Kyllä on elämä epäreilua, tai ainakin siltä se tuntuu juuri nyt. Jouduin hommaamaan ensimmäiset lasit 2004 jouluna ollessani 19v, jo se tuntui todella pahalta, mutta koska toisaalta miinusta oli "vain" -1.25 ajattelin että ei se voi siitä kovin paljon huonontua. No kävin sitten uudelleen nyt näköni huononnuttua optikolla jonka mukaan tarvitsen -2.25.. tuntuu aivan järkyttävältä ja tunnen oloni jotenkin "vammautuneeksi" koska vanhempani eivät tarvinneet laseja ennen kuin vanhempana. Kysyin sitten vielä optikolta, että vieläkö näköni huononee tästä kun se nyt on jo niinkin paljon huonontunut niin optikko siihen että: kyllä se huononee mitä luultavammin koko opiskelun ajan! Olo oli todella mahtava koska jo nyt käytin kaikki säästöni (opiskelija siis ) saadakseni uudet lasit ja kohta on taas hommattava uudet.. kyllä elämä on mahtavaa!!!
Ei toivoa...
lamh
3495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
saman vahvuiset lasit kuin sinäkin. Kymmenen vuotta myöhemmin on näkö luokkaa -3.75.
Mulla huononi opiskeluaikana :(
No onhan nykyään piilareita ja laserleikkauksia, joten et nyt ihaan tuhoon tuomittu ole.
No kuule. Elämässä tapahtuu paljon kamalampia asioita, ettei kannata käyttää energiaansa tällaisen asian murehtimiseen, mikä kuitenkin on tosi yleistä. En kai minäkään haluaisi -8-näköä, mutta ei auta. Kun oikeasti sairastut, niin mieti elämän epäreiluutta vasta sitten. Ja pyydä vanhempiasi auttamaan lasien ostossa.
Tottahan se on ettei tälläistä asiaa pitäisi surra, mutta kyllä se ikävältä vaan tuntuu. Täytyy sitä sitten joskus harkita vaikka leikkausta kunhan töihin pääsee ja näön huononeminen loppuu..