Moi,
meillä 3,5v poitsu, joka nukkunut tähän asti ihan hyvin. Meille syntyi vauva tuossa 8kk sitten ja sen jälkeen tämä 3,5v alkanut nukkumaan vaihtelevasti. Tosi usein herää n. 3 tunnin jälkeen siitä ku nukahtanut ja on todella itkuinen eikä millään meinaa loppua. Mistään ei kuulemma satu eikä myöskään muista nähneensä pahaa unta. Onko kellään kokemuksia, mistä tallainen vois johtua? alkaa vaan olemaan raskasta koko perheelle, ku herättää tällöin aina kaikki muutkin. (äidin,isän,siskon). Vauvaa poitsu rakastaa yli kaiken, eikä oo mustis siitä.
meillä 3,5v poitsu, joka nukkunut tähän asti ihan hyvin. Meille syntyi vauva tuossa 8kk sitten ja sen jälkeen tämä 3,5v alkanut nukkumaan vaihtelevasti. Tosi usein herää n. 3 tunnin jälkeen siitä ku nukahtanut ja on todella itkuinen eikä millään meinaa loppua. Mistään ei kuulemma satu eikä myöskään muista nähneensä pahaa unta. Onko kellään kokemuksia, mistä tallainen vois johtua? alkaa vaan olemaan raskasta koko perheelle, ku herättää tällöin aina kaikki muutkin. (äidin,isän,siskon). Vauvaa poitsu rakastaa yli kaiken, eikä oo mustis siitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos ongelmat alkoi vauvan synnyttyä, niin ehkä kuitenkin on kyse mustasukkaisuudesta. Vaikka poikasi ei ikäviä tunteita päivällä näytäkään, niin purkautuvat sitten illalla ja yöllä. Meille syntyi vauva kun vanhin tyttäreni aloitti eskarin, ja kaikki sujui hyvin. Mutta nyt ekaluokan alku oli aikamoista taistelua ja itkua aina koulun jälkeen. Varmasti koulukin stressaa kun siellä täytyy olla kiltisti ja hiljaa, mutta kyllä pikkuveikallakin oli osuutta asiaan. Tilanne helpotti heti kun rupesin antamaan tyttärilleni enemmän aikaa. Jospa yrittäisit järjestää poikasi kanssa vähän enemmän kahdenkeskistä aikaa ja puuhaisitte ulkona tai jotain liikuntaa, niin varmasti illalla väsyttää paremmin. Tai ehkä hän pelkää pimeää eikä vaan kerro huoliaan. Yritä kysellä mitä pojan mielessä liikkuu ja ole kärsivällinen :)
Meillä tyttö 3v 3kk ja poika 11kk..pojan syntymän jälkeen on tytölle tullut uhmaa, silloin tällöin yöitkuja, joita nyt ei ole ollut pitkään aikaan (täytyy koputtaa puuta), viimeisin juttu on yökastelu n. kerran viikossa, alkoi noin kuukausi sitten...pientä kähinää odotettavissa joka päivä. "Oireet" selkeästi lievenee kun oikein paneudun tytön kanssa leikkimään ja osoitan huomiotani vain hänelle...arvatenkin harvemmin onnistuu ja tytöllä on selkeästi hiukan ohdakkeinen opin tie siihen että ei olekaan se ainoa...sanoisin kuitenkin että menee ihan ok, tyttö kertoo tunteistaan avoimesti ja enimmäkseen yhteiselo sisaruksilla on sopua kuin huutoa.