Hei!
Tilanne on tämä: olen eronnut pari vuotta sitten ja siitä liitosta minulla on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta. Seurustelen naisen kanssa, joka myös on eronnut pari vuotta sitten ja hänellä on yksi 6-vuotias tytär. Olemme seurustelleet 1,5 vuotta ja asumme erillään. Silloin kun omat lapseni eivät ole luonani, olen tyttöystäväni luona. Minun kannaltani ongelmaksi on muodostunut hänen tyttärensä kömpiminen viereemme keskellä yötä. Sänky on kolmelle niin ahdas, ettei omasta nukkumisestani tule mitään. Mielestäni tytär ei edes näe pahoja unia omassa sängyssään.
Mielestäni 6-vuotiaan paikka on omassa sängyssään mutta tyttöystäväni on eri mieltä. Eräänä iltana laitoimme sänkymme viereen valmiiksi patjan lattialle. Kun tytär sitten tuli huoneeseemme se olinkin MINÄ, joka pistettiin patjalle. Kun tyttöystäväni on kahdestaan tyttärensä kanssa, hän usein nukuttaa lapsensa aikuisten sänkyyn ja joskus he myös nukkuvat vierekkäin.
Onko tilanne mielestänne normaali ja millä yöt saisi hyviksi sekä minulle että hänen tyttärelleen? Nyt jo tulee iltoja, jolloin mielummin jäisin yksin omaan kotiini nukkumaan kunnolla.
Tilanne on tämä: olen eronnut pari vuotta sitten ja siitä liitosta minulla on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta. Seurustelen naisen kanssa, joka myös on eronnut pari vuotta sitten ja hänellä on yksi 6-vuotias tytär. Olemme seurustelleet 1,5 vuotta ja asumme erillään. Silloin kun omat lapseni eivät ole luonani, olen tyttöystäväni luona. Minun kannaltani ongelmaksi on muodostunut hänen tyttärensä kömpiminen viereemme keskellä yötä. Sänky on kolmelle niin ahdas, ettei omasta nukkumisestani tule mitään. Mielestäni tytär ei edes näe pahoja unia omassa sängyssään.
Mielestäni 6-vuotiaan paikka on omassa sängyssään mutta tyttöystäväni on eri mieltä. Eräänä iltana laitoimme sänkymme viereen valmiiksi patjan lattialle. Kun tytär sitten tuli huoneeseemme se olinkin MINÄ, joka pistettiin patjalle. Kun tyttöystäväni on kahdestaan tyttärensä kanssa, hän usein nukuttaa lapsensa aikuisten sänkyyn ja joskus he myös nukkuvat vierekkäin.
Onko tilanne mielestänne normaali ja millä yöt saisi hyviksi sekä minulle että hänen tyttärelleen? Nyt jo tulee iltoja, jolloin mielummin jäisin yksin omaan kotiini nukkumaan kunnolla.
Vastaukset 57
Vanhimmat
6-vuotiaan pitäisi nukkua omassa sängyssään. Viimeistään 6-vuotiaana omaan sänkyyn!
Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin" toteaa lastenpsykiatri Jukka Mäkelä.
http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
Kuvittelin tilanteen sieluni silmin*naurattaa*
No joo,_minun_mielestäni tilanne on ihan normaali, vaikka epäilen että moni huutaa "eiei, herranjestas, ei saa tuon ikäistä enää viereen ottaa..."
Miksipä ei lapsi haluaisi nukkua vanhempansa vieressä, jos aikuinenkin tykkää nukkua toisen lämpimässä kyljessä? Ehkä sinun pitäisi vaikka unesi takaamiseksi ainakin välillä koisia omassa sängyssäsi. Itse vaellan jok`ikinen yö sohvalle ja olen siksi väsynyt päivisin, joku arvaa syyn öiseen vaellukseeni?
Kannatan tässä vaiheessa jopa eri makuuhuoneita! Laitetaanhan lapsetkin eri huoneisiin yksin nukkumaan...
Kun rupesin seurustelemaan mieheni kanssa, hänen tyttönsä oli 7 vee. Hän käy meillä joka toinen vkonloppu ja ekat puoli vuotta hän nukkui aina meillä ollessaan meidän sängyssä. Sit mulla vaan meni totaalisesti hermot ja muksu laitettiin omaan sänkyyn.
Aluksi mieheni oli asiata vähän pahoillaan, mut nykyään todella iloinen tilanteesta. Joo, ja musta 6 vee on tarpeeksi iso nukkuun omassa sängyssä!
Eipä muuta!
kuin 6-vuotias voi nukkua vanhempien vieressä. Eri asia on sinun unen saannin kannalta. Olen itse nukkunut lapsena äitini vieressä pitempäänkin kuin tyttöystäväsi tytär enkä näe siinä mitään huonoa, päinvastoin. Oli turvallista mennä äidin viereen, kun omassa sängyssä ei nukuttanut. Muistan kyllä äitinikin ehdotelleen, että menisin omaan sänkyyn, mutta ei pakotettu, kun en halunnut. Ymmärrän asian kyllä kannaltasi, mutta lapsen kannalta myös.
juttuja, kun joskus palstoilla on valiteltu, ettei esim. saa unta, kun mies/vaimo on työmatkalla eikä osaa nukkua ilman häntä.. jokukin mies oli sitä mieltä, että ero tulee, jos vaimo hänen kuorsauksensa vuoksi nukkuisi välistä sohvalla..
ihan vaan välihuomautuksena :)
Nukun parhaiten silloin kun mies sattuu olemaan yövuorossa, joten sänky on koko leveydeltään minun ja mikä parasta-kukaan ei kuorsaa!! Kuorsauksen jatkuessa se todella vie hermot vieressä nukkujalta, sen seurauksena on itsekkin ihan väsynyt päivällä.
Kuorsaukseen saa apua, mutta aika moni ei viitti apua hakea, syystä?
Minua "huvittaa" enemmänkin nämä jotka väittävät, etteivät saa nukuttua jos ukko on pois.Yhdenkään miehen en muuten ole kuullut moista valittavan.Enkä edes usko että asiassa on perää, jospa siellä valvoo sen takia, että on pieni epäilys, että ukko onkin jonkun muun vieressä.
Noh, yhtäkaikki-lapsi voi ihan paljon paremmalla perusteella nukkua vanhempansa vieressä, sillä on muutenkin aikuisesta riippuvainen ja kuka kieltää lapselta läheisyyden, vaikka sitten vieressä nukkumalla.Lapsihan on sinun oma rakain ja tärkein, ukko tai akka joku, josta ehkä vielä eroat.
ollenkaan viestiäni? sitä samaahan minä tarkoitin, että täällä valitellaan, että lapsi ei nuku yksin, mutta silti jotkut vanhemmat eivät itse osaa nukkua yksin..
sinä nukut yksin?
Joka kolmas viikko täysin yksin ja muu aika vaellan minäkin sohvalle tai muualle nukkumaan n.klo.3.00 aikoihin, joka yö kun kuorsaaja on paikalla.
Olen vakavasti harkinnut oman asunnon hankkimista, jotta voin nukkua rauhassa! Kuorsaaja ei tajua, että jo kuorsaus herättää ja pätkii untani ja silti on turpa rullalla kun en jaksa sitä korinaa kuunnella, vaan hiippailen aina muualle keskellä yötä.Jos jään suoraan nukkumaan esim.sohvalle, sitten ollaan kuin paskaa haukanneita. Ja tämä on ongelma jonka vuoksi totisesti jo inhoan siippaani. Oiskin pieniä lapsia, jotka tulis viereen ja sillä varjolla vois potkaista korisijan vaikka mihin nukkumaan.
Parisänky on pariskuntaa varten, ei lapsia. Lasten kuuluu nukkua omissa sängyissään. Tätä ovat sanoneet ammatti-ihmisetkin. Sinun ei tarvitse missään nimessä suostua menemään lattialle pois lapsen tieltä! Sinä kuulut aikuisena, naisesi kumppanina hänen viereensä nukkumaan ja lapselle kuuluu se lapsen paikka ja oma sänky. Keskustele vielä naisesi kanssa ja jos hän siitä huolimatta haluaa unikaveriksi lapsen sinun sijaan, on asia selvä ja sinun kannattaa alkaa viettää yösi omassa kodissasi.
tämä vastaaja on aika samoilla linjoilla kuin oma näkemykseni asiasta :)
Eräs tuttuni oli minun kanssani keskusteltuaan sanonut tyttöystävälleni, että 6v lapsen paikka on omassa sängyssä (ellei sitten näe pahaa unta niin pitää tietenkin päästä viereen rauhoittumaan). Paha erehdys mennä ulkopuolisen sanomaan mitään!
Sänky on nukkumista varten, sinne siis voi varsin hyvin ottaa lapsen nukkumaan. Ennen vanhaan varakkailla perheillä ainakin, oli pariskunnillakin omat sängyt, ellei jopa omat huoneet!! Aivan outoa touhua, että lapsi joka kaipaa vielä vanhempansa läheisyyttä, pakotetaan nukkumaan yksin!! Suurin osa tutuistani sanoo, että nukkuvat paremmin kun kukaan ei kuorsaa tai önise vieressä, nyt siis toista aikuista tarkoittaen.
Et ole sen lapsen isä, ehket tulevaisuudessa muutenkaan kuulu sen naisen kuvioihin. Nuku kotonas ja anna lapsen nukkua äitinsä vieressä.Sinä olet vieras, ulkopuolinen.
kukapa tulevaisuudesta voi tietää. Tällä hetkellä olemme ainakin molemmat ihan tosissamme tässä parisuhteessa.
Kiitos kommentista, se pisti kuitenkin miettimään. Mutta tuolla perusteella kai jokainen mies voisi muuttaa erilleen kun ei ehkä kuulu naisen tulevaisuuden kuvioihin.
En tietenkään ole sen lapsen isä enkä halua mitään isän roolia yrittääkään. Mutta eronneillakin "lapsellisilla" on oikeus aloittaa uusi parisuhde, vaikka välillä vaikeaa onkin.
"Mutta eronneillakin "lapsellisilla" on oikeus aloittaa uusi parisuhde, vaikka välillä vaikeaa onkin."
Ensimmäinen askel on teillä nyt se että naisesi tajuaa ettei lapsen paikka ole teidän kanssanne samassa sängyssä. 6-vuotiaan lapsen paikka on omassa sängyssään. Voit sanoa naisellesi että hän toki päättää tämän nukkumisasian koska hänen lapsestaan on kyse mutta jos lapsi jatkaa nukkumista teidän sängyssänne niin sinä yövyt kotona. Älä ala painostamaan vaan toteat asian näin.
Voit vielä "keventää huumorilla" sanomalla että ne on toisenlaiset miehet jotka pikkutyttöjen kanssa sängyssä ovat ja ne kuuluu telkien taakse.
Oikeesti... Kuka tahansa perheneuvoja tms. ammattilainen sanoisi saman eli LAPSI OMAAN SÄNKYYN!
Mikäs perkele siinä on, että pikkulapsi laitetaan vaikka väkisin yksin nukkumaan!!? Vaikka mahdollisesti nukkuisi kuin enkeli vanhempansa vieressä.
Aikuinen nukkuu takuulla hyvin itekseenkin.Seksistinen ajattelu juontaa tuota typerän kuuloista ideologiaa "toisenlaiset miehet nukkuu pikkutyttöjen kanssa" Haloo ja herätys, mitenhän nyt leimaat niitä isiä, jotka ottavat lapset viereensä siitä närisemättä.Puhumattakaan että monet isovanhemmat antavat pienten mönkiä viereensä-tai jopa valmiiksi tehdään heille tilaa viereen!
Sattumoisin se pikkuihminen haluaa/tarviaa läheisyyttä.Se lapsi ei kauan viereen tule!
Lapset omiin sänkyihin.
Jos käyt esim.töissä, niin etpä paljon lapsesi lähellä ehdi olla, mikäli työpäivä venyy iltaan ja lapsen valveillaoloaikaa ei työpäivän päätteeksi ole kuin muutama tunti.
Mulla 2 lasta, jo aikuinen ja toinen 16v. Ovat saaneet aivan vapaasti halutessaa tulla viereen, eikä heitä ole passitettu omiin sänkyihinsä. Eivätkä enää kouluiässä(7v) viereen pyrkineet, vaan nukkuivat omissa sängyissään. Toinen lapsista ei juurikaan edes vieressä viihtynyt, tarvitsi paljon tilaa ja oli kuumissaan vieressä. Toinen taas nukkui erittäinkin mielellään vieressä ja oli aika useinkin aamulla vieressä. Asiasta ei tykännyt kyttyrää kumpikaan meistä vanhemmista.
Kyllä se on häviävän pieni aika kun lapsi tulee viereen, miksi pitäisi se läheisyys lapselta kieltää. Ja sulla ex-sinkkumies on aika suppea ajatusmaailma, jos heti sotket edes leikkipuheilla jutut tyyliin "eri miehet nukkuu pikkutyttöjen vieressä ja joutavat vankilaan" Todella ahdasmielinen ajatusmaailma!!
Lapset ovat erilaisia, vai mitä? Sitä yhteistä laatuaikaa voi järjestää muutenkin kun kömpimällä sänkyyn! Haloo! Kyllä jokaisen täytyy saada nukkua yönsä kunnolla. Onhan se mukava järjestää laatuaikaa hyvin nukkuneena ja pirteänä! Ehdottomasti parempi vaihtoehto on jokaisen nukkua omassa sängyssä!
Jos on tilava sänky, miksi ei muka voi antaa lapsen nukkua samassa sängyssä! Etenkin jos lapsi nukkuu myös rauhallisesti, silloin ei kenekään uni häiriydy.
Te itsekkään paskiaiset ette yhtään ajattele lasta.Ettepä sitä ehkä epämiellyttävää korisevaa ja piereskelävää sulhoannekaan pois potki...mutta lapsi ollaan käännyttämässä pois.
Eipä ole omista lapsistani mammanpoikia kasvanut, vaikka ovat viereen saaneet tullakkin ja olen aina paljon sylissäkin pitänyt, vaikka siitäkin joku viisas inisi että sekin on väärin ja että vaativat sitä koko ajan.Aika osoitti puheet vääriksi.
Muuten,mistä revit laatuajan jos näet lapsias hereillä alle 2h/pvä? Arvaas laittaako sellaisesa tilanteessa lapsensa vielä yöksikin pois vierestään!
Jotkut ei. Kyllä se oma isänikin oli kärttynen kun me lapset ängettiin sänkyyn. Silti hyvä isä ja ajatusmaailma ei sen suppeampi kuin muillakaan eikä me koettu koskaan että oltaisiin joskus hellyydestä jääty siksi paitsi. :) Eikä paha ihminen ole ex-sinkkumieskään.
Tuo "vitsi" olisi ehkä parempi jättää sanomatta...!
"Tuo "vitsi" olisi ehkä parempi jättää sanomatta...!"
Pointtina onkin se että on aivan ERI ASIA jos oma lapsi tulee viereen yöllä. Ap kirjoittajalle tuo tyttöystävän lapsi on kuitenkin vieras lapsi. Olen itse uusperheellinen jo neljättä vuotta ja suhteemme alkuaikoina meillä oli samanlainen ongelma kuin aloittajallakin. Ei kai kukaan halua vierasta ihmistä "iholle" oli tämä sitten lapsi tai ei.
Itse koin lapsen jokaöisen sänkyymme tulon hyvin ahdistavana ja se jätti jälkensä suhtautumiseeni tuohon lapseen vaikka ongelma saatiinkin korjattua noin puolen vuoden sisällä. Siinä vaiheessa kun aloin "vaatia" lapsen vierottamista omaan sänkyynsä olin jo äärimmäisen ahdistunut tilanteesta ja inhosin koko lasta.
Nykyään vaikka arkielämämme sujuu kuten missä tahansa uusperheessä koen edelleen lapsen enempi vain "pakollisena pahana" jonka olemassaolo vain pitää sietää. Tuskin tulen kiintymään tuohon tenavaan koskaan... alkutaipaleemme oli sen verran negatiivinen kokemus minulle.
Vieras ex-sinkkumies tulee vaatimaan kuinka oman lapsen nukuttamisen kanssa pitää tehdä, voi faan...monoa tollaselle vaatijalle pitäis antaa.
Vaikka se sinulle on ehkä totuttu tapa, niin kaikki ei nuku vieraiden ihmisten kanssa vaan kumppaneiden ja puolisoiden, joissa ei ole mitään vierasta.
Hohhoijakaa, se joka tahtoo niin passittakoot ukkonsa/akkansa sohvalle ja se joka tahtoo, opettaa lapsen nukkumaan omassa sängyssään.
Siis koetaanko nykyään se, että osoittaa sitä hellyytä ja läheisyyttä lapselle kun hän on HEREILLÄ, lukee iltasadut, halaa, pussaa, kertoo että häntä rakastetaan ja peittelee omaan sänkyyn, jossa hän nukkuu yönsä, noin kamalaa kuin jotkut ajattelevat ja lapsen edun tallaamista? Varmaan sama juttu kun koetaan koululaisten perunankuorimisen olevan lapsuuden riistoa jne. :)
Minulle ihan sama miten vanhemmat lastaan kasvattaa ja rakastaa, kunhan tekevät kumpaakin haluamallaan tavalla, mutta mikä on mennyt pieleen nykyaikana, kun normaaleihin asioihin suhtaudutaan niin hysteerisesti ja lapsista on tullut niin särkyviä, että omassa sängyssä nukkuminen on katastroofi? Puhumattakaan kaikista nuorten viiltelyistä ja siitä kun alle murrosikäisetkin kokevat burn outteja jne.
Helpompaa on olla nukkuvan lapsen kanssa kuin hereillä olevan, seuraa ja aktiviteetteja kaipaavan lapsen kanssa. Lapset omaan sänkyyn nukkumaan.
Annoin omien lasten aivan vapaasti tulla viereeni, milloin vaan halusivat.Eivät ole enää aikakausiin tulleet.
"...ajatus on, että sitten lapsi ei ikinä opi nukkumaan yksin. Minä haluaisin nähdä sen Ilta-Sanomien otsikon, joka kuuluttaa: "Ville 19v. nukkuu edelleen äidin ja isän vieressä!" Todennäköisesti ennen pitkää tulee aika, jolloin lapsi suorastaan vaatii päästä omaan sänkyyn, varsinkin jos se kaupataan hänelle merkkinä kasvusta ja itsenäisyydestä. Ei ole mitään todisteita siitä, että vieressä nukkunut ja pehmein arvoin kasvatettu lapsi olisi enemmän riippuvainen vanhemmistaan kuin alusta saakka omassa sängyssä tai omassa huoneessa nukkunut. Päinvastoin nämä lapset, jotka ovat koko elämänsä saaneet kokea, että vanhemmat ovat heitä varten, öin ja päivin, todennäköisesti kasvavat luottamaan itseensä ja omiin kykyihinsä ja uskaltavat itsenäistyä turvallisesti tietäen, että tarvittaessa heillä on aina mahdollisuus palata vanhempien siipien suojiin."
näistä ei vain puhuta, kyllä niitä vaan on! Kehtaisitkö sinä kuulutta maailmalle kun 19 v lapsesi nukkuu vieressäsi?
Tuota en ihan todella nielaise! Jos noin olisi, silloin oletan että on kehitysvammaisesta tms.kyse, eikä ole enää vanhemmallakaan palikat järjestyksessä.
Vai itsestäsikö puhuit? Vai saivarrellen että jokainen on jonkun lapsi?
mitä uskot, mulle ihan sama. Totta joka sana.
Ehkä jossain syvässä viidakossa on moinen tapa, muttei takuulla tämän päivän suomessa! Siitä olen niin helvetin varma!! Usealla 19vuotiaalla on jo hyvässä lykyssä vuosia ollut tyttö/poikaystävä tai viimeistään tuossa iässä on haku päällä.Ei todellakaan pidä juttus paikkaansa.
Ja mulla on iso otanta tähän ikäluokkaan, ympäristön lapset ovat tuossa iässä suurin osa jo olleet opiskelu/työpaikoillaan itsellisesti asumassa tms.
Onkohan sulla jotenkin perverssit päiväunet? Laitas väittees tuonne nuorten puolelle?
Minähän en tiedä onko vai eikö, mutta joskus todella tuntuu, että siellä "jossain syvässä viidakossa" ei ole läheskään yhtä outoja ja hassuja tapauksia ja tapoja kuin tässä meidän yhteiskunnassa.
Jos nyt oikein ajatellaan ja muistetaan ettei se insestikään ole vain mikään "pervessi päiväuni" vaan joillekin karua todellisuutta ja jostain on syntynyt käsitys peräkammarinpojista (ei siis missään seksuaalisessa mielessä). Itsekin tuosta jälkimmäisestä tiedän ihan tasantarkkaan tapauksen, jossa 50 mieskin vielä elää ns. äiti-poika-suhteessa; ei ikinä parisuhdetta tai ystäviä ollutkaan... Voisinko lähteä vannomaan, ettei todellakaan yksikään 19-vuotias nuku äitinsä vieressä (ilman mitään kehitysvammaa, ehkä henkinen vamma, joka hänelle aiheutettu psyykkisin keinoin)...? En. Uskaltaisinko sanoa, että tälläiset tapaukset kuuluu ehdottomasti marginaaliryhmään? Kyllä! Ja luojalle kiitos siitä.
kun mieheni kanssa tapasimme, lapsi oli melko pieni ja tottunut aina nukkumaan isänsä vieressä. Olisi ollut julmaa heti paiskata lapsi omaan sänkyynsä.
Keskustelimme asiasta lapsen kanssa, joka kyllä ymmärsi asian. Nukkuihan hän kotonakin omassa sängyssään. Aluksi teimme niin, että isä meni lasta nukuttamaan ja tämän nukahdettua nosti omaan sänkyyn. Sieltähän tenava pomppi herätessään takaisin, mutta nukahtamisen jälkeen kiikutettiin taas omaan sänkyyn.
Erityisen tärkeänä pidän sitä, että lapselle kerrottiin, että saat tulla viereen, mutta emme kaikki kolme mahdu tähän sänkyyn, joten sinut laitetaan nukahdettuasi omaan sänkyyn. Perustelimme järjestelyä myös sillä, että hänen sänkynsä oli minulle liian pieni. ;)
Vuosia on vierinyt, ja lapsi meillä ollessaan yhä mieluiten nukahtaa meidän sänkyymme. Isä jaksaa vielä raahata hänet omaan sänkyynsä. Ja aamuisin karmealla ryyd-loikalla tämä palaa takaisin. Vähän rasittavaa joskus, mutta loppujen lopuksi aika ihanaa. Olen ajatellut, ettei lapsi minua ainakaan ylenmäärin karsasta, kun peittoni alle kömpii.
Keskustelun voisit ehkä aloittaa siitä, että nyt olisi aika nukkua omassa sängyssä (ehdottomasti yhdessä äidin kanssa). Neuvottelun edetessä voisi sitten vähän antaa periksi, okei, saat nukahtaa meidän sänkyymme. Kuulostaako mahdolliselta?
Varsinainen kuningaslause: "Keskustelun voisit ehkä aloittaa siitä, että nyt olisi aika nukkua omassa sängyssä (ehdottomasti yhdessä äidin kanssa)."
Tarkoitin tietenkin, että KESKUSTELU pitäisi aloittaa äidin kanssa!. Joskus sitä toivoo, että kirjoitetun saisi kirjoittamattomaksi. Sortsi. :)
Olipas kerrankin järkevä kannanotto uusperheelliseltä! Noin se suhdekin varmasti etenee hyvällä tavalla, kun suvaitaan lapsen edun kannalta erinäiset kuviot! Se lapsi todella pitää sinusta, koska mönkii viereesi ja jopa saman peiton alle-olet saanut suuremman suosionosoituksen kuin tiedätkään!! Lapset kun eivät mielistele. Myös miehesi varmasti arvostaa sinua korkeammalle asenteesi vuoksi.
Olen hämmästellen lukenut näitä uusperheellisten kiukkuamisia asioista, milloin haukutaan lapset-milloin exät...eipä olla ikäänkuin pysähdytty miettimään asioita perusteellisesti ja ottamaan huomioon kuinka suuret tunteet eroperheiden takana ovat.Tietty jäävään itseni tästä, koska henk.koht.kokemusta ei ko.asiasta ole kuin tuttavien kautta ja luetut jutut.
Vaan voinpa siinä kohdin kokemuksen rintaäänellä sanoa, että ns.teiniliitotkin voivat kestää kauemmin kuin vauvan parkaisuun.Nyt yli 22vuotta yhteistä eloa kestänyt, eikä eroaikeita ole tullut.
Missä täällä nyt haukuttiinkaan lapset, uusioäidin toimesta? En minä vaan ole nähnyt..exien puolelta kyllä löytyy kiukkuamista kun isin tyttöystävän täytyy lähteä kodistaan tapaamisviikonlopuina..niitähän kiukkuamisia täällä saa lukea.. meillä mieheni lapsi on aivan ihana ja meillä on siis TODELLA hauskaa keskenämme. Vaikka onkin jo 5-vuotiaasta saakka nukkunut omassa sängyssään : )
Tarkoitin yleensä ko.palstan alta löytyviä tekstejä, niitä olen hämmästyen lukenut.Exät ovat usein ahdistavia pirttihirmuja ja lastensa isää hyväksikäyttäviä ja nykyiset taas vaikka mitä ala-arvoista. Ilmeisesti ne, joilla on asiat kohdallaan, eivät pahemmin kommentoi. Ja niitä on paljon, joilla uusperheen elämä on lähtenyt hyvin käyntiin ja entiset puolisot lapsineen tulevat kaikki hyvin toimeen.
Uskallan väittää, kun ei unohdeta, että lapsellakin on tunteet ja oikeus vaikuttaa asioihin-silloin tulee parasta jälkeä, eikä turhaa mielenpahoitusta kenellekkään. Lapset ovat usein(liian) kiistakapula, josta väitteleminen alkaa. Eiköhän kaikilla osapuolilla ole peiliin katsomisen paikka, kun aletaan järjestellä asioita uusien kuvioiden rakentamiseksi.
tuli niin hyvä mieli kiitoksista. Kiitos! ;)
Täytyy silti myöntää, että nieleskelyä on tullut harrastettua enemmän kuin laki sallii, mutta olen yrittänyt alusta asti asettua lapsen asemaan. Me kun emme saa valita, kenen syliin synnymme. Lapset eivät myöskään ole syypäitä isän ja äidin eroon, joten heitä on turha asialla rasittaa. Ja rakkautta saa tuhlata ylenmäärin, se on kasvavalle käyttöenergiaa.
Lapsen äiti oli aluksi erittäin hankala, mutta nykyisin kai kuvittelee asioiden muuttuneen itsekseen. ;) Soittelee minulle, kun on lasta koskevaa asiaa. Itse nautiskelen ajatuksella, että kostan kaiken kokemani vääryyden satakertaisesti, mutta jätän sen sitten tekemättä. Naiivisti kuvittelen, että lapsi aikuistuttuaan tajuaa, että olen asettanut hänet ykköseksi. Voipi silti olla, ettei tajua. Sille ei sitten voi mitään. :D
Kiva kuulla, että perheenne on kestänyt! Omassa tuttavapiirissäkin on yksi keski-ikäiseksi kääntyvä teiniliitto. Hyvää jatkoa!
...Paras tapa kostaa "vihamiehelleen" on, ettei ole hänen kaltaisensa...
Kuulostat tosi viisaalta naiselta ajatuksinesi.Kyllä lapset kasvettuaan alkavat useimmiten pohdiskelemaan yllättävänkin vanhoja asioita.Äitinä olen itsekkin saanut hämästyä asioista, jotka lapset ottavat puheeksi nyt vanhempina.Olen saanut sekä ilostua, että myös nolostua/hävetä kuinka lyhytmielinen olen itsekkin joskus ollut:/
Mutta elämä opettaa, mikäli ottaa ne opetukset kriittisesti vastaan...esim.ei se oma pelikuva aina oikeassakaan ole...
Itse olen kasvanut ns.uusperheessä ja sisarpuoleni ovat kyllä muistaneet isäni olleen heitäkin kohtaan "parempi kuin monen biologiset isät".Niinettä kyllä lapset kasvettuaan aikuisiksi muistavat lapsuudenaikaisetkin tapahtumat.Onnea elämääsi, saman toivon muillekkin ikään ja säätyyn katsomatta.
jaksan vielä uskoa tähän maailmaan. Se on sittenkin totta että osa meistä kasvaa oikeasti aikuiseksi ja myös käyttäytyy sen mukaisesti.
Olen muuten itsekin huomannut että se karmean koston kuvitteleminen on tosi terapeuttista, kunhan jättää sen koston lopulta totetuttamatta. Kaikkea ei vaan yksinkertaisesti voi painaa villasella tai unohtaa noin vain. Tunteita ei pidä kieltää, mutta omaa käyttäytymistään voi aina ohjata.
taidan olla kylmä ja ilkeä äiti, mutta kyllä mielestäni lapsi nukkuu sängyssään. meillä ei ole vietetty yhtään yötä samassa sängyssä, eikä ihan vähällä vietetäkkään. mielestäni lapsi ei jää läheisyyttä paitsi jos sitä annetaan ja jaetaan valveilla ollessa. olen myös omalla kohdallani varma, että jaksan valveillaoloajan paremmin vastata lapsen tarpeisiin kun saan unirauhani. uskon myös lapsen nukkuvan paremmin kun ei "tarvitse" vaeltaa oman ja äidin sängyn väliä. huolimatta siitä, että kummallakin on omat sänkynsä, olen tietenkin joka hetki yöllä lapseni käytettävissä jos hän tarvitsee minua. ainoa vaan, että eipä ole kaipaillut kuin sairaana ollessaan yöläheisyyttä.
aloittajalle on taidettu kyllä näyttää paikka tyttöystävän perheessä. olen sinänsä myös sitä mieltä että lapsen etu ja hyvinvointi menee kaiken edelle, mutta vain oikeasti tärkeissä asioissa. en pysty ymmärtämään mitä lapsi tekisi sängyssäni silloin kun miesystävä on kylässä. tai miksi hankkia miesystävää, jos on tärkeämpää jakaa sänkynsä ja yönsä lapsensa kanssa.
ainoa neuvo aloittajalle on kehoittaa keskusteluun, jos tyttöystävän kanssa suhde on säilyttämisen arvoinen. jonkin sortin vastakkainasettelua ja valtapeliä on ilmassa. ehkä kannattaisi järjestää yhteistä aikaa ilman lapsia, jossain mukavassa paikassa. siinähän se selviää onko kipinää teidän kahden välillä ja jos on, ehkä tyttöystävä haluaa samaa kotonakin sitten :)
Vielä kommentoisin sinulle, sekä näille jotka eivät asiaa tunnu ymmärtävän.
Elämän perusasioiden oppimisista yksi on yksin nukkumisen taito. Mitä myöhemmälle sen jättää sitä vaikeampaa se on. Jos lapsi tulee yöllä viereen tärkeää on viedä hänet takaisin omaan vuoteeseen. 6-vuotiaalle voi aivan hyvin selittää, että hänen täytyy nukkua omassa sängyssään, että kaikki nukkuvat omissa sängyissään.
Ei parisuhteenne onnistu jos ei teillä ole yhtäkään paikkaa mihin ei lapsi pääse. Yleensä ainut mahdollinen sellainen on juuri makkari ja sänky. On väärin tyttöystävältäsi opettaa lasta nukkumaan yhteisessä sängyssä. Lapsi oppii nimittäin just siihen mihin äityli sen opettaa.
Läheisyystankkauksen lapsen kanssa voi hoitaa muualla, kuin sängyssänne lapsen kanssa. Sano naisellesi, että paijaa lastaan illalla niin paljon, että kiintiö tulee täyteen. Sitten yö rauhoitetaan teille kahdelle ja kunnolliselle yöunelle. Jos naisesi kuitenkin haluaa nukkua lapsensa vieressä, nin ängetköön sitten itse sinne lapsen sänkyyn, mutta ei sekään ole oikein. Kyllä lasten pitää nukkua omassa sängyssään ja puolisoiden yhdessä.
Minusta myös se että lapsi ajaa sinut sängystänne, antaa täysin väärän kuvan lapselle aikuisen paikasta ja parisuhteestanne. Ja jos oma lapsi riittää kumppanin korvikkeeksi ja myös unikaveriksi, niin minkä vuoksi tällaiset vanhemmat siten etsivät uutta aikuista kumppania itselleen? Eikö yksi vaihtoehto olisi pysyä yksin ja elää elämäänsä vain lapselleen?
Summa Summarum:
Lapsen paikka EI ole äitinsä vieressä vaan siinä nukut SINÄ! Aloittakaa lapsen vieroittaminen välittömästi, meillä siihen meni tasan kaksi yötä, sen jälkeen avokin neiti on nukkunut omassa punkassaan. Minua suorastaan raivostuttaa lukea juttuja joissa uusi kumppani ajetaan sohvalle kuin perheen koira jotta pikkuprinssi tai prinsessa saa tulla isukin tai äitylin kainaloon nukkumaan... yääähhhh!!! On täällä ollut tarinoita siitäkin että vasta perheneuvolan asiantunteva työntekijä on saanut vanhemman tajuamaan tilanteen että lapsen paikka on omassa sängyssään eikä vanhempansa ja tämän puolison sängyssä.
Eihän se pariskunta edes asu yhdessä, joten sen ukon on parempi olla leikkimättä herraa talossa ja määräillä mitään nukkumisasioita. Menköön omaan kotiinsa, jollei miellytä.
Ja mitä tulee sohavalle ajamiseen, tiedätkä-moni nainen joutuu joka yö vaihtamaan nukkumapaikkansa esim.sohvallle, koska vieressä korisee kuorsaaja! Ja jos erehtyy jäämään suoraan sohvalle nukkumaan, siitäkin kuorsaaja on turpa rullalla.
Ja itse asiaan, en tajua miksi aikuiset huutaa että lapsen pitäisi nukkua yksin ja eivät itse kuitenkaan osaa nukkua yksin.Pienellä lapsella voi olla vaikka pelottavia mielikuvia tms.joitten takia hakeutuu esim.äidin viereen. Antaisin lasten tulla viereen, tulivatkin kun olivat pieniä.Eivät enää kouluiässä tulleet.
...pienokainenhan voi mennä rikki ja saada pysyviä traumoja jos joutuu nukkumaan ihan yksin omassa turvattomassa sängyssään. Tää nykyajan ylipaapominen lasten suhteen saa "terveellä" järjellä varustetun ihmisen kyllä ymmälle. Mitä tulee tuohon etteivät asu yhdessä... vielä. He ovat kuitenkin pariskunta. Nyt on korkea aika alkaa lapsen opettelu sinne omaan sänkyyn.
Viimeiseen vielä... eli jos kerran lapsiraukkaparka joutuu nukkumaan yksin ja hylättynä niin nukkukoot julmat aikuisetkin yksin. Jos pariskunta ei halua nukkua erillään niin eikun kakarat samaan sänkyyn koska ei heitä voi edellyttää yksin nukkumaan kun ei aikuisetkaan... Aika kestämätöntä argumentointia sinulta.
Ps. Ketjun aloittaja! Mikä on tilanteenne nyt? Oletko ottanut asian puheeksi tyttöystäväsi kanssa?
Helvetin helppo sanoa mikä auttaa väsymykseen, se on uni! Jätkä menköön omaan kotiinsa nukkumaan, niin on taattu unirauha. Miksi helvetissä on pakko tunkea oloihin, joissa jokin mättää.
Ex-sinkkumiehellä ei takuulla ole lapsia, helppohan se on sivusta muitten kakaroista iskeä kommenttia.
Ero on tarpeeksi traumaattinen kokemus lapselle, ei siinä tarvita ketään vieraita jätkiä huutamaan, että ei saa nukkua siellä tai täällä.Millä helvetin oikeudella vieras ihminen tulee määräilemään toisten nukkumisjärjestelyjä?! Sille kaapin paikan näyttämiselle pitää antaa kunnolla aikaa. Onhan aikuisenkin kohdalla eroprosessin päässä puimiseenkin, tunteineen muineen katsottu kestävän vähintään 2 vuotta!
Mitähän tuohon sanoisi... Olet niin avarakatseinen että parempi antaa olla. Kaltaisesi keskustelijat kuvaavat hyvin Suomi24:n tasoa.
Ja joo mulla ei ole omia kakaroita, eikä tule. Tuosta lapsipuolestakin on riesaa kylliksi :)
Mikä tekee sinusta ylempiarvoisen kuin lapsesta? Et ole edes sen lapsen isä, miksi siis sinun tahtosi olisi arvolla 1?
kirjoituksessa kysyttiin asiallisia kommentteja siihen, miten kaikille saataisiin yöllä leporauha ja riittävästi unta, eikä siitä, että joku tulisi määräilemään. Taisit tuoda nyt pintaan jotain omista kokemuksistasi Vai ;-)
Jokainen nukkuu omassa kodissaan, siinäpä se pätevin lääke unettomuuteen.
Pyh, unettomuuteen auttaa hyvä ruoka, vähän napanderia, sauna ja kunnon seksi kumppanin kanssa ja lapset poisaikuisten makuuhuoneesta!!
olen ns.uusio-isä kahden lapsen yh-perheessä.oman kodin jätin tän ihanuuden vuoksi ja törmännyt myös tähän ongelmaan toistamiseen.jotenkin ei tunnu luonnolliselta mennä rakkaani viereen nukkumaan,kun vuoron perään tulee 9v tyttö tai 12v poika viereen.tai sitten kun saamme heidät omiin sänkyihinsä niin tarttee olla valot päällä ja joku elokuva päällä.nyt lukenut netistä jot onko tää yleistä ja näyttää olevan ainakin jonkin verran.mitä uusio-isä voi tehdä asialle?joo vedän tossa mäyriksen kaljaa tai sitten teen 15 tuntista työpäivää ni johan uni tulee niin voinhan mennä sohvalle nukkumaan.vaan pointti onko se nyt ihan jees jotta nukutaan noinkin ikäisten lapsien kanssa samassa sängyssä yöt?sekstailla voidaan sitten harrastaa vaikka kaupungin puistossa jos siltä tuntuu,kun ei muuta paikkaa näytä löytyvän.
Meillä oli sama tilanne kun aloin 2v sitten seurustella miehen kanssa jolla 2 lasta. Lapset asuvat meidän kanssa. Alkuun silloin 5-vuotias kömpi meidän väliin ja en saanut enää nukuttua ollenkaan. Mulla on lisäksi refluksitauti ja jos herään kunnolla yöllä niin alkaa närästämään. Tein sitten selväksi miehelleni, että lapsen pitää nukkua omassa sängyssä ja piste. Niin kerrottiin hänen tytölle asia ja siitä eteenpäin hän nukkuu omassa sängyssään :)
Ajattelisit hieman asiaa lapsen kannalta. Hän näkee tilanteen näin: Hän on tottunut nukkumaan halutessaan äitinsä vieressä. Mutta hänen kotiinsa ja hänen äitinsä viereen tulee silloin tällöin yöksi vieras mies. Lisäksi mies on vihainen siitä, jos lapsi haluaa tulla äitinsä viereen. Miltä sinusta tuntuisi?
Joo, siis tosi lapsellisia aikuisia ihmisiä täällä kirjoittaa. Kyllähän aikuinen pärjää yön hyvin yksikseen, mutta lapsi saattaa kaivata turvaa. Ihan aikuiset miehet täällä ruinaavat petikaveria, säälittävää. Ei siinä paljon lasta ajatella. Huh,huh.
Nukuppa kotona vaan, ja jos naisesi pyytää kylään sano suoraan, ettet saa nukuttua kun lapsi on samassa sängyssä. Ja suosittelen olemaan niitäkin öitä omassa sängyssä kun lapsi on isällään, josko vaikka vastapuoli ymmärtäisi yskän.
Omalla kohdallani kävi niin, että mieheni ex ilmoitti että minun pitää nukkua muualla kun miehen tytär on meillä, jotta tytär saisi nukkua isänsä vieressä, HEI oikeesti! Muksu oli silloin jo 8v. Mieheni ilmoitti heti, että meillä parivuode on aikuisten paikka, ja jos ei kelpaa voi pysyä pois. Hyvin on tyttö nukkunut omassa sängyssään. Tuosta tilanteestakin on jo monta vuotta.
Ei tule ongelmia uudessa suhteessa, jos lapselle on tehty jo vauvana selväksi, että oma sänky is the best ! Lapsen läheisyyden kaipuu ja tarve on suurin päiväsaikaan, syli, halit, pusut jne. Yöllä nukutaan omassa sängyssä !
Meillä jos mieheni on yövuorossa töissä 9 ja 10 vuotiaat lapset saattavat nukkua vieressäni mutta heillä kyllä on omat sängyt joissa nukkuvat ku olemme kummatkin kotona välillä jos 9 vuotias näkee painajaisia on hän tervetullut viereemme nukkumaan vaikka sänky olisi kuinka ahdas.