väsymys syy omaan laatuaikaan, ja mahdollistamaan omia tarpeita lyhyelläkin varotusjalla!!
lyhyet varoitusajat on kurjia, sen tiedän kokemuksesta. Siksi pitääkin suunnitelmat muuttua sellaisiksi että asiat sujuisi paremmin. Kuinka moni äiti tässä maassa joutuu järjestämään elämänsä kokonaan siten että lapsen asiat ovat hyvin, ja kaikki vastuu lapsesta on äidillä, kun etäisästä ei ole mihinkään? Minulla asiat ovat näin, eksäni ei kykene tapaamaan lapsiaan koska on alkoholisti eikä ole halukas tapaamaan, enkä katso että sellaista pitää väkisin yrittää mikä ei onnistu. Nykyisen mieheni eksä kykenee lasta nykyään tapaamaan säännöllisesti ja hyvin, mutta onhan se vaatinut joustoa ja säätämistä sekä minun että mieheni töissä ja muissa asioissa, että meillä on huollettavana ja luona asumassa pieniä lapsia.
Ap:n kohdalla: jos ei äiti kykene mutta isä kykenee, mikä mättää. Tänne huutelu nyt ei ainakaan auta, eikä miehen eksää voi muuksi muuttaa. Kasvakaa aikuisiksi.
jokaisella AIKUISELLA on oikeus huutaa ja purkaa pahaa oloaan jos siltä tuntuu, sinäkin siihen sorruit viestissäsi, vai miksi muuten tilität omaa tilannettasi???
lueppa kerran vielä läpi ap:n tekstit, jooko!!! sinunko mielestäsi on ok, että äiti saa pompottaa toista perhettä lapsen nimissä miten sattuu, mutta hänen ei kuulu ottaa vastuuta eikä ajatella muiden elämää?? eikä missään nimessä hakea apua, hän voi uuvuttaa muita ongelmillaan, mutta muiden tarttis joustaa ja mennä hakeen apua jos ei vuodesta toiseen pysty elämään omaa elämää, tai kun ei jousta!! lähivanhemman roolin kun aikoinaan on ottanut, pitää siitä kantaa myös vastuu, hakemalla itselleen apua jos ei jaksa,eikä hoidattaa muilla, edes toisella vanhemalla velvollisuuksiaan!!
luitko sen ettei äiti suostu muutoksiin, ja ymmärrän kun ei suunapäänä ole ap:n perhe oikeudessa hakemassa huoltajutta isälle, jo lapsenkaan takia, ja kuinka moni piti tässä ketjussa sitä ilkeilynä äidille, joka ei jaksa, senk takia häneltä vielä vietäisiin lapsikin..kakspiippusta ajattelua!!
kyllähän isä jaksaa ja pystyy, mutta kauanko??hänellähän on ihan samat oikeudet vanhempana väsyä tähän pompotukseen, ja tilanteisiin joita exä järjestää,sekä henkisesti kiusaa uhkaamalla miestä lapsen kautta!!
aikuisia tässä tilanteessa ovat ap ja mies, siellä lapsi nyttenkin on, he ovat taas kerran ilmeisesti järjestäneet asiat niin että lapsella on perustarpeet kunnossa, ja omat asiat hoidetaan sivussa, kuten joku niinkin vähäpätöinen juttu kun synnytys!!!=)
tänne huutelemalla se bio äitikin voisi saada kipinän hakee apua, ja jos kirjoittajaa helpottaa purkaa ajatuksia,niin ei ole yhtään vähemmän aikuinen kun käsittelee ongelmiaan valitsemallaan tavalla!!! siksi kai nämä palstat on keksitty!!!
Mikä ihmeen ongelma mahtaa sulla olla? Aika paha olla ilmeisesti, koska noin ottaa hermoon. Kerroin omia taustoja siksi että meillä asiat ratkesivat hyvin, ja ajattelin esim. ap:n saavan siitä toivoa että asiat oikeasti voivat muuttua - mutta vain omat. Kun kauan sitten jo ymmärsin, että eksääni en voi muuttaa, miehen eksästä puhumattakaan. Muutos ei ollut helppo, miehen eksä myös vastusti huoltajuuden muutosta, mutta lopulta suostui, ja kaikkien tilanne muuttui ainakin sellaiseksi että suunnitelmissa on nykyisin mahdollisempaa pysyä ja niistä pitää kiinni.
Pitäisiköhän sinun hakea itsellesi apua?
ongelmaa, mutta jotenkin itse aikalailla myös ap:n tilanteen joskus kokeneena suututtaa kun kaiken keskellä käsketään vielä aikuistua kun erehtyy pohtimaan ongelmia tällä tasolla!!!
aina ne ongelmat ei katoa hetkessä, ja silloin ihan asiallista purkaa tuntojaan vaikkapa täällä, jos se helpottaa!!
en tarvitse kiitos vaan apua, mutta en näe tarpeelliseksi arvostella muiden kypsyyttä täällä sen perusteella että tuntojaan purkavat!! ja siinä olet oikeessa, jos ex ei muutu, on ap:n miehineen muutettava se tilanne ja ongelma!!mutta mielestäni antavat mahdollisuuden exälle muuttua, sekä hakea apua, eivätkä lähde etälapselta riistämään ensitilassa äitiä, joka lukeman perusteella ainakin on lapselle tärkeä!!
viesteihin paneutua kunnolla, mutta monella taitaa olla sellainen käsitys että etäisä voisi hommata töidensä ajaksi lapselle hoitipaikan tai muuten vaan vaihtaa työvuoroja ja joustaa. Joissain töissä joustaminen hankalaa. Työvuoroja voi muuttaa ainoastaan jos itse saat hoidettua sijaisen jostain muusta vuorosta. Toiseksi jos lapsella kirjat äitinsä luona ei isä voi hakea kunnallista päivähoitopaikkaa. Myöskään etäisä ei voi olla esim. sairaslomalla tämän takia. Ainoa keino olisi ottaa lopputili ja sehän varmaan olisi tämän lapsen parhaaksi vai?
Ap:lle sanoisin: Moni lastaan rakastava äiti ei jättäisi lastaan yksin, vaikka kuinka väsynyt olisi. Voitte varata ajan sos.toimistoon, johon menisitte yhdessä exän kanssa ja siellä sovittelisitte asiat. Ei tuommoinen ole kenellekkään hyväksi, eikä etenkään sinun tästä pitäisi kärsiä.