Mitä arvoja opetatte / aiotte opettaa lapsillenne?
Olenpahan vaan pohtinut tätä asiaa ja tullut lopputulokseen, että jos opetan lapselleni oman filosofiani mukaisia arvoja, hän on kusessa jo ennen peruskoulua. Ensin pitää siis opettaa jeesustelukulttuurin salat ja tavat, sitten jossain hieman älyllisemmässä kehitysvaiheessa alkaa kitkemään pois harhaopit..
Olenpahan vaan pohtinut tätä asiaa ja tullut lopputulokseen, että jos opetan lapselleni oman filosofiani mukaisia arvoja, hän on kusessa jo ennen peruskoulua. Ensin pitää siis opettaa jeesustelukulttuurin salat ja tavat, sitten jossain hieman älyllisemmässä kehitysvaiheessa alkaa kitkemään pois harhaopit..
Vastaukset 7
Vanhimmat
En itsekään mitään Nietzschen filosofiaa alkaisi heti alkuun opettamaan lapselleni, jo siitä syystä, ettei hän tajusi sitä. Ja kyllä se perusettiikka kuuluu tietää, vaikkei siihen samastuisikaan. Ja pakostakin tulee kiellettyä asioita lapselta, eikä aina selittää, että näin olisi fiksua tehdä ja bla bla. Se on pakko vähän yksinkertaistaa asioita, jotta lapsi tulee toimeen. Kuitenkin koeta mahdollisimman varhain opettaa tälle, että kyseenalaistaminen on sallittua ja että jopa minut tulee tarvittaessa kyseenalaistaa.
Kuitenkin Jeesuksen sijaan höpöttäisin lapselleni enemmän kultaisesta keskitiestä, eli Kunfutse, Latose ja Buddha-juttua. Siinä tulee ehkä enemmän asiaa.
...että Nietzschen opit tyhmiä. Niin ja se on Laotse, eikä latose. Opeta lapsesi vaikka kirjoittamaan oikein.
Jolleivat opit toimi lapsellakaan niin eikö siitä jo luulisi näkevän että ne on persiistä?
Jos minulla joskus on lapsia, kerron heille varmaankin samat asiat kuin isäni kertoi minulle: mitään jumalia ei ole, ajattele itse ja lue kirjoja. Perusmoraalista mieleen jäi ala-asteella neuvottu: älä aloita tappeluita mutta lopeta ne.
Omaa filosofiaani en lapselle "opettaisi", hän joko kiinnostuisi siitä tai sitten ei. Ei koskaan pidä aliarvioida lasten kykyä ymmärtää asioita.
Kun sitten kasvat aikuiseksi niin voit varmaan antaa vähän fiksumpia neuvoja kuin isäsi antoi sinulle.
Ei varmaan ollut mikään penaalin terävin kynä.
Käydäänkö sitä heti kättelyssä solvaamaan toisten sukua? Eivät tainneet sinun vanhempasi opettaa sinulle sivistynyttä käytöstä, tai sitten et vain ottanut opiksesi.
Ja mikä neuvoista ei mielestäsi ollut fiksu? Itse ajatteleminen vai itsensä puolustaminen?
kertoa jälkikasvulle laaja-alaisesti kaikista uskonnoista, että hän voisi itse päättää mihin usko vai uskooko mihinkään, sitten kun hän on tarpeeksi vanha ajattelemaan itse. En kastaisi häntä ja yrittäisin varjella jeesusjuttujen tyrkyttämiseltä koulussa.
Hän kun on nyt siinä iässä, että pohtii näitä elämän peruskysymyksiä.. Mistä me tullaan, minne mennään kun kuollaan, onko jumalaa olemassa jne.
Tietenkään häntä ei ole kastettu :)
Viimeksi tänä aamuna hän kyseli Shivasta ja käsiensä määrästä (kun lueskeli Aku Ankkaa.), niin siinä oli hyvä tilaisuus kertoa eri uskonnoista ym. Lähinnä olen pitänyt sitä linjaa, että nyt lapsena voi oppia monia asioita eri uskonnoista ja että ihmisillä on monia jumalia, joihin uskovat ja että jokainen saa sitten aikanaan päättää, mikä on itselle sopivin, jos mikään.
Ihan käytännön asiat vaivaavat myös, kuten esim. lasten keskinäinen välienselvittely. Päiväkodeissa ja kouluissa opetetaan nöyristelemään, mielistelemään ja tasapäistetään kaikkia. Takaisin ei saa lyödä, kaikille pitää olla ystävällinen, kaikki ovat saman arvoisia...
Vaan eipä elämä olisi mielenkiintoista, jos se olisi liian helppoa.