Hiljaa saapuu ajatukset mielen syövereistä,
hiljaa syöpyen verkkokalvoihin mielikuvat.
Tämä patsas Vaatii katseellaan hiljaisuutta.
Näkymättömät katkerat kyyneleet, kun tuskaisesti
nielen surua kurkustani. Aivan uutta avuttomuutta,
se on hämmentynyt katseesi. Vihaan sinua,
inhoan sinua, ja sinä olet osa minua.
Olet joka lauseessa läsnä, jonka saan värinän
läpi pakotettua.
Minä olen rautaa
joka kauhulla karaistaan teräkseksi.
hiljaa syöpyen verkkokalvoihin mielikuvat.
Tämä patsas Vaatii katseellaan hiljaisuutta.
Näkymättömät katkerat kyyneleet, kun tuskaisesti
nielen surua kurkustani. Aivan uutta avuttomuutta,
se on hämmentynyt katseesi. Vihaan sinua,
inhoan sinua, ja sinä olet osa minua.
Olet joka lauseessa läsnä, jonka saan värinän
läpi pakotettua.
Minä olen rautaa
joka kauhulla karaistaan teräkseksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lupasin taannoin lukea ja sanoa kirjoittaa joitain valittuja sanoja Darkestin runosta. Tulee tässä.
"Hiljaa saapuVAT ajatukset mielen syövereistä---"
Aloitus herättää mielenkiinnon ja ensimmäiset rivit ovat jollain tapaa herkät. Mutta miksi ihmeessä "patsas Vaatii"? Lause tuntuu täysin irralliselta. Seuraa vihaisia säkeitä, joista en millään tunnu saavan otetta. Itkettää ja vihastuttaa.
Lopetusta tahdon oikein erikseen kiitellä. Harvoin noin jämptiä lausetta lukee kenenkään kynästä! Siihen taitaa sisältyä koko runo tiivistettynä.
Vika lienee siinä että tunteet tulivat hetkittäin, ja lisäsin rivin aina silloin tällöin.
Isä on sairaalassa aivoveren vuodon takia, siinä
tämän runon syy..
10 pennin katuhuora.
Koru myyntiteline?
Kilo pakkelia.
Musta jätesäkki.
Tekopyhiä ajatuksia itsemurhasta,
maustettuna kyynelten levittämällä maskaralla.
Hän haluaa kuulla minulta kuinka hyvä perse hänellä on.
Matadorin punainen viitta sanoilleni, mutta
vain vittumainen hymyn häivä, hyvyydestäni.
Arpia/Kipupankki
Pelkään Itseäni teidän seurassa,
Pelkään koska muistan.
Ethän pakota minua muistamaan.
[yhdessä hetkessä, Välähdys kaikesta.
hennoinen hohto aivosolussa, Häikäisee nyt.]
Olen tekojesi yhteissumma,
karman verinen käsi kurkullasi.
Minä pelkään teitä.
Haukkuja
Sana helinää vain
Kipu vain on.
[Siinä mihin se aina on tullut,
missä se aina on ollut.]
En minä ikinä täydellinen ollut.
Enkä minä ollut itseeni pettynyt.
va(i/a)n sinuun.
Ei sanoilla voi muuttaa aikaa.
Muisto
Sortuneessa kaivoksessa lepää vanha,
unohdettu se tyystin on.
kadotettu, kerran kaivattu.
Päälle kaatuneita seiniä se kaivaa.
pyrkii pintaan, nähdäkseen auringon valon,
auringon kajon, puiden lomitse, pilven takaa.
Siellä pimeydessä muisto makaa.
Hän
Kauneus ottaa muotonsa,
täydellisyyttä katsojan sielussa.
Tuli nuolee kylkiluita,
kasvoille nousee unohdus.
Sielun mielikuvitusta.
Hellä kosketus poskella,
kauniita ajatuksia ikuisuudesta.
Hiljaisuus tanssii huulilla,
kun tunteita kutsutaan.
Lämpöä kysytään muistoilta,
kyyneliä vaaditaan.
Ikuisuus on lyhyt hetki,
kun kuolevaisuutta punnitaan.
10 pennin katuhuora.
Koru myyntiteline?
Kilo pakkelia.
Musta jätesäkki.
Tekopyhiä ajatuksia itsemurhasta,
maustettuna kyynelten levittämällä maskaralla.
Hän haluaa kuulla minulta kuinka hyvä perse hänellä on.
Matadorin punainen viitta sanoilleni, mutta
vain vittumainen hymyn häivä, hyvyydestäni.
Arpia/Kipupankki
Pelkään Itseäni teidän seurassa,
Pelkään koska muistan.
Ethän pakota minua muistamaan.
[yhdessä hetkessä, Välähdys kaikesta.
hennoinen hohto aivosolussa, Häikäisee nyt.]
Olen tekojesi yhteissumma,
karman verinen käsi kurkullasi.
Minä pelkään teitä.
Haukkuja
Sana helinää vain
Kipu vain on.
[Siinä mihin se aina on tullut,
missä se aina on ollut.]
En minä ikinä täydellinen ollut.
Enkä minä ollut itseeni pettynyt.
va(i/a)n sinuun.
Ei sanoilla voi muuttaa aikaa.
Muisto
Sortuneessa kaivoksessa lepää vanha,
unohdettu se tyystin on.
kadotettu, kerran kaivattu.
Päälle kaatuneita seiniä se kaivaa.
pyrkii pintaan, nähdäkseen auringon valon,
auringon kajon, puiden lomitse, pilven takaa.
Siellä pimeydessä muisto makaa.
Hän
Kauneus ottaa muotonsa,
täydellisyyttä katsojan sielussa.
Tuli nuolee kylkiluita,
kasvoille nousee unohdus.
Sielun mielikuvitusta.
Hellä kosketus poskella,
kauniita ajatuksia ikuisuudesta.
Hiljaisuus tanssii huulilla,
kun tunteita kutsutaan.
Lämpöä kysytään muistoilta,
kyyneliä vaaditaan.
Ikuisuus on lyhyt hetki,
kun kuolevaisuutta punnitaan.
Sanoja oikeassa järjestyksessä, kokonaisuus on kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis. Enempää ei tunnelman maalaamiseen tarvitakaan. Ja hienointahan tässä on se, että kaikki näkevät omalla tavallaan.
Taitava olet.
Sanoja oikeassa järjestyksessä, kokonaisuus on kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis. Enempää ei tunnelman maalaamiseen tarvitakaan. Ja hienointahan tässä on se, että kaikki näkevät omalla tavallaan.
Taitava olet.
Olen tainnut rakastua! Siis runoihisi
Lämmintä jäätä, päänsärky väärinpäin? Perhoset lentelevät, ne kutittavat siivillään? Hellästi kuin keijut pistelisivät höyhenillä sisältä päin?