Elikkäs ainoa ystäväni, jolle olen kertonut että yritämme mieheni kanssa vauvaa, vähättelee pettymyksen tunteitani...Joka kerta kun satun asiasta mainitsemaan, hän sanoo näin "no, mut tehän ootte vasta NIIN vähän aikaa yrittäny". Vaikka meillä nyt alkaakin "vasta" neljäs kierto, niin silti se pettymys on suuri ja silti se tuntuu tosi pahalta kun ei meille vaavia suoda. Itsellä tällä ystävällä on 2lasta ja molemmat saaneet alkunsa heti ekasta yrityksestä! Onko teillä vastaavia kokemuksia? oletteko yrittäny selittää ystävällenne kuinka pahalta se silti voi tuntua?
ystäväni vähättelee
tunteitani
12959
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sua. Sulla on itselläsi tunteet pinnassa. Eikä tuo 4 kiertoo ole vielä pitkä aika.
Mutta, kyllä vaikka ystävä haluaakin lohdottaa, niin nuo "olette vasta NIIN vähän aikaa..." Niin on sellainen tyhjä fraasi, joka on helppo työntää joka paikkaan..Ymmärrän täysin, miltä sinusta tuntuu.KOita jaksaa, sano ystävälle, että et halua kuulla noit asanoja jos ei todella tarkoita mitä sanoo...ja sano, että haluat vain kaiken mahdollisen tuen häneltä.Tsemppiä!!
sen sitten pitäisi sanoa ja tehdä? Ruveta itkemään, kun te olette jo niiiin kauan yrittänyt ja ei vieläkään tärppää. Varata teille aika lapsettomuusklinikalta? Ite yritettiin esikoista 1,5 vuotta, eikä mulla käyny mielessäkään et ystävien olisi pitänyt jotenkin eritavalla suhtautua, vaikka niil osalla oli heti tärpänny. Samaa "fraasia" minäkin sain, mutta MITÄ muuta ne nyt oikeesti olisi voinut tehdä tai sanoa? Vai väitätkö ettet ole itse esim. eronneellle käverilles ikinä sanonut, et aika parantaa haavat, tai kuolleen omaiselle, et ehkä parempi näin, ettein Viljami-enon enää tarvitse kärsiä...
Vaikka mekin mieheni kanssa kärsimme omasta tilanteestamme, kun lasta ei yli vuoden yrittämisenkään jälkeen kuulunut, niin en sentään odottanut että ystävieni maailma siihen pysähtyy.
Sullahan onki tosi kiva asenne heti aamusta alkaen. En todellakaan tarkota että ystäväni maailman täytyy kaatua siihen tai että hänen pitäisi tehdä puolestani jotain...mun pointti tässä oli lähinnä se, että ollaan sitä vauvaa sitten yritetty vaikka 1kk tai 2kk niin silti se pettymys voi jokaisen mielestä henkilökohtasesti olla aivan yhtä suuri kun jos ois yrittäny saatana vaikka 5vuotta. Enkä todellakaan ole kenellekään kaverilleni sanonu että aika parantaa tai et parempi näin...osaan ihan vaikka kuunnella jos toisella on paha olo ja lohduttaa enkä ainoastaan jaella kuluneita latteuksia. Ystäviltäni toivoisin samaa...Kuuntelevia korvia ja ehkä pikkiriikkisen toivon valamista eikä sitä että keskustelu lopetetaan heti sillä ainoalla repliikillä, että No kun te ootte vasta niin vähän aikaa yrittäny!!! Ja anteeksi kovasti jos heti aamusta pilasin sun päiväs kirjottamalla tänne omista tuntemuksistani!!! Oikein mukavaa loppuelämää sulle ja yritä vähä tsempata ton sun asentees kanssa!
siitä, että et ole raskaana
siitä, että he yrittävät lohduttaa toisella tavalla kuin sinä haluaisit
siitä, että he eivät ole koulutettuja kriisiavun antajia
siitä, että elämä menee niinkuin menee, ja että lapsen saaminen on asia, jota ihminen ei pysty määräämään.
On paljon ihmisiä, joilla ei ole lapsia eikä edes yhtään ystävää.
Anteeksi vaan, mutta ei se mitenkään voi tuntua yhtä isolta pettymykseltä, jos on yrittänyt vauvaa 1 tai 2 kk ja joku toinen 5 vuotta...esimerkkisi oli ehkä vähän huono, mutta ymmärrän mitä ajat takaa. Tottakai sulla on oikeus pettyä ja olla surullinen, vaikka et ole vauvaa kovin kauaa (ainakaan omasta näkökulmastani katsottuna) yrittänytkään. Mutta kyllä se on niin, että olet nuori ja vasta yrityksen aloittanut, meitä vuosia yrittäneitä nelikymppisiäkin kun on...
Oikeessa olet "yksi yrittäjä" että ei voi tuntua samalta jos on yrittänyt 1kk tai 5 v. HALOO !!!!! On kai sekin pettymys jos on 1 kk yrittänyt, mutta miettikääpä itekkin jos on 5 vuotta.. IHAN eri asia.
Hei.
Yritimme ensimmäistä lasta 10kk
ja tärppäsi, mutta sitä ennen olin
ihan varma etten koskaan saa lasta.
Kuitenkin tuon ajam jälkeen olin raskaana,
mutta lapsi meni kesken.
Nyt menossa 4 kirto myös.
Yritetty ei ole, mutta salaa olen
plussaa toiveillut.
Ystäväni joka on raskaana itse vahingosta,
ei tajua välillä sanojensa koskevan.
Hän puhuu vauvansa liikkeistä,
neuvoloista, synnyttämisestä.
Ja kun itse puhun, että tahdon lapsen.
Hän alkaa vain vähätellä minua ja pelkojani,
etten koskaan saisi elävää lasta.
Hänestä tuli keskenmenoni jälkeen
ylimielinen, lisäksi hän olettaa
että kumarran hänen vatsaansa ja jaksaisin
iloita hänen onnestaan.
En tasan jaksa, ei kiinnosta,
olen toki yrittänyt olla hänen tukenaan,
mutta mitä enemmän olen sitä enemmän
hän vaatii.
Kerran sanoin hänelle, etten halua
kuulla hänen valitustaan miehestään,
joka ei rauhoitu, enkä vauvasta joka nyt sitoo
hänet kasvamaan.
Ja kerroin syyksi että kun itse olen
lasta toivonut pitkän aikaa nii nuo
pienet asiat ovat minulle maailmassa niin
helvetin mitättömiä.
Ja käskin hänen vain olla onnellinen
omasta lapsestaan.
Hän suuttui ja käski
minun lopettaa muistelun ja alkaa olla ihminen.
Joskus olen nykyään sitä mieltä,
että olisi kannattanut aikanaan jättää
häneen tutustumatta.
Tsemppiä sinne ja kyllä mekin varmaan
omamme vielä saadaan :)
ajatella, että toisten murheet ovat niin kovin pieniä ja mitättömiä, ainakin omiin asioihin verrattuna. Ihmettelen, miksi pitää "ystävyyssuhteita" yllä, jos se on tuollaista kyräilyä.
"Ystäväni joka on raskaana itse vahingosta,
ei tajua välillä sanojensa koskevan.
Hän puhuu vauvansa liikkeistä,
neuvoloista, synnyttämisestä."
-Nämä asiat ovat hänelle ajankohtaisia (aivan kuten oma tilanteesi on sinulle ajankohtainen), tuskin asiat liittyy siihen, että "hän olettaa
että kumarrat hänen vatsaansa".
Toivon kaikille ainakin yhtä läheistä ja pyyteetöntä ystävää, jonka onnesta voisi iloita kuten ystävä iloitsee ystävänsä puolesta!
meillä 31 kierto aina sama pettymys.toivotonta
en ole kertonut paras ystävälleni koska hän on 47v ja viiko sitten synnyti 6s lasta eli minua 19v vanhempi
kertoi että kaikki ovat saaneet alkunsa heti ekasta yrityksestä..............
kuulemaan ystävältäsi sen saman kuluneen fraasin, niin olisiko todellakin mielestäsi parempi että hän olisi vain hiljaa ja kuuntelisi.
haloo, mene ittees!
No onhan tuo totta että olette yrittäneet todellakin vain vähän aikaa. Keskimäärin pariskunnat tulevat raskaaksi ensimmäisen vuoden kuluessa.
Ymmärrän ystävääsi, sanoisin samalla tavalla vaikka vähättelyä se ei olisi missään nimessä. Kaikki mulle heti nyt on saatava ajattelu on hieman lapsellista, vaikka oikeutettu siihen olet.
Kärsivällisyyttä.
T: 5 vuotta yrittäneet