Kerro elämäntarinasi kahdella lauseella.
Minä kerron ensin:
Lapsuus ja nuoruus kuolemanpelkoa.
Aikuisuus kärsimystä, johtuen lapsuudesta.
Kerrohan sinä.
Minä kerron ensin:
Lapsuus ja nuoruus kuolemanpelkoa.
Aikuisuus kärsimystä, johtuen lapsuudesta.
Kerrohan sinä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
sydämessä. Elänyt kuten nimeni velvoittaa.
turvattomuuden tunnetta.
Aikuisuus turvallisuutta, johtuen sisusta.
Lapsuus oli vaatimaton,
kolmas ikä huolia täynnä.
- Onnellinen ,huoleton lapsuus.
- Aikaa ja vaihtelevasti onnen tunnetta.
tämä, jonka eräs veteraaniveli kirjoitti kirjeessään loppulauseeksi:
Eilinen on historiaa, huominen on arvoitus, tämä päivä on lahja!
jos kelpaa aiheen aloittajalle.
Mahtava elämän viisaus, jonka mieleeni painan!
nuoruus,aherrusaika,tervemenoa.
Nyt vasta tunnen elämänjanoa.
Ihan pentu viisikymppiseksi asti.
Siitä vasta alkoi varsinainen matsi.
Olen nauttinut elämäni jokaisesta päivästä. Tyytyväisenä ja onnellisena suunnittelen huomista.
Nuoruus työtä täynnä ,aikuisuus työtä ja huolta
täynnä, vanhuus vähän helpompi
Lapsuus todella vaikeaa, mutta nyt makaan niin kun petaan, eli olen tyytyväinen elämääni.
On ollut arkea ja juhlaa!
Päivääkään en vaihtaisi pois!
Miten kuolemanpelko tuhoaa aikuisuuden? Miten jaksaa kärsiä yli 60 vuotta? Jokaisen elämä päättyy kuolemaan, se on varma asia jokaiselle. Kauheakin lapsuus kestää noin 18 vuotta ja aikuisuutta on ollut jo yli 40 vuotta. Mitä olet tehnyt itse aikuisuudessasi? Et luultavasti ole enää kauheassa työpaikassakaan? Mitä teet nyt, kun et ole vielä kollut? Nykyisyys on itsestäsi kiinni?
Jos jotain lapsena särkyy esim.turvallisuudentunne ja siitä seuraa henkiset ongelmat aikuisena-sellaisia saattavat olla pelko,masennus,paniikkihäiriö tai vielä pahemmat psyykkiset häiriötilat.Niiden kanssa eläminen on ihmiselle suuri taakka ja kärsimys.
Joskus on käynyt mielessä, että jollakin saattaa olla
kuoleman peloksi naamioitunutta elämän pelkoa.
Olisi hyvä ymmärtää itseään ja uskaltaa elää!
Hän valoi uskallusta elää, oli itsekin aikamoinen kummajainen ikäkaudellaan. Kiitos hänen minulla on hyvä itsetunto.
Lähes kaikilla oli turvattomuutta ja pelkoa sodan jäljiltä. Aikuisen ei tarvitse juuttua lapsuuteen vaan edetä päivä kerrallaan omaan elämään.
Jos kaikki olisi kiinni vaan ihmisen omasta tahdosta ei kärsimystä ja ongelmia olisikaan.
Sota vei isäni, mutta elämästä selvisin lähes vammoitta eläkkeelle asti. Nyt kaikki hyvin, jatkuisipa näin aina ikuisuuteen...
Aikani tinaan, aikani turaan ja viimein kolvini kylmenee.
Siinä se.