lapsemmejuoksee kirkossa harva se viikko ryhmän knssa. Pitää istua hiljaa ,pitää laittaa kädet ristii.
Olen maksanut päivähoito maksut.
En tiennytkään että optussuunnitelmassa saadaan toteuttaa uskonnon tupauttamista?!
Miksi asiaan ei puututa valtakunnallisesti.
Tarkastusta päiväkoteihin kiitos!
Olen maksanut päivähoito maksut.
En tiennytkään että optussuunnitelmassa saadaan toteuttaa uskonnon tupauttamista?!
Miksi asiaan ei puututa valtakunnallisesti.
Tarkastusta päiväkoteihin kiitos!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Näin laki lasten päivähoidosta sanoo:
1 luku § 2a:
"Lapsen iän ja yksilöllisten tarpeiden mukaisesti päivähoidon tulee yleinen kulttuuriperinne huomioon ottaen edistää lapsen fyysistä, sosiaalista ja tunne-elämän kehitystä sekä tukea lapsen esteettistä, älyllistä, eettistä ja uskonnollista kasvatusta. Uskonnollisen kasvatuksen tukemisessa on kunnioitettava lapsen vanhempien tai holhoojan vakaumusta."
Koska Suomen kulttuuriperinne on kristillinen, kirkossakäynti on sallittua ja lain mukaan jopa suotavaa. Tosin vanhempia pitää tässä kuunnella ja kunnioittaa.
Lisäksi Stakeksen tekemä varhaiskasvauksen perusteet, jota kunnissa tehtävät varhaiskasvatussuunnitelmat noudattaa, sanovat uskonnollisuudesta ja uskonnon "opettamisesta" näin:
"Uskonnollis-katsomuksellisen orientaation ytimen muodostavat uskonnolliset, hengelliset ja henkiset asiat ja ilmiöt. Lapsen oman uskonnon tai katsomuksen perinteeseen sekä tapoihin ja käytäntöihin perehdytään. Lapselle tarjotaan ahdollisuus hiljaisuuteen ja ihmettelyyn, kyselemiseen ja pohdintaan. Lapsen herkkyyttä ja kykyä ymmärtää sanatonta ja symbolista kunnioitetaan, tuetaan ja vahvistetaan. Lapsia lähellä olevien erilaisten uskontojen ja katsomusten tapoihin tutustutaan.Uskonnollis-katsomuksellisen orientaation ytimen muodostavat
uskonnolliset, hengelliset ja henkiset asiat ja ilmiöt. Lapsen oman uskonnon tai katsomuksen perinteeseen sekä tapoihin ja käytäntöihin perehdytään. Lapselle tarjotaan mahdollisuus hiljaisuuteen ja ihmettelyyn, kyselemiseen ja pohdintaan. Lapsen herkkyyttä ja kykyä ymmärtää sanatonta ja symbolista kunnioitetaan,
tuetaan ja vahvistetaan. Lapsia lähellä olevien erilaisten uskontojen ja katsomusten tapoihin tutustutaan."
Eli täysin väärin ei ole, viedä päiväkotilapsia kirkkoon, mutta uskontoa ei saa "tuputtaa", sillä lapsen herkkyyttää ja kykyä ymmärtää pitää ottaa huomioon. Lisäksi teitä vanhempia pitää kuunnella, joten sinulla on täysi oikeus ottaa asia puheeksi henkilökunnan kanssa ja kertoa mielipiteesi ja toivomuksesi lapsen hoidosta.
Osittain noudatetaan myös Perusopetuslakia, ja sen lain mukaanhan lapsille opetetaan uskontoa. Jos lapset kuuluvat eri kirkkoon kuin ev.lut. tai väestörekisteriin, heitä pitää olla yli 3 jotta toisen uskonnon/elämänkatsomustieteen tunteja järjestettäisiin koulussa.
Nykyään monessa päiväkodissa ei käydä kirkossa, eikä puhuta uskonnollisuudesta tai uskonnoista. Sillä pakkohan se ei ole, ainoastaan sallittua. Monessa päiväkodissa taas haluttaisiin mielellään viettää perinteistä suomalaista joulua (Jeesuksen juhlaa) tai laulaa Suvivirttä keväällä, mutta ei uskalleta pelosta loukata muita uskontoja edustavia perheitä ja lapsia.
Eli joko sitä uskontoa on liian paljon (sitä tuputetaan) tai liian vähän (ei joulujuhlia). Päiväkodit eivät näköjään voi voittaa :)
Ymmärrän suomalaiseen perinteeseen kuuluvat joulujuhlan ja joulukirkon, mutta en todellakaan ylimääräistä kirkossa juoksemista ja pyhäkoulua, se on jo tuputtamista.
Mielestäni uskonto on niin henkilökohtainen asia, että sen harjoittaminen pitäisi ehdottomasti jättää pois päiväkodeista ja kouluista. Jos perhe on uskovainen, niin oletettavasti heillä harjoitetaan uskontoa kotona. Jos perhe on ateistinen, pakanallinen, tms. eikä kotona harjoiteta uskontoa, niin ei sitä silloin pitäisi joutua päiväkodissakaan väkisin harjoittamaan.
Suomi ei ole perinteisesti kristinuskoinen maa. Juhlapyhät, joulu, ym. juontavat juurensa pakanallisista juhlista, kuten yulesta, jne.
Pieni lapsi uskoo helposti totuutena mitä aikuinen sanoo. Kuinka siis voidaan ajatella, että se ei ole tuputtamista jos päiväkodissa aikuinen puhuu tosiasiana Jumalasta, ym.
Annetaan kullekin perheelle vapaus harjoittaa uskontoaan niinkuin haluaa tai vapaus olla harjoittamatta mitään uskontoa, eikä tuputeta satuja päiväkoti-ikäisille, kiitos!
varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmaa. Jokainen päiväkoti joutuu sitä noudattamaan. Jokainen vanhempi voi myös kieltää lapsen osallistumiseen uskonnollisiin tilaisuuksiin, jolloin lapselle järjestetään muuta toimintaa täksi ajaksi. Jos perhe on evankelisluterilaisen kirkon jäsen, niin ei päiväkodilta voi olettaa heidän epäilevän teidän halukkuuttanne moiseen kasvatukseen. Meiltä ei-kirkkoon kuuluvilta on kyllä kysytty joka ikisestä asiasta, saako lapsi osallistua vai ei.
Meillä taas ei olla erikseen kysytty kirkkoon kuulumista, mutta jokaikiseltä on kasvatuskeskustelussa kysytty, saako lapsi osallistua uskonnollisiin juhliin ja retkiin. Minun kokemukseni mukaan tosin valtaosassa päiväkoteja niitä uskonnollisia juuttuja on lähinnä jouluna ja pääsiäisenä jos silloinkaan. Vaikka ateisti olen itsekin, sallisin lapseni osallistumisen tällaisessa mittakaavassa. Jos saisin selville, että lapseni tosiaan kävisi kirkoissa yms. vähän päästä, puuttuisin asiaan kyllä.
Alkuperäistä neuvoisin keskustelemaan ko. päiväkodin henkilökunnan kanssa asiasta. lain mukaan sinulla on oikeus kieltää lapsesi osallistuminen uskonnollisiin tilaisuuksiin.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei tunnustuksellista uskonnollista kasvatusta tulisi antaa yleisissä kouluissa ja päiväkodeissa lainkaan. Uskontokasvatus on mielestäni kotien ja seurakuntien tehtävä, ei julkisten koulujen ja päiväkotien.
Päivähoidon varhaiskasvatuksessa on kyse vanhempien kanssa tehtävästä yhteistyöstä lasten eteen. Etkö tiedä olevasi se jonka lapsesi puolesta kuuluu ilmaista perheenne vakaumukset ja toiveet päivähoidon väelle... se on katsos sitä vanhemmuutta.
Mikäli perheellänne on jotain sitä vastaan, että lapsesi kulkee ryhmän mukana kirkossa niin ole hyvä ihminen aikuinen ja kerro se asiallisesti päivähoidolle äläkä täällä valita.
Lapseni päiväkodissa ne lapset, jotka ei kuulu kirkkoon jää pienten ryhmään kirkkokäyntejen ajaksi. Yli kolme vuotiaiden ryhmä siis käy kirkossa jouluisin ja pääsiäisen aikaan ja kirkolta tullaan pitämään pari kertaa kuussa aamunavaus, niin silloin seimen henkilökunta hoitaa omiensa lisäksi ne jotka eivät osallistu.
Niin tottakai vanhemmille annetaan oikeus päättää osallistuuko lapsi vai ei osallistu. Tämä asia on kuitenkin niin, että jos et osallistu niin olet jotenkin erilainen, myös muiden lasten silmissä. Sitten lapset kyselee, että miksi sä et tuu pyhäkouluun...ja lapsi ei edes itse tiedä. Lapsen ei pitäisi joutua tälläisen kysymyksen eteen ollenkaan! Helppoa uskovaisperheille, mutta uskon, että niitä on kuitenkin vähemmistö. Muut vaan "sopeutuvat" tilanteeseen. Erityisesti kiinnostaa se, onko tämä esim. pyhäkoulu nyt niin laissa siunattu asia, että sitä ei voi päiväkodissa kieltää. Onko siinä edes mitään rajoituksia kuinka paljon sitä voi harjoittaa? Vai onko se aivan mielivaltaista, kuinka uskova päiväkodinjohtaja on, sitä enemmän tuputusta...Kun kyse ei ole mistään kristillisestä päiväkodista, niin nykypäivänä on vaikea uskoa, että tuollaista aivopesua harjoitetaan.
pitäisi kehittää tai muuttaa niin, että joko
- uskontokasvatuksen rinnalle tulisi elämänakatsomustietokasvatus (tai vastaava) samaan tapaan kuin se nyt on esiopetuslaissa (ja kouluissa ET) sekä samalla kielto uskonnollisille seremonoille päivähoidossa (hartaushetket tms.) TAI
- uskontokasvatus poistettisiin laista kokonaan (niin kuin oli päivähoitolaissa alun perin) ja korvattaisiin eettisellä kasvatuksella
Lastentarhanopettajaliitto ajaa jatkuvasti päivähoitolain uusimista. Laki on säädetty vuonna 1973! Yhteiskunta, asenteet ja maailma ovat muuttuneet 34:ssä vuodessa. Eiköhän olisi aika jo lain muuttua.
Suosittelen, että näin tulevia vaaleja ajatellen käytte läpi eri puolueiden vaaliohjelmia ja katsotte, mitkä puolueet todellakin välittävät laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ja lapsista ja mitkä eivät.
Onneksi Suomesta, ja varmasti joka kunnasta, löytyy päiväkoteja joissa johtajan päätöksellä ei pidetä pyhäkouluja.
päiväkotihenkilöstön kanssa, täällä purnaaminen tuskin auttaa. Jotenkin tuntuu että liioittelet, harva se viikko kirkkoon... enpä usko että mikään päiväkoti tälläistä tekee. Joulukirkko yms. kuuluvat asiaan.
Voi hyvänen aika.. Yhteiskunnan eli kunnan laitoksenko pitäisi kuskata avuttomia pikkulapsia sakraaliseen jumalanpalvelukseen, vaikka vanhemmat eivät itse mene.. Kyllä se on perhen oma asia, mennäänkö ja milloin mennään jumalanpalveukseen... Ns. usontokasvatuksen päivähoitohenkilöstö pystyy tekemään aivan omin voiman ilman pappeja.. Parasta olisi jos muutettaisiin eettisksi tapakasvatukseksi..
Kuinka monen lapsen päiväkodissa pidetään pyhäkoulua ja kuinka useasti?
Niin kauan kuin valtaosa päiväkotiryhmän lapsista on kristittyjä, toteutetaan kristillistä uskontokasvatusta!
Kysyn vaan, että mitä pahaa siinä on, että pitää laittaa kädet ristiin ja istua hiljaa?? Eikö ennemminkin ole hieno asia että päiväkoti järjestä tälläistä toimintaa sillä selvästikkään kirkossa käynti ei ole arkipäivää teidän perhe-elämässä..
Olen kristillisestä opistosta valmistunut lastenohjaaja ja haluan tuoda oman kantani esille uskontokasvatuksesta päiväkodissa. Opiskeluni kestivät 3 vuotta ja olen pätevä toimimaan lastenhoitajana päiväkodissa, seurakunnan kerhossa yms.
Se, mitä on normaalisti uskontokasvatus päiväkodissa.. No, muksuille luetaan raamatun kertomus, yleensä lastenraamatusta. On siis
kirjoitettu lapsen kielelle, lyhyt yms. Tarinaa voidaan elävöittää esim. flanellokuvilla. Tämä on jopa ihan kivaa lasten mielestä. Tilanteessa voi olla juhlallisuutta, kynttilöitä, yms.
Tässä siis oli se "uskonnollinen osuus" se, mitä sen jälkeen tapahtuu, on mahdollisesti keskustelua. Lapsilta kysellään aiheeseen liittyen omia kokemuksia elämästänsä yms. Esim. Jeesus siunaa lapsia-kertomuksesta itse kyselin, milloin on viimeksi ollut sylissä, miksi se tuntui mukavalta, kenen sylissä olit yms. Sen jälkeen teimme vilttisylin jossa jokaista lasta heijattiin . Mielestäni nämä tuokiot rauhoittavan päiväkodin toimintaa ja antavat mahdollisuuden hiljentymiseen, turvallisuuden tuntemiseen ja rauhoittumiseen.
Yleensä asiat, joita käsitellään, ovat sellaisia, kuin toisten huomioon ottaminen, lähimmäisen rakastaminen yms. kertomuksissa on joku opetus. Ne ovat lapsille hyödyllisiä elämän kannalta. Moraalin kehittymisen ja empatian taitojen osalta nämä "uskontohetket" ovat tärkeitä. Suomessa kuitenkin perusarvot ovat kristilliseltä arvopohjalta, mikä on hyvä asia. Emmehän halua sellaista kulttuuria, mikä monissa muissa maissa on. Esim. miehet ovat korkeammassa asemassa kuin naiset yms. yms.
Pelottaa välillä, että minkälaiseksi tämä maailma on menossa. Ihmisilta vaaditaan paljon eikä kiitosta saa mistään. Lähimmäisen rakkaus on katoamassa. Tärkeintä osaa näyttelee "minä itse", ei muilla niin väliä. Muistan erään välikohtauksen lentokentällä kun lihava mieshenkilö tippui puolesta välistä liukuportaita alas kierimällä alas. Kukaan ei mennyt auttamaan. Mies oli ilmeisesti pökertynyt. Verta vuoti päästä ja ihmiset vain jatkoivat matkaansa kiertäen miehen. Kun mies tippui, kaikki katsoivat ja kun hän oli tullut alas, ihmiset jatkoivat matkaansa kuin mitään ei olisi sattunut. No, meni vähän kauas aiheesti, mutta ei ehkä niin kauan kuitenkaan..
mutta Suomen perusarvot eivät niin kovin kristillisä arvoja ole enää nykyään. Sellaiset arvot kuin uskonnonvapaus, tasa-arvoisuus, demokraattisuus ja moniarvoisuus ja sen kunnioittaminen eivät ole kristillisiä arvoja yksikään.
Jos Raamattu määrittelee kristilliset arvot, niin nimenomaan siinäkin kirjassa naiset alneenetaan miehiä alemmaksi arvoltaan. Myöskään muita jumalia ja muita uskontoja ei kristillisyys hyväksy. Raamatun mukaan kaikki ihmiset sukupuoleen ja uskontoon katsomatta eivät ole tasavertaisia keskenään. Jos Suomessa lainsäädäntö mukautettaisiin nimenomaan kristillisiä arvoja noudattaviksi, niin todellakin eläisimme täälläkin yhteiskunnassa, jossa miehet olisivat korkeammassa asemassa kuin naiset. Otapa selvää Suomen historiasta ja uskonnostasi ja sen pyhästä kirjasta hieman kriittisemmin: Todellinen tasa-arvo ja demokratia alkoivat täällä toteutua vasta uskonnonvapauden jälkeen.
Moraalia, lähimmäisitä välittämistä, hyviä tapoja ja toisten kunnioittamista voimme opettaa vallan mainiosti ilman kristillisyyttäkin. Uskontovapaa kasvatus antaa tähän erinomaisen kasvupohjan. Nykyään Suomessa elää jo aikasta monta muutakin ihmistä kuin kristittyjä ja määrä kasvaa koko ajan. Miten voimmekaan kunnioittaa kaikkien muidenkin uskontoa, jos opetamme oikeana sellaista, joka pitää kaikkia muita näkemyksiä ja uskontoja kuin omaansa väärinä ja harhaoppisina. Tällaisiako arvoja haluamme lapsillemme yleisesti opettaa: vain minä ja minun uskonnollinen näkemykseni on oikea, se kaveri siinä vieressä elää valheessa??
Suomen valtauskonto on kristinusko, joten ymmärrän esim. joulukirkon, jossa kerrotaan miksi joulua kristillisessä maailmassa juhlitaan. Muuten kaikki tunnustuksellinen uskonnonopetus ei mielestäni ole julkisten päivähoitopalvelujen asia ja tehtävä. Se kuuluu kodeille ja seurakunnille, ja seurakuntien ylläpitämille päiväkodeille. Kunnallinen päivähoito on tarkoitettu kaikille uskontoon katsomatta.
Minä en ainakaan halua, että sinä opetat lapselleni päiväkodissa Jeesuksesta. Itse en siihen usko ja lapseni tekee sen päätöksen kun on tarpeeksi vanha. Mitä tulee lähimmäisenrakkauteen, välittämiseen jne. kyllä niistä voi puhua aivan hyvin ilman Jeesustakin. Aivan ihmeellistä ajattelua. Eiväthän ne ole mitenkään kytköksissä toisiinsa. Lapseni saavat valtavasti rakkautta ja syliä, he ovat kaikkeni, ilman Jeesusta...