Sain pahoja piikkejä ja myös itse iskin
Ne olivat pieniä juttuja, mutta muistan vieläkin, kolmenkymmenen vuoden kuluttua, saamani pistot.
Valitettavasti myös uhrini muistavat varmaankin vielä antamani tehokkaat piikit
Se oli semmosta pientä näiverrystä puolin ja toisin.
Ei kahden keskistä, vaan koko työympäristössä jonkinlaista valtataistelua, jossa olin innokkaasti mukana, valitettavasti
Silloin ei vielä kukaan puhunut työpaikkakiusaamisesta.
Ottaisin kaikki ilkeät ja pahantahtoiset sanat takaisin jos voisin
Kaduttaa vieläkin, vuosia sitten, työympäristössä
soilike
21
1426
Vastaukset
- akka
Sama täällä ei oo monta iltaa ko muistelin nuoruuden aikaisia toilailuja. Kyllä sitä tuli nakeltua sanakirveitä muuallakin kuin työpaikalla. Mä oon ollu koko elämäni varsinainen neulatyyny johon on saanu pistellä kuka milloinkin lupaa kysymättä. Osasin kyllä viskellä niitä takaisinkin. Olisikin kiva tietään muistaako vastapuolet niitä tempauksiani ja millä mielellä muistavat mun. Onneksi on mun kaltaisia muitakin kuten sinä. Kiitos!
- ollut työpaikkakiusattuna
ja vieläkin yli 20 vuoden jälkeen muistan tasan tarkkaan kaiken, ei sitä unohda todellakaan.
Eräs nainen kiusasi minua vuosikaudet ja hänen vuokseen sanouduin irti hyvästä työpaikastani. Hän on varsinainen pa..apää vieläkin. Minun silmissäni ei ikinä muuksi muutukaan.
itsellesi ja anna jo anteeksi. Olethan ottanut opiksesi ja viisastunut. Siitä voisit olla saalaa itseksi vaikka vähän ylpeäkin. ;))
Suosittelen "omaa viisauttani": "Olen muuttunut vuosi vuodelta lempeämmäksi ja hyväksyvämmäksi - erityisesti itseäni kohtaan."On varmaan vastaavanlaisia muistoja ja kokemuksia.
Pahimmalta tuntuu, kun on ikäänkuin ulkopuolinen, ja sitten yllättäin tulee, kuin törkyinen lika-ämpäri niskaan !Ja laitetaan maan
alimpaan rakoon!
Myöhemmin kävi kyllä ilmi, että kyseisen ihmisen omat asiat olivat ihan rempallaan. Avioeroa, alkoholia jms. Hänen oma sisin odotti vaan sitä pahanolon purkautumistietä.
Mutta kohde oli täysin väärä.
Vaika kuinka mielessään yrittää ymmärtää ja anteeksi antaa. Unohtaahan sitä ei voi.
Eikä välit koskaan palaa ennalleen.
Eikä sillä ole merkitystäkään kun emme tunteneet toisiamme muutenkaan, mitä nyt työ-aikana sen verran, että sai moskansa jonkun niskaan kaadettua. Siksikin se oli niin yllättävää.
Mutta näitähän sattuu, kun usein sattuisi niin kai tottuisi!!
- Anteeksi voi pyytää edellee...
Kyllä se rohkeutta vaatii, mutta jos kiusaamasi on edelleen elossa, miksi et ottaisi yhteyttä ja pyytäisi anteeksi käytöstäsi?
Pitää paikkansa, että kuvaamasi piikittelyn ja ryhmänujertamisen muistaa koko ikänsä. Myös siihen osallistuneet ihmiset. Olen sen kokenut enkä ole anteeksi antanut siten, että voisin sanoa, ettei se tunnu enää missään.
Tuntuu ja muistaa,kun näitä ihmisiä sattuu näkemään vilaukseltakin. Inho ja kauhu tulee takaisin ja alan vapista. Pahimman kiusanhengen näin vasta tavaratalossa maireana. Menin oksentamaan vessaan ja sain hirvittävän päänsäryn ja unettoman yön, jolloin kävin taas läpi sitä työpaikkahelvettiä.
Lähdin työpaikasta näennäisesti haarniska päällä, mutta sen sisällä olin rikki. Minulta vietiin arvo ihmisenä, naisena, työni mitätöitiin perättömillä puheilla, en saanut edes puolustautua. Ystäviä on tarvittu, omaisia on tarvittu, itsetunto on rakennettu uudelleen pala palalta ja se on vienyt vuosia. En toivo tällaisia kokemuksia kenellekään.
Tuntisin oloni oikeudenmukaisemmaksi, jos joku entisistä työtovereistani edes pyytäisi anteeksi sitä harkittua härskiyttä ja tönimistä. Tältä se tuntuu muun muassa vuosien jälkeenkin.- kauhu työpaikkani
Vieläkin pelkään entistä työporukkaa. Olen silti ylpeä itsestäni,että jaksoin ja kestin kaiken.
- jotka..
tupakkahuoneessa pitivät neuvottelujaan
sitten kovaäänisesti kaikkien läsnäollessa ...
en halua muistaa torjun pois - en halua tavata ikinä
jotka.. kirjoitti:
tupakkahuoneessa pitivät neuvottelujaan
sitten kovaäänisesti kaikkien läsnäollessa ...
en halua muistaa torjun poisketään heistä
- Anteeksi voi...
en halua tavata ikinä kirjoitti:
ketään heistä
En tunne erityistä ylpeyttä siitä, että kestin vuosien jatkuvaa piinaa, koska olin valtataistelussa tiellä. Minulta vietiin osa elämää enkä voinut vaikuttaa siihen, koska juorujen ja harkitun panettelun lopettaminen on mahdotonta niinkin isossa työyhteisössä kuin olin. Pahantahtoisuus on mahtava voima. Sille löytyy keinoa jos toista, varsinkin kun monta henkilöä yhdessä harjoittaa sitä.
Minulta vietin myös toimeentulo, tulevaisuus sillä alalla, jolla olin. Tämä tapahtui, kun tätä uuta työsuojelulainsäädäntöä ei ollut olemasssa.Nyt kiusaamiseen voi lakiteitsekin puuttua. Silloin nämä kiusaamiset kiellettiin tyystin: ei niitä muka ollut.
Yritin nostaa monta kerta asiaa pöydälle.Esimiehet olivat lepsuja, eivätkä halunnut itselleen huonoa mainetta eli että työpaikalla on tällaista. Pääluottamusmies oli samaa pataa esimiesten kanssa. Hän tiesi ja oli mm. kaksikin kertaa läsnä neuvotteluissa, jossa minut haukuttiin syyttä henkilökohtaisella tasolla matalaksi, yksityiselämäni otettiin tapetille, poliittiseen menneisyyteeni puututtiin ja poistuin itkien.
Pääluottamusmies totesi kokousten jälkeen, että hän ei muista yhtään mitään, mitä kokouksissa tapahtui. Hän onkin nyt kansanedustajaehdokkaana. Toivottavasti hän eduskunnassa muistaa kuunnella. Paha saa aina palkkansa ja usein se palkka on hyvä, kuten Kaija K eräässä laulussa toteaa.
Kiusattu on se tuomittu ja hän kantaa yksin
seuraukset. Ne, jotka eivät ole mukana kiusaajissa, eivät tule tukemaankaan, koska pelkäävät typaikkansa puolesta. Siinä jää todella yksin.
Hyvä itsetunto ei auta tässä tilanteessa yhtään, se ei ole mikään kilpi, jonka voi nostaa; minulla on hyvä itsetunto, kestin kaiken sen vuoksi. Kuka tahansa murtuu, kun kiusaamista on kestänyt aikansa ja sinut eritetään loppujen lopuksi kokonaan muiden sosiaalisista ympyröistä. Kiusatuksi voi joutua kuka tahansa, ei ole niin, että vain heikolla itsetunnolla varustetut ovat kiusattuja.
Te, jotka olette tämän kokeneet tiedätte kyllä, että valinta on harkittu, ei yksilön ominaisuuksista johtuvaa sinänsä, vaan siksi että hän on jonkun tiellä ja se huono itsetunto on kiusaajilla itsellään. Siksi he kiusaavat.
Niin, sattuma, ei siitä aiheudu ainoastaan henkisiä kärsimyksiä vaan myös aineellisia. Työpaikka menee useimilla, uuden löytäminen rikkirevittynä vie aikansa. Ehkä kohtuullisen toimeentulon takaavaa ei löydy. Selän takana puhuminen ja maineen mustaaminen merkitsevät sitä, että samalla alallla puheet kulkevat ja aletaan katsoa pitkään. Jos olet asiantuntija, voi heittää hyvästit maineellesi. Niin valtataistelussa tehdään,vaikka kiusattu itse ei taistelisi mistään vallasta.
Olen pahoillani sattuma, en sääli sinua. Jos tunnet pistoksia, se on vähintään aiheellista. Jos pystyt pyytämään anteeksi, vaikka kirjeellä, tee se. Henkilökohtaiseen tapaamiseen et luultavasti pääse, en minä ainakaan halua nähdä yhtään kiusaajistani. Kirjeen voi lukea tai olla lukematta. Katkeraksi en ole jäänyt, nyt tiedän,miten pitää toimia, jos vastava toistuu. Elämä jatkuu eikä minulla ole halua
siirtyä kiusaajien leiriin, vaikka konstit nyt osaankin. Se on vahvaa itsetuntoa.
- myös joutunut
työpaikkakiusaamisen kohteeksi.
Aiemmin kouluaikoina myös koulukiusatuksi.
Koulukiusaamisesta ei silloin puhuttu mitään.
Kiusaaminen kuului silloin ikään kuin normaaliin koulunkäyntiin.
Molemmat minuun kohdistuneet kiusaamiset ovat jättäneet jälkensä itsetuntooni.- Chariza
joutunut kiusatuksi. Ensin koulussa ja sitä en milloinkaan anna anteeksi, koska kyseessä oli jotkut opettajat. Pilkkasivat avoimesti ja vieläpä luokan edessä. En kuitenkaan ollut enkä ole millään tavoin poikkeava, joten syytä ei ollut.
Myöhemmin eräs naisihminen työpaikallani otti minut hampaisiinsa. Työsuojeluvaltuutetun avulla selvitettiin asia ja tälle kiusaajalle olen antanut anteeksi. Hänen piti vain saada purkaa huonoa oloaan ja minä olin sopivan kiltti uhri.
- sinihelmikki
vaikeita juttuja työelämässä. Olen joutunut pomojeni kiusaamaksi, olivat kateellisia minulle. Kestin hyvien taustajoukkojeni ja hyvän itsetuntoni vuoksi. Mutta tällaisessa menee hyviä voimavaroja hukkaan, kyllä hyvällä työpaikalla pitää puhaltaa yhteen hiileen. Itse en ole koskaan ollut kiusaaja, aina, myös luottamusmiehenä heikomman puolella. Aistin heti, jos jossakin ryhmässä tällaista on ja olen yrittänyt kitkeä pois, mutta on vaikeaa.
- Zirkonia
tuo kiusaaminenhan alkaa jo koulussa,ettei jo lastentarhassakin.
Mikä ihmistä riivaa, kun pitää toisia kiusata?
Jonkinlainen oman itsensä paremmuuden pönkittäminen on ilmeisti ainakin kysymyksessä.Eikä pystytä/välitetä ajatella asioita toisen kannalta. - sinihelmikki
Zirkonia kirjoitti:
tuo kiusaaminenhan alkaa jo koulussa,ettei jo lastentarhassakin.
Mikä ihmistä riivaa, kun pitää toisia kiusata?
Jonkinlainen oman itsensä paremmuuden pönkittäminen on ilmeisti ainakin kysymyksessä.Eikä pystytä/välitetä ajatella asioita toisen kannalta.samaa asiaa. Toista lastani on kiusattu. Jonkinlainen kateus on taustalla, ei hyväksytä, että toinen on parempi, kauniimpi, itsenäisempi. Itse jouduin yhdessä vaiheessa välittäjäksi niiden kahden pomoni välille, kun eivät voineet sietää toisiaan. Molemmat lopettivat ennen minua ja sain rauhallisemmat loppuvuodet, kun tuli uusi pomo. Kuten moni on todennut, kiusaajansa muistaa koko ikänsä. Pikkaisen on vahingoniloinenkin, kun heille on sattunut vähemmän hauskoja juttuja.
- Tanttasalla
Tuo on jo paljon kun itse avoimesti tunnustat tapahtuneen.Useimmat vähättelevät ja syyllistävät toiset.Olet kasvanut henkisesti ihmisenä.Onnitteluni.
- ollutta toi
tunnustaminen ei millään lailla auta (ainakaan tällä palstalla, tai jotkut ripitkään). Siis myöhästä katua, kun maito on jo kaatunut.
Minä en kohtaamistilanteessa edes "tunne", kävelen tyynesti ohi, en sorru mihinkään mauttomuuksiinkaan kiusaajaani kohtaan, vaikka mieleni tekisi.
Julkinen anteeksipyyntökään ei korjaisi enää tilannetta. Kun olet pahasti loukannut ihmistä, niin kärsit siitä ja elät sen kanssa loppuikäsi. Näin se on.
- sivustakatsojaX
Ahdistavia muistoja herättävät nuo kirjoituksenne. Ilmeisesti monelle on jäänyt syviä arpia työpaikkakiusaamisesta. Itse en ole ollut kiusattu enkä kiusaaja. Kadun kyllä että en silloin aikoinaan noussut puolustamaan kiusattuja, suljin silmäni ja tein töitä. En ollut esimiesasemassa, mutta auktoriteettiä oli, olisin voinut puuttua asiaan ja nostaa kissan pöydälle.
Meillä oli naisvaltaisessa parinkymmenen hengen työporukassa kuppikunta joka etsi aina uuden kiusattavan, piinasivat aikansa, toiset lähti, yksi joutui mielenterveys eläkkeelle, yksi lähti juuri sillä rajoilla. Yhteinen tekijä tälle kiusaajien kuppikunnalle oli ahdasmielisyys ja yletön kiinnostus kanssaihmisten yksityiselämään. Työtkään eivät liioin kiinnostaneet, selvisivät tehtävistään nipin napin, eivät todellakaan mitään ruudinkeksijöitä olleet.- Zirkonia
että juuri naisvaltaiset työpaikat ovat tällaisia?Kuvasit erinomaisesti tilannetta, mikä vallitsee monella naisvaltaisella työpaikalla.
- sivustakatsojaX
Zirkonia kirjoitti:
että juuri naisvaltaiset työpaikat ovat tällaisia?Kuvasit erinomaisesti tilannetta, mikä vallitsee monella naisvaltaisella työpaikalla.
On varmaan monen tekijän summa. Olen samaa mieltä kanssasi, vaikka en millään haluaisi myöntää, että se on juuri naisvaltaisten työpaikkojen ongelma.
Tässä omassa työpaikassani tuntuu, että yksi tekijä oli, että harva siellä oli uraa tekemässä, työpaikalla muut asiat olivat tärkeämmät kuin työt. Liikaa henkilökohtaisia asioita tuotiin kahvipöytään, joissakin herättivät kateutta tai paheksuntaa, ihmisiä kun on moneen junaan. Sitten kun työtahti alkoi kiristyä ja uudistuksista tuli uhka, tilanne kärjistyi.
Kiusaajat olivat henkilöinä erikseen ihan OK. Porukassa tämä kiusaaminen sitten alkoi. Meillä oli koko työyksikön kanssa psykologin vetämiä ryhmäistuntoja lähes vuoden ajan, se auttoi tilannetta jonkin verran. Kokonaishyötyä ei koskaan nähty, organisaatiomuutoksen ansiosta tämä työyhteisö hävisi. Henkilökohtaisesti olen iloinen siitä. Jos kadulla tavataan, tervehditään kyllä kun ja vaihdetaan muutama sana. Muuten en haluaa olla missään tekemisissä näiden henkilöiden kanssa. - Zirkonia
sivustakatsojaX kirjoitti:
On varmaan monen tekijän summa. Olen samaa mieltä kanssasi, vaikka en millään haluaisi myöntää, että se on juuri naisvaltaisten työpaikkojen ongelma.
Tässä omassa työpaikassani tuntuu, että yksi tekijä oli, että harva siellä oli uraa tekemässä, työpaikalla muut asiat olivat tärkeämmät kuin työt. Liikaa henkilökohtaisia asioita tuotiin kahvipöytään, joissakin herättivät kateutta tai paheksuntaa, ihmisiä kun on moneen junaan. Sitten kun työtahti alkoi kiristyä ja uudistuksista tuli uhka, tilanne kärjistyi.
Kiusaajat olivat henkilöinä erikseen ihan OK. Porukassa tämä kiusaaminen sitten alkoi. Meillä oli koko työyksikön kanssa psykologin vetämiä ryhmäistuntoja lähes vuoden ajan, se auttoi tilannetta jonkin verran. Kokonaishyötyä ei koskaan nähty, organisaatiomuutoksen ansiosta tämä työyhteisö hävisi. Henkilökohtaisesti olen iloinen siitä. Jos kadulla tavataan, tervehditään kyllä kun ja vaihdetaan muutama sana. Muuten en haluaa olla missään tekemisissä näiden henkilöiden kanssa.joukossa tyhmyys tiivistyy.
Ryhmänä ihmiset käyttäytyvät aina erilailla kuin yksilöinä.On ryhmäpsykologinen ilmiö,tämä on todistettu monin tieteellisin tutkimuksin.
- saikku
vieläkin moni sanottu juttu, tai sanomatta jättäminen. Välillä ne pystyy unohtamaan, mutta huonona päivänä, tai lähinnä yönä, kaikki on taas tuoreena mielessä! Kun olisikin sellainen on/off nappula! Mitään en ole oppinut mokistani, ihan samanlaista en varmaan sanoisi tai tekisi, mutta uusia versioita tulee...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 174876
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin2102622Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731697Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella301687- 251572
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon291475Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641227- 1491128
Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme81104Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42962