Heips!
Meillä on lapsettomuustutkimukset takana (veri- ja simppa-analyysit sekä laparoskopia), jotka tehtiin aluesairaalassa. Nyt olemme menossa Naistenklinikalle ensikäynnille. Millaiseen käyntiin kokemustenne perusteella osaamme varautua? Tehdäänkö ultraa tms. vai suunnitellaanko hoitoa vain "paperitasolla"? Kuuntelevatko potilaan omia toiveita hoidosta, eli voiko itse yrittää vaikuttaa hoitovaihtoehtoihin...?
Meillä on lapsettomuustutkimukset takana (veri- ja simppa-analyysit sekä laparoskopia), jotka tehtiin aluesairaalassa. Nyt olemme menossa Naistenklinikalle ensikäynnille. Millaiseen käyntiin kokemustenne perusteella osaamme varautua? Tehdäänkö ultraa tms. vai suunnitellaanko hoitoa vain "paperitasolla"? Kuuntelevatko potilaan omia toiveita hoidosta, eli voiko itse yrittää vaikuttaa hoitovaihtoehtoihin...?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei kannata stressata ensikäynnin kanssa,
lääkärit ovat varmasti mukavia, empaattisia ja ammattitaitoisia.
Itselläni pco havaittiin jo terveyskeskuksessa, mutta olen melko varma että tekevät ensimmäisellä kerralla sisäkautta ultran.Heti alussa osataan kartoittaa kapsettomuuden syytä, voivat myös antaa ajan munajohtimien varjoainetutkimukseen jossa nähdään ovatko munajohtimet "auki".
Jos simpat on ok, munajohtimet eivät ole tukossa,niin yleensä yrittäminen aloitetaan ns.miedoimmilla hormoneilla.
Eli yleensä Clomifen, joka on edullinen, ja jolla useat ovat myös onnistuneet, yleensä sitä syödään n.puoli vuotta.Samalla voidaan tarkkailla ultralla mitä siellä tapahtuu, ja montako tablettia tarvitaan että alkaa tapahtua.
Jokainen reagoi lääkkeisiin eri tavalla, joten on vaikea sanoa mikä annos on kullekin sopiva, ja auttaako edes ollenkaan.
Jos Clomifenilla ei tärppää, seuraava vaihtoehto on ivf eli keinohedelmöitys.
Kyllä lääkärit kuuntelevat omiakin hoitotoiveita, mutta järeimpiin hoitoihin tuskin lähtevät, jos on mahdollisuus onnistua monta kertaa edullisemmin ja vähemmällä vaivalla.
Toivottavasti tämä hieman helpotti, kysy lisää jos mieleesi tulee jotain...
Plussaonnea!:)
Heips,
me pääsimme Naistenklinikalle ensikäynnille viime elokuussa. Alustavat tutkimukset oli tehty jo yksityisklinikalla.
Olin todella pettynyt ensikäyntiin. Lääkärin ja hoitajan tahti oli melkoinen. Kaikki oleellinen selitettiin konekiväärivauhtia ja sitten pöydälle ja nopea sisäultra ja mieheltä lennossa spermanäyte. Ulko-ovelle kävellessä vielä kummaltakin nopsa verinäyte.
- Näähän oli aika vaiteliaita, oli hoitajan kommentti lääkärille minun pukeutuessa verhon takana toimenpidehuoneessa.
Olin niiiiiin helpottunut, kun sieltä soitettiin marraskuussa, että siirtävät meidän hoidon Väestöliittoon.
Nyt on ollut lääkärillä aikaa ja hoitajilla empatiakykyä ja laboratoriossa rauhallista.
Toivotaan, että teillä on hieman parempi onni kuin meillä. Etukäteen olin kuullut paikasta vain hyvää, siksi kai pettymys oli melkoinen.
hiiri