Tällä palstalla olevat ihmiset varmaan osaavat vastata tähän kysymykseen;
mikä on niin pakonomainen tarve oman, biologisen lapsen hankkimiseen, varsinkin jos se on erittäin hankalaa? Miksette adoptoi lasta? Maailma on täynnä lapsia huonoissa oloissa ja ilman vanhempia. Jotkut kertovat käyneensä hedelmöityshoidoissa useita vuosia ilman tuloksia. Miksei maailmassa valmiina oleva lapsi kelpaa? Onko kyse vain pakonomaisesta tarpeesta jatkaa omia geenejään? Tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä, en vaan voi tätä itse ymmärtää.
mikä on niin pakonomainen tarve oman, biologisen lapsen hankkimiseen, varsinkin jos se on erittäin hankalaa? Miksette adoptoi lasta? Maailma on täynnä lapsia huonoissa oloissa ja ilman vanhempia. Jotkut kertovat käyneensä hedelmöityshoidoissa useita vuosia ilman tuloksia. Miksei maailmassa valmiina oleva lapsi kelpaa? Onko kyse vain pakonomaisesta tarpeesta jatkaa omia geenejään? Tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä, en vaan voi tätä itse ymmärtää.
Vastaukset 17
Vanhimmat
asia ei ole ihan niin yksinkertainen. varmaan monelle meille yrittäjälle adoptio lapsi olisi oikein passeli juttu. Itselle adoptio lapsi kävisi hyvin eikä minulla ole mitään pakonomaista tarvetta jatkaa omaa sukuani...MUTTA MUTTA MUTTA en tiedä kuinka paljon tiedät adoptiosta mutta voin kertoa ettei ole ihan helppo projekti vaan monia vuosia kestävä prosessi ja silti kaikilla ei ole mahdollisuutta adoptio lasta saada edes ulkomailta. Yksi suurin syy on varmasti raha. Adoptio on hyvin kallista joten se on mahdollista usein vain hyvin varakkaille ihmisille. Adoptiota varten täytyy myös usein olla ollut esim. naimisissa 2-3 vuotta. Se on monelle kompastuskivi. Jos ei vielä ole naimisissa(vaikka yhdessä oltaisiin oltu monia vuosia) on varmasti kivampaa yrittää lasta hoidoilla vaikka useammankin vuoden ajan kuin vain odotella tämä aika. Eli adoptioon liittyy paljon asioita, ei pelkkä kodittoman lapsen "palastaminen"..
bologisia lapsia että adoptoitu lapsi. Biologisten lasten saamiseksi kävimme hoidoissa kahdeksan vuotta ja niihin paloi rahaa niin että mitään muuta emme tehneetkään. Loppusummaa emme laskeneet. Mutta saimme hoitojen avulla kaksi lasta.
Kolmannen adoptoimme. prosessi kesti 2½ vuotta ja maksoi pienen henkilöauton verran. Meidän perheellemme adoptio oli paljon nopeampi, varmempi ja tod. näköisesti myös edulisempi vaihtoehto.
Mutta olet oikeassakin, lastenkodeissa on myös paljon lapsia, jotka eivät ole vapaina adoptioon.
hyvin ja tiiviisti sanottu, jaja. Olen samoilla linjoilla pitkälti.
Lapsettomuushoitoihin suhtautumistaan on tosi vaikea kuvitella etukäteen, sillä yleensä lapsettomuusongelmat tulevat aika lailla yllättäen eteen. Lehdissä saattaa olla kärjistettyjä juttuja, joiden perusteella voi ehkä päättää, että "jos ei lasta tule niin hoitoihin ei mennä, vaan mielummin adoptoidaan".
Näin minäkin ajattelin vielä vuosi sitten, pitkään yritettyämme ja juuri ennen tutkimuksiin hakeutumista. Vaan kuinkas kävikään, koeputkihedelmöitystä ollaan jo kerran ehditty kokeilemaan. Mitään vuosikausien exodusta tästä ei meille kyllä tule, muutama yritys riittää ainakin minulle ja mielenterveydelleni. Toivottavasti tulos on toivottu!
Adoptio on sitten ihan oma juttunsa. Monet maat ovat kiristäneet vaatimuksiaan, ja joka tapauksessa edessä on vuosikausien odotus - joka ei välttämättä edes johda lapsen saamiseen. Jotain osviittaa antanee sekin, että viime vuonna Suomeen adoptoitiin 300 lasta ulkomailta, kun koeputkilapsia syntyi 3000 - muista, lievemmillä lapsettomuushoidoilla alkunsa saaneista puhumattakaan!
Kyllä adoptio on nykypäivänä vielä tosi harvinaista "eliittiherkkua", helpompi on ainakin aloittaa hoidoilla. Tältä ainakin minusta tuntuu.
kymmenet vanhemmat ADOPTOIVAT vuosittain! Mihin purnaamisesi perustuu?
Ei tarkoitukseni ollut purnata tai tuomita kenenkään ratkaisuja, vaan olen tuota asiaa joskus mietiskellyt itsekseni ja ajattelin kysyä teiltä, joita asia mahdollisesti koskettaa. Eikö hedelmöityshoidotkin ole tosi kalliita ja jopa rankkoja, sekä elimistölle että parisuhteelle? No, kuten sanottu, en halunnut olla mikään tuomionpasuuna, kunhan vaan halusin kysyä mielipidettä henkilöiltä, joille asia on ajankohtainen. Onnea vaan kaikille valitsemillaan teillä :)
että kaikki eivät saa lasta millään "keinolla". Itse yritettiin biologista "hoidoilla" mutta luovuttiin koska ajateltiin myös että samalla rahalla voimme adoptoida. Sekään ei onnistunut koska sairastuin syöpään.
Ja kuten tuossa edellä mainittiin, adoptio on pitkä ja monimutkainen prosessi. On paljon helpompaa ja luonnollisempaa yrittää ensin biologista...
kaikki saa lasta millään keinolla mutta en nyt tarkoittanutkaan sitä, vaan nimenomaan vaihtoehtoa hedelmöityshoidolle.
Olen pahoillani teidän puolestanne, koska ette ole lasta saaneet.
moikka!
meillä tilanne on tämä, että lasta alettiin toivomaan kun olin 21v. ja nyt aikaa mennyt 2,5v. joten iän puolesta emme edes pystyisi vielä alkaa adoptioprosessiin. jonotamme parhaillaan julkiselle jonoihin ja olemme päättäneet, että käymme lävitse heidän tarjoamat hoidot ja jos ei tulosta synny, niin sitten siirrymme adoptioon.
Adoptio tuntuu kyllä meille hyvältä vaihtoehdolta, mutta koska se on kuitenkin melko rankka ja kallis projekti, niin haluamme katsoa ensin hoidot läpi.
mielestäni meidän kohdalla on hyvä että ennen prosessiin ryhtymistä, olisimme katsoneet koko hoitorumban läpi ja nähnyt sen, ettei biologisen lapsen saanti onnistunut. sitten voisimme "heittää hyvästit" koko lapsettomuudelle ja jatkaa matkaa kohti uusia haasteita. itse ainakin haluan käydä tämän vaiheen rauhassa loppuun ja samalla käsitellä asiaa.
monet sanovat, että jos lasta ei ala kuulumaan, niin ei mennä hoitoihin vaan suoraan adoptioon. asia ei kuitenkaan ole ihan noin yksinkertainen kun oikeasti on siinä tilanteessa...
Mielestäni halu saada biologisesti oma lapsi on maailman luonnollisin tarve.
Ainakaan meille lapsen yrittäminen ei ole millään tavalla pakonomaista, eikä edes valtavan suuri stressitekijä elämässä, vaikka lapsettomuushoidoissa käymmekin.
Meille on tärkeää, että kaikki on yritetty. Myöhemmin ei tarvitse miettiä olisiko tämä tai tuo auttanut.
Adoptio tässä parisuhteessa ei ole välttämättä paras ratkaisu.
Valinnat riippuvat niin monesta eri tekijästä ettei niitä tässä viitsi edes luetella, mutta parisuhde ei ole vähäisin asiaan vaikuttava tekijä.
Monesti adoptiolapsilla on hylkäämiskokemuksia, jotka erityisesti asettavat parisuhteelle ja muulle elämäntilanteelle erityisvaatimuksensa.
Moniakaan asioita ei ymmärrä ennenkuin ne tulevat omalle kohdalle mietittäviksi.
Täysin vastaavan kysymyksen olisin itse voinut esittää 20 vuotta sitten.
Sohaiset aika lailla ampiaispesään tässä asiassa.
Itse olen sitä mieltä, että ihan turhaa tuhlata aikaansa miettimällä asioita, joita ei ymmärrä. Ei kaikkea voi ymmärtää. Toivottavasti saat mielenrauhan tässä asiassa.
Ja kyllähän me lapsettomat mietimme kaikki asiat läpi tässä lapsettomuuden saralla, joten älä ole huolissasi meistä, me kyllä mietimme sitä adoptiotakin. Maailma olisi kiva olla yksinkertainen, mutta kuten olemme monesti huomanneet, se ei sitä ole. Onnea elämällesi ja ehdotankin sinulle itsellesi adoptiota, koska sydämelläsi ovat ne orvot ja hylätyt lapset.
Edellisessä viestissä halusin lähinnä viitata siihen, että pidät selvästi meitä lapsettomia jotenkin tyhminä tai vähä-älyisinä, joita emme kyllä
ole. Tällainen holhous lähinnä ärsyttää meitä, ja tuntuu kuin joku haluaisi puuttua elämäämme. Se siinä ärsyttää! Vaikka emme saa lapsia, ei se tarkoita, että aivomme ovat lasten tasolla..
Luulen, että alkup. kirjoittaja vain halusi kysyä lapsettomuudesta kärsiviltä, miksi adoptio ei ole hyvä vaihtoehto. Tuskin hänen oli tarkoitus ketään tyhmäksi leimata.
Ei ole tyhmää kysyä asiasta, josta ei ole kokemusta, mielestäni on tyhmää hermostua siitä.
En ole hermostunut mistään, hienoa jos sinä ymmärsit, mistä tällaisessa kyselyssä on kysymys.
Itse en hermostu, vaan ilmaisen mielipiteeni siitä,
miksi lapsettomilta pitää yleensä udella tällaisia
minun mielestäni tyhmiä kysymyksiä. Jos esim. sinun
elämäsi on niin muille avointa, ettei sinua haittaa
jos siihen sekaantuu kuka tahansa, siitä vaan.
Tuo keskustelu kuuluu ihan mille muulle tahansa palstalle myös, ei vain lapsettomuuspalstalle.
Minun mielestäni olisi aiheellista avata keskustelua vaikka vauvakuume-palstalla, jos asia vaivaa.
tsiisus, älä kohkaa!
Esim. siksi, että adoptiomahdollisuus on olemassa ainoastaan terveillä, rikkailla ja velattomilla arjalaisilla valioyksilöillä. Esim. jommankumman vanhemman mahdollinen mielenterveyslääkitys (ei mitään väliä miten lievästä ongelmasta on kyse) torppaa tehokkaasti kaikki haaveet adoptiolapsen hankkimisesta. Samoin jos adoptioviranomaiset ovat sitä mieltä, että perheen tulojen ja velkojen suhde ei miellytä heitä niin homma kaatuu siihen eikä valitusoikeutta ole.
Kuten sanoin aikaisemmin, en ole halunnut ärsyttää ketään eikä kysymyksen ollut tarkoitus aiheuttaa kenellekään mielipahaa. Näissä muutamissa vastauksissa olikin ihan selventäviä juttuja näihin ajatuksiini. Henkilökohtaisuuksista ja aroista asioista puheenollen; eikö niistä näissä palstoilla juuri keskustella? En halunnut olla tungetteleva tai leimata ketään tyhmäksi. Anteeksi, jos siltä vaikutti.
Kyllä mieltäisin tämän palstan enemmän lapsettomuudestä kärsimiseen ja sen hoitoon keskittyväksi.
Olen pahoillani, jos olen ärtynyt kysymyksestäsi.
Mutta olen vain ihminen, joka elää suruaikaa biologisen lapsettomuudensa suhteen. Siinä tapauksessa ei ole kiva, että joku tulee sanomaan, miten pitäisi asian suhteen toimia. Totuus on se, että kukaan muu ei voi tietää, miten elämän suhteen ratkaisuja tehdä, kuin ihminen itse.
Adoptio ensimmäisenä vaihtoehtona on joku 1900-luvun alkupuolelta tullut ajatus. Nyt kun on modernia lääketiedettä, meillä on myös muita vaihtoehtoja. Moni meistä haluaa ihan omilla geeneillä varustetun lapsen..
Ärsyttävää on se, että juuri ne, joilla oman lapsen saaminen on helppoa, tulevat neuvomaan adoptointiin. Adoptio on ihan omaehtoinen ratkaisu, kuten oman lapsen hankkiminen muutenkin.
Adoptio pitää lähteä omasta halusta, ei jonkun toisen ehdotuksesta.