Siis. Olen ihastunut erääseen naiseen, joukkuetoveriini. Itse "julki"lesbo, jos näin voidaan sanoa. Tai ainakin joukkueestani suurin osa tietää, mitä olen. Kamppailin kauan asian kanssa, en haluaisi olla ihastunut joukkuekaveriini, sillä tietynlaisia ongelmiahan se aiheuttaa, tavallaan. Ja vielä kun hän on hetero (99,9%)..vaikkakin lähettää suuntaani "signaaleja", flirttiä...Siksipä pieni pääni onkin sekaisin. Mutta kai se on vain harmitonta hänen puoleltaan..Tuskin hän tahallaan kiusaa? Ja tulkitsen kaiken oman mieleni mukaan. Katseita, eleitä... Luulenpa vielä, että hän on aistinut minun pitävän hänestä. Hän oikein ruokkii ihastustani...
Halusin vain purkaa hieman sydäntäni :). Pitäisikö minun vain olla mahdollisimman coolisti hänen seurassaan, vai yrittää vähitellen lähestyä häntä enemmän...? Ja kiusata itseni hulluuden partaalle :). Ehkä vain katselen kuinka tilanne etenee, viilenevätkö tunteeni... Voisinko kenties kertoa tunteistani jopa suoraan? Mutta onko siinäkään mitään järkeä. Pohdin ja pohdin. Huoh. Onneksi sentään saan nauttia hänen näkemisestään ja seurastaan. Vaikka se välillä hiukan kirpaiseekin, kun haluaisi niin paljon enemmän.
Halusin vain purkaa hieman sydäntäni :). Pitäisikö minun vain olla mahdollisimman coolisti hänen seurassaan, vai yrittää vähitellen lähestyä häntä enemmän...? Ja kiusata itseni hulluuden partaalle :). Ehkä vain katselen kuinka tilanne etenee, viilenevätkö tunteeni... Voisinko kenties kertoa tunteistani jopa suoraan? Mutta onko siinäkään mitään järkeä. Pohdin ja pohdin. Huoh. Onneksi sentään saan nauttia hänen näkemisestään ja seurastaan. Vaikka se välillä hiukan kirpaiseekin, kun haluaisi niin paljon enemmän.
Vastaukset 8
Vanhimmat
se on inhottavaa kun on semmonen tunne että tietää ettei se ole pelkästään yksipuolista ihastumista... Välillä jopa tuntuu että toinen kiusaa tahallaan..
Sitten kun ei oikeen kunnon alotetta uskaltaisi tehdä, koska pelottaa että mokaa koko jutun. Hankalia tilanteita. Tsemppiä sinne, toivottavasti natsaa ;)
.... ja jos hän ei vieläkään usko ,seuraa pilkku ,,
Joo mulla oli vähän samankaltainen tilanne tossa vuosi sitten. Kyllä ne omat tunteet sitten viileni, vaikka vähän aikaa olikin aika vaikeeta. Paras lääke lienee ihastua johonkuhun toiseen...
Itse riuduin reilu 2 vuotta järjettömässä hetero-ihastumisessani, tein itsestäni pellen ja mitä tahansa tän puolesta. Ei helpottanut vaikka seurustelin siinä ohessa ihanan tytön kanssa. Aika teki lopulta tehtävänsä, enää ei pahemmin hetkauta mut sinänsä ärsyttää että meni sit vuodet haikaillessa, toisaalta en tiedä miten olis päässy yli nopeemmin.
Olen itsekin joukkuepelaaja ja tiedän tunteesi. Omassa elämässäni en menisi kertomaan tunteistani naiselle, joka on joukkueestani. Millä tasolla pelaat? Yritä nauttia energiasta, jota toisillenne ehkä kuitenkin annatte ja etsi tyttöystävää muualta kuin omasta joukkueestasi. Mitä mieltä muut olette?
Joukkuepelaaja olen minäkin. Omasta mielestäni samassa joukkueessa pelaaminen ei ole mikään este seurustelulle. Asiat voi pitää erillään toisistaan. Kotona kumppani ja treeneissä joukkuekaveri. Ainakin omassa joukkueessani joukkuekavereiden (1 pari) välinen seurustelu on käsittääkseni yleisesti hyväksytty, eikä se vaikuta kielteisesti ryhmädynamiikkaan.
Ihastuminen ja siitä kertominen ovat tietysti hieman eri asia kuin seurustelu. Vaikeneminen voi olla hyvä ratkaisu jos ihastuksen kohde on hetero.
Vaikeeta se on, mutta vetäydy. Voi olla että kyseinen nainen on hämillään, tai täysin tietämätön saamastaan ihailusta tai sitten tietoinen siitä.
Mutta jos tosiaan on susta on kiinnostunut, niin kyllä aika näyttää, ja saat jotain selkoa sen puolelta. Nyt takavasemmalle,..toivottavasti löydät ihanan kullan :) !
Olen vain nauttinut hänen näkemisestään ja kanssaan olemisestaan. Hän jatkaa tuota ah niin ihanaa flirttailua, alan ihmetellä kumpi oikein yrittää ja ketä?
Itsekin mietin tuota joukkuekaveruutta... ja tunteiden kertomisen myötä tilanteen mahdollista hankaloitumista. Tilanne on nyt saanut kuitenkin uudeen käänteen, aloite hänen puoleltaan, joten katsellaan....