Ikkunat avoinna lähtöön

tavattoman syvällinen ja kaunis runo.

Tuo " ennenkuin myöhäiset orkaanituulet " ja
jatko siihen soljuu hyvin.

Viimeisestä säkeestä jättäisin sanan minut
pois;

" ota mukaasi
olen valmis lähtemään
ennen kuin ikkunani suljetaan "

Rauhallinen, tyyni päätös - erittäin hyvä !

Istu kelkkaani mun
nyt otan kyytini sun
tule ulos ikkunasta
kannan sua kuin pikkulasta
istumme kelkassa kauan
kunnes saamme pikkuisen vauvan ?????
Aika mojovaa vai kuin ka ???

Voi paksusti

En tiiä neuvoisko laittaan ikkunan kiinni vai sepposenselälleen, kun tuo hh on tuolla tuulella! :))) Veikkaan, että pvän parsa kommentti hh:lta tuli sulle! *nauraa*

Iloista pvää sinullekin, lio ! :)

Valmiina..
"Ota minut mukaasi".

Hymy,odotuksees.Liisa

NÄKIKÖ MARIA SEN?


Hänen kasvonsa olivat katkerat
Marian pukeutuessa.
Raottuneiden verhojen huoneeseen päästämä kirkas valo
osui peilin pintaan häikäisten Marian väsyneitä silmiä.

Maria käveli kiukkuisin askelin ikkunaan
tiedostaen hänen pilkallisen katseensa vuoteessa,
miehen toinen käsi retkotti reunan yli
ja toisella hän hyväili karvaista vatsaansa
typerän itsetietoisesti.

Nopealla liikkeellä Maria riuhtaisi verhot ikkunan eteen
ja palasi peilin ääreen.

"Kuvaus alkaa, näyttelijät paikoilleen!"
Percy – oikea ohjaajaveteraanien veteraani -
huutaa läpi vanhan megafonin,
sen kolhiintuneessa peltikyljessä
nimikirjaimina erottuu
Percy Nash.

Maria kiskoo savukkeestaan viimeiset henkoset
tietoisena ohjaajan paheksuvasta katseesta
ja muistaa miehen aamullisen ilmeen,
hänen ajatuksensa ovat täynnä poukkoilevia lauseita
jotka hän haluaisi syytää maailman kaikkien miesten kasvoille,
nuo turhamaiset, kukkoilevat pellet.

-

Olen itkenyt unessa
ikävää
jota en tunne.
Ihmetellyt
kuinka voinkin
tuntea
niin.

Jos sanoisin, että avoimesta ikkunasta
kirpeä pakkastuuli kosteita poskiani hyväilee
leikkisän lempeästi nipistäen, uskoisitko?

Niin, uskoisitko?

Ikkuna on kiinni,
sinä tiskaat, tuuletat petivaatteet -
teet kauppalistaa,
laitat cd:ltä soimaan keinuvat sävelet,
imurin alle musiikin ääni hukkuu,
tietokonetta avatessasi
katsahdat kelloa,
lapsen tultua koulusta
kysyt millainen päivä, pieni rakkaani.

Se ei ole unta.
Se on itkettävän kaunista.
Se pakahduttaa.

-

Minna Ashton
istuu vuoteen vierellä
hyväillen nukkuvan miehensä kasvoja
lempein silmin.

-

Luon tarinoita
kirjoittavalla kädellä
tammikuiseen aamuun.

En nouse vuoteesta,
katsahda pakkasmittariin keittiöön ikkunassa,
ei, en mieti
alkavan päivän tehtäviä,
laskujen pinoa pöydällä, illaksi sovittua
tapaamista, puhelinvastaajan
kymmentä viestiä,
eilen tiskaamatta jääneitä astioita.

Kirjoitan runoja vikkelin sormin
jotka eivät edes kaipaa
koskettaa,
eivät toki kaipaa.
Minun sormilleni riittää näppäimistön
huikea avaruus.

Marian mentyä mies nousee vuoteesta.
Kävelee ikkunaan, odottaa.
Hymyilee odottaessaan.
Auton ajaessa pihaan hän huiskuttaa ikkunasta
huivipäiselle naiselle, joka rientää
portaat ylös hänen syliinsä.

Maria on näyttelemässä,
joten heillä on koko päivä aikaa
toisilleen.

Kirjoitan ikkunan ääressä.
Runoni ovat unta.
Äitiparta syntyi vuonna 1967.
Avoimesta ikkunasta kirpeä pakkastuuli
kosteita poskiani leikkisän lempeästi
nipistää.

Vaan entä sitten
kun kauppalistat ja imuroinnit
keinuvine sävelineen, eiliset tiskit
ja pöydällä odottavien laskujen pino, nuo sovitut
tapaamiset sekä avattu ikkuna, pakkastuuli -
ovat nekin runoa vain?

Ja runoa on
itkuni unessa, runoa
ihmettely.

Näin kipeää unta:
ihmettelin sanojani, kirjoittavia sormia
ihmettelin ja vielä kyynelten vuotaessa kasvoilla
ihmettelin sitäkin, kun huomasin
kirjoittavani siitä.

Ilta-aurinko punertaa taivaan.
”Se meni oikein hyvin,” Percy hymyilee
taputtaen Mariaa olkapäälle:
”olit superviehättävä tänään – lähdetkö illalliselle?”

”Ei”, sanoo Maria tyynesti.
”Mies odottaa, minun pitää mennä.”

-

On vuosi 1920, seuraavana vuonna valmistunut elokuva
sai nimekseen His Other Wife.
Pääosissa Eileen Margrath ja Jack Raymond.
Minna Ashtonia esitti tuntematon Maria Minetti.

-

Äitiparta syntyi joulukuussa.
Ennätyspakkasten aikaan.
Hänen äitinsä oli seitsemäntoistavuotias.
Lapsi itsekin.
Sairaalan ikkunan läpi saattoi nähdä
tuiskuavaa lunta.

Äitiparta katselee näyttöpäätteen yli ulos.
Tänä vuonna talvi on leuto rannikolla
meri vielä auki
kostea tuuli puhaltaa luihin ja ytimiin.
Tänäänkin pakkasta vain nimeksi.

Avoimesta ikkunasta
ei puhaltanut kirpeä pakkastuuli,
hänen kirjoittaessaan näitä tarinoita.

Hän on 39 vuotias.
Hänet laitettiin keskoskaappiin.
Hänelle annettiin hätäkaste.
Hänen äitinsä ja isänsä katsoivat häntä lasin läpi.
Viime yönä hän itki unessa.

Hän ihmettelee
kuinka voikin itkeä niin katkeraa itkua,
tuntea niin syvää tuskaa,
niin syvää tuskaa, hän sanoo, en ole koskaan
tuntenut.

-

Maria Minetti kuoli Lontoossa, joulukuussa 1971.
Äitiparta täyttää ensi vuonna 40.
Ensimmäinen kuulento tapahtui heinäkuussa 1969.
Näkikö Maria sen?

sullahan mukavia tälliä löytyy.Se tunturiversio oli kuule Salaperainen(aikaisempia)samalla kehun sitäkin.En toki tunne sinua,mutta kiittää.