Taas mä heräsin jostain ihme paikasta. Olo oli huono ja illan tapahtumat vain hämäriä muistikuvia.Olin taas jonut alkoholia ja ottanut sen kanssa lääkkeitä sekaisin. Ihmiset ympärillänikö sen aiheuttaa vai minä itse,sitä en tiedä mutta taidan nauttia siitä olosta jonka niistä saa. En jaksanut nousta ylös vaan makasin paikoillani ja tuijotin kattoon.
"Hei kato kato! Pikku Michelle on herännyt mömmöistään!Mikä on olo?"
En mä jaksanu vasta vaan nousin istumaan ja jäin tuijottaa sitä tyyppiä kuin joku hullu.
"Haloo!?Etkös osaa enää puhua vai?"
"Hei anna sen tytön olla se on kai vieläkin sekaisin niistä aineista mitä me sille eilen annettiin!"
Mä olin hetken järkyttyny..mitkä aineet..mitä mä olin oikeen oon tehnyt?
"Kyllä mä osaan puhua..!"Mä sanoin lopulta.
"Hah..se on ok! No mimmonen on olo?..näytät aika karseelta.."
"Täh..ai kiitti..et sä ittekkää sen paremmalta näytä ja toiseks mä voin hyvin..oikeen hyvin!Mut missä helvetissä mä oon?"
"Sä oot kämpässäs..etkö huomaa..?!"
Se oli totta..mä olin omassa pikku luukussani..olin hetken kauhuissani koska huomasin paikan muuttuneen..ei vaan mä olin muuttunt..mä olin muuttunu joksikin toiseksi ihmiseksi.Tajusin vasta nyt että mähän oon ollu jossain pöllyssä jo kauan ehkä vuosia en ítsekkään tiedä..miten pelottavaa.
"Menkää ulos..menkää helvettiin täältä"Mä huusin.
"Ok!Ok!..sori Michelle mikä sulla on..oot ihan outo.."
Mä alon itkemään tajusin etten ollut oma itseni.Yritin muistella miten se kaikki alkoi mutta turhaan.Olinhan vasta 17.vuotias ja mun elämästä oli hävinnyt pois osa.
Huomsin etten ollut tehnyt muuta kuin vetänyt ainetita ja rakkaimmat ihmiset oli unohtunut..
"Mun täytyy muuttua en mä voi jatkaa elämääni näin" Se oli ainut asia mikä mulla oli ollut jo mielessä kauan..
Mutta yritin turhaan mun todelliset ystävät oli poissa mun elämästä eikä niitä saanut enää takaisin. Ne ei tahtonut auttaa. Niin ja mun nykyiset ystävät eivät olleet oikeita vaan meidät yhdisti vaan huumeet.Rakkauskaan ei ollut aitoa vaan se oli pelkkiä irtosuhteita ja seksiä ilman oikeita tunteita. Olin myös myynyt itseäni rahasta koska tarvitsin aineita. olin vajonnut alas todella syvälle ja pimeälle tasolle josta ei ollut paluuta. Yritin mennä hoitoon monet kerrat mutta lankesin aina vanhoihin rutiineihin en uskaltanut kohdata maailamaa pelkäin sen ihmisiä ja elämän kauneutta..Pimeyttä jatkui kauan kunnes sen kylmyys veti minut sisälleen ja lopulta pimeys valtasi sieluni ja jäädytti sydämmeni.Luovutin koska en jaksanut taistella tuota kylmyyttä vastaan ja lopulta katosin ikuisuuteen.
"Hei kato kato! Pikku Michelle on herännyt mömmöistään!Mikä on olo?"
En mä jaksanu vasta vaan nousin istumaan ja jäin tuijottaa sitä tyyppiä kuin joku hullu.
"Haloo!?Etkös osaa enää puhua vai?"
"Hei anna sen tytön olla se on kai vieläkin sekaisin niistä aineista mitä me sille eilen annettiin!"
Mä olin hetken järkyttyny..mitkä aineet..mitä mä olin oikeen oon tehnyt?
"Kyllä mä osaan puhua..!"Mä sanoin lopulta.
"Hah..se on ok! No mimmonen on olo?..näytät aika karseelta.."
"Täh..ai kiitti..et sä ittekkää sen paremmalta näytä ja toiseks mä voin hyvin..oikeen hyvin!Mut missä helvetissä mä oon?"
"Sä oot kämpässäs..etkö huomaa..?!"
Se oli totta..mä olin omassa pikku luukussani..olin hetken kauhuissani koska huomasin paikan muuttuneen..ei vaan mä olin muuttunt..mä olin muuttunu joksikin toiseksi ihmiseksi.Tajusin vasta nyt että mähän oon ollu jossain pöllyssä jo kauan ehkä vuosia en ítsekkään tiedä..miten pelottavaa.
"Menkää ulos..menkää helvettiin täältä"Mä huusin.
"Ok!Ok!..sori Michelle mikä sulla on..oot ihan outo.."
Mä alon itkemään tajusin etten ollut oma itseni.Yritin muistella miten se kaikki alkoi mutta turhaan.Olinhan vasta 17.vuotias ja mun elämästä oli hävinnyt pois osa.
Huomsin etten ollut tehnyt muuta kuin vetänyt ainetita ja rakkaimmat ihmiset oli unohtunut..
"Mun täytyy muuttua en mä voi jatkaa elämääni näin" Se oli ainut asia mikä mulla oli ollut jo mielessä kauan..
Mutta yritin turhaan mun todelliset ystävät oli poissa mun elämästä eikä niitä saanut enää takaisin. Ne ei tahtonut auttaa. Niin ja mun nykyiset ystävät eivät olleet oikeita vaan meidät yhdisti vaan huumeet.Rakkauskaan ei ollut aitoa vaan se oli pelkkiä irtosuhteita ja seksiä ilman oikeita tunteita. Olin myös myynyt itseäni rahasta koska tarvitsin aineita. olin vajonnut alas todella syvälle ja pimeälle tasolle josta ei ollut paluuta. Yritin mennä hoitoon monet kerrat mutta lankesin aina vanhoihin rutiineihin en uskaltanut kohdata maailamaa pelkäin sen ihmisiä ja elämän kauneutta..Pimeyttä jatkui kauan kunnes sen kylmyys veti minut sisälleen ja lopulta pimeys valtasi sieluni ja jäädytti sydämmeni.Luovutin koska en jaksanut taistella tuota kylmyyttä vastaan ja lopulta katosin ikuisuuteen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.