Onko olemassa tietoa valvooko kukaan hylättujen kissojen kasvatus/sijoitus koteja??
Koska me otettiin jonkin aikaa sitten kissatalosta kisu ja se oli ollut ihan pennusta lähtien kasvatuskodissa ja ku tämä napero tuli meille n puolvuotiaana se oli niin arka ja pelkäsi ihmisiä... Emme voineet käyttää sanaa EI ja emme voineet silittää kissaa kun se PELKÄSI IHMISEN KÄSIÄ!!! Ja naisia se pelkäsi kuollakseen! Päätimme mieheni kanssa että kissa jää meille vaikka se ei luottaisi meihin koskaan koska molemmilla oli pala kurkussa ku katsoimme sitä koska pikkuista palleroa oli pidetty niin huonosti ensimmäisen puolenvuoden ajan. Tiesimme että meillä oli kissa että hiekkalaatikkoa oli käytetty ja ruokaa oli syöty. Muuten ei ollut ku osittainen näköhavainto pikkuisesta... Tätä jatkui parisen kuukautta ja pallero varmaan huomasi että emme SATUTA sitä millään muotoa ja pojusta rupesi jo huomaamaan että mieheni kiinnosti sitä jo aika paljon. Itse olin =( ku kissaa olin halunnut kun kuutanousevaa ja minua se poju vaan pelkäsi... Illalla huomasimme kun valot oli poissa ja rupesimme nukkumaan me saatiin seuraa. Meidän pikkuinen karvainen lapsemme uskalsi tulla mieheni jalkoihin nukkumaan =) Siis siinä oli että WOW!
Annoimme edelleen aikaa ja poju huomasi että sitä ei enää satuteta ja siitä tuli todella kujeilija kokeili kyllä aina välillä saako hän "ISÄNNÄNKÄDESTÄ" kun touhusi jotain "tuhmaa" mut emme antaneet selkään emmekä ainakaan LYÖNEET! Mihin se pikkuinen oli tottunut lapsuudessaan... Nyt poju on kyllä huomannut että täällä on hyvä asua ja olla. Vieraita se edelleen karsastaa mutta on siinäkin jo rohkaistunut tulee haistamaan housun lahjetta ja sukkaa. eikä aina juokse karkuun ettei vaan tulisi avokämmenestä...
Tätä nykyään kun tulee töistä kaupasta tai vaikka ulkoa poju tulee kehräten ja niin onnellisesti puskemaan että sydän sulaa ja välillä kun muistelee kissamme lapsuuden julmuutta meinaa tulla itku silmään... Mutta toivottovasti kaikki kissan KasvatusKodit EIVÄT OLISI TÄLLÄISIA KAMALIA PAIKKOJA???
Tiedämme sen että pelastimme tämän pikkuisen ihanan pojun ja meidän pikkuinen on varmaan onnellinen kun on nyt koti jossa ei lyödä... mutta onko kukaan tietoinen valvooko joku taho näitä orpokissojen kasvatus koteja??
Koska me otettiin jonkin aikaa sitten kissatalosta kisu ja se oli ollut ihan pennusta lähtien kasvatuskodissa ja ku tämä napero tuli meille n puolvuotiaana se oli niin arka ja pelkäsi ihmisiä... Emme voineet käyttää sanaa EI ja emme voineet silittää kissaa kun se PELKÄSI IHMISEN KÄSIÄ!!! Ja naisia se pelkäsi kuollakseen! Päätimme mieheni kanssa että kissa jää meille vaikka se ei luottaisi meihin koskaan koska molemmilla oli pala kurkussa ku katsoimme sitä koska pikkuista palleroa oli pidetty niin huonosti ensimmäisen puolenvuoden ajan. Tiesimme että meillä oli kissa että hiekkalaatikkoa oli käytetty ja ruokaa oli syöty. Muuten ei ollut ku osittainen näköhavainto pikkuisesta... Tätä jatkui parisen kuukautta ja pallero varmaan huomasi että emme SATUTA sitä millään muotoa ja pojusta rupesi jo huomaamaan että mieheni kiinnosti sitä jo aika paljon. Itse olin =( ku kissaa olin halunnut kun kuutanousevaa ja minua se poju vaan pelkäsi... Illalla huomasimme kun valot oli poissa ja rupesimme nukkumaan me saatiin seuraa. Meidän pikkuinen karvainen lapsemme uskalsi tulla mieheni jalkoihin nukkumaan =) Siis siinä oli että WOW!
Annoimme edelleen aikaa ja poju huomasi että sitä ei enää satuteta ja siitä tuli todella kujeilija kokeili kyllä aina välillä saako hän "ISÄNNÄNKÄDESTÄ" kun touhusi jotain "tuhmaa" mut emme antaneet selkään emmekä ainakaan LYÖNEET! Mihin se pikkuinen oli tottunut lapsuudessaan... Nyt poju on kyllä huomannut että täällä on hyvä asua ja olla. Vieraita se edelleen karsastaa mutta on siinäkin jo rohkaistunut tulee haistamaan housun lahjetta ja sukkaa. eikä aina juokse karkuun ettei vaan tulisi avokämmenestä...
Tätä nykyään kun tulee töistä kaupasta tai vaikka ulkoa poju tulee kehräten ja niin onnellisesti puskemaan että sydän sulaa ja välillä kun muistelee kissamme lapsuuden julmuutta meinaa tulla itku silmään... Mutta toivottovasti kaikki kissan KasvatusKodit EIVÄT OLISI TÄLLÄISIA KAMALIA PAIKKOJA???
Tiedämme sen että pelastimme tämän pikkuisen ihanan pojun ja meidän pikkuinen on varmaan onnellinen kun on nyt koti jossa ei lyödä... mutta onko kukaan tietoinen valvooko joku taho näitä orpokissojen kasvatus koteja??
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sijaiskoteja valvotaan kyllä. Pääasiassa valvontaa tekee eläimen sijoittava taho (eli esim eläinsuojeluyhdistys), mutta ilmoitusten ja muiden havaintojen perusteella eläinten pitoa valvotaan myös eläinsuojeluviranomaisten (kunnaneläinlääkärit, läänineläinlääkärit jne) toimesta.
Ei sitten tullut pieneen mieleen että kissan käytös on todennäköisesti seurausta muusta kissan taustasta kuin sijaiskodin toiminnasta. Nuo hylätyt ja ilman emoa kasvaneet kissanpennut ovat usein enemmän tai vähemmän pysyvästi erittäin oikukkaita ja vaativat lähes täydelliset olosuhteet kasvaakseen sosiaalisiksi ja tyytyväisiksi kissoiksi.
Kissaa ei todennäköisesti ole laiminlyöty tai kaltoinkohdeltu vaan sijaiskodin olosuhteet eivät vain ole vastanneet erityistarpeisen kissan kasvun tarpeita vaikka kissan asiallisen pidon ja pelastamisen ja uudelleensijoittamisen tarpeita ovatkin vastanneet.
On varsin asiatonta ja ymmärtämätöntä väittää kerrotun perusteella että sijaiskodissa olisi laiminlyäöty tai kaltoinkohdeltu kissaa! Jos seisotte väitteenne takana niin voitte tietenkin tehdä eläinsuojeluilmoituksen eläinsuojeluviranomaisille joita ovat mm kunnaneläinlääkärit.
..asialliseen kysymykseen kettuilulla. Olisit vaan kertonut niinku asiat on ja jättänyt epäolennaiset kommentit sanomatta vaikka mieltä kirvelisi kuinka.
Ihminen joka on onnistunut luomaan luottamuksen noin aralle kissalle, ei todellakaan ole hölmö.
Vastaukseni ei ole asiaton ja sen sisältämä vähäinen piikittely on täysin perusteltua ja asiallista.
Henkilö joka kerrotun perusteella eli perusteettomasti syyttää kissan sijaiskotia vakavasta eläinsuojelurikoksesta on mielestäni ymmärtämätön ja hölmö ja minulla on oikeus se mielipiteeni vastauksessani esittää.
Henkilö on voinut onnistua huolehtimaan kissasta erinomaisesti ja kehuttavasti (vaikka ei kerrotun perusteella täysin ymmärrä erityistaustaisen kissan käytöstä ja tarpeita), mutta tekeekö se seikka vakavasta ja perusteettomasta eläinsuojelurikosväitteestä epähölmön?
Tämän pelastetun kissan alkuperä on niin hyvin selvillä että käsiraamatulla voin väittää että se huono kohtelu johtuu ihan siitä kasvatuskodista!!!
Pentue löydettiin kun se oli juuri syntynyt Mahd.2 päivän ikäisiä. Pentueessa oli 5 pentua ja ja tietysti emo ja tämä koko konkkaronkka oli HETI sijoitettu tähän kyseiseen paikkaan! Jossa myös emo huolehti pentueestaan siihen asti kun pennut pystyttiin luovuttamaan. Tämä meidän pikkuinen oli vain jäänyt kotia vaille ihan pienenä ja silloin sillä oli ikää 1/2 vuotta kun me otettiin tämä kyseinen kissa meille.
Itsellä on aina ollut kissa joko ihan pennusta lähtien tai sitten 1/2vuotiaasta 1 vuoteen ollessa ikää. Ja en ole KOSKAAN nähnyt kissan niin paljon pelkäävän! Jo siis sanana EI oli kuin olisi avokämmenellä isketty kissaa päin näköä!!! Minusta siis ei voi väittää että se olisi kissan niin sanottu OMINAISPIIRRE tai mikään muukaan...
Ja se että jos minä NAISENA sen sanoin kissa oli ihan lyöty. Ja tämä kasvattaja on nainen ja kissatalosta kerrottiin aika paljon kyseisestä ihmisestä... Ja kyllä joka koskaan on eläimen omistanut ja tietää kissan käytöksen olisi tullut samaan johtopäätökseen aika pian että KISSAA OLI PAHOINPIDELTY!
Jälkiviisaana on mukava sanoa että olisi pitänyt tehdä kantelu mutta ihan AIKUISTEN OIKEASTI OLISIKO KISSAA KUKAAN MUU-USKONUT??? Koska ihminen voi puolustautua sanomalla -EN MINÄ OLE SITÄ LYÖNYT. Koska kissa kun EI osaa puhua ja vastata kun siltä kysyy -Onko sinua lyöty?
Mutta kiitoksia kun joku aina haluaa kommeitoida negatiivisesti olette elämän suola ja ilman Teitä en tajuaisikaan kuinka hyvä ihminen olen
Eli siinähän se otsikossa tulikin. Hyvä, että kissallanne on hyvä koti nyt. Kannattaa kertoa ihan jollekin viralliselle taholle tästä pahoinpitely-epäilystä. Esim. kunnaneläinlääkärille. Ei ole kenenkään edun mukaista, kaikkein vähiten kissan, että tuollaiset ihmiset saavat hoitaa muutenkin kovia kokeneita kissoja. Tuskinpa teille päätynyt kissa on ainoa tapaus, ikävä kyllä :(
olen iloinen että tälläisia löytyy jotka ottaa hylättyjä kissoja kissakodeista.. itselläni on kaksi kissaa.. toinen keuruulta ja toinen muuramesta ja pitävät meistä todella paljon. tulevaisuudessa kun rahatilanteet antaa periks ja asunnon koko niin otamme lisää hoivaamme. kissoilla ja muilla eläimillä on oikeus saada kunnon elämä.!!
Olen miettinyt itsekin ihan samaa.
Minulla on tällä hetkellä kolme kissaa, neljäs tulossa ensi kuun puolella.
Tämä ensimmäinen, 4 vuotias naaras on luonnevikainen. Erotettu aivan liian nuorena emosta, ei ole tottunut ihmiseen. Murisee, kun postinkantaja tiputtaa postit luukusta, puree ja murisee muutenkin. Tosin viimeisen vuoden aikana tapahtunut paljon parannusta ja nykyään viihtyy jo sylissä kiltisti ja uuden pennun myötä muuttunut vielä kiltimmäksi. Jotkut sukulaiset jopa kehtaavat sanoa, että tämä kissa pitäisi viedä piikille, kun "on niin kamala luonne!". >:(
Sitten on tämä keskimmäinen, 3v. Hän tuli lapsiperheestä. Todella arka ja pelokas. Säikkyy nopeita liikkeitä ja kovia ääniä. Epäilen, että lapset ovat käsitelleet liian rajusti :( Viihtyy sylissä, kun saa ns. seistä käsien päällä, eikä kukaan pidä kiinni. Aivan ihana, herkkä kissa ja vielä niin kauniskin!
Tämä nuorin taas on 10kk, tuli meille RekkuRescuen kautta kesäkuussa. Elänyt kadulla ilman emoa. Aivan ihana luonne, katsoo suoraan silmiin ja alkaa kehräämään pelkästä katseesta!
Tykkää myös maata sylissä selällään ja ihan pikkuisena hänellä oli tapana herätttää näykkäisemällä nenään! :D
Neljäs, joka tulee ensi kuussa, on 5kk ikäinen kolli Tallinnasta. Kadulta löytynyt jalka murtuneena. Kuulemma hänkin aivan ihana, hellyyden kipeä pikkuinen.
Asiani oli siis se, että kissojen käyttäytymiseen vaikuttaa muukin, kuin huono kohtelu. Jotkut kissat ovat herkempiä, kuin toiset.