Mielestäni te jotka olette uusperheessä, olette myös velvollisia hoitamaan (ei tietty koko ajan) puolison lapsia edellisestä liitosta.Monesti lukenut että miks mun pitäis jne.. koska olet miehesi valinnut?Jos hänellä lapsia se kuuluu "pakettiin" , eikö vain? Samoin jos yh äidit löytävät uuden miehen hoitaa kai tämäkin isäpuoli lapsia, koska on valmis ottamaan vastaan koko paketin?Jos et ole valmis katsomaan myös puolisosi lasten perään, kannattaisko ottaa mies jolla ei ole lapsia ?Kyllä minä ainakin olen valmis myös tulevan miehen lapsia hoitamaan jos hänellä sellasia on.
Jotka perustavat sen uusperheen..
miimossa
211906
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
simppeliä...mutta kun ihmiset ovat itsekkäitä,eivätkä näe entisen liiton lapsia "lapsina"..vaan ovat mustasukkaisia tuolle pienelle ihmiselle.
Itse hyväksyn mieheni lapset osana häntä,kuten hän hyväksyy minun lapseni osana minua.
Emme edes erottele kumman lapset kyseessä onkaan..kaikki olemme yhtä suurta perhettä.
Osaisipa exäni,ja hänen puolisonsa ajatella samoin minun ja exän lapsista...mutta kun ei.
Nämä lapset ovat eriarvoisia heidän yhteiseen lapseensa nähden.Mutta se on heidän häpeänsä!
näinhän se kuuluisi mennä.Mutta,mutta kun näitä (lapsi vähän komentaa)ettei homma mene ihan mahdottomaksi niin annas olla kun lapset pääsevät äitinsä helmoihin.Niin sitten alkaa kuulumaan säksätys miten isän uusi huoda on komentanut hänen omia kullan nuppuja.Tarkoitan jossei tämä niin sanottu huora hyväksykkään lasten kokopäivä istumista tietsikalla,ruuan viemistä olkkariin ja muutenkin.Hän haluaiskin lasten kanssa ulos hiihtämään,luistelleen tai muuhun ulkoiluun.Koska näiden lasten äiti ei halua ulkoilla ja turha sanoa ettei kerkee tietenkin joskus on todella aika tiukalla.Joten suuri osa näistä lasten äideistä haukkuu isän uutta huoraa joka ei saa osallistua lasten toimiin.Ja tiedän tarkkaan mistä kirjoitan koska tälläkin palstalla mollataan isän uutta naisystävää.
vaikiata ole:D hyväksyä toisen lapsia. mutta onhan se kiinni tosiaan myös lapsesta että tykkääkö nykyisestä isän/äidin puolisosta. tai haluaako hyväksyä toisen ihmisen uuden valinnan.. ja myös ex puolison mustamaalaamisesta ja omasta asenteesta etc etc..
mutta myöskin kumppanin tulisi osoittaa lapsilleen että tässä on uusi puolisoni että häneltä voi kyllä pyytää apua ja on isälle/äidille tärkeä:D
toki eipä se heti lähde rullamaan ihan toivotulla tavalla mutta ajastaan:) uskokaa pois jos ei pahempia konflikteja ole:D
Ei lapset aina tykkää ja hyväksi vanhmepansa uutta kumppania! Tätä asiaa itsekkäässä parin haussa ei oteta huomioon!! Heti laahataan ukko/akka ja aletaan leikkiä perhettä, väittäen että kyllä lapsi tottuu...miksei asiaa hoideta lapsen ehdoin, vaan ajan kanssa pakottamalla hyväksymään epämieluisakin tilanne/uusi ihminen!!
Ja tämä kaikki aikuisten itsekkyyden ja oman ittensä ajattelun vuoksi!
mielipide? Mistä lähtien aikuiset ovat järjestäneet elämänsä lasten pillin mukaan? Jos joku on, niin oma häpeänsä, suurin osa ihmisistä on normaalia porukkaa joka ei lupia anele omilta lapsiltaan, sen kummemmin kuin naapurin mummoltakaan.
lapsia! Sinun ajatus maailmasi on itsekeskeistä ja hävettävää. Että joku ihminen toella ajattelee noin!!! Uskomatonta. Kannattaa elää oma elämä yyksin, niin ei tuota kenellekään pahaa mieltä.
ajatusmaailmasi, jossa on jotain häikkää, jos lapsesi sanelevat päätökset elämässäsi.
Anna kun arvaan - et edes ole aikuinen puhumattakaan siitä, että sinulla olisi lapsia?
Jos heti erottuaan helmat hampaissa/housut kintuissa.. juoksee ettimässä uutta ukkoa/akkaa, välittämättä lapsen tunteista, niin sekö on aikuista käytöstä?!! Eiköhän paras suhde synny jos edetään hitaasti ja lapsen etua ajatellen!!
Eikö lapsella ole tarpeeksi kriisiä siinä, että omat vanhemmat eroaa! Ja heti laahataan siihen uusi mies/nainen? Aikaa eron sulattamiseen tarviaa niin lapsi kuin aikuinenkin.
Kokemukseni uusioperheestä on ollu aivan valtavan ihana... muutettiin lokakuulla uuden mieheni kanssa yhteen pitkän seurustelun jälkeen.
Minulla on itsellä kaksi lasta, miehellä ei ole lapsia ollenkaan.
Pojat tykkäävät uudesta isäpuolesta todella kovasti ja isäpuoli on ottanut pojat omakseen, unohtamatta tietty poikien oikeaa isää.
Toivon että elämä jatkuu näin tasaisena
ja onnellisena kuin se nyt on,
voin sanoa että ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen todella olevani todella onnellinen!!
Oikeastaan pelkään koko ajan että mitä tässä nyt pian tulee kun kaikki menee niinku liiankin hyvin... :oD
Se on tietysti helppoa sanoa noin, kun ei tiedä mistä puhuu... Mielestäni on myös varsin ajattelematonta sanoa, että "ei pidä ottaa miestä jolla on lapsia jos ei jaksa" jne. . Yleensä käy niin, että tutustutaan, ihastutaan ja rakastutaan ja vasta myöhemmin saadaan ylipäätään tietää näistä lapsista tai vaikka toinen kertoisikin heti, tuskin sitä ihminen ymmärtää, jos ei aijemmin ole samassa tilanteessa ollut, millaisia tunteita ne toisen lapset voi herättää.
Yleensä alku sujuu hyvin; lapset ovat ujoja ja suloisia, tutustutaan pikku hiljaa puolin ja toisin. Ongelmat alkavat yleensä vasta myöhemmin kun alku ujoudesta on päästy ja lapsetkin näyttävät "todellisen " luonteensa (ja yleensä samoihin aikoihin todellisen luonteensa paljastaa myös iki-ihana exä). Tuolloin yhdessä on yleensä oltu jo jonkun aikaa.
Omalla miehelläni on lapsi entuudestaan. Aluksi kaikki sujuikin ihan kivasti, mutta sitten alkoi tosiaan itse kunkin luonne paljastumaan. Pyrin olemaan joustava ja lapsi sai olla luonamme aina, kun hänen äiti niin toivoi. Ei tarvinnut kun yhden kerran, kun meille ei sopinut ja siitä alkoi jatkuva taistelu joka jatkuu ja jatkuu... Äkkiä se äiti saa lapsenkin mukaan siihen ja soppa on valmis. En silti ole valmis jättämään miestäni tämän takia. Tämä nyt vaan on yksi ongelma muiden joukossa enkä ole sitä tyyppiä joka ottaa eron heti, kun asiat ei mene kuten minä haluan.
Ajatteleeko joku muka oikeasti niin, ettei kuulu minulle?
Toinen ääripää on tilanne, jossa äiti/isä ei anna toisen komennella tarvittaessakaan omia lapsiaan.
Kolmas on se, jos lapset ovat kovin tietoisia oikeuksistaan: "Sulla ei ole ole oikeutta... Et sä mua voi määräillä! Sä et ole mun isä!" ja lällälläää!
että useimmiten ne nyxät, jotka asiaan ovat turhautuneita, ovat myös saanneet kuulla, että heillä ei ole sitä aikuisen ihmisen oikeutta komentaa lasta, joten silloin se hoitaminen voi olla todella vaivalloista ja muuttua epämielyttäväksi pakkopullaksi.
Tulee mieleen että miulla on varmaan jotain vastaavaa tulossa, kunhan aikaa vielä menee eteen päin. naiseni tyttö nyt 3 v on välillä ihana ja tottelevainen minuakin kohtaan, mutta välillä edes äidin sana ei tehoa...
ja sitten asiaan. Tuli mieleeni että jos tämä tyttö päättäisi joskus tokaista miulle että et voi määrätä kun et ole miun isä!
vastaus on helppo: minä voin määrätä, koska: asut talossa jonka omistan, syöt ruokaa jonka minä maksan jne...
tiedän kuulostaa ikävältä uhkailulta, mutta kun minulle on opetettu että vanhempia ihmisiä tulee kunnioittaa (ainakin jossain määrin).
On moneen kertaan sanottu ettet mua määrää, kun et ole mun äiti tai isä tottelen vain omaa äitiä tai isää. Mutta lopulta totellaan kuitenkin.
Nyt viimeisin oli kyllä paras. Jos en pääse tietokoneelle pelaamaan, lähden äitin luokse enkä tule tänne teille enää koskaan.
laitetaan uusi viestiketju...
Näinhän se menee ydinperheessäkin. Vanhempien sanaa kuunnellaan ainakin meillä. En ole mieheni lasten biologinen äiti, olen heidän isänsä vaimo, mutta mieheni teki lapsille alusta alkaen selväksi, että meillä ollessaan lapset noudattavat niitä sääntöjä ja tapoja,mitä mekin ja hyvin on mennyt.Lapset tulevat mielellään, mutta heidän aitinsä kokee tilanteen uhkana.En ymmärrä,miten voisin viedä häneltä äitiyden, hänhän lapsensa on synnyttänyt!???
asiasta kun itse olet vastaavassa tilanteessa. Minun mielestä ei ole velvollisuus hoitaa jos isä ei esim. työesteiden vuoksi voi lapsia ottaa niin ei se ole hänen puolisonsa velvollisuuskaan. Tapaamisten tarkoitushan on tavata omaa isää ei hänen puolisoaan. Näin ainakin minä ajattelisin.
Otappa huomioon, että joskus ne lapset asuvat siellä isän luona ja äitipuoli siellä heidän kanssaan....kyllä silloin on velvoitettu osallistumaan lasten hoitoon!!!!!
Jokainen ihminen on velvoitettu auttamaan hädänalaista kykyjensä mukaan, jollei muuten niin vaikka vain soittamalla ambulanssin, mutta lapsenvahtidirektiivistä en ole kuullutkaan. Kertoisitko, mistä kohtaa Suomen lakia löydän ko. kohdan?
Mikäli uusi naispuolinen partneri kyläilee lasten isän luona, voi isä tietysti ilmaista odotuksensa käytöksestä ja toiminnasta asunnossaan. Muuten se on hiuli hei, ihan vain "nyksän" omista intresseistä kiinni.
Kuka siis velvottaa hoitamaan toisten lapsia? ei mikään laki. Jokainen hoitakoon omansa ja ne raukat jotka omilta lapsiltaan vie isän tai äidin eroamalla ja lähtemällä toisten perään kantakoon ihan itse vastuunsa lapsens mielenterveydestä. Varmasti lapselle kova paikka. Vaikka mitä sanotte. Itse olen läheltä nähnyt ja kuullut. Harvoin käy niin että kaikki ovat onnellista uutta perhettä. Ainakin minun tuttavillani syntyi kaksi erillistä perhettä joihin oikein kunpaankaan yhteiset muksut eivät kuuluneet eikä hyväksytty. AIka kauhea lapsille. Ja viellä ihmetellään miksi lasten käytöshäiriöt kasvaa. No taootakia ne kasvaa kun ydinperhe, lapsen ainoa tärkeä turva, tuhotaan ja tilalle tulee keinotekoisia viihdykkeitä, ostoksia ja uutta isää aj sitä ja tätä, joilla oikeasti ei ole mitään väliä oikean onnellisuuden kanssa. Näin minusta. Sorba jo loukkasin jotain.Ei ollut tarkoitus muuta kuin oma mielipiteeni kirjoittaa kun tätä sekavaa jutustelua täällä seuraa.En kovin montaa onnelsiat ole lukenut.
Olen aivan samaa mieltä kanssasi! Tottakai lapset kuuluvat pakettiin jos sellaisia on miehellä.Meillä käy kolme mieheni lasta, milloin yökylässä, milloin ihan muuten vaan vietetään aikaa yhdessä vaikkapa hyvän ruoan merkeissä. kaikki mennyt hyvin ja meillä häät ensi kesänä! Ei se lasten kanssa oleminen ole velvollisuus vaan oikeus.Ja meillä ei puhuta, että lapset tulevat isän luo, he tulevat meille.