No joo, olin mä siin... mut sit mä vedin silt jalat alta ja istuin sen pääll. se alko rimpuilee ja mä puristin sit lutkust ja se sille korisi mukavasti ja meni veltoksi. kuin saanut jorma. no sit mä muistin soluassän jutut ja uskot ja fagottihommat, ni jätin rassittamatta. avaimenperät rupes siin huutaa ja keräänty eikä ne mitää uskaltanu. möykkäs vaa. johon mä sit en mitenkää vaa sanoin et viekää toi vasikka veks. ja nyt mä sit oon löytäny sen tien mikä vie totuutee ja ikuisuutee. mä en enä mitää mut kiitos solu, annoit ajattelemisen aihet et ihmisii hää me vaa ollaa!!!!!!
rankka
duuni
0209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.