Minkä vuoksi sanotaan ettei meditaatiota kannattaisi aloittaa yksin? Kyllä nuo kaikki ohjeet vaikuttaisi aika yksinkertaisilta. Mikä siinä voisi mennä vikaan?
Vai onko se vain mielipide kysymys, koska onhan noitakin, jotka sanovat että voi sen yksinkin aloittaa.
Vai onko se vain mielipide kysymys, koska onhan noitakin, jotka sanovat että voi sen yksinkin aloittaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
yksin. Miksei voisi. On paljon ihmisiä ketkä keksivät ovat meditointikeinonsakin täysin yksin. Siitä vain aloittamaan.
Kyseessä on kaiken sisäisen pelon voittaminen,psyykkeen ylivaltaa mielikuvituksessa.Oletko kurkistanut sisimpääsi,siellä on paljon pelkoa,tehtavänä on voittaa pelot,siinä on oikeasti sekoamisen vaara.Sama kuin pääsisit alitajuntaasi.Käännä silmät "nurin" taaksepäin,ja kun koet uskomattoman määrän pelkoa,siitä alkaa Oikea meditaatio.Oikea keskittyminen on yksi alkuperäisen opin tärkeimmistä ohjeista,ja oppi johtaa pitkällä aikavälillä (vuosia) timanttipolulle joka johtaa nirvanaan.Nirvanan saavuttanut on pysyvästi vapaa kärsimyksistä.Esim. itsemurhakierteessä oleva henkilö voi saada helpotusta oloonsa meditaatiolla,pitkällä aikavälillä,koska kärsimys lakkaa siis loppuu.Näin on alkuperäinen oppi eli DHARMA ,kahdeksanpuolainen opin pyörä jonka Buddha eli valaistunut piirsi hiekkaan(mandala hiekkapiirros) n2500v.sitten.Kuoli 82v ruokamyrkytykseen 486 ennen ajanlaskumme alkua.Oppi ja puheet jäi unohduksiin noin 300 vuoden ajaksi ja ne rippeet kerättiin uudelleen kokoon josta tuli tripitaka kirjoitukset,jne..pitkä mutta aidosti mielenkiintoinen(kirjaimellisesti,kiinni mielessä)historiallinen fakta oikeasta suurmiehestä joka jätti henkisesti rikkaan perinnön tuleville sukupolville.HUOM:Siddharta ei opettanut buddhalaisuutta,se elää omaa elämäänsä monina idän versioina,siinä se valinnan vaikeus.suositus:yritä tutustua alkuperäiseen oppiin eli dharmaan ei "buddhalaisuuteen"koska siellä on paljon "turhaa" jos vielä kiinnostaa ,Shangharaksita: valaistumisen ihanne 283.kirjastoissa ja paljon muuta,Googleta timanttipolku, sit lähtee...
En usko, että terve ihminen sekoaa meditoinnista. Psyykkiset häiriöt ovat ihan oma juttunsa ja vaikka toki meditaatio nostaa kaikenlaista pintaan, psyykkisesti terve siitä tuskin menettää mieltään.
Minusta tuolla ohjeella, ettei yksin saisi aloittaa, vain luotsataan jotain kummaa mystiikkaa meditaation ympärille, samoin kuin luodaan auktoriteetteja ihmisille.
meditaatiopsykoosi ei ole uskon asia ,vaan seuraus joka yllättää jos menee tarpeeksi pitkälle ja paluuta ei ole.psyykkeen ylivaltaa.ole varovainen ..vastustajanasi on vain oma aivorunkosi,voita se....
Osuit aivan naulan kantaan. Olen aina meditoinut yksin ja ei ole tullut äitiä ikävä.
Melko herkkä ja pingoitettu saa psyyke olla jos sitä ei kestä. Sitten todennäköisesti sekoasi jostain muustakin.
Suurin syy kieltelyyn on että haluutaan mystifioida koko jooga ja saada siitä jännää ja salaista. Sitten sillä voi jeesustella itselleen ja muille kuinka lähellä valaistumista on...noh tästä lauseesta en ole varma enää menikö liian pitkälle :)
Älä missään tapauksessa aloita yksin! Et tiedä lainkaan, mistä meditaatiossa on kysymys ja eksyt jonnekin metsään.
Monilla ihmisillä on kuvitelmia siitä, mitä meditaatio on. Jos alat meditoimaan omin päin, nuo kuvitelmasi voivat vahvistua, ja lopulta on yhä vaikeampaa todella oppia meditoimaan. Lisäksi egosta tulee yhä ylpeämpi (=kykenemätön vastaanottamaan neuvoja) ja etenet yhä kauemmaksi valaistumisesta. Saatat eristäytyä sosiaalisesti, seota lopulta täysin ja pettyneenä jätät taaksesi koko buddhalaisuuden, mikä on vakava virhe.
Jos meditaatio tuntuu tylsältä, olet täysin väärällä polulla; saatat jälleensyntyä vaikkapa isoksi kalaksi tai jopa autistiseksi henkilöksi. Tuollainen meditaatio on parasta lopettaa välittömästi. Jos taas huomaat olevasi yhä enemmän kiinnostunut toisten onnellisuudesta ja meditaatio tuottaa sinulle sanoin kuvaamatonta nautintoa ja iloa, silloin olet menossa oikeaan suuntaan.
joo ja ei.
"...jätät taaksesi koko buddhalaisuuden, mikä on vakava virhe."
Tuo lause jos mikä oli ovelasti kätketty tekstiin. Selkeää uskon tuputtamista.
Ovatko autistit epäonnistuneita meditoijia? Salli mun nauraa :)
Minä aloitin yksin. No problems.
olla mielipidekysymyskin. Mutta toisaalta meditaatioita on niin monenlaista. Jos haluat aloittaa nimenomaan buddhalaisen meditaation, niin jotta voisit täysin ymmärtää meditaation tarkoituksen kannattaa myös tutustua buddhalaiseen oppiin. Ehkäpä niin olet tehnytkin. Sitäkin voi toki lukea myös vain kirjoista.
Itse aloitin meditaation yksin, mutta menin myöhemmin varsinaiselle meditaatiokurssillekin ja meditoin myöhemminkin sitten ryhmässä. Ja voin sanoa, että kannatti. Parhaimmillaan meditaatioissa nousee esille tuntemuksia, joista on ihan hyvä päästä keskustelemaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat itse meditoineet pidempään. Se myös motivoi. Ja nimenomaan keskustella kasvotusten. Myös ryhmässä meditointi kannattaa kokea. Itselläni ryhmän läsnäolo toimii meditaatiota vahvistavana tekijänä. Meditaatio saattaa muutenkin tuntua aluksi yksinkertaiselta, mutta sitä se ei todellisuudessa ole.
On olemassa niin monenlaisia meditaaatiotekniikoita. Jos olet tosissasi kiinnostunut nimenomaan buddhalaisesta meditaatioista, niin suosittelen kyllä lämpimästi opettajan ja oman ryhmän etsimistä. Muiden "aatteiden" meditaatioista en osaa sanoa mitään.
"Minkä vuoksi sanotaan ettei meditaatiota kannattaisi aloittaa yksin? Kyllä nuo kaikki ohjeet vaikuttaisi aika yksinkertaisilta. Mikä siinä voisi mennä vikaan?
Vai onko se vain mielipide kysymys, koska onhan noitakin, jotka sanovat että voi sen yksinkin aloittaa."
Meditaatiotahan on monenlaista. Jos haluat aloittaa buddhalaisittain meditoida, kannattaa perehtyä edes jonkin verran buddhalaisuuteen ja muutenkin kuin kirjoista. Myös buddhalaisuudessa on monenlaisia meditaatiotekniikoita. Hengityksen tarkkaamiseen perustuva tyyneysmeditaatio on kuitenkin minusta semmoinen, jota voi opetella ilman ryhmää tai opettajaakin ja ohjeita löytyy kirjoista ja netistä. Opettaja/ryhmä on sitten oleellisen tärkeä, jos haluaa mennä syvemmälle ja varmistaa, että ymmärtää oikein eikä keksi omiaan ja harhaile turhanpäiten. Jos siis haluaa edetä buddhalaista polkua.
Juuri buddhalaista meditaatiota tarkoitan. Olen lukenut jo aika paljon buddhalaista oppia ja meditaatiostakin olen lukenut.
En väheksy ryhmän merkitystä, varmasti ryhmä olisi ideaalitilanne. Voisin tietysti ehkä matkustaa jonnekin, jossa buddhalaista meditaatiota olisi ja harjoitella siellä alkuun pääsemiseksi. Lähimmässä kaupungissa on tosin zen-buddhalaisuutta.
En ole oikein varma noista koulukunnista että mihin kuulun.
Se hengitysmeditaatio tosiaan vaikuttaisi aika yksinkertaiselta yksinkin aloitettavaksi.
Meditaation voi aloittaa kuka vain,meditaatio ei katso näkemykseesi,ei tarvitse olla mitään "koulukuntaa" tai tekniikkaa.Jos haluat todella meditoida,älä valjasta sitä kuin hevosta vaan anna sen laukata.
Kuulostaa vähän samalta, kuin jos sanoisin, että viulunsoiton voi aloittaa kuka tahansa, ei siinä tarvita tekniikkaa. Jos haluat soittaa viulua, senkun vain pistät soimaan!
Oiskohan kuitenkin niin, että opista voisi olla apua, jos ihan oikeasti haluaa oppia soittamaan/meditoimaan? Luonnonlahjakkuudet asia erikseen ja uskon että heitä on, tai että on myös kiva soitella ihan punkpohjalta sielunsa kyllyydestä ja se on hyvä, mutta ihan varmasti opista on monille ihan merkittävä hyöty.
Meditoinnissa siis tarvii olla hyvä? Ompas vaikeeta, en jaksa opetella. Taidan vain ristiä käteni ja rukoilla.
Oikea meditaatio tuottaa suunnattoman määrän tuskaa,ihan tosi(tuskasta täytyy saadaa voimaa).Alkaa psykkinen rasitus vailla vertaa joka pitkällä aikavälillä vaikuttaa ajattelukykyyn ja suuntaa kohti järkevää ajattelua jota ei opi ellei harjoittele,sen takia laiskat ei voi sietää meditaation kaltaisia voimalajeja.Noudata alku-oppia, kahdeksanpuolaista opin pyörää...1Oikea keskittyminen 2oikea tarkoitus 3rohkeus jne tarkoituksena kaiken sisäisen pelon voittaminen joka johtaa timanttipolkua pitkin(hermoradanpätkä aivoissa) kohti vapautumista eli valaistumista eli nirvanaa jossa kärsimys loppuu,henkilöstä tulee vapaa ihminen (oivaltanut, näin tullut,tathagata)esim. Shangharaksita: opas buddhan polulle 283.kirjastoissa antaa lisäohjeita jos kiinnostaa
No, jos rukoilu sopii sinulle paremmin, niin tee sitä sitten vaan. Siinähän ei ilmeisesti tarvitse oikein tehdä yhtään mitään. Tosin ei sillä taida kovin kummoisia tuloksiakaan aikaan saada ;)
No, kukin tavallaan. Ehkei meditaatio olekaan kaikkia varten. Mutta täällä puhutaan nyt meditaatiosta, ei rukoilusta.
Sinun on katsottava omilla silmilläsi ei kukaan katso puolestasi, ei kukaan valaistu puolestasi ei edes jeesus...
Advice from Me to Myself
Patrul Rinpoche
Vajrasattva, sole deity, Master,
You sit on a full-moon lotus-cushion of white light
In the hundred-petalled full bloom of youth.
Think of me, Vajrasattva,
You who remain unmoved within the manifest display
That is Mahamudra, pure bliss-emptiness.
Listen up, old bad-karma Patrul,
You dweller-in-distraction.
For ages now you've been
Beguiled, entranced, and fooled by appearances.
Are you aware of that? Are you?
Right this very instant, when you're
Under the spell of mistaken perception
You've got to watch out.
Don't let yourself get carried away by this fake
and empty life.
Your mind is spinning around
About carrying out a lot of useless projects:
It's a waste! Give it up!
Thinking about the hundred plans you want to accomplish,
With never enough time to finish them,
Just weighs down your mind.
You're completely distracted
By all these projects, which never come to an end,
But keep spreading out more, like ripples in water.
Don't be a fool: for once, just sit tight.
Listening to the teachings — you've already
heard hundreds of teachings,
But when you haven't grasped the meaning of even
one teaching,
What's the point of more listening?
Reflecting on the teachings — even though you've listened,
If the teachings aren't coming to mind when needed,
What's the point of more reflection? None.
Meditating according to the teachings —
If your meditation practice still isn't curing
The obscuring states of mind—forget about it!
You've added up just how many mantras you've done —
But you aren't accomplishing the kyerim visualization.
You may get the forms of deities nice and clear —
But you're not putting an end to subject and object.
You may tame what appear to be evil spirits and ghosts,
But you're not training the stream of your own mind.
Your four fine sessions of sadhana practice,
So meticulously arranged —
Forget about them.
When you're in a good mood,
Your practice seems to have lots of clarity —
But you just can't relax into it.
When you're depressed,
Your practice is stable enough
But there's no brilliance to it.
As for awareness,
You try to force yourself into a rigpa-like state,
As if stabbing a stake into a target!
When those yogic positions and gazes keep your mind stable
Only by keeping mind tethered —
Forget about them!
Giving high-sounding lectures
Doesn't do your mind-stream any good.
The path of analytical reasoning is precise and acute —
But it's just more delusion, good for nothing goat-shit.
The oral instructions are very profound
But not if you don't put them into practice.
Reading over and over those dharma texts
That just occupy your mind and make your eyes sore —
Forget about it!
You beat your little damaru drum — ting, ting —
And your audience thinks it's charming to hear.
You're reciting words about offering up your body,
But you still haven't stopped holding it dear.
You're making your little cymbals go cling, cling —
Without keeping the ultimate purpose in mind.
All this dharma-practice equipment
That seems so attractive —
Forget about it!
Right now, those students are all studying so very hard,
But in the end, they can't keep it up.
Today, they seem to get the idea,
But later on, there's not a trace left.
Even if one of them manages to learn a little,
He rarely applies his "learning" to his own conduct.
Those elegant dharma disciplines —
Forget about them!
This year, he really cares about you,
Next year, it's not like that.
At first, he seems modest,
Then he grows exalted and pompous.
The more you nurture and cherish him,
The more distant he grows.
These dear friends
Who show such smiling faces to begin with —
Forget about them!
Her smile seems so full of joy —
But who knows if that's really the case?
One time, it's pure pleasure,
Then it's nine months of mental pain.
It might be fine for a month,
But sooner or later, there's trouble.
People teasing; your mind embroiled —
Your lady-friend —
Forget about her!
These endless rounds of conversation
Are just attachment and aversion —
It's just more goat-shit, good for nothing at all.
At the time it seems marvelously entertaining,
But really, you're just spreading around stories
about other people's mistakes.
Your audience seems to be listening politely,
But then they grow embarrassed for you.
Useless talk that just make you thirsty —
Forget about it!
Giving teachings on meditation texts
Without yourself having
Gained actual experience through practice,
Is like reciting a dance-manual out loud
And thinking that's the same as actually dancing.
People may be listening to you with devotion,
But it just isn't the real thing.
Sooner or later, when your own actions
Contradict the teachings, you'll feel ashamed.
Just mouthing the words,
Giving dharma explanations that sound so eloquent—
Forget about it!
When you don't have a text, you long for it;
Then when you've finally gotten it,
you hardly look at it.
The number of pages seems few enough,
But it's a bit hard to find time to copy them all.
Even if you copied down all the dharma texts on earth,
You wouldn't be satisfied.
Copying down texts is a waste of time
(Unless you get paid) —
So forget about it!
Today, they're happy as clams —
Tomorrow, they're furious.
With all their black moods and white moods,
People are never satisfied.
Or even if they're nice enough,
They may not come through when you really need them,
Disappointing you even more.
All this politeness, keeping up a
Courteous demeanor —
Forget about it!
Worldly and religious work
Is the province of gentlemen.
Patrul, old boy — that's not for you.
Haven't you noticed what always happens?
An old bull, once you've gone to the trouble of
borrowing him for his services,
Seems to have absolutely no desire left in him at all—
(Except to go back to sleep).
Be like that — desireless.
Just sleep, eat, piss, shit.
There's nothing else in life that has to be done.
Don't get involved with other things:
They're not the point.
Keep a low profile,
Sleep.
In the triple universe
When you're lower than your company
You should take the low seat.
Should you happen to be the superior one,
Don't get arrogant.
There's no absolute need to have close friends;
You're better off just keeping to yourself.
When you're without any worldly
or religious obligations,
Don't keep on longing to acquire some!
If you let go of everything —
Everything, everything —
That's the real point!