valitseeko

Yleisesti ottaen nykyään haetaan kai ns. hyvää tyyppiä. Työnantajille taitaa nykyään riittää, että opiskelut ovat sujuneet ihan kohtuullisen hyvin, vitosen guru taitaa olla lähes samalla viivalla 3,5 keskiarvon kaverin kanssa.Loppu riippuu kai sitten ihan siitä, millainen tyyppi ja hakemus on kyseessä. Ehkä ajatellaan, että 5-keskiarvon kaverilla ei ole koulun lisäksi muuta elämää -> "ei kaikkia tarvittavia taitoja meille", ei ihan kaikki kohdallaan.

Kyse ei ole pelkistä numeroista. Kumpikin ääripää asteikolla on aina jotain hieman outoa. Jos olet keskittynyt vain opiskeluihin, et omaa työkokemusta ja todistuksessa seisoo rivi pelkkiä vitosia, saattaa työnantajassa herätä kysymys koskien henkilön sosiaalisia taitoja. Onko tapaus istunut kaikki illat kotona lukemassa? Vähän niinkuin että Get a life...

Toisaalta omalla alallani (taloushallinto) hyvät arvosanat ovat jopa edellytys, jos haluaa "The Big Four" -tilintarkastusfirmoihin töihin.

En menisi siis yleistämään. Varsinkin jos saa hyviä arvosanoja ja omaa alan työkokemusta. Eihän se, että hanskaa monta asiaa ja osaa organisoida, ole muuta kuin meriitti. En sen sijaan suosittelisi mitään akvaarioelämää ainoana seurana tenttikirjat.

No enpä usko. Jos itse saisin valita, ottaisin parhaiten menestyneen. Se kertoo motivaatiosta, ahkeruudesta ja alan osaamisesta. Luulisi, että työnantajalle tärkeintä on se alaisen tekemä työ, eikä sen sosiaalinen elämä.

Varsinkin aloilla, joilla on kova kilpailu, koulussa pärjääminen on todennäköisesti aika tärkeää. Loppujen lopuksi hyvin harva on puhdas vitosen oppilas, uskoisin. Aina on perfektionisteja ja pakkomielteisiä, mutta harva pystyy olemaan KAIKESSA niin hyvä.