Naapurinpojat osa 6

harmaalokki kirjoitti:

MIKAEL

”Älä nyt Mikke niuhota, tästä tulee vielä loistava ilta”, Sakke vakuutteli ystävälleen, joka katseli hieman nyrpeänä kolmen kaverinsa sähläystä Sannan rivitaloasunnossa. Sakke oli saanut jollain ihmeen konstillaan houkuteltua Sannan matkoihinsa, jotta voisi järjestää Mikaelille ja Leeville ”loistavan illan”. Saken ”loistava ilta” tarkoitti tunnelmallista kynttilävalaistusta, viinipulloa, pientä naposteltavaa ja romanttista musiikkia. Mikael huokasi ja kuunteli miten Timo ja Henkka tappelivat siitä, mikä on sopivaa musiikkia tunnelmalliseen iltaan. Sakke kantoi pöytään suolatikkuja sekä viinirypäleitä, ”on siinäkin näkemys romanttisesta illallisesta”, Mikael naurahti hiljaa. ”Mä kuulin tuon!”, Sakke sanoi ja heitti leikillään Mikaelia viinirypäleellä. ”Helkkari, varo mun paitaa!” ”Ai, mistä lähtien sä oot alkanut vaatteista välittää?”, Sakke irvaili. Mikael oli kuitenkin valinnut päälleen juuri ne farkut ja sen paidan, joista arveli Leevin eniten pitävän.

”Mun mielestäni tää koko viritys on lähinnä koomista”, Mikael nurisi. ”Älä edelleenkään niuhota, mä lupaan, että kun Leevi astuu kohta sisään ovesta, niin se lankeaa sun jalkoihin. Se tulee suorastaa ruikuttamaan anteeksiantoa ja sitä, että saisi istahtaa tähän juhlapöytään”, Sakke sanoi olematta kuitenkaan kovinkaan vakuuttava. ”Ja sitten te tosiaan häivytte takaovesta, ettekä jää jonnekin oven taakse vahtaamaan”, Mikael vannotti naureskelevia ystäviään. ”Meinaatteko te heti ruveta paneskemaan?”, Henkka kysyi suupielet nykien. Silloin oli Mikaelin vuoro viskoa viinirypäleitä.

......

LEEVI

Ilma oli edelleen kesäisen lämmin, vaikkakaan ei enää helteinen, kun Leevi etsiskeli samannäköisten rivitalojen seasta Sannan taloa. Hän oli naukkaillut konjakkia sen verran paljon, että kävely oli melko horjuvaa. ”Toivottavasti siellä olisi kunnolla porukkaa kutsuttuna… Saken jutuista kun ei koskaan ota selvää.”, hän pohdiskeli pää hieman sumeana. Siinä se Sannan ovi sitten oli. ”Ihmeen hämärää sisällä. Takuulla oon ensimmäisenä siellä…jos siellä ei oo mitään boolia niin lähden kyllä heti.”.

Leevi huomasi, että ulko-ovi oli jätetty tarkoituksella auki. ”Ihan fiksua, niin ei tarvitse koko ajan rampata ovelle, kun vieraita tulee”, hän mietti ja meni sisään. Leevi räpytteli silmiään, sisällä oli tosiaan hämärää. ”Kynttilöitä? Missä Sanna on…missä Sakke… No, kyllähän tää on Sannan kämppä…”, Leevi astui pöllämystyneenä Sannan olohuoneeseen. Olohuoneen pöydälle oli katettu kahdelle ihmiselle…Leevi ei oikein käsittänyt mitään ja hapuili jo kännykkäänsä soittaakseen Sakelle.

Hän ei ehtinyt edes ottaa puhelinta esille, kun ovi vastapäätä narahti ja valonkajo tulvi huoneeseen. Tulija ei ollut Sanna eikä Sakke. Se oli Mikael. ”Vitun Sakke!”, Leevi ärähti käsittäessään koko bileitten olleen pelkkää petosta. Mikael katseli häntä niin tutuilla ihmettelevillä silmillään. Jonain toisena hetkenä Leevi ei olisi pystynyt vastustamaan noita silmiä ja rynnännyt ystäväänsä vastaan. Mutta ei nyt. Alkoholi, tieto Saken järjestämästä täydellisestä kusetuksesta ja toisaalta myös ajatus Miksusta ja Tuomosta saivat raivon kihoamaan Leevin päähän.

Leevi tuijotti kädet nyrkkeihin puristuneina Mikaelia eikä sanonut mitään. ”Moikka”, Miksu sanoi ja sekin oli Leeville liikaa. ”Mitä sä mua moikkailet? Miksi sä et oo sen poikakaveris luona?”, Leevi kysyi tunteettomalla äänellä. ”Mitä sä selität?”, Mikael kysyi nyt hänkin kiukustuen. ”Kyllä mä näin ne kaikki hellät katseet sille Tuomolle ja näin miten te lääpitte toisianne siinä kadulla….” Mikael yritti keskeyttää, mutta Leevi ei antanut. ”Mä en olis oikeesti uskonut susta…joku Tuomo…ei vittu…Mä olisin halunnut pyytää sulta anteeksi…mä olisin halunnut että kaikki olis ollut niin kuin ennenkin tai vielä enemmän mä olisin halunnut…vittu ihan sama se enää on. Et sä kummiskaan enää välitä…Älä helvetti keskeytä! Mua ei enää kiinnosta. Mee sen sun uuden rakkaan kanssa vaikka naimisiin…ei liikuta enää!”, Leevi huusi ja kääntyi kannoillaan kadoten ovesta kesäiltaan.

Mikael jäi tuijottamaan perään. Häneen sattui. Ne kyyneleet, jotka valuivat Leevin poskille tämän huutaessa. Se raukka oli juonut itsensä känniin. Hänen oma rakas Leevinsä! Piti selittää, piti korjata väärinkäsitykset! Sakke, Timo ja Henkka luimistelivat takaovesta sisään. ”Ei vissiin mennyt ihan nappiin”, Timo totesi lakonisesti. Mikael teki siinä samassa päätöksensä. ”Mä etsin Leevin”, hän mutisi ja juoksi ovesta ulos. ”Taidettiin saada aika soppa aikaiseksi”, Sakke totesi. ”Ei susta Sakke kyllä olisi avioliittoneuvojaksi”, Timo sanoi ja upotti kouransa suolatikkuastiaan. ”Eiköhän jätkät juoda viini ennen kuin se lämpenee”, Henkka vihjaisi ja toiset kannattivat ehdotusta.

.......

MIKAEL hölkkäsi eteenpäin ja yritti etsiä katseellaan ruskeata tukkaa ja vaaleata kauluspaitaa. Kesäilta oli vielä valoisa, mutta ihmisiä ei ollut juurikaan liikkeellä. Mikael päätti luottaa arvaukseen, että Leevi oli painellut suorinta tietä kotiaan kohti. ”Tätä ei voi jättää tähän. Tänä iltana meidän välit on pakko selvittää!”, hän ajatteli. Mikael päätti, että menisi hakemaan Leevin vaikka tämän kotoa, jos ei ehtisi tavoittaa ystäväänsä ulkoa. Niin pitkälle hänen ei kuitenkaan tarvinnut mennä, sillä kotikadulleen tultuaan Mikael näki miten Leevi räpelsi heidän yhteisen autonsa oven auki ja meni takaovesta sisään. Mikael hidasti vauhtiaan ja päätti mennä varovaisesti auton luo.

LEEVI rojahti takapenkille pitkin pituuttaan. Kotiin hän ei viitsinyt mennä vielä, hän ei jaksaisi selittää miksi oli humalassa ja itkenyt. Leevi koetti painautua penkille littanaksi, jottei häntä nähtäisi kadulta. Kyyneleet noruivat poskia pitkin, kun Leevi itki omaa typeryyttään ja Miksun petturuutta. ”Se oli sitten siinä, yli kymmenen vuoden ystävyys ohitse…vittu kun olis silloin tajunnut olla lyömättä Miksua…kaikki olisi muuten hyvin…Miksu…Miksu”, Leevi nyyhkytti ja tapaili huulillaan rakastamansa pojan lempinimeä. ”Miten Miksu saattoi…ja vielä mun nähden…se halusi kostaa tietysti. Niin tietysti. Sama se, en mä enää välitä”, Leevi sanoi itselleen ja tiesi, että välitti kuitenkin. Silloin Leevin jalkojen puoleinen takaovi raottui ja aukeni viimein kokonaan.

Mikaelia satutti nähdä ystävänsä itkemässä. Leevi oli säikähtäneenä vetäytynyt takapenkin toiseen päähän ja istui sykkyrässä kengät penkillä. ”Saanko mä istua tähän”, Mikael kysyi mahdollisimman rauhallisella äänellä. Koska vastausta ei tullut, hän istuutui takapenkille. Hän katsoi ystäväänsä ja kysyi, ”Leevi, miksi sä itket?”

”Vittuako se sulle enää kuuluu”, Leevi sai sanotuksi nyyhkytysten välistä. Hän katsoi sormiensa välistä vaaleatukkaista poikaa, jolla oli kasvoillaan huolestunut ja lempeä ilme. Miksun vasen silmänalus sinersi vielä vähäsen. Leevi joutui ponnistelemaan, ettei Miksun koiranpentuilme saanut häntä unohtamaan pettymystään ja kiukkuaan. ”Kuuluu se…mä en halua että sä itket”, toinen sanoi hiljaa. ”Mee sen Tuomon sänkyyn siitä...Tuomohan sua…vain kiinnostaa!”, Leevi sanoi vapisevalla äänellä ja painoi kasvonsa polviin uuden nyyhkäisyn saattelemana.

”Leevi, katso mua!”, Mikael sanoi lujasti, että sai Leevin nostamaan päätään. Leevin arat ja itkemisestä punertavat silmät tavoittivat Mikaelin, joka sanoi, ”Leevi, mä en oo koskaan välittänyt kenestäkään muusta kuin susta…Sun täytyy uskoa se!”

Pojat katselivat toisiaan. Leevi laski hetkeksi nolona katseensa, mutta jokin voima sai hänet uudelleen kohtaamaan ystävänsä hieman surulliset siniset silmät. Molemmat yrittivät lukea toisen katseesta mitä tämä ajatteli. Auton takapenkillä vallitsi hiljaisuus, jota murensi ainoastaan itkemisestä hikan saaneen Leevin pienet nikotukset. Vaikka Leevin pää oli edelleen vähäsen sekaisin konjakista, hän alkoi rauhoittua. Miksun katseen edessä hän ei yksinkertaisesti kyennyt pitämään kiukkua yllä.

”Mutta mä löin sua…miten sä muka voit vielä…”, Leevi takelteli ja painoi katseensa penkkiin. Mikael oli hetkisen hiljaa kunnes sanoi, ”niinhän sä teit….anna avaimet, niin lähdetään ajelulle. Mä oon vesiselvä.” ”Mitä sä oikein…”, Leevi aloitti, mutta lopetti lauseen kesken ja kaivoi kuuliaisesti autonavaimet farkkujentaskusta. Ojentaessaan niitä Mikaelille Leevi hipaisi sormellaan ystävänsä kämmentä ja ihmeellinen värähdys kulki läpi hänen ruumiinsa. Silloin Leevi halusi koskettaa ja halata Miksua, mutta ei tehnyt sitä.

He nousivat autosta ja siirtyivät etupenkeille, Mikael ajajan paikalle. ”Laita turvavyö ja kuuntele hiljaa”, Mikael murahti ja Leevi totteli ääneti. Miksu väänsi virta-avaimesta ja vanha Sierra käynnistyi moottori yskähdellen. Auto lähti hiljalleen liikkeelle ja Mikael aloitti tarinansa. Hän kertoi kuinka Sakke oli keksinyt mielestään hyvän idean, jonka tarkoituksena oli ollut saada Leevi pyytämään anteeksi. Maisemien vilahdellessa ohi auton ikkunasta Mikael kertoi siitä kuinka Leevi huijattiin kauppaan ja kuntosalille. Hän selitti Tuomon pelkästään näytelleen ja ettei heillä todellakaan ollut mitään vipinää keskenään. Kun Ford pysähtyi uimarannan typötyhjälle parkkipaikalle Mikael päätti kertomuksensa Saken viimeiseen ideaan romanttisesta illallisesta. ”Mutta turhaahan se oli, sä et ikinä tullut pyytämään anteeksi”, Mikael sanoi lopuksi ja katsoi Leeviä totisena. Antamatta Leeville aikaa vastata mitään hän nousi autosta, sulki oven ja kääntyi katselemaan järvelle.

Leevin korvissa soivat Miksun viimeiset sanat, ”sä et ikinä tullut pyytämään anteeksi”. Rintaa puristi ja kurkku tuntui kuivalta. Leevillä ei ollut hyvä olo. ”Mä olen ollut täysi paska, pilannut ihan kaiken”, hän mietti. Oli yritettävä. Hän nousi autosta ja käveli kankein askelin Miksun luokse. Mikael kääntyi Leevin puoleen totinen ja odottava ilme kauniilla kasvoillaan. Leevi katseli hetken tämän kasvoja yritti lukea noiden sinisten silmien surumielisyydestä jotain rohkaisua. Leevi huomasi silmiensä alkaneen taas vuotaa. Hän avasi suunsa, ”Miksu, mä olen niin pahoillani siitä lyönnistä…ja kaikesta muustakin. Mä en enää ikinä satuta sua, mä lupaan…”, Leevin ääni hiipui loppua kohden pelkäksi kuiskaukseksi ja hän häpesi typeriltä kuulostavia sanojaan ja omaa heikkouttaan.

Mikael seisoi liikahtamatta paikallaan. Sitten hän kohotti kättään ja sipaisi sormillaan Leevin poskea pyyhkäisten kyynelhelmen tiehensä. Hän tunsi miten Leevi värähti kosketuksesta. Leevi näytti niin surulliselta ja heikolta, aivan toisenlaiselta kuin se vahva, rohkea ja räiskyvä Leevi, johon Mikael oli tottunut. Pidempään Mikael ei enää kestänyt katsella ystävänsä epätoivoa, vaan otti askeleen ja veti tämän luoksensa. ”Kaikki on hyvin”, Mikael kuiskasi.

Ensin syleily oli varovainen, pojat arastelivat toisiaan ja ennen kokematonta läheisyyttä välillään. Mikael tunsi Leevin hengityksen olkaansa vasten, hän veti ystäväänsä tiukemmin itseään vasten. Jokin kostea hipaisi Mikaelin korvalehteä, se taisi olla Leevin märkä poski. He seisoivat pitkään siinä kaulatusten. Molemmat tunsivat toistensa ruumiiden lämmön ja sydänten kiihkeän tykytyksen.

Leevi irrotti otteen ensimmäisenä. Hän vaihtoi päänsä asentoa niin, että saattoi katsella suoraan Mikaelin silmiin. Koska he olivat saman mittaisia, molempien silmät olivat samalla tasolla. Nyt Leevikin oli erottavinaan kosteutta toisen silmissä. Hän tunsi edelleen Miksun kädet lanteillaan ja vei omansa takaisin ystävänsä ympärille. ”Anteeksi…”, Leevi kuiskasi nopeasti ja kallisti päätään antaen pikaisen suukon Miksun huulille. Miksu katsoi Leeviä yllättyneenä, mutta pian hän jo hymyili ja toisti kuiskauksen, ”anteeksi” ja suuteli Leeviä, antaen huulten viipyä kosketuksessa hivenen kauemmin.

Pojat irrottautuivat viivytellen toisistaan ja vaihtoivat hämmentyneitä katseita. ”Miten tässä näin kävi?”, Leevi ihmetteli ääneen ja hymyili varovaisesti. ”Mä luulin että sä et pitäisi pojista”, Mikael lausahti hieman arasti. Leevi mietti hetken, kunnes sanoi, ”En mä kai pidäkään…paitsi yhdestä pojasta”. Molempien suupielet kääntyivät ujoon hymyyn. Leevi otti Miksun hartioista kiinni ja painoi tämän selän autoa vasten. Pojat suutelivat pitkään. Lopulta he hengittivät kiivaasti otsat vastakkain toisiinsa nojaten.

Mikael otti Leeviä kädestä kiinni, nyökkäsi järveä kohti ja sanoi, ”mennään uimaan”. Leevi vilkuili ympärilleen etsien uteliaita sivullisia, mutta tämä hetki kesäiltana järven rannalla oli vain heidän kahden yksityisomaisuutta. ”Mennään vaan”, Leevi vastasi ja nyt he kävelivät kahdestaan uimarannalle. Erona entiseen oli vain se, että nyt he kulkivat käsi kädessä.

”Meinaatko sä…?”, Leevi aloitti, mutta Mikael oli jo riisunut bokserinsa ja kirmannut rantaveteen. ”Tule nyt pelkuri, ei täällä ketään ole!”, Miksu huusi. Leevi nauroi ja heitti bokserinsa hiekalle muiden vaatteiden seuraksi. Hän juoksi veteen yrittäen väistellä Miksun tahallaan roiskuttamaa kylmää vettä. ”Mä kostan tuon!”, Leevi huudahti ja puolittain ui ja puoliksi kahlasi Miksun perään. Miksu sai maistaa vesiroiskeita, kunnes lopulta Leevi sai hänet kiinni ja kaappasi kainalo-otteeseen.

Vasta nyt pojat rekisteröivät olevansa alasti. Kaksi paljasta vartaloa kosketti toisiaan veden alla. Se aiheutti väistämättä paineen tunnetta molempien jalkovälissä. Leevi ei kuitenkaan välittänyt, vaan kiersi jalkansa veden alla Miksun takapuolen ympärille. Leevi tunsi miten toisen jäykkä elin painoi hänen alavatsaansa. Mikael pyyhki Leevin märkää otsatukkaa tämän silmiltä, kiersi molemmat kätensä Leevin ympärille. Miksu alkoi liikutella itseään Leeviä vasten ja Leevi puristi jalallaan tiukemmin Miksua kiinni itseensä. Järven mutainen pohja ja molempien kiihko olivat kuitenkin huono yhdistelmä ja pojat menettivät tasapainonsa, kaatuivat ja pärskivät pian vettä suustaan.

”Mennään laiturille!”, Leevi kähisi kiihkon vallassa. He uivat niin nopeasti kuin pääsivät, malttamatta kuitenkaan päästää kunnolla irti toisistaan. He vetivät itsensä ylös puiselle ponttoonien varassa kelluvalle laiturille ja istuivat vierekkäin. Vasta nyt he saivat tilaisuuden tarkastella toistensa alastomia vettä valuvia vartaloita. Kummatkin pitivät näkemästään. ”Sä näytät hyvältä”, Leevi totesi. Mikael sanoi samaa Leevistä. Molemmat havaitsivat myös toistensa seisokit. Yhtä aikaa ja yhtä varovaisesti he tarttuivat toistensa kaluihin ja alkoivat vedellä esinahkaa edestakaisin. Heidän otteensa olivat jännityksestä ja kokemattomuudesta johtuen kömpelöitä, mutta kumpikaan ei olisi sillä hetkellä osannut kaivatakaan mitään parempaa.

Leevi antoi vasemman kätensä vaeltaa Mikaelin vartalolla. Niinikään Mikael kuljetti kättään Leevin vartalolla. Äkkiä Leevi muisti unensa, jossa hän oli suudellut Miksua laiturilla. ”Hei, mennään makaamaan…joo…noin…tuu mun vatsan päälle.” Mikael tajusi jutun jujun ja alkoi liikutella itseään Leevin päällä. Molempien kalut hieroivat toisen vatsaa. Mikael makasi Leevin päällä ja suuteli tätä liikutellen koko ajan itseään. Leevi otti Miksun takapuolesta kiinni ja myötäili liikettä. Laituri huojui ja he voihkivat ääneen. Leevi hoksasi, että tämä oli paljon parempaa kuin silloin unessa. Tämä oli totta!

Mikaelin liikkeet kävivät yhä nopeammiksi. ”Multa tulee”, hän huokaisi ja Leevi tunsi kuinka jotain märkää pulppusi hänen vatsalleen. Leevi puristi Miksua pakaroista ja painoi heidän lantiot aivan kiinni toisiinsa. Se riitti Leeville ja hän syöksi omat nesteensä Miksun vatsalle ja omalle vatsalleen. Mikael lysähti Leevin päälle. Leevi silitteli verkkaisesti päällään makaavan pojan alaselkää ja pakaroita. Vihdoin Miksu nousi hitaasti ja vierähti Leevin päältä. ”Tulipa sitä paljon”, Miksu sanoi ihastellen katsellessaan valkoista tahmeutta heidän vatsoillaan. ”No, tuli”, Leevi vastasi ja kuljetti sormeaan nesteessä Miksun vatsalihaksia seuraillen.

Kesäilta oli mitä kaunein. Silti ranta oli aivan autio eikä kukaan ollut nähnyt mitä kaksi poikaa olivat äsken tehneet. Nuo pojat istuivat vieretysten laiturilla ja heiluttelivat jalkojaan vedessä. Mikael oli kietonut kätensä Leevin hartioiden ympärille ja nojasi tämän olkaa vasten. Leevi silitteli Miksun märkää hiuspehkoa. Kummastakin elämä tuntui sillä hetkellä täydelliseltä. Sai olla sen ihmisen vieressä, jota eniten rakasti.

Aikansa istuskeltuaan molempien alkoi tulla vilu ja he päättivät pulahtaa veteen puhdistautumaan. He uivat kilpaa ja roiskuttivat vettä toistensa päälle. Alasti uiminen tuntui jollain tapaa vapauttavalta. Mikael pyysi päästä Leevin reppuselkään. Leevi kahlasi vedessä horjuvin askelin taakka selässään. Miksun lantio painoi Leevin alaselkään ja seuraus oli ilmeinen, molemmat saivat taas seisokin. Asia sai heidät nauramaan ja Leevi pudotti Mikaelin selästään. He seisoivat vastatusten rantavedessä ja katselivat toisiaan. Leevi oli jo hamuamassa Miksua syleilyynsä, mutta toinen nauroi ja sanoi, ”taasko sä haluat. Mitä jos mentäisiin jonnekin muualle” ”Minne?”, Leevi kysyi kiihkeästi. ”Meille, sä tulet yökylään.” Koska Leevi ei muuta halunnutkaan kuin pitää Miksua lähellään, hän suostui oitis.

Kun pojat olivat saaneet kiskottua vaatteet ylleen ja kävelemässä autolle, Leevin kännykkä soi. Se ei ollut tällä kertaa Sakke, vaan Leevin äiti. ”Missä sä olet?”, Äiti kyseli. Leevi katsoi vieressään kävelevää vaaleatukkaista poikaa ja ilmoitti puhelimeen iloa ja ylpeyttä äänessään, ”Miksun kanssa!” ”Miksun…ootteko te tehneet sovinnon? Hienoa!” Leevin olisi oikeastaan tehnyt mieli kertoa Äidille ja vaikka koko maailmalle, että hän oli tehnyt Miksun kanssa paljon enemmänkin kuin sovinnon. Kuitenkin hän tyytyi vain ilmoittamaan, että menisi Miksun luokse yöksi. Äiti toivotti hyvillä mielin hyvät yöt ja Leevi sulki puhelimen. Leevi ei muistanut, milloin olisi ollut näin onnellinen. Leevillä oli Miksu ja Miksulla oli Leevi.


...........

Tästä tuli sitten aika pitkä osa. Toivottavasti tykkäsitte.

Kirjoitan sitten vielä yhden herkistelyosan, mutta onnellinen loppu on nyt kyllä jo taattu.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä