iso ongelma!

Heips!

Olenkohan ainoa joka painiskelee ko. ongelman kanssa. Elikkä meillä on hieman yli 10kk kultsu poika ja suurena ongelma on pojan ulkoiluttaminen. Vesseli ei millään suostu kävelemään nätisti, eikä kyse ole suinkaan vetämisestä (pelkästään), vaan aivan tolkuttomasta riehumisesta. Poika pomppii, repii hullun lailla hihnaa, suorastaan roikkuu hampailla hihnassa ja muutenkin kaikki kunnioitus meitä omistajia kohtaan katoaa kun astumme ovesta ulos. Mistä voisi olla kyse ja mikä avuksi? Onko ohimenevä vaihe? On jo jatkunut aikoja..Ollaan käyty myös koulutuksessa ja nyt hommattiin kuonopanta, mutta sanoivat eläinkaupassa, ettei siitä ole apua siihen hyppimiseen, vain vetämiseen. Onko muilla vastaavia kokemuksia vai olemmeko josain pahasti epäonnistuneet:/?
101129
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Onko kulsullanne mahdollisuutta ikinä juoksennella vapaana ulkona? Ymmärrän toki, ettei se välttämättä asuinpaikan vuoksi ole mahdollista. Vallankin nuorilla koirilla kun tuntuu olla välillä niin hirveästi energiaa, että ne varmastikin tykkäisivät välillä juosta niin kovaa kuin tassuista pääsee ja vaikka hakea frisbeetä tai palloa yms. Uskoisin, että sen jälkeen kouluttaminenkin sujuisi taas helpommin, kun on vähän vähemmäksi saatu vauhtia. Ette kai te nyt pahasti ole missään epäonnistuneet, välillä kaikki vaan ei onnistu niin helposti näiden vekkuleiden kanssa vaikka yrittäisikin parhaansa =). Oletko kysynyt neuvoa sieltä koirakoulusta missä olette käyneet?

Äänestä
  • Kiitos vastauksestasi!

    Siinäpä se juuri onkin,kun kaiken kukkuraksi asumme niin hyvässä paikkaa, että käymme jatkuvasti joko koirapuistossa tai pellolla juoksemassa useita tunteja parhaimmillan päivässä. Välillä yksin ja välillä kavereitten kanssa, koska täällä niitä piisaa. Ja oudointa minusta onkin se, että hihnassa kulkeminen on yleensä huonointa juuri näiden puisto/peltojuoksujen jälkeen. Eikö pentu vain osaa lopettaa ajoissa?

    Noutajakoulutuksessa ollaan käyty (Aurannuuskuissa) ja siellä sanottiin, että metallitalutin olisi ihan hyvä. Ollan koitettu sitä ja kyllä se auttaa jonkin verran (ei tunnu kivalta koiran suussa), mutta haluaisin saada koirani koulutettua siitä huonosta tavsta pois, etten vain käyttäisi vippaskonsteja. Koiran kieltäminen ei tosiaan auta yhtään. Riehaantuu vain enemmän. Koulutuksessa sanottiin, ettei koirani ehkä ota minua tosissaan, luulee että leikin tms. mutta en ymmärrä, miten koira voi sen mieltää leikiksi, kun ärähtää ja selättää koiran?! Edelleen saa laittaa vinkkejä, jos löytyy=)

    Äänestä

  • kohta hermonsa menettänyt kirjoitti:

    Kiitos vastauksestasi!

    Siinäpä se juuri onkin,kun kaiken kukkuraksi asumme niin hyvässä paikkaa, että käymme jatkuvasti joko koirapuistossa tai pellolla juoksemassa useita tunteja parhaimmillan päivässä. Välillä yksin ja välillä kavereitten kanssa, koska täällä niitä piisaa. Ja oudointa minusta onkin se, että hihnassa kulkeminen on yleensä huonointa juuri näiden puisto/peltojuoksujen jälkeen. Eikö pentu vain osaa lopettaa ajoissa?

    Noutajakoulutuksessa ollaan käyty (Aurannuuskuissa) ja siellä sanottiin, että metallitalutin olisi ihan hyvä. Ollan koitettu sitä ja kyllä se auttaa jonkin verran (ei tunnu kivalta koiran suussa), mutta haluaisin saada koirani koulutettua siitä huonosta tavsta pois, etten vain käyttäisi vippaskonsteja. Koiran kieltäminen ei tosiaan auta yhtään. Riehaantuu vain enemmän. Koulutuksessa sanottiin, ettei koirani ehkä ota minua tosissaan, luulee että leikin tms. mutta en ymmärrä, miten koira voi sen mieltää leikiksi, kun ärähtää ja selättää koiran?! Edelleen saa laittaa vinkkejä, jos löytyy=)

    no onpa teillä todellinen erengiapakkaus! Kiva kuulla, että koirallanne ainakin on paljon puuhaa. Oletko koittanut auttaisiko huomioimattomuus ja kehuisi sitten jos koira jossain vaiheessa käveleekin nätisti? Joittenkin koirien mielestähän kaikki mahdollinen huomio on vain hyvä asia. En kyllä tiedä mitä muuta voisi yrittää... Onhan se toki vielä pentukin ja viisastunee vielä ajan kanssa, mutta olisihan siitä tavasta kiva päästä eroon. Toivottavasti löydät jonkun tavan jolla se onnistuu. Yritähän kestää, viiden vuoden päästä teillä on varmaan jo rauhallisempi koira ;D.

    Äänestä

kultsuni kanssa joka nyt on kymmenkuinen.Mutta se hyppinen alkoi vasta kun oltiin tulossa kävelyltä kotiin, parisataa metriä ennen.Tarttui minua hihoista ja vaikka mistä, en meinannut päästä kotiin.Itse keksin ongelmaan ratkaisuksi sen että otin mukaan juustopaloja ja kun hyppinen alkoi, nautiskeltiin niitä ja päästiin joten kuten kotiin.MUTTA todellinen ratkaisu tuli ongelmaan kun menimme koulutukseen ja sain johtajan otteen koiraani, eli nytkin se joskus alkaa hyppiä, mutta kun komennan viereen ja istu, niin se loppuu siihen.
Sitä ihmettelen sinun kultsusi osalta, että jospas se saa niitä virikkeitä niin paljon muulloin kuin kävelylle mentässä ettei sitä kiinnosta enää lähteäkään kävelylle.Onko se innoissaan kun sanot että mennäänkö kävelylle, minun "poika" kyllä on ja tyttökoirien hajut vetävät tien päälle lisää.
Minusta tuntuu että kun saat napakkuutta enemmän koulutukseen, hyppimimen loppuu, niinkuin minunkin energiapaukulta.

Äänestä
  • emme kuitenkaan käy päivittäin monien tuntien juoksulla puistossa tai pellolla. Välillä vain "tyydymme" perinteisiin lenkkeihin, ettei se hihnassa kävely kokonaan unohdu (vaikkei sitä kait vielä ole opittukaan ihan täysin=) ). Voi olla kyse minun auktoriteetin puuttumisesta, koska mieheni kanssa poika kävelee kuitenkin huomattavasti paremmin ja tottelee USEAMMIN kun mieheni poikaa komentaa (ulkonakin). Minun käskyt menee ihan korvasta sisään ja toisesta ulos. Olenkin nyt koventanut otetta tämän viikon alusta ja lopettanut kaikki pusuttelut (mieheni ei koiraa paapo samalla tavalla), sillä jos koira ei kuitenkaan pidä minua tarpeeksi suurena auktoriteettina. Sitä vain ihmettelen, että miksi koira tottelee kuitenkin sisällä ihan mukavasti ja uskoo kun minäkin komennan. Olenkohan koiralleni enemmän ystävä kuin "johtaja", eikä se siitä syystä ole täysin (tai tarpeeksi, jotta edes peruslenkit ym. onnistuisivat muitta mutkitta) hallittavissa?!

    Äänestä

Kun koiruus oikein riehuu ja repii, niin pysähdyt vaan paikallesi ja laitat kädet puuskaan ja käännät sille selän, voit vaikka tuhahtaa ns. "kyllästyneenä". Selän kääntö koiralle kertoo sille että nyt kaikki ei ole ihan ok. Koira rauhoittuu ja jää katsomaan sinua kuin kysyen mikä nyt. Silloin kehut ja jatkat matkaa. Jos riehuminen alkaa taas niin toistat ton edellisen, niin monta kertaa kun on pakko, kyllä se siitä oppii. Usko pois, tämä tehoaa.

Äänestä
  • Arvaapa mitä! Tämä todellä TOIMII! Ollaan yritetty sitä pelkkää pysähdyskonstia täysin tuloksetta. voi juku kun ei tullut mieleen aikaisemmin kääntää selkää ja katsetta pois koirasta. Nyt ei mene kuin 5s kun pentu päästää irti hihnasta. Välillä yrittää uudestaan, mutta ei kauaa jaksa vaan turhautuu melkein heti. Kiitos vielä tuhannesti=)

    Äänestä

  • alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

    Arvaapa mitä! Tämä todellä TOIMII! Ollaan yritetty sitä pelkkää pysähdyskonstia täysin tuloksetta. voi juku kun ei tullut mieleen aikaisemmin kääntää selkää ja katsetta pois koirasta. Nyt ei mene kuin 5s kun pentu päästää irti hihnasta. Välillä yrittää uudestaan, mutta ei kauaa jaksa vaan turhautuu melkein heti. Kiitos vielä tuhannesti=)

    Arvelinkin toimivan, jatka vaan harjoitusta niin pian ongelmat ovat historiaa.

    Äänestä

kuulostaa tultu. meillä kohta 12 kk vanha kultsu uros. Hihnassa kävelee joskus ihan siivosti joskus taas vetää tolkuttomasti. On ostettu valjaat jotka auttavat huomattavasti vetämisessä. kun meijän kultsu ei pääse lenkillä sinne suuntaan minne se haluaa niin alkaa riehuminen, kiskoo lapasta, puree hihasta. Luulet/toivon että olisi ohi menevää. Onhan 12-18kk ikä koiran teini ikää.. ;D

Äänestä

Hihna jalan alle ja löysät pois, ei huomiota. Kun rauhoittuu niin meno jatkuu.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kohta hermonsa menettänyt kirjoitti:

Heips!

Olenkohan ainoa joka painiskelee ko. ongelman kanssa. Elikkä meillä on hieman yli 10kk kultsu poika ja suurena ongelma on pojan ulkoiluttaminen. Vesseli ei millään suostu kävelemään nätisti, eikä kyse ole suinkaan vetämisestä (pelkästään), vaan aivan tolkuttomasta riehumisesta. Poika pomppii, repii hullun lailla hihnaa, suorastaan roikkuu hampailla hihnassa ja muutenkin kaikki kunnioitus meitä omistajia kohtaan katoaa kun astumme ovesta ulos. Mistä voisi olla kyse ja mikä avuksi? Onko ohimenevä vaihe? On jo jatkunut aikoja..Ollaan käyty myös koulutuksessa ja nyt hommattiin kuonopanta, mutta sanoivat eläinkaupassa, ettei siitä ole apua siihen hyppimiseen, vain vetämiseen. Onko muilla vastaavia kokemuksia vai olemmeko josain pahasti epäonnistuneet:/?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu