Olen keksinyt vaihtosähköllä toimivan transistorin! Toistaiseksi se tuottaa ainoastaan savua, mutta tuotekehittely on vielä kesken....
Innovaatio
Keksijä Kukkonen
9788
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olisiko ...? Auttaisiko - jos pakittaisit ja keksisit molempiin suuntiin johtavan diodin?
Diresistor?
Minä kehitin jo kolmatta vuosikymmentä sitten kaksi uutta porttipiiriä. EHDOTON EI -piirin (EX NO, EXCLUSIVE NO) lähdön tila on aina 0, olivatpa sen kahden tulonavan tilat millaiset tahansa. JO VAIN -piirin (ALREADY ONLY) lähdön tila on vastaavasti aina 1, tulonapojen tiloista riippumatta.
Yksikään valmistaja ei ole pyynnöistäni huolimatta ottanut piirejäni tuotanto-ohjelmaansa. Miksikähän?
Olen havainnut samankaltaista yrmeää suhtautumista uusiin keksintöihin valmistajien taholta.
Taannoin kehitin 0-jannitereferenssin, joka koostui ihan tavallisista komponenteista. Eli tuplavirtalähde ja oparista tehty heikosti myötäkytketty komparaattori, jonka lähtöjännite oli säädetty tasan 0 volttiin.
Pieniä komponenttien hajonnasta johtuvia epätarkkuuksia tasaamaan laitoin lähtönapojen rinnalle vielä 0,1 milliohmin vastuksen.
Jotta tällainen komponentti olisi nykyelektroniikassa käyttökelpoinen, olisi se integroitava esim. TO-92 koteloon. Ei vain tunnu suuria komponenttivalmistajia tällainen kätevä keksintö kiinnostavan....
vuosia sitten keksimme muutaman kaverin kanssa WOM muistin ( write only memory). siihen voi vain kirjoittaa ja mitenpaljon tahaansa silti se ei täyty eikä sieltä saada mitään ulos.
Vaimoni toi eilen työpaikaltaan kotiin matkaradionsa, joka mukamas ei toimi. Vastahan minä varttivuosisata sitten tekaisin siihen verkkolaitteen! Radiolle tulee ensi kesänä ikää 36 vuotta. Mitenkäs se nyt jo alkaa temppuilla?
Totesimme, että radiosta kuuluu ääni vaimeasti, kun korvan painaa aivan kaiutinta vasten. Radiolla on ilmeisesti hyvinkin vilkas sisäinen elämä. Ääntä piisaa kuorten sisällä vaikka kuinka, mutta sitä ei vain jostain syystä saada ulos! Osaisiko Keksijä Kukkonen tai joku muu kertoa, miten tuo eksyksissä oleva ääni saadaan poistumaan oikeaa tietä?
Kuulostaa akustisen konduktanssin äkilliseltä pienenemiseltä. Tämä saattaa johtua useistakin syistä. Muistan tapauksen lounais-Viron Tori-Jõesuusta n. 10 vuotta sitten. Kanalan omistaja toi radionsa naapuriin korjattavaksi, koska ääni oli muuttunut hyvin vaimeaksi. Aluksi epäilimme kaiuttimen puhekelan ja kestomagneetin kiinnihirttäytymistä, mutta tarkempi tutkimus osoitti hiirten syöneen koko kalvon kaiuttimesta!
Kätevänä miehenä ja palokunnan ex. radioupseerina kaverini kuitenkin otti sakset, leikkasi torttulaatikosta pahvia ja rakensi siitä uuden kalvon kaiuttimeen. Jo vain alkoi taas Eestin humppa kaikua ja olimme sen viikonlopun hyvinkin juovuksissa.
Tuostahan tulee mieleen se viime sotia edeltävän Viipurin kelloseppä, jolle vietiin seisahtunut taskukello korjattavaksi. Lude oli ollut riittävän litteä päästäkseen ryömimään kuoren raosta kellon sisään. Onneton oli vain siellä joutunut rattaiden väliin ja litistynyt lisää. Mestari havaitsi tilanteen ja tuumi: "Vot, paha juttu, masinisti kuollut on!"
Itse tekaisin tuossa ihan pari vuotta sitten (1975?) ämyrit Philipsin rakennussarjasta -- olikohan se ADK 3540? Kolmitierakenne, sinitehon kesto 40 W, umpikotelo 35 litraa. 10-tuumaisissa woofereissa on pahvikartion keskellä puhekelan läpimittaa himpun verran suuremmat "kumikuplat" sulkemassa kalvon umpinaiseksi. Pari vuotta sitten nuo kumit puhkesivat -- kumi oli ehkä nauttinut ilmakehän otsonia riittävän annoksen ja haurastunut täysin. Revin kumin jäänteet pois. En huomaa äänessä mitään oleellista virhettä, vaikka ilmatiiviys on menetetty! Ilmeisesti ilma ei ehdi liikkua puhekelan raossa matalimmilla bassotaajuuksillakaan sanottavasti (periaatteessahan se liikkuu raossa aina kalvon liikkeeseen nähden vastakkaiseen suuntaan). Niinpä nuo sulosointuiset ämyrit saavat toimittaa puhjenneinakin äänentoistojärjestelmäni viimeisen linkin virkaa edelleen; Säkkijärven polkkaa kelpaa niistäkin kuunnella ainakin juovuksissa!
Tuostahan tulee mieleen se viime sotia edeltävän Viipurin kelloseppä, jolle vietiin seisahtunut taskukello korjattavaksi. Lude oli ollut riittävän litteä päästäkseen ryömimään kuoren raosta kellon sisään. Onneton oli vain siellä joutunut rattaiden väliin ja litistynyt lisää. Mestari havaitsi tilanteen ja tuumi: "Vot, paha juttu, masinisti kuollut on!"
Itse tekaisin tuossa ihan pari vuotta sitten (1975?) ämyrit Philipsin rakennussarjasta -- olikohan se ADK 3540? Kolmitierakenne, sinitehon kesto 40 W, umpikotelo 35 litraa. 10-tuumaisissa woofereissa on pahvikartion keskellä puhekelan läpimittaa himpun verran suuremmat "kumikuplat" sulkemassa kalvon umpinaiseksi. Pari vuotta sitten nuo kumit puhkesivat -- kumi oli ehkä nauttinut ilmakehän otsonia riittävän annoksen ja haurastunut täysin. Revin kumin jäänteet pois. En huomaa äänessä mitään oleellista virhettä, vaikka ilmatiiviys on menetetty! Ilmeisesti ilma ei ehdi liikkua puhekelan raossa matalimmilla bassotaajuuksillakaan sanottavasti (periaatteessahan se liikkuu raossa aina kalvon liikkeeseen nähden vastakkaiseen suuntaan). Niinpä nuo sulosointuiset ämyrit saavat toimittaa puhjenneinakin äänentoistojärjestelmäni viimeisen linkin virkaa edelleen; Säkkijärven polkkaa kelpaa niistäkin kuunnella ainakin juovuksissa!
Jos trankkujasi käytetään paristokäyttöisissä laitteissa, tarvitset ehdottomasti vaihtovirtaparistot! Ei hätää, Hatti Jahuseltahan niitä saa...
http://www.hattijahunen.com/vaihtovi.htm