Olen asunut kahdestaan tyttöni kanssa nyt noin seitsemän vuotta. En voisi pitää itseäni tämän onnekaampana.
Minulla voisi olla enemmän rahaa tai aikaa itselleni, jos lapseni olisi mennyt erossa äidille. Olisiko se korvannut sitä että olen saanut nähdä lapseni kasvavan läpi nämä vuodet? Ei lähellekään. Joka toinen viikonloppu olisi ollut laiha lohtu.
Se, että sa pitää lapsen on niin suuri asia, että loppu on epäoleellista. Sen mahdollisuuden saa vain kerran elämässään.
Minulla voisi olla enemmän rahaa tai aikaa itselleni, jos lapseni olisi mennyt erossa äidille. Olisiko se korvannut sitä että olen saanut nähdä lapseni kasvavan läpi nämä vuodet? Ei lähellekään. Joka toinen viikonloppu olisi ollut laiha lohtu.
Se, että sa pitää lapsen on niin suuri asia, että loppu on epäoleellista. Sen mahdollisuuden saa vain kerran elämässään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoituksesi paikka on
-joka bussin takalasissa
-joka F1-kisan mainoskatkolla
-joka pubin screenillä
-joka työmaakopin seinässä
ja ennen kaikkea..
..jokaisen isän sydämessä
Olet oikeassa..mutta todellakin kun ero tulee on se yhtä iso asia molemmille..ei vain sinulle!
Se vain menee siten että ei ole valinnanvaraa..lapsi menee toiselle huoltajalle.
Eli en ihan ylistä tätä onnellisuutta ajatellen toista joka näkee silloin tällöin.
En halua että ihmiset niin itselkkäitä että eivät anna sitä toista mahdollisuutta myös toiselle..kertomalla lapsesta, pitämällä yhteyttä rajoissa, tavallaan ylläpitää sitä rakkauden tunnetta myös hänen puolestaan joka ei asu kotona.
Lapsi kuitenkin pitää molemmat hyvin tärkeänä, vaikka sanoisi mitä :))
Eli iso asia..onni täytyy oppia jakamaan yhdessä kuitenkin.
Se lapselle parasta..kun aikusia ei enään ole on hyvä että hänellä kuitenkin luotettava pohja tulevaisuuteen jne. omassa elämässään.