koirat,koirat...

Hei! Meillä on nyt ollu reilun vuoden sellainen koiran, jonka emäntä oli kuollut ja isäntä joutui vanhainkotiin. Ja koira joutui eläinsuojeluun saimme koiran sen kasvattajan kautta tosin. Olin pidenpään halunnut itelleni aikuista koiraa, koska olen töissä ja en olisi jaksanut pissa hommaa hoitaa tai ei olisi ollut aikaa. Perheeseeni kuuluu myös mies ja lapsi.Aluksi koira oli arka ja varsinkin miehiä pelkäsi. On ilmeisesti joskus kohdeltu kaltoin. Rotu tosin on lappis, mutta kun puoli vuotta oli mennyt arkuus oli tipotiessään. Koirasta on kehkeytynyt oikea sydänten murskaaja suukkoja jakelee kaikille tutuille, joista pitää. Miehiä liehittelee häntänsä ja takapuolensa pyörityksillä. Eli oikein hyvin menee, kun antaa aikaa ja rakkautta. Tosin kylään tai mihinkään vieraaseen paikkaan ei olla jätetty hoitoon. Koska tuntuu , että koira pelkää jättämistä. Eli kannattaa alussa ottaa rauhallisesti ja muistaa, että koiran luottamus on saavutettava.Mutta ehdottamasti kannattaa ottaa vanhempikin koira, siitä saa erittäin rakkaan lemmikin.

Me hankittiin juuri vähän yli viikko sitten meille ihana 9kk vanha rottweiler tyttö. Entisillä omistajilla koira oli ostettu 11-vuotiaalle tytölle, ja voitte varmasti arvata miten siinä siis kävi. Kakara yksinkertaisesti kyllästyi koiraan, ja se annettiin pois. Koiran ollessaan entisillä omistajilla, tyttö hemmotteli koiran täysin pilalle: meni aina apuun, kun koira vähänki vinkaisi. Meillähän sitten koira sai huomata ettei sen "apuun" todellakaan tulla (paitsi jos on tosi kyseessä) vaikka se vinkuisi koko päivän. Ja sitten se tyttö on tehnyt koiran kanssa yhden pitkän lenkin päivässä. Nimittäin yhden kilometrin verran! Ja sitten kun koira tuli meille, ensimmäisellä pitkällä lenkillä (n. 5km) Se aika alussa pisti perse maahan eikä suostunu liikkumaan mihinkään. Eikä se näyttävästi sen enempää vapaallakaan ole saanut juosta, kun ihmetteli kauheesti että mitäs nyt, kun ulkona ollaan, ja naru ei oo kii..
mutta muuten koira on ihana. Ei hauku turhaan (paitsi nyt postimiestä haukkuu pystyyn joka kerta:) Ei hauku ja on muutenki hiljaa yksin ollesaan, ei tee mitään pahoja. Kissojemme kanssa tulee jotenkuten toimeen...

Että näin :) Hyvä koira saatiin :)

hei!koiriahan tietysti on aina erilaisia ja erilailla kohdeltuja joten on vaikea kertoa onko hyvä idea ottaa esy:stä koira..oman kokemukseni voisin kuitenkin kertoa!eli minulla oli pari vuotta sitten kotihoidossa (eli koira oli luonani odottamassa omaa kotia) aivan ihana sekarotuinen narttukoira jolle täydellisesti menetin sydämeni..(ikävöin vieläkin) se tuli meille muutaman pennun kanssa ja sitä oli kohdeltu todella huonosti!koiria oli näillä juoppoveljeksillä ollut useampia, muiden kohtalosta en tiedä mutta hauvamme pentuja oli tapettu emon katsellessa ja kun se oli yrittänyt auttaa oli saanut itse puukosta kaulaan n. 10-15 cm syvän viillon.se ei kuitenkaan pelännyt ihmisiä vaan luotti sokeasti ja halusikin luottaa, sen kurjat kokemukset eivät siihen loppuneet..se kävi useassa eri kodissa ensimmäisessä kun kävin katsomassa se itki ja ei meinannut sylistä lähteä,olisi halunnut kovasti pois..minulla vaan ei ollut valtuuksia viedä sitä joten nielin kyyneleet ja lähdin..ei siinä kauaa mennytkään kun se palasi takaisin.itkin raivosin ja kiukuttelin mutta vanhempani eivät suostuneet sitä meille ottamaan,meillä oli jo yksi koira tuolloin, sanoivat kun se kolmanteen kotiin lähti että jos ei nyt tärppää niin sitten harkitaan!no rakas hauvani lopulta sai ihanan rakastavan kodin maalta jossa se saa temmeltää ja leikkiä.ja me olemme juuri pelastanet erään avioerokoiran eläinsuojeluyhdistyksestä!kokemukseni ovat siis todella hyviä, kunhan muistatte että jos otatte sieltä koiran niin harkitkaa ja voi olla ettei koiraa ole opetettu tai kohdeltu hyvin, siis kärsivällisyyttä ja voimia täytyy niiden kanssa olla. miettikää ensin oletteko valmiita koska tiedän miten raastavaa ja masentavaa se on koiralle joka vaihtaa kotia muutaman kuukauden välein ja lopulta mahdollisesti kohdata piikki kun kukaan ei halua.
ja muistakaa aina ilmoittaa epäröimättä eläinrääkkäyksestä!

Meidän nyt 2 vuotias perhonen tuli meille 10 kk ikäisenä, koska sen perheessä ilmeni allergiaa. Koira tuli kasvattajan kautta, joten saimme hyvät ohjeet sen hoidosta ja tiesimme, että voisimme kysyä neuvoa tarvittaessa.

Ensimmäisen illan koira oli hiljainen ja istui lähinnä vain avomieheni sylissä, mutta söi kyllä heti. (kasvattaja varoitteli, että voi mennä pari päivää syömättä, kun on outo paikka) Ja muutenkin meillä on mennyt todella hyvin. Koiraa ei kuitenkaan juuri ollut koulutettu, joten jonkin verran hommaa siinä oli, mutta niinhän on pennunkin koulutuksessa.

Aluksi ongelmana oli yöhaukkuminen, kun äänet olivat outoja, mutta sekin on jo mennyt ohi. Nyt ainoa ongelma on se, ettei koiralla ole luonamme "pissapaikkaa" jos se joutuu olemaan pitenpään yksin. Koira nimittäin oli jo sisäsiisti tullessaan meille, eikä se ikinä pissi sisälle, niin että me olisimme paikalla, joten emme voi ohjata sitä esim. kylppäriin lehden päälle. Mutta eipä noin pieni koira onneksi isoa lätäkköä tee, joten niiden siivoilu on aika pieni vaiva...

Toisen koiramme hankimme Apulan kautta. Hain sen viime lauantaina. Koira on 7kk vanha, pelkää miehiä, autoja yms. Sillä ei ole lihaksia, on laiha. On pari kertaa pelästyessään pissannut sisällä alleen ja tehnyt kakat. On silti sisäsiisti, ei hauku sisällä.

On kovasti kiintynyt muhun ja pelkää, että jätetään. Uskalsin pitää irti jo seuraavana päivänä, koska seurasi mua kaikkialle. Ei osaa kuin istua joskus, eli opettamista on. Ilmeisesti ei ole juuri opetettu hihnassa kulkemista.

Tuli meille sen takia, koska perheeseen oli otettu napolinmastiffi ja koira oli liian arka - ei sopinut entiselle omistajalle. Arkuudestaan huolimatta se on ihana. Saamme siitä vielä hyvän koiran. Se on rohkeampi päivä päivältä ja molemmilla koirilla on seuraa toisistaan. Toinen on vasta vuoden vanha, mutta niin aikuismainen.

Hei. Me ollaan ostettu apulasta koiria. Ja kun ollaan ne ostettu isolla rahalla ne on aivan samanlaisia jos ostaisi kasvattajalta. Yleensä me ostetaan kyllä kasvattajalta mutta joskus apulasta. Ne koirat ovat YLEENSÄ ollut helppoja tapauksia eikä niille ole tullut mitään paitsi kerran yks meidän valkoinen paimenkoira. Se piti lopettaa koska se murisi ja oli väkivaltainen. Saadaan siltä kasvattajalta ens syksynä sitten hyvitykseksi kultainen noutaja pentu.Niin tosiaan.. Voin sanoa vinkkinä että apula on todella hyvä paikka ja sieltä löytää yleensä sitä mitä on etsinytkin.Mutta jos löydät "hyvän" ilmoituksen esim. annetaan koti ilmoituksista se ei välttämättä ole totta mitä ihmiset sielä sanovat. Koirat voivat olla jo agresiiviä tai jos niillä on sairaus jota ihmiset ei kerro. Sama voi piileä esim. kanissa. Joku on kertonu kanin olevan söpö ja kiltti mutta se onkin ihan kaamea tapaus. Jotenka pyydän kaikkia harkitsemaan todella jokaisen eläimen ottamista ja lukea ilmoitus alusta loppuun kunnolla ja kysyä kasvattajalta kaiken mitä haluaa tietää. Silloin koira tai mikä tahansa eläin voi saada rakastavan ja turvallisen kodin. Ja kannattaa myös käydä katsomassa eläintä ensin että millaisessa ympäristössä se asuu ja minkälainen ne on luonteeltaan. Sovi kasvattajan kanssa että millon tapaatte ja pidä siitä sopimuksesta kiinni. Jos et halua tiettyä eläintä sano se suoraan.