on vauva-ajassa. helv., joka toinen selittää kun se vauva aika on niin ihanaa..joo, onhan se.Lapsi herää väh. kahden tunnin välein syömään ja nyt vielä yöllä tihentänyt tahtiaan..onpa hienoa vauva-aikaa kun univelkaa on enemmän ku ikinä..väsyttää,itkettää,raivostuttaa.
Pointti oli siis se että mitä ihanaa on vauva-ajassa??!!
Pointti oli siis se että mitä ihanaa on vauva-ajassa??!!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mulla tuli kans hirvee pettymys ja epäusko omaan äitiyteen, kun ei sieltä tullutkaan sitä kaikenkattavaa vaaleanpunaista rakkauden hyökyä...
Alku on tosi rankkaa, mutta kaikki alkaa pikkuhiljaa muuttumaan noin viiden kuukauden jälkeen. Siinä vaiheessa pikkuisella on usein jonkinlainen päivärytmi ja se helpottaa äidin jaksamista tosi paljon. Eli vaikka lapsi ei vielä nukkuisi yöllä, niin sen yönkin valvomisen jaksaa, kun tietää, että päivällä klo 12 vauva menee pitemmille päiväunille ja voi itse hengähtää.
Suuri merkitys on myös vuorovaikutuksella. Alkuunhan vauva on melko "autistinen", eikä itkuunkaan tunnu aina syytä löytyvän - äidille on raskasta, kun ei tiedä, miten auttaa. Tämäkin muuttuu paljon helpommaksi jatkossa ja miten palkitsevaa on, kun lapsi alkaa seurailla ympäristöä, osoittaa asioita, ymmärtää ensimmäisen kerran, kun sanoo "missä isi", hymyilemaan, nauraa kikattamaan jne.
Uskokaa pois, mutta sitä synnytyksen aikana hankittua univajetta kannetaan mukana tosi pitkään. Siihen kun lisätään hormonihyöky ja kipeät paikat, niin ei ihme, ettei hirveesti innosta mikään, edes se vauva.
Mies voi tilanteessa olla ihan yhtä hämmentynyt, eikä näin ollen tajua auttaa äitiä saatikka kannustaa. Pahimmillaan päivittelee ja toivoo, ettei koko lasta olisi tehtykään.
Itse yritin asiasta puhua - neuvolassa, kavereille , sukulaisille. Moni siinä sitten ryhtyikin asiaa omalta kohdalta miettimään ja eräskin sanoi, että aivan totta - ensimmäinen puoli vuotta meni hänelläkin ihan sumussa ja sen jälkeen ikään kuin heräsi uudestaan elämään.
Koita jaksaa. Yritä järjestää itsellesi lepoa (muistan, miten itse itkin ja haaveilin pääsystä vaikka hotelliin yöksi, jotta saisi NUKKUA). Muista syödä ja juoda.
Usko, että olet koko ajan menossa helpompaan ja se vauva-ajan hienous on vasta edessä. Vauvan ja isänkin suhde alkaa kunnolla kehittyä oikeastaan vasta siinä, kun lapsi itse alkaa aktiivisesti ottaa isään kontaktia. Isän on vähän pakko astua mukaan vanhemmuuteen, kun töistä tullessa vastaan konttaa jälleennäkemisen riemusta kiljuva oma lapsi.
mielestäni tosi kivasti. Löysin jutustasi paljon omia ajatuksianikin.
Minä tunnen itseni tyhmäksi kun jostain syystä ajattelin perheenlisäystä suunnitellessa, että kyllä sitä sitten aina jotenkin selvitään, tuli mitä tuli. Tottakai tiesin, että on vauvoja, jotka kovasti valvottavat ja on koliikkia yms, mutta kukaan lapsellisista ystävistäni ei tuollaisista kertonut (ehkä heillä sitten on ollut helppoa). Minä ja sisareni olemme nukkuneet alusta asti yöt hyvin eikä vatsavaivoja ole ollut (samoin siskonpoika), joten meidän pikkuisen vaivat ja valvomiset ovat äidillenikin aivan vieraita asioita... eli noidenkin asioiden vuoksi en kuitenkaan loppujen lopuksi ollut valmistautunut henkisesti kaikkeen tähän.
Itselleni ne hormonit vielä kaiken lisäksi tekivät melkoiset tepposet. Kun raskausaikana ei ollut mitään "ailahteluja" niin oletin, että eikai sitä raskauden jälkeenkään, mutta katin kontit. Tuli senkin edestä sitten.
Ja kaiken kukkuraksi vielä epilepsia (ollut oireeton varmaan 10 vuotta ja olen ollut vuosikaudet lääkityksellä) nosti päätään epäsäännöllisestä rytmistä ja valvomisesta johtuen. Eli siihen vielä alituinen pelko epileptisestä kohtauksesta (jos vaikka vauva on sylissä tms!!!). Se myös vaikutti siihen, etten voinut päivällä nukkua, vaikka vauva olisikin ottanut päikkärit. Omituinen unirytmi ja just nopeat heräämiset yms voivat saada aikaan kohtauksen. Kyllä minä sitä miehelleni itkin, että miten olin niin pöljä enkä ajatellut raskautta suunnitellessamme, että mitä jos epilepsia alkaa oireilemaan.
Sitten kun tämmöisiä ajatuksia tulee niin kyseenalaistaa oman kypsyyden äitiyteen yleensäkin. Tiedä sitä sitten. Jospa nuo yöt edes joskus tulisivat säännöllisemmiksi ja rauhallisemmiksi (nyt 5kk). Helpottanut kuitenkin olo suunnattomasti sen jälkeen kun ne hormonihommelit rauhoittuivat ja vauva on sosiaalisempi ja itsekin ymmärtää häntä (mikä milloinkin hätänä jne) ainakin välillä. Ja siis onhan sitä rytmiä jonkinlaista jo alkanut tulla. Yöheräämiset vaan ovat radikaalisti lisääntyneet.
Oletko kokeillut antaa (ainakin) yöksi korviketta? Se pitäisi vauvasi mahan täydempänä pidempään ja saisit itse enemmän nukuttua. Nyt joku varmaan "ampuu" minut, kun tällaista ehdotan, mutta kyllä äidin pitää omaakin jaksamista ajatella. Jos vauva roikkuu alvariinsa tissillä, niin ei ole ihme, jos meininki tuntuu helv.....iseltä.
ainakin on kultainen vauva-aika ollut. Poika nukkunut aina yöt hyvin. Jo 2 kk iässä lopetti yö heräilyt. Hyvin nukkuu päikkärit ja syö hyvin.Muutenkin onnellinen lapsi..:)
En ammu, älä pelkää=)
Meillä poitsu nyt hiukka yli 6kk. Ensimmäiset kolme kk poika nukkui yöt hyvin, heräsi kerran max kaksi kertaa yössä syömään.. Sen jälkeen loppu nukkumiset.
Aloitettiin pullotreeni tuttitreeni(tuttitreeniä oli jo aikaisemmin, jo laitokselta saakka ja lähes päivittäin..)
Eip poitsu suostunut pulloa ottamaan, joka ilta yritettiin antaa.
4kk ikäisenä rupesin antamaan lusikalla lisäruokaa..
5kk ikäisenä aloitettiin puuro ja yllätys se maistuikin hyvin, olimme löytäneet aamuun ja iltaan sopivan lisäruuan, joka kelpasi!!
Nyt poitstu siis 6kk eikä nuku edelleenkään, eikä syö mitään muuta sallittua kun persikkasose ja puuro ja niitäkin vaihtelevasti! Edelleen on päiviä kun ei koko päivänä kelpaa muu kuin tissi!
Viimeyönä olemme heränneet arviolta n 7-9krtaa ja ainut mikä rauhoittaa on tissi.
Yöt milloin nukumme hyvin ovat öitä jolloin heräämme vain 3krtaa syömään.
En voi olla antamatta tissiä yöllä, koska poika herää nälkäänsä. En tietenkään joka kerta iske tissiä heti suuhun, mutta aika nopeasti sen kuitenkin teen koska muuten en saisi nukkua ollenkaan.
Poika "nukkuu" melkein joka yö 22-07 ja 2-3 tunnin unet päivällä!
Kyllä olen toivonut että meilläkin olisi ollut pullo käytössä, niin pääsisi itse joskus helpommalla, mutta kun se ei kelpaa niin se ei kelpaa!
Onneksi poitsu todella aurinkoinen ja harvoin kiukutteleva tapaus päiväsaikaan, muuten en varmasti jaksaisi tätä rumbaa..
Kirjoitin tämän vaan esimerkiksi, niille muille joille ei pullo kelpaa..
äippäx3
juuri näin :-D
Jos äiti ei imetä yöllä, oma maito helposti ehtyy eikä riitä jatkossa. Lapsi myös oppii, että pullosta maidon saa helpommin ja nopeammin, mikä voi tehdä tissilakon.
Äidinmaito on kuitenkin lapselle sitä arvokkainta ravintoa, mulla oma maito loppui hyvin äkkiä, kun rintatulehduksen ja syöttörumban uuvuttamana aloin antaan pullosta öisin. On jo kustannuskysymyskin... vauva 2 viikkoisesta 13 kuiseksi korvikkeella ja 6 euron pakki kesti parhaillaan 2,5 päivää. Aikasemminkin yritettiin vierottaa korvikkeesta, mutta ei kestänyt lehmänmaitoa.
Ennemmin suosittelisin ottamaan torkut silloin, kun vauva nukkuu. Uskokaa tai älkää, mutta vaikka se alkuun tuntuisikin hankalalta, elimistö oppii päiväunille ja jopa vaatii niitä. Näin kävi minullekin, kun asuin Kreikassa.Pian rytmi oli sama kuin paikallisilla.
Kun lapsi siirtyy kiinteille, ruoka-ajat harvenee ja kun oppii uutta, elämä helpottuu. Muutenkin vie aikansa ennen kuin opitte ymmärtämään toisianne, mitä tahtoo jne. Loppuu sit ne turhautumisitkut, mitä jossain vaiheessa tulee.
Koita levätä, ota vauva kainaloon ja mene nukkumaan tai koita saada joku ulkopuolinen hoitaja, että saat ladata akkuja.
Todellakin, mitä ihanaa siinä on - sitä olen itsekin monesti miettinyt. Toisaalta, tottakai vauva-ajassa on hyvätkin puolensa ja ehkä ne kuitenkin ovat se enemmän painava tekijä. Kyllähän sitä mieluummin jälkeenpäin muistelee niitä hetkiä, kun toinen oppi kääntymään mahallaan, selälleen, ryömimään.. "ai että se oli söpö silloin". Kurjaahan sitä olisi märehtiä niitä valvottuja öitä ja huutoisia päiviä.
Erittäin ihanaa se on silloin, kun on jaksoja, että vauva onkin vain yhtä tyytyväisyyttä koko ajan. Näitä ei tosin kovinkaan paljon ole mahtunut 5kk ajalle. Mahavaivoista kun päästiin, oli tovi autuutta ja nykyään on muut jutut mitkä huudattaa, lähinnä nukahtaminen.. kaippa sekin pian tasaantuu. Sitten tulenee joku uusi, kiukustuttava juttu?
Mutta juu, kyllä sitä on itse ääneenkin sanonut, että ihanaa kun meilläkin on pian taapero.. Vaikka joka iässä lapsen kanssa tulee olemaan haastavuutta, helpottuuhan se homma suuresti senkin myötä, kun lapsi alkaa itse puhua.. hänen ei tarvitse enää vain huutaa, vaan voi sanoa ja kertoa mikä vaivaa. Huh.
Esikoisen vauva-ajasta en minäkään osannut oikein nauttia. Kaikki oli niin uutta ja itse oli asioiden suhteen epävarma. Toisen kohdalla olin liian väsynyt ja esikoinen mustasukkainen. Tämän kolmannen ja viimeisen vauva-ajasta olen vasta oikeasti osannut nauttia. Meille ei enää tule uutta vauva-aikaa eli tästä on otettava kaikki irti. Vauvan hoito sujuu jo niin rutiinilla, että vauvakin varmaan vaistoaa sen (on myös vauvalla ihan luonnekysymys). Vauva on helposti rauhoiteltava ja suloinen kaiken kaikkiaan. Vaikka väsymys vaivaa kovemmin kuin ennen, on tämä vauva-aika todella hienoa aikaa.
Minun mielestäni vauva-ajassa parasta on se, että se kestää niin lyhyen aikaa.
Voi että tuo 1 vuotias ovat ihana, samoin 4 vuotias, ja 6 vuotias, ja on mulla maailman ihanin eppuluokkalainenkin. SNIF!
niin paljon ihanaa asiaa siinä,ettei mahtuisi tänne kirjoittaa edes.
sääli että joillakin on todella rankkaa,eikä kaikki aina saa apua!
omasta kokemuksestani voin sanoa,että tämä on ihaninta mitä on minulle koskaan tapahtunut.mutta minulla ei kylläkään ole univelasta tietoakaan.poikani nukkuu joskus 13h yöunet..ja muutenkin on aivan ihana! niinkuin tietenkin kaikkien lapset omien äitiensä mielestä=)