Elikkäs, meillä on ollut perheessä monia vuosia isoja koiria (mastiffeja) ja nyt meille tuli pyreneittenmastiffi. Mutta silti vaikka meillä on koira, minulla on hirveä koirakuume. Haluaisin ihan sen oman koiran jonka saisin kouluttaa omalla tavallani ja jonka kanssa saisin harrastaa kaikennäköistä. Olen ajatellut jo pitkään kultaistanoutajaa ja nyt sitten olisin varma että sellaisen haluaisin, mutta haluaisin kumminkin että koira saisi hyvän elämän ja tulinkin ajattelleeksi että sopisiko tämä koira minulle. Olisin valmis käyttämään koiraa päivittäin lenkillä. Kesällä kuljemme usein metsässä ja talvella hiihtelen sekä reippailen luonnossa. Haluaisin koirastani hyvän ystävän ja kaverin luontoretkille yms. olisin kiinnostunut harrastamaan agilityä, mutta en välttämättä lähtisi kilpailemaan mihinkään enkä viemään näyttelyyn (tai mistä sitä ikinä tietää vaikka veisinkin näyttelyyn). Olen ainakin tätä pyreneittenmastiffia tykännyt kouluttaa, mutta ongelmana se, että tämä on niin voimakastahtoinen rotu ettei se järin ole innostunut mistään koulutushommista. Kultainennoutaja olisi kumminkin rotu, joka olisi koulutettavuudeltaan paljon helpompi kuin pyreneittenmastiffi.
Kertokaa mielipiteitä asiasta! Ai niin, minkä hintaisia nämä noin suurinpiirtein ovat?
Kertokaa mielipiteitä asiasta! Ai niin, minkä hintaisia nämä noin suurinpiirtein ovat?
Vastaukset 7
Vanhimmat
rotu siis, erittäin miellyttämishaluinen ja ihmisrakas. ainoa huono puoli pennussa (meillä 10kk) on se että vaikka perustottelevaisuus on mielessä, välillä löytyy silti jotain paaaaljon mielenkiintoisempaa esim toinen koira, lenkkeilijä, tuulen viemä lehti, loriseva vesi, vierivä lumi, ymsyms... ja perään mennään ja lujaa. eli vapaana ei juurikaan pidetä, meilläkin lähtee kaverilleen kylään heti kun remmi irtoaa.
agilityynhan pääsee vasta kun koira ei karkaile joten joudutaan vielä odottelemaan kunnes järki ja ajatus kohtaa.
Heippa!
Itse siis omistan myös 10kk ikäisen kultsun, kuten edellinenkin vastaaja. En tiedä, onko urosten ja narttujen välillä suuria eroja, mutta itselläni on uros. Ajattelin joskus aikoja sitten, että kultsu on erittäin ihana ja helppo rotu, mutta mielipiteeni on hivenen muuttunut. Jos nyt ensin kerron muutaman huonon puolen, joita olen havainnut meidän pojassa (huom! mikään koira ei ole ikinä täydellinen, että en minä sillä näitä neg. asioita kirjoita, että haluaisin koiran, joka ei omaa mitään huonoja puolia. Jokaisessa on aina jotain pientä;)).
Elikkä kultsut ovat usein niitä koiria, joille maistuu kaikki kenkien ja huonekalujen väliltä. (Roduissa on huomattavia eroja tuhoamisen suhteen!) Meillä meni kaatopaikalle mm. keittiön pöytä tuoleineen, puinen kenkäteline sekä lipasto, jotka kaikki oli kaluttu erittäin hurjannäköisiksi. Emme kuitenkaan käyttäneet mitään vippaskonsteja pureskelun kitkemiseksi pois, vaan se väheni pikkuhiljaa ja nykyään poika saattaa nakerrella korkeintaan listoja. Jo noin 5 kk iässä loppui varsinainen tuhoaminen, jonka jälkeen on kalusteita uusittu, eikä niihin ole poika enää käsiksi käynyt.
Toiseksi kouluttaminen EI ole todellakaan helppoa! Ollaan käyty noutajille tarkoitetussa koulutuksessa ja kun siellä olen silmäillyt muita noutajia, niin aika hankalaa on jokaiselle ollut saada koira tekemään käskettyjä juttuja. Kovin kiinnostaa kiakki muu. Kultsut ovat erittäin itsepäisiä. Vaikka monet sanovat, että ne ovat myös miellyttämishaluisia, niin sitä en ihan 100% allekirjoita. Jossain määrin kyllä ovat, mutta ei niitä voi verrata esim. saksanpaimenkoiriin tai muuhun vastaavaan rotuun. Meillä itsepäisyys korostuu etenkin ulkoillessa; hihnassa kiskominen ja hyppiminen (lisäksi hihoihin tarraaminen) sekä kaikenlainen protestointi on arkipäivää. Ehkä se koulutus vaatii vaan paljon enemmän aikaa ja kärsivällisyyttää kuin joillain muilla roduilla, mutta voin sanoa, että hankalaa on todella! Ja todella kaikki kävyt ja puskat kiinnostavat paljon enemmän kuin oma omistaja=)
Siitä en sitten tiedä, onko se varsinaisesti huon puoli, mutta usein kultsut ovat myös aika ahneita ja kovia namien perään. Ongelma siitä muodostuu lähinnä ulkosalla, kun kaikkea on pakko päästä maistamaan (maha sekaisin usein siitä syystä kun kaikki paikat kolutaan). Tarkkana saa olla, kun pojan päästää meidän luppakorvakanin huoneeseen, ettei papanat lähde lattialta parempiin suihin. Joskus on vahingossa ehtinyt napata muutamat papanat. Mutta kyllä ruoka kuin ruoka kelpaa meidän pojalle. Totta kai on muistettava varsinkin pentuna syöttää kunnon ruokaa, mikä ei kasvata koiraa liian nopeasti ja on muutenkin erittäin hyvänlaatuista.
Muuten ollaan oltu erittäin tyytyväisiä rotuvalintaamme. Ei ole vielä ollut mitään ongelmia koiran sosiaalisien taitojen kanssa, vaan poika on tullut ihan 100% hyvin toimeen kaikkien koirien ja ihmisten kanssa. Ikääkin on kyllä vasta niin vähän, että voihan tuokin asia vielä muuttua vuosien saatossa. Mutta ikuisen ystävän olen ainakin saanut itselleni
taidan olla vielä ruusunpunaiste lasit silmillä...
vaikkakin meidän tyttö ei ole rouskuttanut kuin parit korkokengät (mitäs jätin kenkäkaapin oven auki) ja paaaaljon kertakäyttömukeja. aloin antaa kuivamuonan kuivana heti pentuna ja paljon luita, liekö vaikuttanut asiaan.
kouluttaminen on sinällään helppoa että namipalkalla tuo tekee vaikka kuperkeikan takaperin, mutta todella heti kun jotain mielenkiintoista ilmaantuu niin...yksinäni komentelen.
ruokahalua on ja riittää, hyvin tyypillistähän se rodulle on. nykyään vatsa pysyy hyvänä, mutta puuhakas tyttö kun on niin takapiha on kuin miinakenttä, kuoppia ja kekoja täynnä. joten jos suunnittelee istutuksia yms kaunista puutarhaa, unohda!!
meidän tyttö siis Vofcit´s kennelistä sijoituksessa, mutta harvakseen on näyttelyssä käynyt. tokoa ja agilityä olisi tarkoitus harrastaa, kunhan ehtii ja neiti hieman malttaa käyttäytyä.
meillä taas oli uros joka pentuna yhtään liioittelematta tuhosi vain yhden kengän. ja omasta mielestäni kultsu on kyllä kaikkein helpoimmin koulutettavia rotuja juuri miellyttämisenhalunsa ja pehmeytensä vuoksi. varmaan on kovempiluonteisempiakin kuin tämä meidän yksilö mutta silti näin voisi yleistää ja omistajastahan se on kiinni saako koiransa koulutettua oli miten hankala tahansa. oli meilläkin murrosikä vuoden vanhana.
meidän poika oli sen verran mamis että agilitytelineet vähän kauhistutti. hyvä tokorotu. rakastaa lapsia. usein allergioita.
kirjoitus oli kuin omasta suustani ja omastakymmenkuisesta kultsusta kerrottua!! Aivan uskomatonta.Siis minäkin kuvittelin "vähempitöiseksi" jos tuollaista sanaa käyttäisin.Ja kova hyppimään vaikka käydään jo koulussakin.Raju kuin mikä leikeissään, pienempänä suorastaan lensi ilmassa sohvatuolista toiseen! MUTTA tietenkin se on ihana niinkuin kaikki koirat! Minulle on sanottu että kultainen noutaja rauhoittuu itsestään puolitoistavuotiaana.Oli miten oli mutta vilskettä se kotiin tuo!
Useamman kultsun plus yhden "väärärotuisen" omistajana voisin sanoa, että urospentu tuhosi pari kaukosäädintä, nakersi yhtä listaa ja hajotti yhdet sandaalit.
Tytöt eivät ole vastaavia tuhoja tehneet. Koirat touhuavat paljon keskenään ja kaikki ovat koulutettuja. Toki ulos mentäessä ollaan kaikki niin innoissaan, että menee lenkkien alku touhotukseksi. Kyllä ne tottelee käskyjä ulkonakin, paitsi jos on joku pentu (kaikkien mielstä super ihanaa), täytyy vaan ottaa kuonon alta kiinni ja kiinnittää huomio takaisin minuun ja matka jatkuu ongelmitta. Ihana rotu, ei voi muuta sanoa. Hintahaarukasta sen verran, että n. 850-1100€. Voit katsella lisää rotuyhdistyksen sivuilta www.goldenring.fi. Muuten, näyttelyissä on ihan kivaa ja voihan sitä kerran käyttää, on ihan mukava saada ulkomuototuomarin pidä koiran ulkonäöstä. Sopivat muuten laumaan todella hyvin.
Meillä ei narttu ole tuhonnut YHTÄÄN mitään! Johtuisiko siitä että aina on ollut pahvirullia, leluja tms. muuta mietittävää? Mökillä voi pitää vapaana, on poissa näkyvistä korkeintaan pari minuuttia, sitten tulee tarkistamaan ovatko kaikki paikalla. Ainoa vika on murraaminen silloin kun jokin ei mielytä... joko kaverit tai joku ihminen. Narttu tietää kyllä että murinaa ei siedetä ja tulee pyytämään "anteeksi", mutta ikävä piirre silti.