Nyt taas kirjuuttelen. Tää lähi historia on niin epäselvää minulle että huh huh. En itsekään tiedä mitä oikeasti minun elämässa on tapahtunut.Olisihan se kiva tietää juu.Kävin eilen illalla kauppa reissulla ja samalla ajattelin kaikkea maan ja taivaan väliltä.Nyt olen tänään ajatellut omia opiskelun aikaisia ystäviä. He ovat nykyään limeisesti minulle vihollisia??Kun kirjeessäni kerroin opiskelun aiakaiselle ystävälleni omistavan sähköpostin niin hänpä päätti alkaa vihaamaan minua?? Sen käsityksen minä sain lokakuussa.Saihan häneltä joulukortin muuta yhteyttä hän ei ole pitänyt minuun.Eipä minunkaan tarvi pitää enää siihen ammattikoulu ystävään yhteyttä. Yhteyden pito on historiaan jäänyttä aikaa.Toinen ammattikoulu ystävä soittelee melkein päivittäin minulle.En tiedä yhtään mitä hän miusta masentuneesta ihmisestä tahtoo??Kävin ammattikoulun masentuneille ja sairaille ihmisille tarkoitetulla koulutus kursssilla. Osa oli henkisesti sairaita osa oli masentuneita meistä.Tuntoja täytyy käydä läpi ja kun saan tämän jutun kiirjoitettua olen taas paremmalla tuulella.Mutta ei se mitään. Parempi pitää vain hiljais eloa ja lopettaa vain kaiken pahan minkä on ammattikoulusta saanut.Näitä asioita on vain käytävä läpi moneen kertaan ennen kuin antaa itsensä ymmärtää että enää ei ystäviä ole.1995-2006. Ne vuodet pitää riittää ystävyyteen.No mutta eteenpäin se on porskutettava kaikesta huolimatta juu.Sitten kerrron vielä että minulla on sentään täällä omalla paikkakunnalla todella ihania ystäviä. Ihmisten pitäisi nähdä miten ihania ystäviä minulla on niin tietäisi että minä olen onnellinen kaikesta huolimatta.Sain ihanat ystävät jo 2004 syyskuussa. Siitä lähtien olen tuntenut ystäväni.Syyskuussa 2007 tulee kolmevuotta jo täyteen.Ammattikoulu ystävät petti mutta nykyiset ystävät ei petä minua ikinä ei.Jos nykyiset ystävät häipyy johonkin niin rinnalla kuljen minä ellei he sitten kulje minun rinnalla :-) Se on totuus.:-) Nyt on helpompi olo kun sain kirjoittaa tänne taas.Tarvin nimittäin ystävän joka kulkee rinnallani, ymmärtää, auttaa,pitää mielen iloisena. Ystävän jolle voi kertoa elämän totuuksia ja salaisuuksia. ystävän joka ei hermostu ikinä eikä tuomitse minua vaikka sairas olenkin.Mutta opiskelun aikaiset ystävät vihaa ja inhoaa minua vaikka kuinka he väittävät että olen edelleen heidän ystävä ja että he haluaisi jatkaa ystävyyttä kirjeiden muodossa ja puhelimella soitella minulle.Mutta minäpä en siihen suostu enkä tule ikinä suostumaan siihen opiskelun aikaisten ystävien yhteyden pitoon. Ainoastaan suostun nykyisten ystävieni yhteyden pitoon. Helppasi paljon kun sai mieltä kevennettyä täällä.Nyt alkaa ruokatunti. Ei muuta kuin syömään. Nami ruokaa.T: Sukeltaja Muikku
Nyt taas kirjuuttelen K-
Sukeltaja Muikku J;
2501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No niin vielä että minulla alkaa taas tämä masentunut olotila huomasin sen jo aamulla kun heräsin.Nukuin yhtenä vuonna keskellä päivää sohvalla kaksi tuntia.Oli toukokuu ja olin todella väsynyt.Kyllä se tuntuu ihan käsissä ja joka paikassa että väsyttää paljon.Pitää vain taistella väsymystä vastaan. Oikeastaan tää alkoi jo eilen illalla siihen muistaakseni kuuden jälkeen??Aamulla oli sitten vaikeuksia herätä.Koitan parhaani mukan taistella väsymystä vastaan.Aika kurjaa on nyt.Yritän kuitenkin parhaani.Minun elämässä ei ole enää yhtään itkun aihetta. Minulla on nyt asiat todella hyvin ja osaan jo nauraakin. Opin eilen nauramisen taidon. Vielä ihan yhtä äkkiä se nauru vain tuli jostain.Väsyneenä ei se ajatus luista sen eilen huomasin.Alkoi kuuden maissa kauppa reissulla väsyttää eilen illalla jo.Aamulla oli vaikeuksia herätä ylös.Huomenna olisi tarkoitus katsoa se uusin kummeli jack pot elokuva minun. Ne näyttää sen illalla tuolla seinän takana. Saan ainakin nauraa silloin.Minä pidän lepo päivän muutenkin huomenna ja torstaina sitten.Tälläistä.Jos vielä joskus pääsisi eroon tästä kovasta väsymyksestä se olisi todella hyvä. Sairastuin 2004 masennukseen ja samana syksynä löysin tietokoneet. Olen siis onnen tyttö kun tietokoneet löysin . Tietokoneet on antanut minulle todella paljon. Näytin marraskuussa 2004 omalle ystävättärellekin miten hyvin osaan koneita käyttää ja samalla sitten kysyin häneltä että: No oletko ymmärtänyt?? Hän siihen kyllä olen ymmärtänyt.Elikkä ystävä ymmärtää aina. Vaikka toinen ystävä ei ymmärrä niin aina löytyy toinen ystävä joka ymmärtää.No se historiasta. Nyt lopetan ja ( päiväkirjaa) kirjoitan taas huomenna tai joskus.Tää vaikuttaa että päiväkirjaa kirjoittelisi.Vaikka kyllä olen joskus mielessäni mananut tietokoneita. Syy on sokkotreffeissä tietenkin.Joo nyt lopetan. T: Sukeltaja Muikku :-)
Muikku käyttää tätä ilmoituspalstaa päiväkirjana...? Ei kait siinä sitten :D