Haluaisin apua...

keinoja ole, mutta tuli mieleen, että onko lapsella hoidossa mukana kotoa joku tuttu/rakas esine esim. pehmoeläin, johon voisi turvata? Jos mikään ei todellakaan auta, mitä yrität niin lohduttaudu sillä, että kyllä hän joku päivä lopettaa sen itkemisen ; ) Tiedän, että on rankkaa kuunnella pienen lapsen itkua päivästä toiseen, mutta kun tiedät, että hänellä on kaikki perusasiat hyvin eli itkee vaan ikäväänsä niin tiedät, että sinä ainakin olet työsi hoitanut hyvin! Tsemppiä sinulle ; )

Ensimmäisenä tuli mieleen että joku äidille/kodille tuoksuva vaate,vaikka äidin t-paita voisi tuoda lohtua.Ehkä valokuva,mitä voi katsella kun ikävä tulee..joskus omat rattaat on tuonut lohtua,lapsi on sitten istunut niissä ja katsellut toisten touhuja sieltä(kai se tuo turvallisuutta kun on omat rattaat,eikä muut ole ihan iholla kiinni),oma rakas lelu,ihan mikä vaan.Keskustele asiasta äidin ja isän kanssa jos tilanne ei ala helpottaan,kysele oisko heillä mitään ideoita miten lapsen jäämistä ja olemista voisi helpottaa.Toki sekin pitää muistaa että toisille vain äidistä ero on kauheaa ja tottuminen kestää pitempään.Eipä sille itkevälle lapselle voi tehä muuta kuin tarjota syliä,harmi vain kun se aika on sit poissa toisten kanssa olemisesta.Siinäpä muutama pikku kikka.

vastaavasta. Lapsi itki koko ajan, ainoastaan silloin kun otin syliini, rauhoittui. Tätä jatkui 4 kuukautta, jonka jälkeen alkoi reipastua, itku loppui ja alkoi touhuta muiden lasten kanssa. On nyt 4-vuotias, todella reipas ja ihana neiti. Joillakin lapsilla se vain ottaa lujille, vieras paikka ja vieraat lapset. Tämä tyttö oli tullessaan hoitoon 10 kuukautta, mutta kuten sanoin sen reippaampaa lasta saa hakea!Joten kyllä se helpottaa ajan myötä.

Lapsi viestittää itkullaan kiintymystä omiin vanhempiin. Itse koen omassa perhepäivähoitajan työssäni hyvänä asiana että lapset osoittaa tunteitaan, joskus itkulla niin kui sinun lapsesi. Minun tapani on pyytää äidin, jokin pieni vaatekappale, joka tuoksuu äidille, mukaan hoitoon. Myös äidin valokuva on hyvä lapsella mukana, jotta hän pystyy kannattelee omaa tunettaan äitiin, ja näin ollen ikävä saa siedettävän muodon. Lapsen ikävää ei voi vähätellä ja työntää syrjää. Lopulta lapsi huomaa että äiti ei häntä hylkää vaikka hoitoon tuokin, rytmi tuo pysyvyyttä ja lapsi oppii tunnistamaan päivän tapahtumista jo hyvin pienenä, milloin äiti sitten tulee.

Lapsella on kyllä oma unilelunsa aina hoidossa sekä vanhempien valokuva, mutta nekään ei juurikaan auta asiaa, itkee siltikin. Täytyy vaan toivoa, että tottuisi piakkoin joukkoomme.

kantoliinassahan lapsi saattaisi rauhottuu tai repussa, voisit olla muiden kanssa. Varsinkin jos on semmoiseen tottunut. Voi noinkin isoa kantaa. Ehkä sitten helpottais.