Mitäs nyt

Olen lähipiirissä nähnyt kuinka helposti huikka hirttää päälle.Ja eikö ole hienoa kun olet noinkin kauan pysynyt selvänä ?Ajattele terveyttäsikin.

Nelisen kuukautta kuivattelin, ja aioin laillasi vähän maistella, mutta ketuille meni. Ne 4 kk:n juomattomatkin viinat piti juoda tavallisen kuurin päälle.
Taitosi on säilynyt aivan ehtana, tosin en sitä lähtötasoasi tiedä.
Jos juominen oli aiemmin ongelma, niin kyllä se ongelmaksi menee uudelleenkin hyvin helposti.

tarkoittaa alkoholin käytön jatkumista siitä, mihin se jäi.
juomaportaita voi kulkea vain yhteen suuntaan, eikä tauot sitä tosiasiaa muuta mihinkään.

ikävä asia ehkä mutta vielä ikävämpää itselle on kuvitella jotain muuta niin mieleistä kuin se oliski juomarille.

sulla on tietoa asiasta ja päätöksen teet itse.
mikä on sun loppuelämä ?

Minulla puolen vuoden raittiuden jälkeen elämä alkoi kunnolla ja ilman alkoholia tai sen haluja toimimaan. Pian tulee 1 1/2 vuotta täyteen. En enää edes ajattele koko asiaa. Joskus satunnaisesti lyö outoja "kylmä kalja" -muistoja päälle. Sitten huomaa kuinka tarpeettomia ne ovat/olivat. Olen nuo vibat tänne palstalle kirjoittanut. Niitä on ollut käsittääkseni 1 1/2 vuoden aikana kolme kappaletta. Olen saanut täältä hyviä neuvoja.

Kokeile nyt siitä eteenpäin vuosi täyteen ja kelaa sitten sitä mikä oli meininki välillä 6 - 12 kk. Sitten varmaan huomaat, että on parempi jatkaa edelleen valitsemmallasi tiellä.

Näin on - Ride on!

Sinuna en koskisi alkoholiin ainakaan toiseen puoleen vuoteen.
Ihan vaan todistamisen vuoksi.

Sait tuossa jo hyviä ja olletikin odottamiasi vastauksia. Vai jäikö joku kaiveleen??
Laitanpahan tähän nyt kokemuksistani lyhyesti, koska uni ei näköjän taas tule ( elämänrytmit sekasin) ja koska " jotain sentään tiedän minäkin ".

Tipattomat tammikuut oli olevinaan kova juttu jo silloin 70-luvulla. Saattoipahan rauhallisin mielin möyhentää lopun vuotta. Ja myöhän möyhennettiin.
Olin viimeisessä vaiheessa n 14 - 15 kk tipattomana ja sinä aikana kyllä itseluottamus ja -varmuus viina-asioissa nousi kohisten. Mutta mites kävikään?? Huonosti kävi pojalle, peräti köpelösti!! En tosin alkanut maistella , vaan JUODA, mutta sitä teinkin sitten niin, kuin en koskaan ennen ollut tehnytkään ja siinä rytäkässä meni parisen kuukautta täydessä sumussa. Päättyi itsarifiiliksiin ja totaaliseen tappioon; raitistuin sen jälkeen ja olen sittemmin ollutkin tipoitta!!
Minun kohdallani ainakin pätee n 110% se, että alkoholisti ei voi palata johonkin haaveilemaansa maisteluun. Olin jo vuosia juonut alkoholistisesti ja tuo pieni tauko ja sen jälkeiset tapahtumat ainakin minulle riitti kertomaan, että se sairaus vain pahenee raittiinakin ollessa. Uskomatonta mutta näin se vaan menee.

Jos siis olet jo alkoholisti, niin funtsipa vielä hetki.
Jos et ole, niin funtsipa vielä toinenkin hetki. Esim sitä, miksi pidit tuon puoli vuotta, miltä nyt elo tuntuu ja maistuu, miksi maistelisit....

No ni, siinä se mun lyhyesti taas oli....

Tsemppiä siulle ja kaikille muillekin, mie lähen koiran kanssa ulos ja yritän nukkua.....

mulla meinasi putki alkaa 3.n alkoholivapaan oluen jälkeen,ja raittiutta oli silloin takana 6 vuotta.Onneksi silloin ei ollut viinaa saatavilla.

"...vai jääkö "känni" helposti päälle?..."

Omasta kokemuksestani tiedän, kyllä jää! Itselläni oli aikoinaan jopa vuodenkin raittiuksia, ajattelin, nyt osaan juoda. Mitä vielä, kännääminen jatkui entistä kovempana.

Lopetin kokonaan, ainoa tapa jolla minä selviän. Jatka raittiina, juomisen halu katoaa ihan itsestään totuttuasi raittiuteen.
Itse olen ollu jo n. 7 v ihan ilman alkoholia ja vasta nyt elämää voi sanoa elämäksi.

Usko kokenutta, muuten käy huonosti...

No minun kokemukset ovat aika lyhyeltä ajalta mutta kerron kuitenkin. Juopoksi en ole itseäni kutsunut koskaan. Työni ja perheeni olen hoitanut. Mutta kavereiden kanssa nautitun sivistyneen lasillisen tai kahden jälkeen olen piipahdellut loppuillan omalla salapullolla ryypiskelemässä. Näin meni muutamia vuosia. Sitä ennen osasin juoda ihan ihmisten lailla eli silloin tällöin juhlissa ja joskus kotona. Päätin tehdä tuosta hommasta lopun. En ottanut mitään. Luulin että muutama viikko olisi riittänyt. Sitten päätin kokeilla. Ja kun viinaa sain join lähes yhdeltä istumalta puoli pulloa kossua ja nukahdin. Muuten olisin juonut loputkin. Silloin huomasin että ainakaan minun ei kannata edes kokeilla. Saman olen huomannut tupakanpoltossa, jonka olen lopettanut ties kuinka monta kertaa. Sitten olen jossain tilanteessa polttanut vain yhden mutta siitä se sitten on taas ratkennut. Nyt on viides vuosi menossa tupakatta eikä enää edes tee mieli. Toivon että viinan kanssa käy samalla tavalla.

Jos mieles tekee kupitella niin oma asias kupitteletko vai etkö. Eikait se känni kellekään jää päälle jos sen lopettaa?

Dokailu on tosin ihan joutavaa, mutta kivaa. Mieti siinä sitten. Mutta miksi ihmeessä jossain raivouskovaisten kuivistelu-palstalla utelet että "ottaako vaiko eikö ottaa". mitä kuvittelit saavasi vastauksiksi?

Ihminen juo jos sitä janottaa, muuten ei.