lapset saada nuorena, miksi/miksi ei? Itselläni biologinen kello tikitti, sopivaa isää ei ollut löytynyt. Sain lapset nelikymppisenä. Kaikki meni hyvin ja meidän tapauksessamme olimme ihan onnellinen perhe. Mummoja ei ollut, he ehtivät kuolla, mutta varamummoja on riittänyt. Miksi meidän suomalaisten muuten pitää lisääntyä niin, että väkiluku kasvaa?
Pitääkö mielestäsi
sinihelmikki
11498
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
...viisissäkymmenissä ja lapsenlapset täysi-ikäisiä. Olen mielissäni, että on käynyt näin.
On meillä vielä lapsenlapsikin, joka on oikea iltätähti. Hän on kolmivuotias. En usko näkeväni häntä, kun hän on aikuisiässä. Toivottavasti tämä kullanmuru ei joudu kenenkään kiusattavaksi aikuisena.
lapseni kaksikymppisenä. Jälkeenpäin ajatellen olin ehkä liian nuori, mutta sehän on ihmisestä itsestään kiinni, toiset aikuistuvat aikaisemmin, toiset myöhemmin. Joskus tuntui siltä, että olisi halunnun mennä. Onneksi äidinvaistot voittivat ja lapsilla oli onnellinen lapsuus ja nuoruus.
Eiköhän kolmekymppinen ole jo tarpeeksi kypsä. Mutta sitten on tämä urakysymys.
Sehän on luonnollinen juttu, että väkiluku kasvaa. Jos olet itse saanut kaksi lasta ja nämä saavat taas molemmat kaksi lasta, niin siitähän se väkiluku lisääntyy.
Kyllä lapset olisi parempi saada nuorena. Itse sain kolmenkymmenen kieppeillä ja jälkisavu samoin. Jos olisi nuorempana aloitettu, voisi ehkä nähdä neljättäkin polvea.
Olen jostain lukenut sanonnan, että jos olisin tietänyt kuinka ihania lapsenlapset ovat, olisin hankkinut ne ensin. Ei omissanikaan silti mitään suurempia vikoja ole - ainakaan omasta mielestäni.
Mielestäni nuorena lapset pitää tehdä ,jos mahdollista.Itse olin 22v ensimmäisen synnyttyä.Jaksoi niiden kanssa touhuta,tosin kyllä sitä omaakin aikaa olisi silloin halunnut.
No nyt täällä ehtoopuolella on ihanaa,omat lapset41-39 vuotiaat ja lapsenlapset 4-16 vuotiaat(7 kpl).Jotta mukavaa mummottelua vain!!!
On tullut pieni kirjoitusvirhe - tietysti tarkoitin jälkikasvua enkä mitään savua. Mistäköhän lie sekin tullut...
outo lintu näissä porukoissa. Itse jouduin hoitelemaan vanhempiani ja osaa sisaruksistani niin, etten ehtinyt omaa perhettä ajatella. Minulla oli hyvä kunto ja jaksoin monta asiaa paljon paremmin kuin minua nuoremmat äidit. Jos halusin tilapäistä lastenhoitoapua, minun oli aina hankittava maksullinen hoitaja, koska lähelläni ei ollut sellaisia ystäviä ja omaisia, jotka olisivat voineet hoitaa. Tällaisessa ympäristössä lapseni ovat kasvaneet erittäin sosiaalisiksi, heillä on esim. paljon ystäviä ala-asteelta korkeakouluun ja työelämään asti. Minun lapseni ovat luultavasti monen lastenlasten ikäisiä. Jäätyäni leskeksi olemme yhdessä matkustelleet, pysyn nuorekkaana tässä menossa. Itse olen sanonut heille, että ovat arvokkaita omina itsenään, mahdolliset lapsenlapset ovat heidän asiansa- en pety, vaikkei niitä ilmaantuisikaan. Tuttavapiirissäni on paljon ihania, lapsettomia ihmisiä. Heilläkin on oma paikkansa täällä.
Ennenhän oli vanhapiika jo 24-vuotiaana joten ennen sitä piti olla naimisissa ja säällisesti vuoden päästä lapsi.Se laskettiin tarkasti ja arvioitiin morsiamen vatsanseutu.Itse olin 23-vuotias kun meidät vihittiin ja siitä viiden kuukauden kuluttua syntyi esikoinen.Se oli suuri häpeä vanhemmilleni ja itsellenikin.Ei toki enää synnyttyään.Toista ehdimme jo vähän pitempään odotella ja olin 29 kun hänet synnytin.Koin olevani jo kovin vanha synnyttäjä.Nykyisin asiat ovat toisin.Kumpi sitten parempi-en osaa sanoa.
muutoksen yleisissä asenteissa. Olisi ollut aikamoinen katastrofi, jos 24-vuotiaana olisin saanut aviottoman lapsen. Sain esikoiseni 37-vuotiaana enkä ollut naimisissa, käytiin lastenvalvojan luona tunnustamassa. Jopa hartaasti uskovainen äitini hyväksyi tämän, vaikka silloinkin asia olisi ollut melko paha useilla työpaikoilla. Minun työpaikallani asiasta ei tehty sen suurempaa numeroa. Kuopuksen syntyessä oli jo ansiosidonnainen äitiyspäiväraha, se tuli 1981. Moni täällä kirjoittavista ei sitä luultavasti ole saanut. Etua on siis ollut siitä, että iäkkäänä on saanut lapset!
Naimisiin menin 25-vuotiaana, äidiksi tulin 28-vuotiaana (melkein 29) ja oikein hyvin sopi tuo aikataulu ainakin meidän perheelle. Naimisiin menimme, kun olimme mlemmat saaneet opiskelut päätökseen.
Sisareni meni naimisiin yli nelikymppisenä ja sai ainokaisensa 45-vuotiaana; ihanan tytön, joka on meidän kaikkien ilo nyt teini-ikäisenä! Mukavaa kun on nuori ihminen lähisuvussa.
Toki minulla on lapsenlapsiakin: 5 v, 2 v ja nuorinyhdeksän kk.
yksi seinänaapuri, nuoripari, joka sai eskoisensa. Tyttö oli 16, poika päälle 20. Nuoret olivat niin rakastuneita, tyttövauva vaikutti aivan terveeltä. Pari muutti pois ja sittemmin kuulin, että he olivat eronneet, lapsi oli kehitysvammainen ja isä oli ottanut hänet hoiviinsa. Itse ehken olen ajatellut tällaisia asioita tavallista enemmän, koska sisareni on kehitysvammainen. Kyllä on tosi koetus nuorelle, jos 16-vuotiaana saa vammaisen lapsen. Tässä tapauksessa biologisesti vanhempi oli myös kypsempi. Sittemmin kuulin, että pari meni naimisiin ja sai ainakin 3 lasta lisää- eli suuri rakkaus voitti. Aikoinaan kotisisarkoulutukseen pääsylle oli edellytyksenä tietty ikä. Nykyisin lähihoitajaksi voi valmistua melko nuorena. Millaiset valmiudet näillä nuorilla on kohdata esim. perheitä, joilla on monenlaisia ongelmia? Itse olin tietyissä asioissa hyvin kypsä jo nuorena(vastuuntunto), näissä parisuhdeasioissa kehityin hitaammin, melko lapsellinen olin kauan.
Olimme molemmat mieheni kanssa 22-vuotiaita, kun tytär syntyi ja 24-vuotiaita poikamme syntyessä. 60-luvun alkupuolella se ei ollut mitenkään epätavallista. Nyt kun nuorin lasten lapsistakin täyttää 15 vuotta, olen itse vasta 60 ja 70 vuoden puolivälissä. Suvussa on onneksi syntynyt pieniä lapsia vieläkin, joten välillä pääsen pitämään sylissäni vauvaakin, mikä tuntuu aina vaan ihanammalta.
Mikä on paras synnytysikä! 22-vuotiaana fysiikka hyvin kesti ja kroppa palasi aika nopeasti entiselleen ilman mitään tehojumppaa. Äitiysloma oli 2 kuukautta ja toisen lapsen syntyessä jo peräti 3 kuukautta. Siihen aikaan työssä käyvällä kuitenkin oli oltava kotiapulainen, kun päiväkoteja ei ollut. He ovat kasvattaneet lapsiamme osaltaan. Me olimme aika onnekkaita heidän valinnoissaan, mutta kaikki eivät olleet.